Suomen suurin matkablogiyhteisö

Mauritius – paratiisia ja paljon muutakin

Vuodenvaihteessa tekemämme Mauritiuksen-matka oli monipuolinen elämys. Kerroin edellisessä jutussa nähtävyyksistä, joten keskityn tällä kerralla matkan muihin tunnelmiin ja saarella tekemiini havaintoihin.

Huoneistohotellin työntekijä koputtaa oveen, toivottaa hyvät huomenet ja ilmoittaa, että kauppa suljetaan syklonivaroituksen vuoksi pian, nyt kannattaisi lähteä ostoksille! Olemme saapuneet vasta edellisillan pimeydessä Mauritiukselle, mutta nyt ei auta kuin lähteä nopeasti liikkeelle. Tuuli repii palmujen lehtiä ja vaakasuora vesisade iskee kasvoille matkalla lähimarkettiin. Matka ei onneksi ole kuin puolisen kilometriä ja ehdimme ajoissa perille, vaikka osa hyllyistä onkin jo peitetty verhojen taakse. Hätävaraostosten maksaminen onnistuu sujuvasti heti sähkökatkon jälkeen.


Syklonivaroitus tarkoittaa kaikkien palveluiden sulkeutumista sekä kehotusta pysytellä sisätiloissa. Luonnollisesti myös lentokenttä menee kiinni, joten olimme onnekkaita, kun ehdimme saapua paremman sään aikana. Sykloni Calvinia väistää lopulta Mauritiuksen noin neljänkymmenen kilometrin päästä ja elämä palaa normaaleihin uomiinsa seuraavana päivänä. Trooppisia hirmumyrskyjä liikkuu Mauritiuksen seudulla marras-huhtikuussa, joskaan ne eivät osu saarelle kovin usein. Saaren sivuuttava sykloni tuo kuitenkin mukanaan tavallista voimakkaampia tuulia sekä sadepilviä useammaksi päiväksi.


Majoitumme kymmeneksi yöksi länsirannikolla sijaitsevaan Tamarinin kylään, josta käsin teemme retkiä eri puolille saarta. Näemme muun muassa Le Mornen paratiisirannan, Chamarelin vesiputouksen ja seitsenväriset dyynit, Black River Gorgesin kansallispuiston näköalapaikat sekä hindujen pyhän järven Ganga Talaon. Näistä ja muutamista muistakin kohteista voit lukea lisää aiemmasta postauksestani Nähtävyyskierros Mauritiuksella.

Liikumme viiden päivän ajan vuokra-autolla, jolla ehdin huristella reilut 550 kilometriä. Ratin taakse pääsemiseen riittää Mauritiuksellakin suomalainen ajokortti, mutta teillä saa totutella hieman kotimaasta eroavaan ajokulttuuriin. Vasemmanpuoleinen liikenne asettaa jo omat haasteensa, minkä lisäksi monet paikalliset pitävät kapeilla teillä reipasta vauhtia. Pientareita ei juurikaan ole, joten auton mitat on hyvä hahmottaa. Sijainti kaistalla selviää parhaiten peileistä katsomalla.


Matkanteolle tyypillistä on etenemisen hitaus, joten retkeen saaren toiselle laidalle saattaa kulua tuntikausia. Paria moottoritietä lukuun ottamatta Mauritiuksella körötellään enimmäkseen kyläteillä, jotka johtavat taajamasta toiseen. Varsinkin saaren keskiosasta löytyy suunnistamisen kannalta haastava pikkuteiden labyrintti. Ruuhkaisimmilla paikoilla täytyy varautua yllättävistä suunnista eteen tunkeviin autoihin, mopoihin, polkupyöriin ja kulkukoiriin.


Autot pysäköidään yleensä ajokaistoille, mikä aiheuttaa toistuvia väistämistilanteita vastaantulijoiden kanssa. Vaikkei Mauritiuksella ajaminen olekaan pelkkää nautintoa, tottuu liikenteen rytmiin yllättävän nopeasti. Auto tarjoaa joka tapauksessa verrattoman vapauden kierrellä saarta omaan tahtiin ja pysähtyä haluamiinsa paikkoihin.


