Suomen suurin matkablogiyhteisö

Kreetan-matkan parhaat muistot

Kreeta kuuluu Välimeren kiinnostavimpiin saariin ja siellä riittäisi tutkittavaa useammallekin lomalle. Omat Kreetan-muistoni johdattavat saaren länsiosan kiinnostavimpiin kohteisiin.

Kreeta on sekä pinta-alaltaan että väkiluvultaan Välimeren viidenneksi suurin saari, joten vaikka kiertelimmekin matkallamme melko paljon, näimme vain yhden osan laajasta alueesta. Esimerkiksi saaren itäpuoli jäi siis kokonaan kokematta. Majoituimme syksyllä 2013 kahdeksi viikoksi Kato Staloksen kylään Hanian länsipuolelle. Lokakuun alku oli silloin mukavan helteinen ja tuolloin vasta 3- ja 1-vuotiaat tyttäremme tarkenivat polskia vedessä sydämensä kyllyydestä.

Kato Stalos sijaitsee turismin täyttämän rannikkokaistaleen laidalla, mutta oli ainakin tuolloin hieman hiljaisempi kuin naapurinsa Agía Marína sekä Plataniás. Kreetan kaltaisella matkailusta elävällä saarella saattaa muuttua muutamassa vuodessa paljonkin, mutta uskon tästä jutusta löytyvien paikkojen olevan yhä käymisen arvoisia. Kato Staloksen todellinen helmi, lämminhenkinen Markos Taverna on kuitenkin tällä välin sulkenut ovensa lopullisesti.



HANIA

Hanian venetsialainen satama kuuluu Kreetan suosituimpiin nähtävyyksiin, eikä suotta. Merellisessä tunnelmassa ja värikkäissä rakennuksissa on jotain lumoavaa. Ilmassa on iloista puheensorinaa ja ravintoloiden sisäänheittäjätkin ovat tällä kerralla humoristisella tuulella. Satamaa vartioi vanha majakka, jonka juurelle voi kävellä aallonmurtajaa pitkin.


Siirrymme satamasta vanhankaupungin kuvauksellisille kujille, joita kulkiessa näemme leikkiviä kissanpentuja sekä Hanian turkkilaisesta menneisyydestä muistuttavan minareetin. Kreetan toiseksi suurimmassa kaupungissa on arkisempikin puolensa, jossa kahviloiden tuoksut sekoittuvat pakokaasuun. Pakenemme mopojen pärinää mukavaan kauppahalliin, josta löytyy kaikkea mahdollista houkuttelevista elintarvikkeista kaikenkirjaviin matkamuistoihin.



RETHYMNON

Jatkamme kujilla kiertelyä Rethymnonissa. Haniaa selvästi pienempi kaupunki kuuluu Kreetan suosituimpiin turistikohteisiin, mutta varsinkin vanhastakaupungista löytyy yhä monia viehättäviä kulmia. Keskustan länsipuolelta alkava kilometrien mittainen rantakaistale on sen sijaan alati kasvavaa hotellialuetta.


Vanhankaupungin laidalle rakennettu satama on vaatimattomampi kuin Haniassa, mutta silti kaunis. Sadekuurojen sävyttämä pilvinen sää luo kaupunkiin hieman alakuloisen tunnelman, joten Rethymnon ei taida olla vierailumme aikaan parhaimmillaan. Kiipeämme silti vielä linnoitukselle katselemaan maisemia. Kreetan herruudesta on taisteltu vuosisatojen aikana monta kertaa, ja historian kerrostumiin voi tutustua täälläkin. Venetsialaisten rakentamien muurien sisältä löytyy osmanien jälkeensä jättämä moskeija.



