Sorrento – Napolinlahden kaunotar

Viihdyimme lokakuisella lomaviikolla Sorrentossa, jossa ihastuimme kapeisiin kujiin, merimaisemiin ja erityisesti vanhaan kalastussatamaan. Vaikka ympäristössä onkin upeita retkimahdollisuuksia, kannattaa myös Sorrentosta nauttimiseen varata aikaa.

Katson lumoutuneena näkymää, joka näyttää mielestäni kovin tutulta. Äitini kävi joskus 60-luvulla Sorrentossa ja toi matkamuistoksi taulun, jonka maisemaa olen ihaillut pikkupojasta saakka. Nyt tuo maisema on vihdoin silmieni edessä.


Rantahiekalle vedetyt veneet, värikkäät rakennukset, jyränteen reunalle rakennetut portaat ja mäen päällä kasvavat puut ovat edelleen tallella. Taiteilija lienee ottanut vapauden siirtää Napolinlahden takana häämöttävää Vesuviusta hieman oikealle, jotta se mahtuisi kunnolla kankaalle. Muuten kaikki on täsmälleen paikoillaan. Tuntuu mahtavalta nähdä Sorrenton vanha kalastussatama Marina Grande ainakin melkein samanlaisena, kuin se on ollut jo vuosikymmeniä sitten.


Marina Granden menneisyyteen voi palata vaikkapa katsomalla vuonna 1955 valmistuneen elokuvan Vaarallinen leski (Pane, amore e…). Kuvia nuorena kalakauppiaana esiintyneestä Sophia Lorenista on kiinnitetty erään rakennuksen seinälle.


Kello on kahdeksan aamulla ja Marina Grande vasta heräilee uuteen päivään. Ikkunaluukut narahtavat jossakin auki ja yksinäinen mustiin pukeutunut mummo kulkee pitkin laituria. Iäkäs ukko köröttelee hiljalleen vaaleansinisellä Vespalla sataman halki ja toivottaa hyvät huomenet vastaantulijoille. Tuntuu kuin olisin löytänyt vanhan italialaisen kyläyhteisön. Sataman reunalla tuoksuvat niin meri kuin kalatkin.


Kalastussataman verkkaista elämänmenoa on hauska seurailla pidemmänkin aikaa. Niin tekevät myös kaksi mustaa kissaa, jotka torkkuvat vieretysten repaleisen kankaan päällä. Keltainen koulubussi käy hakemassa suljetun ravintolan terassille kokoontuneet lapset ja pari saattamassa ollutta äitiä maleksivat takaisin koteihinsa. Paikallinen ukkokerho kokoontuu vaihtamaan kuulumisia. Yhden partasuisen herran jaloissa pyörii valkoinen koira.


Havahdun ajatuksistani kirkonkellojen kovaan kuminaan. Kalastajat ovat aina olleet uskonnollista väkeä, joten täälläkin talon seinustaa koristaa suuri puinen risti Jeesus-hahmoineen. Ilmassa on yön jälkeistä viileyttä, mutta aurinko nousee hiljalleen lämmittämään rantaa.


Sää on jo käytännössä helteinen, kun palaamme satamaan myöhemmin päivällä koko perheen voimin. Perille pääsee korkeiden muurien reunustamaa kujaa, jota koristavat niin pyykit kuin pyhimysten kuvatkin. Marina Grande on vilkastunut päivän mittaan huomattavasti ja paikalla on melko paljon turistejakin, muttei kuitenkaan ruuhkaksi asti.


Valitsemme lounaspaikaksemme Trattoria da Emilian, jonka puitteet näyttävät heti ensi silmäyksellä olevan kunnossa. Meren aallot yltävät terassin alle ja pöydillä on ruudulliset liinat. Ruoka maistuu hyvin ja palvelukin toimii moitteettomasti. Nautin erityisesti tuoreesta meriahvenesta, kun taas tyttäret popsivat mielellään mustekalaa. Ilmassa on kevyttä merituulta ja kiireetöntä lomatunnelmaa. Pöydän ääreen ei kuitenkaan tarvitse jäädä istumaan koko päiväksi, sillä aterian normaalisti päättävää espressoa tarjoillaan vain viereisessä Nonna Emilian baarissa.


Marina Grande sijaitsee muutaman minuutin kävelymatkan päässä vanhastakaupungista. Vaikka matka ei ole pitkä, näyttää se silti suojaavaan tunnelmallista kalastussatamaa liialliselta suosiolta. Melkein tuntuu, kuin Marina Grandessa pääsisi aikamatkalle takaisin 50-luvulle.


Vaikka ihastuinkin erityisesti Marina Grandeen, on Sorrentossa toki paljon muutakin. Kaupungin keskuksena voi pitää Piazza Tasso -nimistä aukiota, joka toimii myös eräänlaisena liikenteen solmukohtana. Corso Italia -ostoskatu jatkuu aukiolta molempiin suuntiin, mutta hauskinta on suunnata Piazza Tasson länsipuolelta alkaville vanhankaupungin kujille.


Vanhassakaupungissa on mukava kierrellä niin aamulla kuin illallakin. Nautin parista yksin tekemästäni aamulenkistä, jolloin kulkijat ovat harvassa ja ensimmäiset kaupat vasta availevat oviaan.


Ihmisiä alkaa päivän mittaan kerääntyä ravintoloiden, matkamuistokauppojen ja viinibaarien reunustamille väylille. Lokakuussa on jo kohtalaisen hiljaista, eikä häiritsevää tungosta ole kuin satunnaisen turistiryhmän kohdalla.