Vaikka Mauritiuksen liikenteessä on haasteensa, löytyy saarelta myös palkitsevia tieosuuksia. Oma suosikkini on etelärannikolla Saint Martinin ja Le Mornen väliin jäävä muutaman kilometrin pätkä, joka kulkee kauniisti lähes rantaviivaa pitkin. Terävässä niemenkärjessä olevalle näköalapaikalle kannattaa kiivetä katselemaan maisemia.


Rantaa seuraavilta teiltä ei yleensä näe merta, vaan välissä saattaa olla metsää tai rannan taloja suojaava muuri. Saaren pohjoisosassa pidän erityisesti punakattoisen Notre-Dame Auxiliatrice de Cap Malheureux -kirkon vieressä olevasta rannasta, jolla paikalliset ihmiset kalastavat, uivat tai viettävät aikaansa muuten vaan.


Eri puolilla Mauritiusta on pitkiä hiekkarantoja, joille voi pysähtyä uimaan tai syömään eväitä. Osa rannoista on upeita ja osa melko arkisia, mutta kaikilla niistä voi nauttia leppoisasta tunnelmasta.


Mauritius on paikoitellen todella vehreä saari, jonka alueella riittää niin metsiä kuin sokeriruokopeltojakin. Pidän erityisesti saaren eteläosasta, josta löytyy korkeuseroja persoonallisen muotoisine vuorineen.


Mauritius jää mieleeni kaksijakoisena saarena. Kauniit rannat ja vehreät luontokohteet muodostavat upean julkisivun, jota kelpaakin esitellä. Harva kuitenkaan tietää, että Mauritiuksella on Afrikan maiden suurin väentiheys. Muonion kokoinen alue on 1,3 miljoonan asukkaan koti ja saarella käy vuosittain suunnilleen saman verran turisteja. Edes pääkaupunki Port Louis ei ole jättimäinen, joten sisämaan tasankoalueilla riittää huomattavan paljon pieniä kyliä ja kaupunkeja, joissa voi seurata paikallista elämää.


Turistialueiden ulkopuolella sijaitsevissa kylissä näkee alkeellisia putiikkeja, seinissä lohkeilevaa maalia, jänniä sähköjohtoviritelmiä ja paljon kulkukoiria. Mauritius on myös vaatimattomasti kyhättyjä aaltopeltimajoja, joutomaille heitettyjä roskia ja keskeneräisiä rakennustyömaita. Teiden varsille tuovat väriä muun muassa hedelmä- ja kalakauppiaiden kojut, hindutemppelit sekä moskeijat.


Paikoitellen voi kuvitella olevansa Intiassa, kun taas välillä mieleen tulee manner-Afrikka. Tällaisia paikkoja kierrellessä alkaa ymmärtää, että Mauritius on ihan oikea maa, eikä pelkkä matkailuesitteessä loistava kiiltokuva. Rosoisuus tekee maasta kiehtovan, vaikka paikallisväestölle toivoisikin parempaa elintasoa. Tuntuu oikeudenmukaiselta, että esimerkiksi useimpiin nähtävyyksiin on eri hinnat paikallisille ja ulkomaalaisille.


Mauritiuksella on kalliin matkakohteen maine, mikä pitää ainakin osittain paikkansa. Laatuhotelleissa yöpyminen on tyyristä lystiä, ja turistialueiden ravintoloissa sekä kaupoissa on suurin piirtein eurooppalainen hintataso. Toisaalta tähtiluokituksesta ja sijainnista tinkimällä löytyy myös edullista majoitusta, ja vatsa täyttyy paikallisravintoloissa huokeaan hintaan. Luottokortilla voi maksaa lähes kaikkialla. Paikallisia rupioita ei siis kannata vaihtaa valtavaa määrää, joskin jonkin verran käteistä on aina hyvä pitää varmuuden vuoksi mukana.


Mauritiuksesta on muodostunut vuosisatojen saatossa kulttuurien sulatusuuni, jossa päällimmäisinä näkyvät intialaiset ja afrikkalaiset vaikutteet. Eurooppalaisista saarella hallitsivat vuorollaan portugalilaiset, hollantilaiset, ranskalaiset ja britit, kunnes Mauritius vuonna 1968 itsenäistyi. Saarella puhuttava kreolikieli sekä tuoreet leipomotuotteet muistuttavat ranskalaisuudesta, kun taas englantilaiset jättivät jälkeensä vasemmanpuoleisen liikenteen, teenjuonnin sekä laukkakilpailut.


