Unohtumaton katamaraaniretki Mauritiuksella

Vietimme vuodenvaihteen Intian valtameren ympäröimällä Mauritiuksen saarella. Matkan upein kokemus oli purjehdusretki, jonka aikana pääsimme snorklaamaan, saimme nauttia kauniista maisemista sekä näimme myös delfiinejä.

Aamuauringon valaisema meri kimaltelee houkuttelevasti, kun odottelemme katamaraaniretken alkamista Black Riverin satamassa. Kirkas taivas ilahduttaa suuresti, sillä edellisten päivien sää on vaihdellut lähinnä syklonivaroituksen ja pilvipoudan välimaastossa. Mikä uskomaton tuuri, että matkan paras sää osuu juuri etukäteen varatulle meripäivälle!


Pieni yhteysvene tulee hakemaan matkalaiset merenlahdelle ankkuroituun purjeveneeseen. Kengät jätetään säilytyslaatikkoon, sillä niitä ei päivän aikana tarvita lainkaan. Kello yhdeksäksi etukäteen ilmoitettu lähtö viivästyy hieman, mutta sillä ei ole mitään väliä. Tämä päivä on pyhitetty kiireettömälle lomailulle satumaisen kauniissa ympäristössä.


Sunset Cruiser on 40-jalkainen katamaraani, jonka kyytiin mahtuu parikymmentä ihmistä. Retkelle osallistuu oman ryhmämme lisäksi ruotsalaista Anderssonin sukua, mukava eteläafrikkalainen pariskunta sekä pari saksalaista miestä. Tunnelma on leppoisa, eikä vene tunnu missään vaiheessa ahtaalta.


Suuntaamme satamasta hieman avomeren suuntaan. Retkikuvauksessa on mainittu, että alueella nähdään usein delfiinejä. Hetkessä onkin taikaa, kun näen pyöriäisdelfiinin hyppäävän yhtäkkiä korkealle ilmaan ja sukeltavan täydellisen kierähdyksen jälkeen pinnan alle. Delfiinejä tulee tämän jälkeen näkyviin runsain määrin, mutta tilanne ei ole enää yksiselitteisesti onnellinen.


Delfiiniretkistä on tullut Mauritiuksen länsirannikolla jo liiankin suosittua huvia. Pullonokkadelfiinit ja pyöriäiset saapuvat öisin lepäämään Tamarininlahden mataliin vesiin. Niitä houkuttavat erityisesti Tamarin- ja Black River -jokien tuomat pikkukalat, joista ne saavat maittavan aamiaisen. Päivän lämmetessä delfiinit siirtyvät avomeren syviin ja viileämpiin vesiin.


En tunne delfiinejä tarpeeksi hyvin, jotta voisin kunnolla arvioida turismin vaikutusta niiden elämään. Toisaalta ne elävät vapaina valtameressä ja näyttävät välillä seuraavan veneitä mielellään. Toisaalta tilanne alkaa uhkaavasti muistuttaa delfiinijahtia, jossa liian suuri määrä aluksia pyörii holtittomasti parven ympärillä, luultavasti häiriten ainakin niiden ruokailua ja lepäämistä.


Katamaraanimme viipyy delfiiniparven lähistöllä reilun vartin, minkä jälkeen siirrymme syrjemmälle. Tämä tuntuu mielestäni melko kohtuulliselta. Osa samalla alueella pyörivistä reilusta kymmenestä veneestä on pienempiä ja niiden matkustajia hyppii veteen uimaan, toivoen pääsevänsä mahdollisimman lähelle delfiinejä. Tällaisilla pelkästään delfiineihin keskittyvillä retkillä saatetaan pysähtyä uimaan eläinten ympärille jopa pariksi tunniksi.


Olipa turistiveneistä delfiineille todellista haittaa tai ei, on tämä hullunmylly joka tapauksessa kaukana siitä romanttisesta mielikuvasta, jossa leikkisästi hyppelevä delfiiniparvi lähtee seuraamaan yksinäistä purjevenettä avomerelle. Delfiinit ovat poikkeuksellisen kauniita ja sympaattisia eläimiä, mutta nyt tuntuu hyvältä päästä jo jatkamaan risteilyä muualle.


Matka jatkuu paikallisen sega-musiikin letkeiden sävelten soidessa. Kolme miehistön jäsentä tarjoilee matkustajille matkan hintaan kuuluvia juomia, joita riittää oluesta virvoitusjuomiin. Tätä leppoisampia hetkiä on vaikea kuvitella. Aiemmin tarjolla olisi ollut aamiaistakin, joskin varsin vaatimattomassa muodossa.


Katamaraanin kannella on runsaasti tilaa nauttia merimaisemista ja auringosta. Toisaalta tarjolla on myös muutamia varjopaikkoja ja tarvittaessa pääsee myös kajuutan suojaan.


Saamme nauttia upeasta säästä koko risteilyn ajan. Auringonpaisteella on toki myös haittapuolensa, sillä meri heijastaa säteilyn tavallistakin tehokkaammaksi. Tällaisena päivänä mikään suojakerroin ei ole liian suuri, joten auringolta suojautuminen kannattaa ottaa vakavasti.


Pysähdymme erään koralliriutan lähistölle, jossa pääsemme ensimmäistä kertaa uimaan. Alukselta voi lainata snorkkeleita ja räpylöitä, joita haluan itsekin kokeilla. Edellisestä snorklauskerrastani on jo vuosia, mutta hengittäminen sujuu onneksi ilman suurempia ongelmia.


