Suomen suurin matkablogiyhteisö

Neljä kaupunkia Umbriassa

Maan keskiosassa sijaitseva Umbria kuuluu suosikkiseutuihini Italiassa. Esittelen nyt Orvieton, Assisin, Perugian ja Montefalcon hurmaavat kaupungit, joiden vanhat rakennukset ja kuvaukselliset mukulakivikujat huokuvat historiaa.

Italian vihreäksi sydämeksi kutsuttu Umbria tuli itselleni tutuksi kesällä 2011, jolloin vuokrasimme pariksi viikoksi talon Trasimeno-järven tuntumasta. Kuuluisampaa naapuriaan Toscanaa hiljaisempi Umbria teki lähtemättömän vaikutuksen, mutta olen käynyt seudulla tuon jälkeen vain kerran, ja silloinkin lyhyesti. Kokosin uusista matkoista haaveillessani yhteenvedon käymistäni Umbrian kaupungeista ja niissä kokemistani tunnelmista.



ORVIETO

Cosa c’è da vedere a Orvieto? Näin kyseltiin ensimmäisessä italian oppikirjassani Orvieton nähtävyyksistä. Tuntuukin hauskalta päästä paikan päälle parikymmentä vuotta satunnaisten kieliopintojen aloittamisen jälkeen. Orvietoa voi perustellusti pitää yhtenä Umbrian tärkeimmistä matkakohteista. Vanhankaupungin sijainti jyrkkäseinäisen kallion päällä jää varmasti mieleen ja paikallinen katedraali kuuluu koko Italian upeimpiin.


Istahdamme Piazza Duomon laidalla sijaitsevan baarin terassille ihailemaan katedraalin komeaa julkisivua. Italialaiset rakastavat tunnetusti lapsia ja talo haluaa välttämättä tarjota vauvallemme jäätelön, joka sattuu olemaan hänen elämänsä ensimmäinen. Outo ja kylmä syötävä ei vielä oikein maistu alle vuoden ikäiselle, mutta arvostamme tarjoilijan kohteliasta elettä.


Mahtipontisen korkea kirkko on hieno sisältäkin päin. Jäämme toviksi ihailemaan goottilaista arkkitehtuuria sekä tutkimaan sivukappeleita. Orvietosta löytyy muiden historiallisten kaupunkien tapaan myös tunnelmallisia mukulakivikatuja ja vanhoja rakennuksia. Tiiviin keskusta-alueen päästä päähän on vain noin puolitoista kilometriä, mutta arkkitehtuuria ihaillessa ja puotien tarjontaa tutkiessa saa kulumaan reilusti aikaa.


Orvieton erityispiirre ovat kaupunginmuureja reunustavat jyrkänteet, joiden pystysuora pudotus tuntuu miltei huimaavalta. Dramaattisella paikalla sijaitsevaa kaupunkia ympäröivä vehreä maaseutu jatkuu kaukaisuuteen. Seuraavalla vierailulla olisi mielenkiintoista tutustua myös vaikkapa Orvieton maanalaisiin käytäviin sekä San Patrizion etruskiaikaiseen kaivoon. Maisemia voisi puolestaan nousta katsomaan Torre del Moron torniin.



ASSISI

Assisi on tässä jutussa esitellyistä kaupungeista ainoa, jossa olen käynyt useampaan kertaan eli yhteensä kolmesti. Se oli aikoinaan myös ensimmäinen kaupunki, jossa pysähdyimme ensimmäisellä Italian-matkallani. Muistoni perustuvat kuitenkin uudempiin vierailuihin, joiden aikana olen ehtinyt saada Assisista kohtalaisen yleiskuvan.


Kaupunki tunnetaan ennen kaikkea fransiskaanisen veljeskunnan perustajasta Franciscus Assisilaisesta. Luontoa rakastanut Italian suojeluspyhimys on kuvattu usein ruskeakaapuisena eläinten ympäröimänä hahmona. Häntä arvostetaan laajasti muun muassa vaatimattoman luonteensa ansiosta. Assisin ylivoimaisesti tärkein nähtävyys on Pyhän Franciscuksen basilika. Rakennuksessa on kaksi eri kerroksissa olevaa kirkkoa sekä kellaritasolta löytyvä krypta, jossa Franciscuksen hauta sijaitsee.


Assisilla on Franciscuksen kautta vahvasti uskonnollinen leima ja katukuvassa näkyykin tavallisten turistien lisäksi pyhiinvaeltajia, munkkeja sekä nunnia. Toisaalta Assisista voi nauttia myös vain kauniita vaaleiden kivitalojen reunustamia katuja kiertelemällä. Kuten monesta muustakin suositusta kaupungista, myös Assisista saa enemmän irti yön yli viipymällä. Päiväretkeläisten poistuttua on mukava nauttia hyvien ravintoloiden ja viihtyisien viinibaarien tarjonnasta.


