Suomen suurin matkablogiyhteisö

Seesteisen kaunis Bohinj-järvi

Vuorten ympäröimä Bohinj-järvi kuuluu Slovenian upeimpiin luonnonnähtävyyksiin. Ihastuimme kesäkuisella päiväretkellämme sykähdyttäviin maisemiin ja saimme todistaa myös dramaattisia sääilmiöitä.

Bohinj-järvi tunnetaan rauhallisesta tunnelmastaan, eikä sen rannoilla olekaan samanlaista tungosta kuin noin puolen tunnin ajomatkan päässä sijaitsevalla Bledillä. Nytkin juutumme Bledin kaupungissa ruuhkaan, mutta liikenne vähenee huomattavasti Bohinj-järven lähestyessä. Tie kulkee vuorten reunustamassa laaksossa, jossa virtaa vihreäsävyinen joki.


Ohitamme muutamia uinuvia pikkukyliä ennen kuin saavumme Bohinj-järven länsipään asutuskeskukseen Ribčev Laziin. Löydän parkkipaikan melko läheltä rantaa ja maksan automaattiin pysäköinnin, jonka hinta on puolitoista euroa tunnilta. Ihastumme heti ympärillä avautuviin maisemiin. Kylän vaalea kirkko kohoaa komean kivisillan takana.


Bohinj-järvi tarjoaa upeat puitteet monipuolisiin ulkoilma-aktiviteetteihin. Täällä voi vuokrata vaikkapa kajakin, kanootin, SUP-laudan tai maastopyörän. Järvi sopii hyvin myös kalastukseen ja erityisesti taimenia ja nieriöitä tarttuu koukkuihin paljon. Hurjapäisimmät voivat kokeilla riippuliitoa. Uiminenkin onnistuu, joskin vuoristojärven vesi on melko viileää heinä-elokuuta lukuunottamatta.


Olemme päättäneet aloittaa järveen tutustumisen sähköveneen kyydissä. Vene kulkee Ribčev Lazista järven itäpäähän Ukanciin. Aikataulu kannattaa tarkistaa etukäteen Bohinjin nettisivuilta. Tungosta ei ainakaan kesäkuun alkupuolella ole ja alukseen jää reilusti tyhjiä paikkoja.


Venekyyti lähes äänettömästi kulkevalla aluksella on miellyttävä kokemus. Kolmekymmenasteinen ulkoilma tuntuu painostavan kuumalta, mutta avoimista ikkunoista virtaava ilma helpottaa hikistä oloa. Opas kertoo sekä järven että veneen historiasta. Yli 60-vuotias alus liikennöi alun perin Saksan Königseellä. Bensiinikäyttöiset moottorit on Triglavin kansallispuistoon kuuluvalla Bohinj-järvellä kielletty ja luonnonsuojeluun kiinnitetään muutenkin paljon huomiota.


Vene rantautuu Ukancin laituriin, josta kävelemme leirintäalueen halki kohti järven itäisintä kolkkaa. Niittykukat heiluvat kevyessä tuulessa ja jossain kalkattaa lehmänkello. Yksi päivän kuvauksellisimmista paikoista tulee vastaan, kun ylitämme järveen laskevan Sava Bohinjka -joen. Ihmeellisen väristä kirkasta vettä täytyy pysähtyä ihailemaan vähäksi aikaa.


Pysähdymme syömään eväsleipämme pienelle niitylle, josta voimme katsella seesteistä järvimaisemaa. Tankkaus on tarpeen, sillä tarkoituksenamme on kävellä kaikkiaan seitsemän kilometrin matka takaisin Ribčev Laziin.


Taivas tummuu uhkaavasti ja maisema alkaa saada suorastaan surrealistisia sävyjä. Lähes peilikirkas vesi muodostaa uskomattoman kontrastin taustalle nousevien synkkien pilvien kanssa. Ei olisi mikään ihme, jos myrsky vielä tänään repisi puita ja taivas salamoisi.


Päätämme joka tapauksessa toteuttaa suunnitelmamme, sillä sade ei välttämättä osu kohdalle vielä pariin tuntiin. Lähdemme taivaltamaan järven pohjoisrantaa seurailevaa polkua pitkin. Taival on 6- ja 8-vuotiaille lapsille aivan riittävän pitkä. He jaksavat kävellä kiitettävän reippaasti, vaikka kyselevätkin jäljellä olevan matkan pituudesta. Aurinko pilkahtelee välillä iloisesti puiden raoista ja matka etenee mukavissa merkeissä.


Pohjoisranta tuntuu hyvältä reittivalinnalta. Vastaantulijat ovat harvassa ja metsäpolku on varmasti etelärannan maantietä miellyttävämpi vaihtoehto. Polku on melko lailla tasamaata, mutta se ei kivien ja juurakoiden vuoksi soveltuisi esimerkiksi lastenrattaille. Kuvassa näkyvä kivikko on reitin hankalin kohta, mutta senkin ohittaminen on jalkaisin hyvin nopeaa.


Matkan puolivälin paikkeilla järveltä alkaa kuulua outoa kohinaa. Myös metsässä rasahtelee kummallisesti. Yritän löytää katseellani kookasta eläintä ja alan seuraavaksi miettiä, putoaako puista oksia. Sitten jalkojen juureen kopsahtaa jotain. Kun lopulta ymmärrämme mistä on kysymys, täytyy jo juosta suojaan. Taivaalta nimittäin sataa golfpallon kokoisia rakeita.