Riutan reuna näyttää pienellä kierroksellani harmillisen haalistuneelta, mutta erilaisia pikkukaloja tulee vastaan ilahduttavan paljon. Erityisesti värikkäitä koralliahvenia pyörii runsaasti käden ulottuvilla, joten kokemus on varsin upea. Eräs retkeläisistä kertoo nähneensä myös pienen mustekalan. Innokkaille snorklaajille suositellaan Mauritiuksella ainakin Trou aux Bichesin sekä Blue Bayn rantojen tuntumassa olevia alueita.


Nousen jo kannelle kuivattelemaan, kun katamaraanin viereen kurvaa yrityksen toinen alus. Pikaveneen nimi näyttääkin hämmästyttävän tutulta.


Hiillos alkaa olla jo parhaimmillaan kapteeni Jacksonin sytyttämässä grillissä, joten aluksen kannella valmistuu pian houkuttelevasti tuoksuvia kanankoipia ja vaaleaa kalaa. Yllättävän herkulliseen ateriaan kuuluu myös nakkeja, riisiä, erilaisia salaatteja sekä grillattuja banaaneja.


Lounas ylittää odotukset ja lapsetkin syövät kapteenin grilliherkkuja hyvällä ruokahalulla. Miehistön vauhdikkain jäsen on ehtinyt onkia muiden ruokaillessa kalan, jota esittelee mielellään matkustajille.


Seilaamme taas hieman eteenpäin, kunnes ankkuroidumme jälleen. Pieni apuvene vie meidät katsomaan Chrystal Rock -nimistä kiveä, jonka yksinäinen hahmo nousee esiin turkoosina kimaltavan meren keskeltä.


Kurvaamme Chrystal Rockilta puoleksi tunniksi läheisen Benitiers-saaren rannalle. Pehmeällä hiekalla on mukava tallustella ja lapset viihtyvät matalassa rantavedessä.


Benitiers on suosittu retkikohde, joten rannalla on jonkin verran kaupustelijoita. Tunnelma on kuitenkin leppoisa ja olisin voinut tutkia saarta hieman kauemminkin. Ehdimme maistaa kookospähkinän sisältä tarjottua Piña Coladaa, kunnes palaamme apuveneen kyydissä katamaraanille.


Ankkuroidun katamaraanin luona on vielä uintiaikaa, kunnes aloitamme paluumatkan Black Riverin satamaan. Kuuden ja puolen tunnin meriretki saa olon tuntumaan hieman raukealta, mutta todellakin onnelliselta.


Päivä on ollut kovin tyyni, mutta matkan viimeisellä osuudella on viimein aika nostaa purjeet ylös. Myötätuuli kuljettaa mukavasti ja pääsemme aitoon purjehdustunnelmaan.


Kiireetön merimaisemista nautiskelu kuuluu varmasti parhaisiin asioihin, joita Mauritiuksella voi kokea. Saaren vehreys pääsee kunnolla oikeuksiinsa, kun se saa ympärilleen turkoosin meren ja sinisen taivaan muodostamat kehykset. Siksi suosittelenkin veneretken ottamista Mauritiuksen-matkan ohjelmaan.


Ostin retkemme Mauritius Attractions -palvelun kautta. Vaikka kaikki omalla kohdallamme toimikin täysin sovitusti, kyseinen välityspalvelu on saanut internetissä myös negatiivista palautetta. Seuraavalla kerralla varaisinkin vastaavan risteilyn ehdottomasti suoraan järjestäjältä eli Baba Coolilta. Risteilyn hinta on aikuiselta 2200 rupiaa eli noin 60 euroa. 4–11-vuotiaat lapset pääsevät retkelle puoleen hintaan.


Muita Tamarininlahdella toimivia katamaraaniretkien järjestäjiä ovat esimerkiksi JPH Charters sekä Oceane Cruises. Oma retkemme täytti odotukset mainiosti, mutta koskaanhan ei tiedä olisiko kilpailijalla jotain erilaista tarjottavaa.


Tiedon uusista blogipostauksista saat parhaiten tykkäämällä Lähtöportista Facebookissa. Lähtöportti löytyy myös Instagramista ja Twitteristä.

Previous Post Next Post

You Might Also Like

2 Comments

  • Reply Mikko / Matkalla Missä Milloinkin 20.1.2020 at 13:09

    On delfiinien katselu luonnossa joka tapauksessa eettisempää kuin vankeudessa olevien. Hienoja kuvia olet onnistuntu ottamaan.

    Sään puolesta teillä kävi tosiaan mieletön tuuri. Sekä pinnan alla että pinnan päällä kaikki näyttää hienommalta aurongonpaisteessa kuin pilvisessä saati sateisess säässä.

    Tuo korallien haalistuminen ja kuleminen on todella kurjaa ja sitä tapahtuu tällä hetkellä ympäri maailman. Olisi toivottavaa, että asialle tehtäisiin jotain.

    • Reply Mika / Lähtöportti 21.1.2020 at 11:26

      Kyllä varmasti onkin paljon eettisempää näin. Vielä hienompaa olisi kuitenkin nähdä delfiinejä tätäkin rauhallisemmassa ympäristössä.

      Kirkas sää teki tästä retkestä paljon upeamman kuin se olisi muuten ollut. Mauritiukselle osui monta muuta pilvistä päivää, joita harmittelin nimenomaan valokuvauksen kannalta. Muuten vähän pilvisempi sää tuntui toisaalta kuumassa ja kosteassa ilmastossa miellyttävältä.

      Vastuullinen toiminta korallien lähistöllä ja ilmastonmuutoksen hillitseminen varmasti auttaisivat koralleja. Koralleihin liittyy valitettavan paljon haasteita, koska ne kasvavat hitaasti, mutta voivat tuhoutua nopeasti.

      Kiitos Mikko kommentista 🙂

    Leave a Reply