Valtaosa saaren kreoleista on afrikkalaisten orjien jälkeläisiä, joita saa kiittää muun muassa suositusta sega-musiikista. Orjuuden lakkauttamisen jälkeen Mauritiukselle saapui halpatyövoimaa varsinkin Intiasta, minkä ansiosta saaren ruokakulttuurissa on vahvoja intialaisia vaikutteita ja suurin osa saaren asukkaista tunnustaa hindulaista uskontoa.


Monikulttuurisuus maistuu mauritiuslaisessa ruokapöydässä. Esimerkiksi erilaisten curryjen, riisiruoka biryanin sekä dholl puri -leipien juuret ovat Intiassa. Kiinalaista ruokaa on tarjolla paljon, kuten myös afrikkalais- ja eurooppalaistaustaisia makuja sekä tietenkin erilaisia meren eläviä. Itse syömme useampaan kertaan mauritiuslaiseen tapaan valmistettuja nuudeliannoksia, jotka maistuvat mainiosti myös lapsille. Monien ruokien maut ovat mietoja, mutta lähes joka ravintolassa on tarjolla vihreää chilitahnaa, jolla saa lisättyä makua kerrakseen.


Olimme Mauritiuksella joulu-tammikuussa. Saarella juhlitaan vuoden vaihtumista pitkään ja hartaasti, sillä vuoden ensimmäisen päivän lisäksi lisäksi myös tammikuun toinen on virallinen pyhäpäivä. Ilotulitteiden ampuminenkaan ei rajoitu pelkästään aattoon, vaan saamme ihailla näyttäviä ilotulituksia kolmena iltana peräkkäin.


Sään suhteen emme olleet kovin onnekkaita ja luulenkin, että aurinkoisempi ilma olisi vaikuttanut Mauritiuksesta jäävään mielikuvaan. Harmaa taivas ei ole valokuvauksen kannalta paras mahdollinen, mutta toisaalta iho paloi vähemmän ja hieman odotettua arkisemmassa tunnelmassakin on oma viehätyksensä.


Marraskuusta huhtikuuhun ajoittuva Mauritiuksen kuumankostea kesä on yleensä säältään vaihteleva. Meidän kohdallamme se tarkoittaa enimmäkseen pilvistä ja ajoittain aurinkoista säätä, johon kuuluu vähintään yksi päivittäinen sadekuuro. Toukokuusta lokakuuhun jatkuva paikallinen talvikausi on yleensä kuivempaa ja hieman viileämpää aikaa. Paikallisten suositusten mukaan Mauritiukselle kannattaisi matkustaa erityisesti touko-, syys- tai lokakuussa.


Vehreällä Mauritiuksella riittäisi patikointimahdollisuuksia, mutta jätämme varsinaiset metsäretket ajanpuutteen ja kuumankostean sään vuoksi tekemättä. Mauritiuksella ei ole myrkyllisiä eläimiä, joten luonnossa voi tältä osin liikkua huolettomin mielin. Huomaamattoman pienet hyttyset iskevät kuitenkin metsäisillä alueilla ahneesti jalkoihin, joten hyttyskarkotteelle saattaa olla käyttöä.

Omat kävelyretkeni sijoittuvat metsien sijasta rannoille. Tuntuu mukavalta aistia olevansa kaukana kotoa, taivaltaa laiskaan tahtiin hiekkaisella alustalla ja kuunnella valtameren loputonta kuohuntaa. Palmut huojuvat tuulessa ja vastaan tulee muutamia kulkukoiria. Saaren länsirannikon rantakävelyt ovat parhaimmillaan auringon laskiessa.


Uimareiden on syytä varoa merisiilejä, joita näkyy rannan tuntumassa silloin tällöin. Taskuravut puolestaan suojautuvat herkästi mustien laavakivien koloihin. Sukeltaminen tai snorklaus kuuluu monen Mauritiuksen-matkaajan ohjelmaan. Länsirannikolla järjestetään aamuisin retkiä, joilla pääsee uimaan vapaana elävien delfiinien kanssa. Noilla retkillä ei kuitenkaan tarvitse olla yksin, sillä delfiiniparvien ympärillä näkyy useimmiten turhankin suuri määrä turisteja kuljettavia veneitä.