KNOSSOS

Kesken menomatkan alkaa jo kaduttaa. Onko kerta kaikkiaan mitään järkeä ajaa kaksi tuntia suuntaansa joillekin pölyisille raunioille, kun kyydissä on kaksi pientä lasta. Perillä selviää, että paljonkin. Lasten mieli on arvaamaton ja tällä kerralla Kreetan tunnetuin nähtävyys onkin yllättävän kiinnostava. Oikeastaan Knossos on kyselyikäiselle todellinen paratiisi. Käymme aluetta läpi rakennus kerrallaan ja eri huoneiden käyttötarkoitusta miettien. Mistä kuningatar ja kuningas ja prinsessa tuli? Miksi? Kuoliko ne sitten vai muuttiko ne täältä omaan kotiin?


Kreetan nykyisen pääkaupungin Iraklionin lähistöllä sijaitseva Knossos oli antiikin aikaan merkittävä kaupunkivaltio ja minolaisen kulttuurin keskus. Nykyiseen nähtävyyteen on vaikuttanut eniten brittiarkeologi Arthur Evans, jonka kolmekymmenvuotisten tutkimusten aikana monia rakennuksia entisöitiin. Tuhansia vuosia vanhat rauniot siis sekoittuvat Evansin aikaansaannoksiin, mutta antavat varsin sykähdyttävän kuvan muinaisesta kulttuurista.



BOTANICAL PARK & GARDENS OF CRETE

Mutkikas vuoristotie johtaa kasvitieteellisen puutarhan parkkipaikalle. Kreetan sisämaan ilma tuntuu raikkaalta, kun lähdemme kiertämään maaseudun keskellä sijaitsevan puutarhan polkua. Reitti kiemurtelee rinnettä pitkin vuoroin ylä- ja alamäkeen kauniissa maisemissa. Matkan varrelle jää huikea määrä eri puolilta maailmaa tuotuja kasveja, joita lapsetkin jaksavat ihmetellä ilahduttavan kauan. Käytämme koko kierrokseen lopulta noin kaksi tuntia.


Saamme ihailla monenlaisia kukkia sekä nähdä seudulle tyypillisiä hyötykasveja. Reitin varrella kasvaa muun muassa granaattiomenoita, sitruunoita ja viinirypäleitä. Lammen rantamilta löytyy myös muutamia eläimiä, kuten vuohia, kauriita ja lintuja. Syömme vierailun päätteeksi puutarhan maisemaravintolassa, jonka lähiruoasta valmistetut annokset ovat varsin maukkaita.



KALIVES

Kalivesin rantakylä tuntuu nopeasti kodikkaalta ja siihen on helppo ihastua. Löydämme tyynen rantakaistaleen, asetumme aurinkotuoleille ja nautimme loivasti syvenevästä hiekkarannasta. Viereisen aallonmurtajan suojissa keikkuu muutama kalastusvene, joiden omistajat vertailevat päivän saalista keskenään. Siirrymme iltapäivän auringosta rantaravintolaan, jossa syömme herkullisia souvlaki-vartaita lounaaksi.


Kalives näyttää tyypilliseltä kreetalaiskylältä, toisin kuin pohjoisrannikon pahimmat turistikeskittymät. Täällä tuntuu olevan jotakin hyvällä tavalla arkista ja alkuperäistä, vaikka toisaalta kapeat kadut tuntuvat lastenrattaiden kanssa ahtailta, eikä mitään erityistä nähtävää taida olla. Kalives vaikuttaa joka tapauksessa niin viihtyisältä paikalta, että voisin hyvinkin harkita sitä rauhallisen loman tukikohdaksi. Ruokaravintoissa ja rannalla voi varmasti viettää rentouttavia lomapäiviä. Kätevä sijainti tarjoaa myös hyviä retkimahdollisuuksia niin Hanian kuin Rethymnoninkin suuntaan.



PALEOCHORA

Myös Kreetan eteläisellä rannikolla sijaitsevassa Paleochorassa vallitsee miellyttävän rauhallinen tunnelma. Kävelemme matalien rakennusten reunustamaa rantakatua pitkin ja nautimme maisemasta, johon kuuluvat kevyesti aaltoileva meri sekä taustalla kohoavat vuoret. Rantakadun varrelle on mukava pysähtyä syömään tuoretta kalaa ja nauttimaan kylmästä frappé-kahvijuomasta.


