Suomen suurin matkablogiyhteisö

Parhaat jalkapallomuistot maailmalta

Matkailu ja jalkapallo kuuluvat suurimpiin intohimoihini, jotka voi parhaassa tapauksessa yhdistää toisiinsa. Valitsin tähän postaukseen viisi ikimuistoisinta futiskokemusta reissujeni varrelta.

Ellei koronavirus olisi sotkenut suunnitelmia, alkaisivat jalkapallon EM-kilpailut tänään Roomassa. Itselläni oli valmiina liput neljään kisaotteluun ja toivon, että turnaus pystyttäisiin pelaamaan vuoden kuluttua alkuperäisen suunnitelman mukaisesti. Erityisesti Italian näkeminen kotinurmellaan sekä välieräottelu Lontoon Wembleyllä täyttäisivät suuria haaveitani.


Olen nähnyt ulkomailla vajaat kolmekymmentä ottelua yhteensä kymmenessä maassa. Ensisijaisesti jalkapallon ehdoilla tehdyt matkat voi toistaiseksi laskea yhden käden sormilla, kun taas suurin osa otteluista on osunut sopivasti reissujen varrelle. Tapanani on tarkistaa jokaisen matkasuunnitelman yhteydessä kohdemaan otteluohjelma, sillä pelit ovat kuuluneet monen reissun kohokohtiin.


Jalkapallo-ottelua voi pitää paikallista kulttuuria ja elämäntapaa kuvastavana kokemuksena, josta itse urheilu muodostaa vain yhden osan. Tapahtumasta voikin saada paljon irti jo pelkästään katsomon tapahtumia seuraamalla. Kiihkeä tunnelma lippuineen ja kannatuslauluineen tempaa helposti mukaansa myös lajista vähemmän kiinnostuneet ihmiset.


Fanaattisten kannattajien täyttämät päätykatsomot luovat tapahtumiin tunnelman, jota muu yleisö täydentää. Muistan esimerkiksi tweedhattujensa alta ärjyneet skottipapat, joka solullaan tapahtumissa eläneen italialaisen mummon sekä tauolla esiin kaivetut voipaperiin käärityt eväsleivät. Kertaan nyt muutamia hienoimpia matkojeni varrella näkemiäni otteluita. Tässä viisi ikimuistoisinta kokemusta kronologisessa järjestyksessä.



MILANO 29.8.1999: INTER–VERONA

Koen että minusta tuli Interin kannattaja viimeistään elokuussa 1989, jolloin ostin ensimmäisen sinimustan lippuni Firenzen Piazzale Michelangelolta. Kuluu lähes tarkalleen kymmenen vuotta, kunnes näen joukkueen ensi kertaa paikan päällä San Siron stadionilla. Emme saa ensimmäiseen ulkomailla näkemääni peliin etukäteislippuja, joten marssimme kaverini Ernon kanssa heti Milanoon saavuttuamme suoraan Interin toimistoon Via Durinin varrelle. Liput kädessä voi sitten lähteä etsimään toissijaisia asioita, kuten ruokaa tai majoitusta.


Sateinen pelipäivä on täynnä jännitystä ja olemme stadionilla jo pari tuntia ennen ottelun alkua. Ostan fanituotekokoelmaani muutaman uuden kaulaliinan ja siirrymme hyvissä ajoin katsomoon. Kauden avausottelu sarjanousijaa vastaan ei tuota Interille ongelmia. Uusi hankinta Christian Vieri tekee kaikki maalit 3–0 päättyvässä pelissä. Vieressämme on milanolainen perhe, joka elää innokkaasti tapahtumissa mukana. Isä nappaa kolmannen maalin jälkeen sinimustan lipun tyttäreltään ja heiluttaa sitä riemukkaasti. Olen tuskin koskaan nähnyt kenelläkään aikuisella yhtä onnellista ilmettä.


Kotijoukkueen nimilista herättää vielä parin vuosikymmenen jälkeenkin kunnioitusta. Vierin kärkiparina häärää ensimmäisellä puoliajalla chileläinen idolini Iván Zamorano ja toisella jaksolla se aito ja alkuperäinen Brasilian Ronaldo. Kentällä nähdään myös nuoruuden innolla harhautteleva Javier Zanetti sekä ranskalainen maailmanmestari Laurent Blanc, mutta Roberto Baggio ei valitettavasti ole pelikuntoinen.