Assisin sijainti vuoren alarinteellä lupaa hyviä maisemia, jotka vain paranevat nousemalla kaupungin yläpuolelle rakennetulle linnakkeelle. Emme ehdi tutustua Rocca Maggioreen tarkemmin, mutta linnoituksen ulkopuolelta avautuvat näkymät ovat kiipeämisen arvoiset. Seuraavalla kerralla haluaisin ihailla Umbrian laaksoa vieläkin korkeammalta ja patikoida kiireettömästi Monte Subasion ylemmillä rinteillä.



PERUGIA

Ulkoilmaan pääsy tuntuu helpotukselta, kun astumme Perugian asemalaiturille. Ilmastoinnin toimivuus ei kuulu italialaisten paikallisjunien vahvuuksiin, ja tästäkin matkasta ehti tulla jo turhan hikinen. Jatkamme eteenpäin mukavammalla kulkupelillä, kun siirrymme Perugian omaan minimetroon. Pieni automaattiohjattu vaunu kuljettaa muutamassa minuutissa korkealle kukkulalle rakennettuun keskustaan.


Moderni minimetro on myös eräänlainen aikakone, sillä se vie uudenaikaiselta alueelta etruskien alun perin rakentamille ikivanhoille kaduille. Umbrian pääkaupunki Perugia on asukasluvultaan alueen selvästi suurin ja sen kauniilla kaduilla voi tehdä pitkänkin kävelykierroksen. Mielenkiintoisimpia ovat kapeat kujat, joiden muodostamassa sokkelossa ei voi välttyä korkeuseroilta ja portaikoilta. Nautimme rauhallisesta tunnelmasta sekä kiviseinien tarjoamista varjoista. Perugiaan on vaikea olla ihastumatta.


Suora pääkatu Corso Vannucci on varattu jalankulkijoille ja se johtaa kaupungin sydämeen Piazza IV Novembrelle. Aukiota reunustavan goottilaisen katedraalin portaille voi pysähtyä lepuuttamaan jalkoja ja katselemaan ohikulkijoita. Opiskelijat kuuluvat luonnollisesti yliopistokaupungin katukuvaan. Katedraalilta on lyhyt matka etruskien rakentamalle kaivolle, johon voi tutustua syvällä maan pinnan alapuolella.


Perugia tunnetaan suklaakaupunkina, jonka rakastetuin tuote on suukosta nimensä saanut Baci. Tummaa suklaata ja hasselpähkinää sisältävät herkut kuuluvat Italian-matkojeni vakiotuliaisiin, joita ilman ei voi ainakaan täältä Perugiasta palata. Seuraavalla kerralla voisi tutustua myös Peruginan tehtaan yhteydessä toimivaan Casa del Cioccolato -museoon ja parhaalla onnella osua kaupunkiin vuotuisten Eurochocolate-festivaalien aikaan.



MONTEFALCO

Pitkin maaseutua kiemurtelevaa tietä reunustavat viini- ja oliiviviljelmät. Siellä täällä näkyy myös tilojen myymälöitä mainostavia kylttejä. Kaunis reitti johtaa kukkulalle, jonka päältä löytyy muutaman tuhannen asukkaan Montefalco. Kaupunki on saanut korkean sijaintinsa vuoksi lempinimen Umbrian parveke.


Pysäköimme auton vanhankaupungin muurien ulkopuolelle ja astumme näyttävän Sant’Agostinon portin kautta keskiaikaisille kaduille. Ylämäkeen nouseva suora Corso Mameli on paikallinen pääväylä, jonka varrelle jää muutamia kauppoja sekä pari ravintolaa. Mäen päällä odottaa keskusaukio Piazza del Comune, jonka laitaa hallitsee Montefalcon kunnantalo.


Löydämme hetken kierreltyämme mukavan näköalapaikan, josta seurailemme ukkospilvien liikkeitä laakson yllä. Sää kukkulan päällä pysyy onneksi poutaisena. Parasta Montefalcossa ovat hiljaiset sivukujat, joiden varsilla saa ihastella vanhoja rakennuksia sekä runsaita kukkaistutuksia. Korkeuserot saattavat tuntua hieman pohkeissa, mutta ympäristön kauneus palkitsee vaivan. Elämä tuntuu pysähtyneen täällä juuri oikeanlaiseen asentoon.


Syömme maittavan lounaan ravintola Coccoronessa, jossa ihmettelemme jälleen kerran italialaisten ruokahalua. Pienet mummotkin näyttävät selvittävän useamman reilunkokoisen ruokalajin ilman minkäänlaista ongelmaa. Poistumme kaupungista samaa tietä kuin tulimmekin. Montefalco ei välttämättä kuulu Umbrian pakollisiin nähtävyyksiin, mutta siellä on helppo nauttia pikkukaupungin tunnelmasta kuvauksellisessa ympäristössä.



Olen tehnyt omat Umbrian-matkani lentämällä Roomaan ja jatkanut sieltä vuokra-autolla pohjoiseen. Yllä mainittuihin kaupunkeihin on Fiumicinon lentokentältä noin 150–200 kilometriä matkaa. Oma lukunsa Umbriassa on Trasimeno-järvi, jonka lähistöllä vietin ensimmäisen talonvuokrauslomani. Järven rantaa reunustavista kylistä erityisesti Castiglione del Lago on vierailun arvoinen. Seuraavalla kerralla haluaisin tutustua muihin Umbrian historiallisiin kohteisiin, joista houkuttaisivat esimerkiksi Spoleto, Spello, Gubbio, Norcia, Todi ja Bevagna.