Viidenkymmenen kilometrin matkaan pohjoisrannikolta Paleochoraan kuluu autolla noin tunti, joten kylä on selvästi syrjässä saaren vilkkaimmilta alueilta. Tänne kannattaakin tulla rentoutumaan ja nauttimaan leppoisasta elämänmenosta. Kapean niemen molemmin puolin sijaitsevista hiekkarannoista voi valita mieleisensä vaikkapa auringon tai tuulen suunnan perusteella. Voisin harkita Kalivesin tavoin myös Paleochoraa Kreetan-loman majapaikaksi. Paleochoran ympäristössä on käsittääkseni useita patikointireittejä, mutta toisaalta muihin kiinnostaviin kyliin tai nähtävyyksille on melko pitkä matka.



FALASSARNAN RANTA

Pitkä hiekkaranta ihastuttaa heti ensi silmäyksellä. Lokakuussa on miltei autiota, joten saamme alueen melkeinpä yksityiskäyttöön. Näin laaja alue tuskin täyttyy aivan ääriään myöten kesähelteilläkään. Falassarnan ranta tuntuu sopivan matalalta ja loivalta myös pienille lapsille. Meidän kolmevuotiaamme riemuitsee mereltä tulevissa lempeissä aalloissa ja viihdyn itsekin lämpimässä vedessä kauan. Ainoa hieman häiritsevä seikka on tuuli, joka lennättää kuivaa hiekkaa.


Falassarnan sijainti saaren länsirannikolla lupailisi myös komeaa auringonlaskua, mutta emme malta jäädä odottelemaan iltaa. Kreetan länsiosissa riittäisi muitakin upeita hiekkarantoja, joista maineikkaimpiin kuuluvat ainakin laguunimainen Balos sekä vaaleanpunaisista sävyistään tunnettu Elafonissi.



AGIA TRIADAN LUOSTARI

Vanhojen punertavien rakennusten rajaamalla pihalla vallitsee harras tunnelma, ollaanhan luostarissa. Olin etukäteen hieman epäileväinen tämän nähtävyyden kiinnostavuudesta, mutta perillä tuntuu kuin olisimme löytäneet Kreetan kätketyn helmen. Luostarirakennukset pittoreskeine seinineen, varjoisine käytävineen ja holvikaarineen ovat jo itsessään kuvauksellisia. Hieno kokonaisuus täydentyy ihmeköynnöksillä, pelargonioilla ja muilla kukkaistutuksilla.


Lasten ja monen aikuisenkin mielestä parasta tässä pyhän kolminaisuuden mukaan nimetyssä ortodoksiluostarissa ovat kissat. Kesyjä katteja tuntuu löytyvän lisää jokaisen kulman takaa ja niitä voi pysähtyä rapsuttelemaan vaikkapa sisäpihan penkeille. Käymme tutustumassa kirkkoon ja pieneen museoon sekä vierailemme luostarin kaupassa. Munkkiveljet myyvät matkamuistoksi muun muassa itse valmistamaansa viiniä sekä oliiviöljyä.



STAVROKSEN RANTA

Matkamme viimeinen rantakohde löytyy Stavroksen kylästä, joka sijaitsee samalla Akrotirin niemellä kuin Hanian lentokenttä ja Agia Triadan luostarikin. Hiekkaranta tuntuu Falassarnan avaruuden jälkeen kovin pieneltä, mutta samalla kodikkaalta. Täälläkään ei ole lämpimänä syyspäivänä ruuhkaa. Suojaisa ja matala ranta on varsin lapsiystävällinen, joten viihdymme mainiosti. Maisemaa hallitsee taustalla kohoava jylhä kukkula.