>> Katso ottelun maalikooste YouTubesta



MILANO 27.2.2005: INTER–MILAN

Elämäni paras työstä saatu palkinto on ollut silloisen työnantajani Timon tarjoama palkintomatka Milanoon. Menemme katsomaan yhtä jalkapallomaailman suurta klassikkoa, Milanon derbyä, jossa Inter saa vastaansa punamustan serkkunsa Milanin. Inter lähtee otteluun kuukausia kestäneen tappiottoman putken siivittämänä. Zanetti ja Vieri ovat edelleen mukana, mutta keskikenttä on vahvistunut Stankovićin, Cambiasson ja Verónin kaltaisilla pelaajilla. Milanin riveistä löytyvät muun muassa Maldini, Pirlo, Gattuso sekä Nesta.


Il Derby della Madonnina on aina suuri spektaakkeli, jota sävyttävät jättimäiset banderollit ja vielä tuohon aikaan myös näyttävät soihdut. Kansa nousee ylös ja alkaa pomppia samaan tahtiin. Chi non salta rossonero è! Se joka ei hyppää, on punamusta! Stadionin rakenteet vavahtelevat tuhansien jalkojen alla ja tunnen, kuinka betoni alkaa elää aaltojen lailla. Se tuntuu vaikuttavalta, mutta myös melkein pelottavalta. Istumapaikat stadionin kulmalla, aivan Interin kannattajapäädyn Curva Nordin vieressä ovat tunnelman kannalta erinomaiset.


Inter on suurimman osan ajasta niskan päällä, mutta ottelun ainoan maalin viimeistelee silti Milan. Väärään katsomonosaan eksynyt punamustien kannattaja erehtyy tuulettamaan. Seuraa käsirysy, jonka seurauksena miestä ollaan kampeamassa kaiteen yli alempaan katsomoon. Ilmassa on kiihkoa ja adrenaliinia, mutta sotakirveet haudataan päätösvihellyksen jälkeen. Kävelen ulos stadionilta pettymyksestä huolimatta pää pystyssä, sillä mielessäni ovat takavuosien sankarin Nicola Bertin kuolemattomat sanat. Meglio sconfitti che milanisti. Mieluummin tappio kuin Milanin puolella. Vaikka lause onkin suunnattu yhtä seuraa vastaan, piilee siinä myös suurempi viisaus. Tärkeintä on pysyä aina oman joukkueen puolella, oli se sitten Inter, Milan tai mikä tahansa.

>> Katso ottelun maalikooste YouTubesta



FORTALEZA 27.11.2005: FORTALEZA–SÃO PAULO

Iltapäivän helteessä kylpevän Estádio Castelãon ilmassa tuntuu sähköä ennen Brasilian pääsarjaottelun alkamista. Katsomo on täyttynyt ihmisistä, joissa näkyy koko kansan kirjo ikään tai sukupuoleen katsomatta. Pikkutyttö nousee penkkinsä päälle seisomaan, jotta voisi buuata kunnolla vastustajille. Mummot tekevät ristinmerkkejä ja jännittävät miltei kyyneleet silmissä.


Kotijoukkue Fortaleza ei ole koskaan menestynyt erityisen hyvin, mutta jostain syystä kaupunkiin on silti rakennettu Brasilian kolmanneksi suurin stadion. Nyt vastassa on mahtava São Paulo, joka on muutamaa kuukautta aiemmin voittanut Etelä-Amerikan Mestarien liigan eli Copa Libertadoresin. Ottelun sanominen pelkästään loppuunmyydyksi olisi vähättelyä, sillä väkeä on taatusti enemmän kuin kapasiteetti sallisi. Penkkien lisäksi myös portaat täyttyvät ihmisistä ja osa kansasta seisoo käytäviltä nousevilla rapuilla, joilta ei ole minkäänlaista näkymää kentälle.


Koko stadion elää kotijoukkueen mukana ja toisella jaksolla Fortaleza saa pelin entistä paremmin haltuunsa. Meteli yltyy, eikä kukaan malttaisi enää pysyä penkillään. Parikymmentä minuuttia ennen loppua hornankattila räjähtää, kun pienikokoinen hyökkääjä Clodoaldo ohjaa pallon verkkoon. Päältä riisutut pelipaidat viuhtovat paperisilpun täyttämää ilmaa ja niin tutut kuin tuntemattomatkin halaavat toisiaan. Yksi maali riittää voittoon. Juhlat jatkuvat samban kiihkeiden rytmien ja autontorvien tahdissa vielä tuntikausia. Hotellin yleensä niin hillitty vastaanottovirkailija ottaa meidät vastaan leveästi hymyillen Fortalezan pelipaitaan pukeutuneena.