Rankkasadekuuro yllättää onneksi ainoan kilometrien aikana ohittamamme rakennuksen kohdalla. Autioituneen mökkipahasen ovi on lukittu, mutta mahdumme katoksen alle suojaan. Rakeita pomppii alamäkeä pitkin jalkojemme juureen. Osa niistä murskautuu maahan iskeytyessään palasiksi, mutta monet säilyvät ehjinä.


Järven valtaa ikimuistoinen luonnonnäytelmä, kun lukemattomat rakeet molskahtelevat veteen. Rytinä jatkuu viitisen minuuttia, minkä jälkeen Bohinj on jälleen miltei peilityyni ja kohta aurinkokin ilmestyy takaisin taivaalle. Näkemäänsä ei enää uskoisi todeksi, ellei polku olisi edelleen täynnä eri kokoisia jäänpaloja.


Pääsemme kuivina eteenpäin, mutta synkät pilvet hämärtävät kesäpäivän pian uudelleen. Ympärillä on autiota ja hiljaista, mutta sähkövene näkyy sentään lipuvan pitkin järveä. Uusi kuuro yllättää puolitoista kilometriä ennen määränpäätämme. Puiden oksat tarjoavat korkeintaan kohtuullisen suojan taivaalta ryöppyäviltä rakeilta.


Ukkonen ei onneksi osu aivan kohdalle, vaan jyrähtelee sivummalla. Rajuilma ehkä hieman pelottaakin, mutta siinä on myös jotain lumoavan kaunista. Rakeet saavat järven pinnan elämään uskomattomalla tavalla.


Parkkipaikalle ei ole enää kovin pitkä matka ja sadekin onneksi hellittää hetkeksi. Auto on ihme kyllä selvinnyt rakeista ilman vaurioita. Pysähdyn vielä kivisillalle ihailemaan maisemaa ja katselemaan kirkkaassa vedessä uivaa valtavaa kalaparvea. Bohinj jää mieleeni puhtaana, kauniina ja hieman arvoituksellisenakin järvenä.

Bohinjille olisi ilo palata myös seuraavalla Slovenian-matkalla ja pysähtyä nauttimaan puhtaasta luonnosta useammaksikin päiväksi. Silloin voisi kiivetä vaikka satojen portaiden päässä odottavalle Savica-vesiputoukselle tai nousta köysiradalla Vogel-vuorelle. Myös patikkareittejä löytyisi varmasti useammaksi päiväksi.


En oikeastaan halua laittaa Bohinjia ja Blediä paremmuusjärjestykseen. Lumouduin Bledistä ensi visiitillä muutama vuosi sitten, ja yhtä kauniilta se näytti toisellakin kerralla. Suurin ero on kävijämäärässä, sillä sympaattinen Bohinj on selvästi luonnon rauhaa hakevan valinta. Kävijämäärään vaikuttanee myös sijainti, sillä tie ei jatku laakson päässä sijaitsevasta Bohinjista eteenpäin, kun taas moottoritie kuljettaa Bledistä nopeasti niin Ljubljanan kuin Itävallankin suuntaan.


Myös moni muu matkabloggaaja on ihastunut Bohinjin maisemiin. Järvestä ovat kirjoittaneet ainakin FiftyFifty, Matkoja retkiä hetkiä, Näkymiä vihreältä kukkulalta, Rajatapaukset, Toisiin maisemiin, Travellover, Unelmatrippi ja Vagabonda.


Tiedon uusista blogipostauksista saat parhaiten tykkäämällä Lähtöportista Facebookissa. Lähtöportti löytyy myös Instagramista ja Twitteristä.

Previous Post Next Post

You Might Also Like

2 Comments

  • Reply Jenni / Unelmatrippi 15.12.2019 at 21:45

    Tuolla on kyllä niin kaunista, palaisin milloin tahansa takaisin! Haluaisin melomaan ja patikoimaan tuonne, koska viimeksi ei kaikkea ehditty tehdä. Riippuliito kiinnostaisi myös, vaikka eihän se oikeasti olisi minua varten. En todellakaan uskaltaisi. 😀

    Nuo ukonilmat tuntuvat olevan keskisessä Euroopassa usein aikamoisia Suomeen verrattuna. Onneksi teillä oli sentään jotain suojaa. Meillä ei Bohinjilla sattunut ukkosia, mutta Münchenissä on joka kerta ollut älyttömät raekuurot. Jäähdyteltiin joskus vuosia sitten siellä viinit ja oluet saavissa taivaalta sataneiden jääkalikoiden turvin. 😀 Kuuron aikana hirvitti katsoa katoksen alta vähän matkan päästä, kun rakeet iskeytyivät autoon, mutta ei onneksi käynyt mitään meidänkään autolle.

    • Reply Mika / Lähtöportti 16.12.2019 at 22:54

      Bohinjille olisi kyllä kiva mennä vähän pidemmäksi aikaa, että ehtisi kokeilla eri harrastuksia – riippuliito olisi tosin liikaa mullekin 😀

      Pari muutakin rajua ukkosta olen reissuilla kokenut, mutta noin isot rakeet oli uutta. Autot tuntuu kestävän tuonkin kokoisia rakeita yllättävän hyvin, kun mitään jälkiä ei jäänyt, vaikka noiden parin kuuron jälkeen jäätä tuli vielä paluumatkallakin kunnolla tuulilasiin. Me ei valitettavasti saatu kerättyä jäitä hyötykäyttöön niin kuin te 😀

    Leave a Reply