Istahdamme uintituokion jälkeen rannan takana olevan ravintolan terassille. Luen opaskirjasta, että pieni Stavros tunnetaan 60-luvun Oscar-voittajan Kerro minulle, Zorbas kuvauspaikkana. Samalla selviää, ettei tunnetuksi kreikkalaiseksi symboliksi noussut sirtaki olekaan oikea kansantanssi, vaan se keksittiin Stavroksen rannalla filmattua elokuvan loppukohtausta varten. Lopullinen askelsarja täytyi sovittaa sellaiseksi, että pahasti jalkansa loukannut näyttelijä Anthony Quinn selvisi siitä kunnialla.



OMALÓKSEN TASANKO JA SAMARIAN ROTKO

Rannikon vilkkaat lomakeskukset tuntuvat jääneen jonnekin todella kauas, kun saavumme hiljaista maalaistietä pitkin Omalóksen tasangolle. Pysähdymme tien varteen kuuntelemaan vuohien kauloissa kilkattavia kelloja ja katselemaan suurta lammaslaumaa. Vuorten syliin jääneellä tasangolla puhaltaa viileä tuuli. Osa eläimistä tulee tiellekin, sillä kukapa niitä täällä rauhan tyyssijassa häiritsisi.


Moni saapuu Omalókseen matkallaan Samarian rotkoon. Tulemme paikalle vasta illansuussa, kun muut retkeilijät ovat jo menneet. Kreetan tunnetuin ja kenties myös hienoin patikointikohde jää meiltä kokematta, koska Samarian rotkoon ei ole lastenrattaiden kanssa mitään asiaa. Haluamme silti käydä patikkareitin lähtöpaikalla katsomassa komeaa vuorimaisemaa. Lefká Óri eli valkoiset vuoret kohoavat kunnioitusta herättävänä muodostelmana korkeuksiin. Karussa maisemassa on jotain lumoavaa. Tuntuu kuin hiljaisuus ja luonnon voima olisivat käsin kosketeltavissa.



SOUDAN JA MALEMEN SOTILASHAUTAUSMAAT

Soudanlahdelle avautuva näkymä pysäyttää, koska se on yhtä aikaa kaunis ja surullinen. Rannalle rakennetulle hautausmaalle on haudattu liittoutuneiden sotilaita, joista monet kaatuivat Kreetan taistelussa vuonna 1941. Kreikkalaisten avuksi saapui joukkoja Britanniasta, Australiasta ja Uudesta-Seelannista, mutta saari jäi lopulta saksalaisten miehittämäksi toisen maailmansodan loppupuolelle saakka. Sotilashautausmaa ei ole kepeä lomakohde, mutta se antaa ajattelemisen aihetta. Kovin moni nuori mies tuli tänne toiselta puolelta maapalloa kohtaamaan loppunsa.


Malemen kylän yläpuolelle kohoavalla kukkulalla on hiljaista. Entiselle taistelukentälle perustetulla saksalaisella hautausmaalla makaa useampi tuhat sotilasta, joista suuri osa oli laskuvarjojääkäreitä. Maisema alas merenlahdelle on hieno. Jään miettimään, kuolivatko nämä miehet aatteensa tai isänmaansa puolesta, vai joutuivatko he tänne vain pakon sanelemina.



RUOKAELÄMYKSET

Yksi Kreikan tarjoamista suurista iloista on syöminen, sillä jokaisella matkalla täytyy maistaa monia klassikoita viininlehtikääryleistä saganaki-juustoon ja moussakasta täytettyihin paprikoihin. Nimenomaan Kreetan saarelle tyypillisistä alkupaloista jää parhaiten mieleen dakos. Kuivan leivänpalan päälle aseteltu murskattu tomaatti sekä paikallinen mizithra-juusto muodostavat herkullisen kokonaisuuden. Kreetalla ateriaan kuuluu yleensä myös tujaus rypäleviina rakia talon tarjoamana.


Varsinkin saaren turistikeskuksissa riittää runsaasti ravintoloita, joissa palvelu on yleensä hyvin ystävällistä, mutta hinta-laatusuhde ei osu aina kohdalleen. Tuore kala ja merenelävät kuuluvat omiin suosikkeihini, mutta päivän saaliin hinta kannattaa aina varmistaa etukäteen. Parhaat ravintolat eivät aina löydy satamista, mutta toisaalta meritunnelma tuo aina oman lisänsä ruokailukokemuksen.