>> Katso ottelun maalikooste YouTubesta



PAMPLONA 8.6.2016: OSASUNA–NÀSTIC

Kesäkuuhun 2016 mahtuu myös kaksi EM-kisaottelua Ranskassa, mutta koen matkani ikimuistoisimman pelin silti Espanjassa. Pääsarja La Liga on jo päättynyt, mutta kakkostasolla pelataan vielä siedettävän matkan päässä Baskimaan vuokrataloltamme sekä Vitoria-Gasteizissa että Pamplonassa. Yritän ostaa nettilippuja Vitoria-Gasteizissa pelattavaan Deportivo Alavésin otteluun, jossa kotijoukkueella on mahdollisuus sarjanousun varmistamiseen ja suuriin juhliin. Suunnitelma kaatuu verkkokaupan tekniseen virheeseen, joten tartumme lankomiehen kanssa kakkosvaihtoehtoon ja ajamme reilun sadan kilometrin päähän El Sadar -stadionin lippuluukulle Pamplonaan. Osasunan peliin onkin vielä muutamia tikettejä jäljellä.


Stadionin ympärille kerääntyneen hyväntuulisen fanijoukon tunnelma imaisee minut mukaansa. Tuntuu kohtalon johdatukselta päätyä helteiseen Pamplonaan, joten innostun ostamaan Osasunan pelipaidan. Seura vaikuttaa sympaattiselta, eikä minulla ole muutakaan espanjalaista suosikkijoukkuetta. Osasuna häviää Huescaa vastaan pelatun ottelun. Nousuhaaveet haudataan jo kertaalleen, mutta viimeisen kierroksen yllätystulokset vievät Osasunan sittenkin jatkokarsintoihin ja meillä on reilua viikkoa myöhemmin edessä uusi reissu Pamplonaan.


Onnistumme saamaan liput myös nousukarsintojen avausotteluun Gimnàstic de Tarragonaa vastaan.  Vaikka liekki syttyi jo ensimmäisessä pelissä, tuntuu toisella kerralla jo oikeasti siltä, että kuulun punaisine paitoineni joukkoon. El Sadar on tiivistunnelmainen stadion, jossa kotijoukkue saa aina taakseen vahvan kannatuksen. Tällä kerralla peli sujuu toiveiden mukaan. Pamplonan oma poika Mikel Merino iskee kahdesti ja yleisön fanaattinen tuki voimistuu entisestään. Toisella jaksolla Kenan Kodro viimeistelee Osasunan kolmannen maalin. Näemme päätykatsomosta, kuinka pallo lipuu vastustamattomasti tolpan juureen. Yhdyn spontaanisti paikallisten riemuun ja uskon Osasunan olevan Espanjan kaunein seura, vaikkei se suurin olisikaan.

>> Katso ottelun maalikooste YouTubesta



PIETARI 26.6.2018: NIGERIA–ARGENTIINA

Kesän 2018 MM-kisat pelataan Venäjällä ja varsinkin Pietarin ottelut ovat eteläsuomalaisesta näkökulmasta helposti saavutettavissa. Lähdemme kaveriporukalla kisoihin ja elämäni ensimmäisestä MM-ottelusta muodostuukin huumaava kokemus. Argentiinan kannattajat ovat ottaneet Pietarin haltuunsa ja jo metromatka pelipaikalle on kannatuslaulujen säestämä tiivis elämys. Stadionin ympäristö on täynnä eteläamerikkalaisia faneja, joiden hyväntuuliseen ilonpitoon on hauska liittyä mukaan. Vastassa olevan Nigerian kannattajia ei sen sijaan näy juuri lainkaan.


Käytännössä koko loppuunmyyty Krestovsky-stadion värjäytyy valkoiseen ja taivaansiniseen. Argentiina aloittaa vahvasti ja Lionel Messi ampuu vajaan vartin kohdalla komean johtomaalin. Nigeria tasoittaa pian tauon jälkeen ja edessä on huimaa draamaa, kun ennakkosuosikki Argentiina tarvitsee välttämättä voiton päästäkseen alkulohkosta jatkoon. Yleisö kannustaa villisti vaaleapaitaista joukkuetta, mutta ilmassa on myös epätoivoa, kun Higuaínin, Di Marían ja Agüeron kaltaiset tähdet hukkaavat tilanteensa. Pelastajaksi nousee puolustaja Marcos Rojo, joka laukoo viime hetkillä Argentiinan voittomaalin. Yleisön riemu nousee sanoin kuvaamattomiin sfääreihin.


