Suomen suurin matkablogiyhteisö

Kovan onnen hiihtoloma Otepäässä

Mielessä olivat alun perin valkeat hanget ja seuraavassa vaiheessa erilaiset retkikohteet. Lopulta Etelä-Viron -matka meni lähinnä sairastellessa, mutta tulipahan käytyä. Ainakin Tarttoon haluan palata paremmalla onnella takaisin.

Olemme käyneet neljänä edellisenä talvena hiihtämässä Suomen lumilla joko Lapissa tai vähintään Vuokatin korkeudella, mutta halusimme kokeilla tänä vuonna jotain erilaista. Niinpä suuntasimme katseen etelänaapuriin ja varasimme omalle perheellemme sekä appivanhemmille hiihtolomaviikoksi mökin Viron talvipääkaupungista Otepäästä.


Tiedostamme toki epävarman lumitilanteen jo kohdetta syyskuussa valitessamme, mutta haluamme silti ottaa riskin. Otepää on eteläisestä sijainnistaan huolimatta useimpina talvina yllättävän lumista seutua ja paikkakunnalla järjestetään lähes vuosittain maailmancup-tason talviurheilukilpailuja. Matkamme ajoittuu perinteikkään massahiihtotapahtuman Tartu Maratonin aikaan, jolloin latujen luulisi olevan parhaimmillaan, jos lunta koko talvena ylipäätään tulee.


No, tänä talvena lunta ei tullut. Tartu Maraton perutaan lopullisesti muutamaa päivää ennen lähtöämme ja sen tilalle organisoidaan patikointitapahtuma. Nettikameran mukaan Tehvandin hiihtostadionilla vihertää ruoho, joten suksien mukaan ottamista ei tarvitse lopulta edes harkita. Matka ei kuitenkaan kaadu lumenpuutteeseen, sillä eteläisessä Virossa riittää kyllä kiinnostavaa nähtävää. Mielessäni on vaihtelevia retkikohteita monelle päivälle, joten odotamme matkaa hyvillä mielin. Pakkaamme tavarat autoon ja ylitämme Suomenlahden Tallinkin Megastarilla.


Ilmassa alkaa olla lupaavaa seikkailun tuntua, kun suunnistamme Tallinnasta kohti etelää. Poikkeamme lopulta valtatieltä ja lähestymme Otepäätä maalaisteitä pitkin. Ohitamme lumettoman helmikuun melankoliaan kietoutuneita ruskeita peltoja, lukemattomia myyränkoloja ja kevättä odottavia haikaranpesiä. Pienet kylät näyttävät vajonneen talviuneen. Halkopinot on koottu säntillisesti, mutta osa rakennuksista on jätetty rapistumaan niille sijoilleen. Omaa matkantekoani varjostavat yhä rajummiksi yltyvät vilunväristykset. Kuume nousee, eikä tauti varsinaisesti hellitä koko viikon aikana.


Opin tällä matkalla ainakin sen, ettei hassu eestiläinen hirsimökki ole paras mahdollinen paikka sairastamiseen. Koskaan ei voi tietää johtuuko paleleminen tuvan vai kehon lämpötilasta, ja moni käytännön elämään vaikuttava hankala yksityiskohta alkaa vähitellen harmittaa. Mieliala ei ole paras mahdollinen, mutta löydän onneksi kohtalaisen tasapainon neljän seinän sisällä makaamisen ja varovaisen retkeilyn välillä.


Karhun päästä nimensä saanut Otepää on varsin sympaattinen pikkukylä, josta löytyy muutama ravintola, jonkin verran majoitusvaihtoehtoja sekä kolme supermarkettia. Laadukkainta ruokaa tarjoaa hieman keskustan ulkopuolella sijaitseva GMP Pühajärven ravintola, jossa käymme kertaalleen syömässä. Keskustan maamerkkeihin kuuluvat komea kunnantalo sekä Viron korkeimmassa tangossa liehuva suuri sinimustavalkoinen lippu. Tehvandin hiihtostadion sijaitsee aivan keskustassa. Hieman sivummalla olevaan hyppyrimäen torniin voisi halutessaan kiivetä ihailemaan etelävirolaisia maisemia.


Otepään talvisiin vetonauloihin kuuluu lapsille suunnattu Winterplace, jonka tarjontaa on kuitenkin jouduttu sääolosuhteiden vuoksi supistamaan. Käymme matkan alkuvaiheessa katsomassa tekolumen avulla toimintaan saatuja snowtubing- ja kelkkamäkiä. Päätämme palata laskemaan joskus toiste, sillä käyntimme aikaan puhaltaa hyytävä viima. Pahaksi onneksi normaalisti läpi talven auki oleva Winterplace kuitenkin suljetaan seuraaviksi päiviksi, joten lapsilta jää mäenlasku kokonaan väliin.


Jään muutamana päivänä sisälle lukemaan kirjaa, kun muu seurue suuntaa Otepään patikkapoluille. Otepäässä onkin varsin mainio polkuverkosto, joka kulkee niin kauniissa metsissä kuin esimerkiksi Pühäjärven rannalla. Seudun ehdottomasti kiinnostavin reitti olisi 15 kilometrin mittainen Kekkosen retkipolku, mutta se jää nyt odottamaan tulevia matkoja. Etelä-Virossa muistellaan edelleen lämmöllä, kuinka Suomen presidentti kävi täällä vierailulla maaliskuussa 1964.


