Suomen suurin matkablogiyhteisö

Kevätretki Pulkkilanharjulle

Päijännettä halkova Pulkkilanharju tarjoaa mukavia retkeilymahdollisuuksia miellyttävissä järvimaisemissa. Tutustuimme Asikkalassa sijaitsevaan luontokohteeseen koko perheen voimin.

Kiinnostuin Pulkkilanharjusta tutkiessani taustatietoja viime itsenäisyyspäivänä julkaistuun Suomen maakunnista kertovaan juttuun. Valokuvissa näkemäni maisemat sekä mahdollisuus itselleni uudessa kansallispuistossa vierailemiseen tuntui kiinnostavalta. Pulkkilanharju löytyy Lahden pohjoispuolelta Asikkalan kunnasta. Ajomatkaa kertyy niin Helsingistä, Tampereelta kuin Jyväskylästäkin vajaat kaksi tuntia.


Retki tulee ajankohtaiseksi säiden lämmetessä ja saamme nauttia aurinkoisesta helatorstaista päijäthämäläisen luonnon helmassa. Ylitämme automatkan päätteeksi Karisalmen sillan, jonka pielestä löytyy parkkipaikka informaatiotauluineen. Palveluihin kuuluu myös pari penkkiä ja pöytää sekä jokseenkin kuvottava käymälä. Palaan sillalle ottamaan muutamia valokuvia ja aistimaan navakkaa tuulta.


Kävelemme parkkipaikalta Karisalmen sillan alle katselemaan järveä. Vaahtopäisenä kuohuva Päijänne näyttää komealta, muttei houkuttelisi näin tuulisella säällä veneilemään.


Matka kohti varsinaista luontopolkua jatkuu sillan juurelta hiekkatietä pitkin ylämäkeen. Halutessaan voi myös koukata hetkeksi järven rantaan ja suunnistaa sieltä polkua pitkin opasteille.


Alkumatkasta kiivetään lyhyt jyrkkä mäki harjun päälle. Reittiä pitkin on tästä eteenpäin helppo suunnistaa puihin maalattujen sinisten merkkien ansiosta. Havupuumetsä on kaunis ja järvi pilkottaa puiden välistä parhaimmillaan niin vasemmalla kuin oikeallakin puolella. Sammal on peittänyt monet kivet alleen, joten vihreyttä on riittämiin.


Pulkkilanharjun varsinaisen luontopolun pituus on 2,2 kilometriä. Rengasreitin lisäksi voi kävellä sinisiä merkkejä seuraten harjua eteenpäin lyhyelle Viinasaaren kierrokselle, josta palataan samaa reittiä takaisin luontopolulle. Päätämme käydä molemmat polut läpi, jolloin matkan pituudeksi tulee yhteensä 4,4 kilometriä.


Mieli rauhoittuu honkien huminaa kuunnellessa ja raikasta kevätilmaa hengittäessä. Polku on paikoitellen melko kivikkoinen, joten esteettömäksi sitä ei voi kutsua.


Reitti laskeutuu harjulta Päijänteen rantaan hyväkuntoisia portaita pitkin. Kirkas auringonpaiste lämmittää mieltä, mutta järveltä puhaltava voimakas tuuli tuntuu viileältä.


Polku kulkee hetken rantaa seuraten. Pysähdymme hetkeksi pienelle hiekkarannalle katsomaan järvimaisemaa. Tässä tekisi hellepäivänä mieli pulahtaa uimaan.


Retken paras hetki on tietenkin eväiden syöminen. Karjalanpiirakoiden voimalla jaksaa taas taivaltaa ja pulla maistuu parhaalta ulkoilmassa. Reitin varrella ei ole penkkejä tai mitään muitakaan mukavuuksia, mutta kaatuneen puunrungon päältä löytyy istumapaikkoja koko perheelle. Näemme taukomme aikana muutaman ohi kulkevan retkeilijän, mutta muuten Pulkkilanharjulla on aurinkoisena pyhäpäivänä yllättävänkin hiljaista.


Saavumme pian evästaukomme jälkeen risteykseen, josta käännymme Viinasaareen päin. Harju madaltuu ja polku muuttuu entistä helppokulkuisemmaksi.


Retkemme kääntöpaikkana toimii kuudensadan metrin mittainen Viinasaaren kierros. Sen varrelta jää mieleen polun ylle juurineen kaatunut suuri mänty sekä valojen ja varjojen vaihtelu metsän siimeksessä.


Reitti ei poikkea varsinaiseen Viinasaareen, joka sijaitsee parinsadan metrin päässä polulta, ilmeisesti järveltä tilaa vallanneen rantakasvillisuuden takana. Viinasaaren sijasta päästään pitkospuille, kun reitti koukkaa suoalueen laitaan.