Pelkät maailmanmestaruuskilpailut eivät automaattisesti nosta ottelua ikimuistoiseksi, mutta draaman kaari ja erityisesti kiihkeät eteläamerikkalaiset fanit muodostavat unohtumattoman yhdistelmän. Itselläni on pitkä viha-rakkaussuhde Argentiinan maajoukkueeseen, joka sisältää paljon katkeruutta ja annoksen kiintymystäkin. Unohdan menneet rytmikkäästi heiluvassa paluumetrossa, jossa hypin muiden mukana Vamos Argentinaa hoilaten. Tämä on jalkapallokulttuuria parhaimmillaan.

>> Katso ottelun maalikooste YouTubesta



Kaikista muistakin näkemistäni otteluista on jäänyt hienoja muistoja. Niukasti listan ulkopuolelle jäivät esimerkiksi Benfican murskavoitto Evertonista Eurooppa-liigan ottelussa Lissabonissa, savupommien katkuinen Serie B:n iltaottelu Bari–Bologna sekä kaksi Barcelonan peliä mahtavalla Camp Noulla.


Kaikki jalkapallomatkamuistot eivät rajoitu ottelutapahtumiin, sillä kyseessä on loistava keskustelunaihe eri maalaisten ihmisten kanssa. Olen ylistänyt Iván Zamoranoa belgialaisessa retkeilymajassa, kerrannut Jari Litmasen uraa Espanjan yössä sekä muistellut Irlannin maajoukkueen tekemiä maaleja pariisilaisessa ravintolassa. Mieleen on jäänyt myös televisiosta tullut Mestarien liigan finaali, josta madridilainen majoittajaperheemme meni aivan pois tolaltaan. Koko Espanja oli tuolloin Valencian puolella Bayern Müncheniä vastaan, mutta ilta päättyi kyyneliin. Matkoilla voi päätyä myös jalkapallomuseoihin, fanituotekauppoihin tai stadionkierroksille.


Ylivoimaisesti suurimman osan paikan päällä katsotuista peleistä olen kaikesta huolimatta kokenut kotimaassa. Aivan ensimmäinen näkemäni peli oli Keravan ylpeyden KP-75:n kärsimä kotitappio KontUlle Sompion hiekkakentällä joskus 80-luvun puolivälissä. Sitäkin ikimuistoisempia ovat olleet kymmenet Suomen maajoukkueen ottelut, joista viimeisimpänä EM-kisapaikan varmistanut Liechtenstein-peli viime marraskuussa. Myös HJK:n kamppailut Mestarien liigan ja Eurooppa-liigan lohkovaiheissa ovat jääneet hyvin mieleen. Tilanteen salliessa olisi mukavaa nähdä jalkapalloa tänä kesänä taas Suomessa ja ensi vuonna jälleen myös ulkomailla. Toivottavasti siellä EM-kisoissa.


Tiedon uusista blogipostauksista saat parhaiten tykkäämällä Lähtöportista Facebookissa. Lähtöportti löytyy myös Instagramista ja Twitteristä.

Previous Post Next Post

You Might Also Like

2 Comments

  • Reply Mikko / Matkalla Missä Milloinkin 15.6.2020 at 21:46

    Kuulostaa kyllä ihan mahtavilta kokemuksilta. Itse en ole koskaan käynyt jalkapallo-ottelua katsomassa. Jälkikäteen on hieman harmittanut, että tajusin liian myöhään Buenos Airesissa vieraillessani silloin pelatun Superclásicon.

    Oletko muuten itse pelannut jalkapalloa?

    • Reply Mika / Lähtöportti 16.6.2020 at 13:45

      Tuollaiset ottelut ovat ennen kaikkea tunnelmansa ansiosta hienoja elämyksiä ja kannattaa ilman muuta käydä jossakin pelissä sitten, kun sopiva tilaisuus osuu matkan varrelle. Superclásico olisi varmasti mieletön elämys, tunnelmansa kannalta ehkä koko maailman mahtavin ottelu.

      Olen pelannut muutamia vuosia juniorijoukkueissa, aladivareissa ja erilaisissa harrastesarjoissa, mutten koskaan mitenkään korkealla tasolla. Nykyään potkin palloa vain satunnaisesti lasten kanssa takapihalla, mutta rakkaus lajiin on silti vahva.

    Leave a Reply