Muut tekevät retken myös reilun puolen tunnin ajomatkan päässä sijaitsevaan Võruun. Võrumaan pienessä pääkaupungissa oli kuulemma kylmän sään autioittamia katuja, vaihtelevan näköisiä taloja sekä mukava kahvila-ravintola Taevas. Suunnittelin alun perin myös Viljandissa vierailua, mutta se jää nyt odottamaan tulevia Viron-matkoja.


Oman matkani kohokohta on päivä Tartossa, sillä olen halunnut Viron toiseksi suurimpaan kaupunkiin jo niin kauan, että siellä käymistä en malta jättää vähän heikommassakaan kunnossa väliin. Otepäästä on Tarttoon reilun neljänkymmenen kilometrin matka.


Käytämme Tarttoon saavuttuamme pari ensimmäistä tuntia tiedekeskus AHHAAssa, joka mainostaa olevansa Viron paras koko perheen matkailukohde. AHHAA muistuttaa suuresti kotimaista Heurekaa, mutta rakennus on selvästi uudempi. Muutamat näyttelyiden osat on toteutettu visuaalisesti näyttävästi.


Niin lapsille kuin uteliaille aikuisillekin riittää tutkittavaa, sillä AHHAAssa on yli 170 sellaista näyttelyesinettä, joita saa kokeilla itse. Teknologian ja tieteen parissa voisi kuluttaa helposti hieman pidemmänkin ajan.


Raatihuoneentoria voi pitää Tarton sydämenä ja se onkin varsin kaunis vanhojen rakennusten ympäröimä alue. Vaaleanpunaisen raatihuoneen edustalla on suutelevia opiskelijoita esittävä patsas. Vanhankaupungin kadut ihastuttavat muutenkin, vaikka viiltävä tuuli supistaakin kierroksemme melko lyhyeksi.


Eräs raatihuoneentorin mielenkiintoisimmista rakennuksista on Tarton taidemuseo, joka tunnetaan myös kaltevana talona. Kivijalka on pettänyt niin, että rakennus on huomattavasti Pisan torniakin vinompi.

Sain Tarton erinomaisesti tuntevalta kaveriltani muutamia hyviä vinkkejä, joista hyödynnämme mainion italialaisen ravintolan La Dolce Vitan. Kiitos punavalkoruutuisten pöytäliinojen, taustalla soivan musiikin sekä tietenkin myös maukkaan ruoan, tunnen täällä itseni terveeksi edes hetken verran.


Vaikkei matkasta jäänytkään juuri flunssaa kummempaa muisteltavaa, ehti Tartto sykähdyttää jo ensi silmäyksellä niin, että sinne haluan ehdottomasti palata. Olisi mahtavaa käyttää joskus pari aurinkoista kesäpäivää kävellen vanhassakaupungissa, Toomemäen puistossa sekä Karlovan ja Supilinnin puutalokortteleissa. Kahviloita, katutaidetta, ravintoloita ja museoitakin tuntuu riittävän, joten olen vakuuttunut siitä, että Tartto on taatusti minunlaiseni kaupunki. Paremmalla onnella ja paremmalla terveydellä koko Virokin näyttää varmasti paremmalta.


Tiedon uusista blogipostauksista saat parhaiten tykkäämällä Lähtöportista Facebookissa. Lähtöportti löytyy myös Instagramista ja Twitteristä.

Previous Post Next Post

You Might Also Like

4 Comments

  • Reply Jenni / Unelmatrippi 26.2.2020 at 22:48

    Voi ei, pitipä sattua. Reissussa sairastaminen on ikävää (kuten tietty muutenkin, mutta lomalta yleensä odottaa paljon, joten sairastaminen harmittaa enemmän). Onneksi Viroon pystyy palaamaan suht helposti ja voi sitten seuraavalla kerralla paremmalla onnella tehdä niitä juttuja, jotka nyt jäivät väliin tai puoliteholle. Ei oikein kyllä _hiihtolomaksi_ voi tuota sanoa. :/

    • Reply Mika / Lähtöportti 27.2.2020 at 13:42

      Tällä kerralla kävi näin, mutta olen toisaalta ollut tähän mennessä onnekas ja sairastanut reissuilla todella vähän. Joskushan sen sairastelunkin piti sitten osua matkan aikaan. Onni onnettomuudessa tosiaan, ettei tämä ollut mikään unelmien kaukomatka, vaan Viroon voi palata aina uudelleen. Parempi joka tapauksessa nähdä Tartto ja Viljandi joskus lämpimämpään vuodenaikaan!

  • Reply Katja / Lähtöselvitetty 27.2.2020 at 06:28

    Tämän vuoden hiihtolomat eivät kyllä ole olleet aivan nimensä veroisia – paitsi niille, jotka oikeasti lähtivät sinne Lappiin asti. Ihana auringonpaiste teillä on kuitenkin ollut Tarttossa.

    • Reply Mika / Lähtöportti 27.2.2020 at 13:45

      Nyt oli kyllä eri syistä pieleen menneitä hiihtolomia itse kullakin. Ilmeisesti nykyään pitää lähteä sinne Lappiin asti, jos haluaa ihan varmaa lumilomaa. Meille paistoi tosiaan välillä ihan kivasti aurinkokin, mutta kovin lämpimältä se ei silti tuntunut 😀

    Leave a Reply