Loma tarjoaa vaihtelevien retkien lisäksi myös täydellistä rentoutumista ja lapset saavat uida useimpina päivinä sydämensä kyllyydestä. Mieleeni jäävät uima-altaasta nähdyt häikäisevän hienot auringonlaskut sekä tropiikin kuumankostea lämpö. Mittari pysyttelee reilun kahdenkymmenen asteen lukemissa jopa myrskyisinä öinä, mutta päivälämpötilat jäävät silti alle kolmenkymmenen.


Iltaisin on hauska seurailla, kuinka suuret lepakot nousevat hämärtyvälle taivaalle ja liitävät palmujen yllä. Samalla voi kuunnella pienten liskojen linnunlaulua muistuttavaa ääntelyä. Pihapiirin asukkaisiin kuuluvat myös monet linnut, joista töyhtöpäiset bulbulit ovat kesyimpiä.

Matka toteutti pitkäaikaisen haaveemme, sillä Mauritius on ollut mielessä aina Seychelleille tekemästämme häämatkasta lähtien. Mauritiuksella tuli vastaan yllätyksiäkin, mutta kokonaisuutena maa täytti toiveet hyvin. Saarelle kannattaa lähteä avoimin mielin, eikä odottaa pelkkää matkailuesitteiden maalailemaa täydellisyyttä. Edullisempi palmuloma löytynee Aasian suunnalta ja Seychellien La Digue säilyttää edelleen asemansa paratiisimaisimpana näkemänäni paikkana. Suosittelen joka tapauksessa matkaa myös upealle Mauritiukselle.


Mauritiuksella voi toki halutessaan viettää myös pelkän valkoisen hiekan, palmujen ja auringonpaisteen täyttämän paratiisimaisen unelmaloman. Tämä kuitenkin vaatii panostamista hotelliin, meitä parempaa onnea sään suhteen sekä retkikohteiden kriittisempää valikointia. Minä kuitenkin pidin Mauritiuksesta juuri sellaisena kuin se tuli nyt vastaan.


Lensimme Mauritiukselle Dubain kautta, jolloin matka jakautui kahteen reilun kuuden tunnin mittaiseen lentoon. Kotiin tullessa vietimme kaksi yötä Dubaissa, mikä katkaisi paluumatkan mukavasti. Finnair lentää Helsingistä Dubaihin useamman kerran viikossa ja Emirates liikennöi jättimäisillä Airbus A380-koneillaan Dubain ja Mauritiuksen välillä. Lentoyhtiö Emirates teki meihin kaikin puolin hyvän vaikutuksen. Myös Dubain lentokenttä on toimiva, mutta vaihtoaikaa kannattaa kentän koon vuoksi varata reilusti.


Meille jää Mauritiuksesta paljon hyviä muistoja. Saari on eksoottisuudestaan huolimatta turvallinen ja helppo matkakohde, jossa aikaerokin on vain kaksi tuntia Suomeen verrattuna. Mauritius tunnetaan rannoistaan, mutta niiden lisäksi saarelta löytyy myös luontokohteita sekä paikallista elämää. Mauritius on paratiisia ja paljon muutakin. Lue myös aiemmat juttuni Mauritiuksen nähtävyyksistä sekä unohtumattomasta katamaraaniretkestä. Olen kirjoittanut myös pikavisiitistä Dubaihin.


Tiedon uusista blogipostauksista saat parhaiten tykkäämällä Lähtöportista Facebookissa. Lähtöportti löytyy myös Instagramista ja Twitteristä.

Previous Post Next Post

You Might Also Like

2 Comments

  • Reply Mikko / Matkalla Missä Milloinkin 9.2.2020 at 21:50

    Hieman yllättävää, että 1,3 miljoonan asukkaan pieni valtio, jossa vierailee turisteja vuosittain saman verran, ei ole vaurastunut enempää. Taitaa varallisuus jakautua tuolla todella epätasaisesti, kuten niin monissa muissakin kehitysmaissa.

    • Reply Mika / Lähtöportti 10.2.2020 at 10:14

      Hyvä huomio ja käsittääkseni myös oikeaan osuva. Mauritius on Afrikan maaksi vauras, eikä siellä näy esimerkiksi kerjäläisiä. Turistialueiden ulkopuolella huomaa silti selvästi, että osa kansasta joutuu elämään ainakin jonkinasteisessa köyhyydessä.

    Leave a Reply