SAARI HALTUUN AUTOILLEN

Mutkat seuraavat toisiaan auton noustessa yhä korkeammalle. Maalaiskylien kohdalla saa varoa tielle eksyneitä kanoja tai lampaita, mutta paikalliset isännät pysyvät tukevasti tavernoiden seinustoilla ohikulkijoita katsellen. Kreetan sisämaan karut vuoret ja vehreät kukkulat tarjoavat huikeita maisemia, joihin tutustuminen onnistuu parhaiten vuokra-auton avulla. Maisematiet ja uinuvat pikkukylät ovat Kreetaa parhaimmillaan.


Kreetan liikenne on ainakin eteläeurooppalaisella mittapuulla mielestäni suhteellisen leppoisaa. Poikkeuksiakin tietysti löytyy, mutta valtaosa kuljettajista huomioi muut tielläliikkujat hyvin. Sääntöjä toki sovelletaan ahkerasti, joten liikennekulttuuri on erilaista kuin Suomessa. Esimerkiksi pääteillä hitaammat kuljettajat väistävät nopeampia leveille pientareille. Matkamme aikaan oli käynnissä runsaasti tietöitä, ja tieverkosto onkin saattanut kehittyä muutamassa vuodessa paljon.


Kreetasta löytyy runsaasti lisätietoa saarella asuvan Terhin Vagabonda-blogista.


Tiedon uusista blogipostauksista saat parhaiten tykkäämällä Lähtöportista Facebookissa. Lähtöportti löytyy myös Instagramista ja Twitteristä.

Previous Post Next Post

You Might Also Like

4 Comments

  • Reply Mikko / Matkalla Missä Milloinkin 2.5.2020 at 15:45

    Olipa kattava artikkeli, jossa oli useampi mielenkiintoiselta kuulostava paikka. Onko suurin osa kuvissa näkyvistä veneistä nimenomaan kalastusveneitä? On tullut joskus mietittyä, onko nuo huvi- vai kalastusveneitä, mitä Välimeren rantakohteissa paljon näkyy. Maisema näyttää muuten yllättävänkin vehreältä joissain kuvissa!

    Minkä kokoinen tuo Knossoksen temppelin raunioalue on?

    • Reply Mika / Lähtöportti 3.5.2020 at 12:20

      Kiitos Mikko! Hyvä kysymys veneistä. Kyllä niistä varmasti osa on erilaisia huviveneitä, mutta monessa Kreikan pienessä satamassa on näkynyt myös usein aitoja kalastajia verkkoineen ja saaliineen. Kreeta on monipuolinen saari ja vaikka sieltä löytyy paljon karua maastoa, on myös vehreitäkin alueita.

      Knossos oli aikoinaan suuri kaupunki, mutta nykyinen raunioalue on melko tiivis. Jos historia kiinnostaa, kuluu Knossoksessa helposti pari tuntia. Löysin netistä ilmakuvan, joka antaa yleiskuvan ydinalueesta.

  • Reply Paratiisireportteri 4.5.2020 at 04:00

    Kreeta näyttää ihanan seesteiseltä näissä teidän kuvissa lokakuulta. Näyttäisi olevan erinomaista aikaa kiertää saarta, jos meressä pulikoiminen ei ole pääasiana toiveissa. Eikä ole varmaan liian kuumakaan patikointiin ja nähtävyyksien ihailuun.

    • Reply Mika / Lähtöportti 4.5.2020 at 11:33

      Lokakuu tuntui kyllä oikein mainiolta ajankohdalta, varmasti hiljaisempaa kuin kesäkaudella. Ajoittain oli ihan helteistä ja välillä viileämpiä päiviä, jotka sopivat hyvin esimerkiksi Knossoksessa vierailuun. Merikin oli vielä mukavan lämmin uimiseen, mutta meillä se ei tosiaan ollut matkan päätarkoitus.

    Leave a Reply