Tuusulanjärven ympäristö tunnetaan Suomen kulttuurin kehtona, jonne monet maamme merkkihenkilöt asettuivat asumaan viime vuosisadan alussa. Oma suosikkini seudun nähtävyyksistä on Pekka Halosen taiteilijakoti Halosenniemi.
Olen viettänyt kesiäni lapsuudesta saakka Tuusulanjärven tuntumassa, joten tunnen seudun varsin hyvin. Toisaalta monet nähtävyydet ovat aina olleet liian lähellä, jotta olisin osannut arvostaa niitä ansaitsemallaan tavalla. Lähiseudun kulttuurihistoria on alkanut toden teolla kiinnostaa vasta aivan viime vuosina ja pyrinkin jatkossa pureutumaan siihen pintaa syvemmältä.
Jos Tuusulassa ehtii tutustua vain yhteen nähtävyyteen, suosittelen lämpimästi Halosenniemeä. Mahtava hirsitalo erottuu edukseen jo komean ulkoasun sekä näyttävän sijaintinsa ansiosta. Pekka Halonen valitsi kotinsa paikan aiemmin Pitkäniemenä tunnetusta kallioisesta niemestä, josta sai ihailla järvimaisemaa moneen suuntaan. Itselleni Halosenniemi on piirtynyt muistiin erityisesti isän kanssa tehdyiltä kalareissuilta, kun istuimme usein onkimassa läheisen kaislikon reunassa.
Komeaan ateljeekotiin haettiin inspiraatiota ulkomailta ja kun asiaa ajattelee, tulee esimerkiksi Aix-en-Provencessa näkemäni Paul Cézannen taitelijakoti suurine ikkunoineen elävästi mieleeni. Mahtipontisen ateljeehuoneen sanotaan olevan pienen kirkon kokoinen, koska Halonen maalasi työkseen myös alttaritauluja. Halonen pyrki kuitenkin uransa edetessä välttämään tilaustöitä, koska ne rajoittivat hänen taiteellista vapauttaan.
Pekka Halonen on Suomen arvostetuimpia taidemaalareita ja hän kuului Tuusulanjärven taiteilijayhteisön keskeisimpiin hahmoihin. Itselleni tutuin Halosen teos on maalarin läpimurtotyönäkin tunnettu Niittomiehet, josta tehty kehystetty juliste on edelleen kesämökkimme seinällä.
Halosenniemen päärakennus valmistui vuonna 1902, jolloin Pekka Halonen oli 37-vuotias. Halonen suunnitteli talon itse ja lainasi rahat hirsien ostoon ystävältään Juhani Aholta. Myös talon monet uunit ja takat on tehty Halosen omien piirustusten mukaan. Ahkerana ja rauhallisena miehenä tunnettu taiteilija asui talossa loppuikänsä ympäristön kauneutta kyltymättömästi ihaillen, kunnes menehtyi kotonaan joulukuun ensimmäisenä 1933.
Halosen läheisimpiin ystäviin kuului kirjailija Juhani Aho, joka houkutteli eri alojen taiteilijoita muuttamaan maaseudun rauhaan Tuusulaan. Molempia yhdistivät savolaiset juuret sekä suhteellisen vaatimaton elämäntapa, kun taas Halosen ikätoverin ja Ahon naapurin Jean Sibeliuksen tyyli oli huomattavasti hienostuneempi. Halosella oli Tuusulan paras rantasauna, joten Ahokin kävi siellä usein kylpemässä. Halosenniemessä laitettiin tarinan mukaan aina lamppu tiettyyn ikkunaan palamaan, kun sauna oli lämpiämässä. Aho tiesi näin valoa seuraten hiihtää talvi-iltaisin jään yli saunomaan.