Emme näe retkellämme juurikaan leppäkerttua suurempia eläimiä ja kukkiakin on tähän aikaan vuodesta melko vähän. Tunnistamme käenkaalin, joka pilkistää esiin vihreine lehtineen ja valkeine kukkineen.


Viinasaaren kierrokselta palataan takaisin luontopolulle jo menomatkalla käytettyä yhdyspolkua pitkin. Lapsilla riittää energiaa ja he juoksevat osan matkasta. Retken pituus tuntuu perheellemme juuri sopivalta.


Luontopolun varrella on muutama opastetaulu, joista viimeisessä kerrotaan, kuinka suppalampi on muuttunut suoksi. Reitin loppuosassa ohitetaankin hieman suomaastoa, mikä tuo vaihtelua sammalen peittämään kivikkoon.


Vietämme Pulkkilanharjulla noin kaksi ja puoli tuntia. Nautimme puhtaasta luonnosta ja retki on kaiken kaikkiaan onnistunut kokemus. Pikku-Punkaharjulta tuntuva maisema tarjoaa mukavasti vaihtelua muihin eteläisen Suomen kansallispuistoihin verrattuna.


Vuonna 1993 perustettu Päijänteen kansallispuisto kattaa lukuisia saaria, ja pelkkä Pulkkilanharju tarjoaa vain häivähdyksen koko alueen tarjonnasta. Muutama bloggaajakaveri vietti Päijänteellä koko edellisen viikonlopun ja heidän retkensä johti muun muassa Kelventeen saarelle. Heidän seikkailuistaan voi lukea Maa Quzuu -blogista.


Pulkkilanharju on suositeltava tutustumiskohde Lahden ja varsinkin Asikkalan suunnalla liikuttaessa. Meille se toimi hyvänä päiväretkikohteena Keravalta käsin, vaikkakin samanpituisen ajomatkan päässä sijaitsevat Torronsuon ja Valkmusan kansallispuistot ovat tehneet itseeni vielä suuremman vaikutuksen. Erinomaisia luontokohteita löytyy toki myös muualta kuin kansallispuistoista.


Vääksystä Korpilahdelle saakka kulkeva Päijänteen maisematie kuuluu Suomen kauneimpien autoilureittien joukkoon. Reitistä saa hyvät maistiaiset jo Vääksyn ja Pulkkilanharjun välillä, kun seututie 314 kiemurtelee kapeaa kannasta pitkin komeassa järvimaisemassa.


Pulkkilanharjun-retkeen voi helposti yhdistää käväisyn vartin ajomatkan päässä sijaitsevalla Vääksyn kanavalla. Vain reilun kilometrin mittainen kanava mahdollistaa alusten kulun Vesijärveltä Päijänteelle ja avaa näin vesireitin Lahdesta esimerkiksi Jyväskylään saakka. Suomen vilkkaimmalla veneilykanavalla on tälläkin kerralla kulkijoita. Sulkuporttien lähistöltä löytyy viihtyisä puistoalue kahviloineen. Viereisessä Päijännetalossa toimii kalastusmuseo.

Lue lisää Pulkkilanharjun luontopolusta Visit Päijänteen sivuilta.


Tiedon uusista blogipostauksista saat parhaiten tykkäämällä Lähtöportista Facebookissa. Lähtöportti löytyy myös Instagramista ja Twitteristä.

Previous Post Next Post

You Might Also Like

4 Comments

  • Reply Maisemaonnellinen Johanna 24.5.2020 at 21:17

    Kiitos vinkistä, listalleni tuli juuri uusi kansallispuisto, Päijänne! 🙂

    • Reply Mika / Lähtöportti 25.5.2020 at 18:29

      Mukava kuulla, että kiinnostus heräsi! Päijänteen sijainti on sikäli hyvä, että se sopii päiväretkikohteeksi pääkaupunkiseudulta ja monesta muustakin suunnasta.

  • Reply Mikko / Matkalla Missä Milloinkin 25.5.2020 at 20:24

    Meilläkin on tarkoitus lähiaikoina tutustumaan Päijänteen kansallispuistoon hieman laajemminkin. Oikeastaan vähän itsekin ihmettelen, että vieläkään ei olla tuolla kansallispuistossa ole käyty, vaikka se taitaakin olla niistä kaikkein lähin. Aina jokin muu on vienyt pidemmän korren.

    Kauniilta näyttää Pulkkilanharju joka tapauksessa.

    • Reply Mika / Lähtöportti 25.5.2020 at 22:06

      Suosittelen kyllä tutustumaan, ja jos on mahdollisuus liikkua veneellä, niin saarilla riittää varmasti tutkittavaa. Meille selvästi lähin kansallispuisto on Sipoonkorpi, mutta siellä ei ole tullut käytyä kuin pari kertaa. Monesti taitaa jäädä kohteet käymättä, jos ne on liian lähellä 🤔

    Leave a Reply