Tiedon uusista blogipostauksista saat parhaiten tykkäämällä Lähtöportista Facebookissa. Lähtöportti löytyy myös Instagramista ja Twitteristä.

Previous Post Next Post

You Might Also Like

4 Comments

  • Reply Mikko / Matkalla Missä Milloinkin 24.4.2020 at 11:31

    Näistä oli mukava lukea, sillä nämä kaupungit ja itse asiassa koko Umbria on itselleni täysin vierasta seutua. Viihtyisältä kuitenkin kuulostaa ja kuvien perusteella myös näyttää.

    • Reply Mika / Lähtöportti 24.4.2020 at 15:51

      Umbria on nimenomaan viihtyisä, mutta varmasti vähemmän tunnettu kuin moni muu Italian alue. Se on muuten Italian 20 alueesta ainoa, joka ei miltään kulmalta rajoitu mereen tai naapurimaihin.

  • Reply Peter 11.5.2020 at 20:17

    Olen käynyt Orvietossa hyvin monta kertaa. Orvieton Duomon julkisivu kauniissa auringonpaisteessa on lumoava. Muistan yhden kauniin kevätpäivän kun teimme Roomasta päiväretken tutuille paikoille Orvietoon. Istuimme vaimon kanssa Duomoa lähinnä olevan viinibaarin terasilla ja joimme lasilliset paikallista valkoviiniä (ja saimme mukaan pienen kulhon perunalastuja), 7 euroa yhteensä. Istuimme rauhassa pitkän tovin ja tuijotimme kirkon julkisivua. Meillä on Orvietossa lempiravintoloita, lempipizzeria, lempiruokakauppa ja lähellä Orvietoa on lempimaisemamme koko Italiassa. Assisissa korostuu tietysti pyhiinvaellusmatkailu. Suurimmat nähtävyydet on sielläkin tullut kierrettyä muutamaan kertaan. Assisiinkin kannattaa varata reilusti aikaa jos siihen on mahdollisuus. Kahviloiden ja ravintoloiden ulkopöydistä on kiva seurata eri puolilta maailmaa tulleiden ihmisten kulkua, matka on monelle todella tärkeä. Onhan se turistinen ja vähän ruuhkainenkin, mutta pidän kyllä siitäkin. Perugiassa olen ollut muutaman kerran. Historiallinen keskusta on ihan näyttävä ja opiskelijoiden osuus jotenkin oli leimallista. Ei kaikesta huolimatta mene lempipaikkojeni joukkoon. Montefalcossa olen käynyt kerran ja minulla jäi mieleen kaupunkia ympäröivät kauniit maisemat, viihtyisä keskusaukio ja tietysti varsin kuuluisaa Sagrantino-viiniä myyvät viinibaarit ja -kaupat. Sinne voisin mennä useammaksi päiväksi takaisin ihan vaan fiilistelemään. Olemme vaimon kanssa sellaista joskus kovassa italiankaipuussamme suunnitelleetkin. Samaan reissuun voisimme yhdistää toisen pistäytymisen myös Bevagnassa. Spotetossa ja Gubbiossa olemme käyneet katsomassa Isä Matteon kuvauspaikkoja (muutamaankin otteeseen). Spelloon olemme menneet sekä autolla että toisella kerralla patikoiden La Strada Travelsin patikka-, ruoka- ja viinimatkalla. Tuolloin patikoimme läheltä Assisia Fransiskuksen erakkomajalta Spelloon. Oli raskas ja hikinen reissu, mutta saapuminen Spelloon oli ainutlaatuinen kokemus. Patikkkapäivän päätteeksi pääsimme Spellossa syömään ja maistelemaan laatuviinejä. Tuona iltana olen saanut sekä elämäni parasta kuohuviiniä että valkoviiniä (enkä ollut ainoa, joka koki samoin). Todin ohi olemme ajaneet, mutta ikinä emme ole siellä käyneet. Norciaan haluaisimme mennä ruokamatkalle. Norcialainen ilmakuivattu kinkku on aatelisten joukossa. Assisissa olimme kerran ravintolapalveluja tarjoavassa agriturismossa viikon. Omistajapariskunta lähti 100 kilometrin päähän Norciaan täydentämään kinkkuvarastojaan. Ostimme joskus Orvieton lempiruokakaupastamme norcialaista ilmakuivatttua kinkkua, oli aika kallista, mutta oli kyllä erinomaisen hyvää.

    • Reply Mika / Lähtöportti 12.5.2020 at 23:08

      Kiitos kokemustesi ja Umbria-vinkkien jakamisesta! Esimerkiksi patikointi Assisin ympäristössä kyllä kiinnostaisi, siellä on varmasti kauniita reittejä. Umbria on upea alue ja sinne voisi aina palata uudelleen. Ja kuten sinunkin kokemuksistasi huomaa, Italiasta on paras nauttia rauhassa fiilistellen, ilman turhaa kiirehtimistä.

    Leave a Reply