Pekan vaimon Maijan vakiovieraisiin kuului Aino Sibelius. Aino tuli mielellään soittamaan pianoa ystävänsä kanssa, koska Jean vaati kotonaan täydellistä hiljaisuutta. Haloset olivat muutenkin vieraanvaraista väkeä ja tunnettuihin kyläilijöihin kuuluivat muun muassa Akseli Gallen-Kallela sekä Eino Leino.
Maija ja Pekka Haloselle syntyi kahdeksan lasta, joten suurelle talolle oli tarvetta. Perhe tuli taloudellisesti melko hyvin toimeen, koska Pekan työt menivät kaupaksi ja Maija työskenteli kotiaskareidensa lisäksi ahkerasti kääntäjänä. Halosenniemessä kannattaa tutustua myös entisöityyn puutarhaan, jonka tehtävänä oli tuottaa suuren perheen tarvitsemaa ravintoa.
Halosenniemi sijaitsee Tuusulanjärven parhaalla paikalla ja sieltä on hyvät näkymät etelään Sarvikalliolle ja pohjoiseen Järvenpäähän päin. Sarvikalliolle tehtiin kesäisin veneretkiä useammankin perheen voimin. Myös Halosen hyvä ystävä Eero Järnefelt maalasi mielellään Pikku-Koliksi nimeämänsä Sarvikallion maisemaa. Nykyään Halosenniemen rannassa on kaksi soutuvenettä, joita voi vuokrata lipunmyyntipisteeltä. Ennakkovaraus ei ole mahdollinen.
Pidän Pekka Halosen maalauksista erityisesti siksi, että ne keskittyvät kauniisiin maisemiin ja tavallisten ihmisten elämään. Realistisesti kuvatut kansallisromanttiset työt edustavat taidetta parhaimmillaan. Halonen nousi maatalon pojasta tunnetuksi taiteilijaksi, mutta hän säilytti kykynsä kuvata ihmisiä samalta tasolta itsensä kanssa. Arvostan myös sitä, kuinka mielellään Halonen maalasi itsellenikin kovin rakasta Tuusulanjärveä.
Olen aina pitänyt Halosenniemestä myös siksi, että sen näyttelyt ovat maltillisen kokoisia. Nautin perinteisestä maalaustaiteesta maisemineen ja muotokuvineen, mutta koen tuhansia teoksia esittelevien taidemuseoiden näyttelyt tuskastuttavan laajoiksi. Halosenniemen seinille asetelluissa muutamien kymmenien taulujen kokoelmissa on itselleni sopiva annos taidetta, jolloin maltan perehtyä yksityiskohtiin ja miettiä ajatuksia maalausten takana. Historiallinen miljöö antaa tauluille lisäarvoa, sillä jokaista maalausta ympäröi kehysten lisäksi koko Pekka Halosen maailma.
Tänä kesänä (6.9.2020 saakka) Halosenniemessä on esillä Piirustuskoulusta maailmalle – Albert Gebhard Pekka Halosen vieraana -niminen näyttely. Halonen ja Gebhard ystävystyivät taideopintojen merkeissä ja viettivät yhdessä aikaa myös Ranskassa ja Italiassa. Näyttelyssä onkin muutamia italialaisia maisemia esittäviä teoksia. Gebhard teki merkittävän uran myös piirtäjänä ja kuvittajana, mutta hänen maalauksissaan on paljon yhteistä Pekka Halosen tyylin sekä aiheiden kanssa. Niinpä molempien miesten teokset sopivat samoille seinille harvinaisen hyvin.
Lue Halosenniemestä lisää museon omilta kotisivuilta.
Tiedon uusista blogipostauksista saat parhaiten tykkäämällä Lähtöportista Facebookissa. Lähtöportti löytyy myös Instagramista ja Twitteristä.
2 Comments
Oli mukava päivä vierailla kanssani Halosenniemellä. Ei tarvitse itse tuottaa tästä kohteesta tekstiä, kun voin linkittää suoraan tähän erinomaiseen postaukseen 😊
Oli kyllä mainio päivä! Tulehan toistekin Tuusulaan 🙂