Sorrento on suosittu matkailukohde, joten ravintolatarjontaa riittää runsaasti. Valitsimme ruokapaikkamme parin hotellilta saadun suosituksen mukaan sekä kokeilemme muutamaa sattumalta vastaan tullutta ravintolaa. Kaikki käymämme ravintolat ovat vähintään kelvollisia, eikä pettymyksiä tule vastaan. Lasten takuuvarma suosikkiannos on gnocchi alla sorrentina eli perunagnoccheja tomaattikastikkeessa.


Sorrenton iltojen tunnelmaa voisi kuvailla leppoisaksi ja hyväntuuliseksi. Ihmiset vaeltelevat pitkin katuja iloisen puheensorinan ja muutamien katumuusikoiden säestämänä. Lokakuiset illat ovat miellyttävän lämpimiä, joten ilmassa on vielä annos miellyttävää kesäisyyttä.


Sorrenton tunnetuin katutaideteos löytyy Villa Comunalen puiston portilta. Se esittää kolmea Sorrentoa rakastanutta taiteilijaa, jotka ovat jättäneet jälkensä viihteen historiaan. Sophia Loren on saanut rinnalleen laulajat Lucio Dallan ja Enrico Caruson.


Katutaideteosta vastapäätä kohoaa Pyhän Franciscuksen luostari, jonka kauniille sisäpihalle kannattaa käydä kurkistamassa. Syksy on ehtinyt jo viedä ihmeköynnösten kirkkaat kukat, mutta viherkasvit tuovat väriä pylväskäytävien reunustamaan tilaan. Tunnelma on parhaimmillaan aamuvarhaisella, kun luostarin piha on vielä aivan hiljainen ja lähestulkoon mystinen paikka.


Sorrento sijaitsee dramaattisen rantajyrkänteen reunalla ja maisema Napolinlahdelle päin on parhaimmillaan esimerkiksi Villa Comunalen puistosta nähtynä. Kaiteen takaa kelpaa katsella sinisellä merellä kulkevia laivoja. Vesuviuksen juurella siintävä Napoli näyttää tältä etäisyydeltä varmasti todellisuutta seesteisemmältä.


Puisto toimii myös hyvänä kulkuväylänä alas uimalaitureille sekä Marina Piccolan satamaan. Matka taittuu jalkaisin kävelyluiskaa pitkin, mutta halutessaan voi myös maksaa euron ja siirtyä tasolta toiselle nykyaikaisella hissillä.


Vaikka Sorrento onkin Välimeren aaltojen ulottuvilla, ei se ole mitenkään erityinen rantalomakohde. Meren ylle on rakennettu maksullisia laitureita auringonottoa varten, mutta hiekkarannat ovat varsin pieniä ja niillä voi kesäsesongilla kokea sardiinipurkkimaista tunnelmaa. Neljä vierekkäistä rantaklubia avaavat porttinsa huhtikuussa ja sulkeutuvat lokakuussa.


Tyttäret käyvät kertaalleen uimassa pienellä yleisellä rannalla, joka on jo iltapäivällä jäänyt kallioseinämän varjoon. Rantaklubien välissä sijaitseva tummahiekkainen uimapaikka on lapsille sopiva ja houkuttelee lopulta yllättävänkin monta Italiaa kylmemmistä maista saapunutta matkailijaa veteen asti. Jos Sorrentossa haluaa nauttia rantaelämästä enemmänkin, voi lähteä myös esimerkiksi muutaman kilometrin päähän Puolon rannalle.


Majoitumme Sorrentossa B&B Les Chiciin, joka sijaitsee kätevästi rautatieaseman vieressä ja lyhyen kävelymatkan päässä vanhastakaupungista. Kerrostalon kolmannesta kerroksesta löytyvä kuuden huoneen majapaikka täyttää odotukset hyvästä keskitason majoituksesta, muttei tarjoa erityistä luksusta. Parvekkeelta voi seurailla paikallista elämää ohikulkevine skoottereineen. Lapsia ilahduttaa erityisesti pihalla viihtyvä kissa, joka tulee tervehtimään melkein joka kerta ohi kulkiessamme.


Sorrento soveltuu hyvin tukikohdaksi erilaisia retkiä ajatellen, joskin hintataso on moneen muuhun Italian kohteeseen verrattuna korkea. Sorrentolla on hieman ylellinen maine ja hintoja on ollut suosion ansiosta varaa nostaa.


Marina Piccolasta lähtee lauttoja tiheästi varsinkin Caprin saarelle ja Circumvesuviana-juna kuljettaa esimerkiksi Napoliin tai Pompejin raunioille. Satamien nimet saattavat aiheuttaa sekaannusta, koska suuret laivat kulkevat ”pienestä satamasta” ja Marina Grande on pienten kalastusveneiden tyyssija.


Autoilijan kannattaa suunnata Amalfin rannikolle, johon voi toki tutustua myös bussin kyydissä. Mekin päädyimme Sorrentoon erilaisten retkikohteiden houkuttelemana, mutta itse Sorrentoakin varten kannattaa varata aikaa. Ainakin oman kokemuksemme perusteella Sorrento on kaunis ja palaamisen arvoinen kaupunki.


Lue myös muut juttuni Sorrenton seudulta:
Syysloma Sorrenton seudulla
Nähdä Napoli ja elää
Maisemien ilotulitusta Amalfin rannikolla
Lomapäivä Caprilla
Antiikin kaikuja Pompejissa


Tiedon uusista blogipostauksista saat parhaiten tykkäämällä Lähtöportista Facebookissa. Lähtöportti löytyy myös Instagramista ja Twitteristä.

Previous Post Next Post

You Might Also Like

No Comments

Leave a Reply