Italian ja Slovenian rajaseudun huikeimmat maisemat

Lomailimme kesäkuussa Slovenian Kranjska Gorassa, josta käsin teimme retkiä ympäristöön. Lähistöltä löytyi muun muassa rajan takana Italiassa välkehtiviä kauniita järviä sekä Mangart-vuorelle johtava jännittävä maisematie.

Kranjska Goran keskustasta ajaa Italiaan vain kymmenessä minuutissa, eikä autiolla raja-asemalla tarvitse edes pysähtyä. Maan vaihtumisen huomaa kyllä kylteistä, mutta aurinkoiset laaksomaisemat jatkuvat samanlaisina valtiosta toiseen. Niittyjen ja metsän lomassa on muutamia kauniita taloja, jotka tulevat esiin mutkien takaa.


Rajalta on lyhyt matka kahdelle pienelle Fusine-järvelle, jotka kimaltavat kauniin luonnon keskellä. Ohitamme ylämäessä muutaman reippaan pyöräilijän ja jätämme auton tien varteen, johon on pysäköinyt moni muukin.


Vain parinsadan metrin päässä toisistaan sijaitsevat Lago di Fusine Superiore ja Lago di Fusine Inferiore ovat tunnelmaltaan hieman erilaisia keskenään. Kiipeämme ensin metsäpolkua pitkin ylemmälle järvelle eli Superiorelle. Täällä liikutaan vajaan kilometrin korkeudella merenpinnasta.


Maisema on parhaimmillaan hiljaisen Superiore-järven rannalla. Alppijärvi kimaltaa kauniisti turkoosiin vivahtavissa sävyissä. Taustalla kohoaa jylhiä vuoria, joiden harmailla rinteillä näkyy jonkin verran lunta.


Superiore-järven ranta soveltuisi mainiosti eväsretkikohteeksi. Vaikka pienistä järvistä saakin melko kattavan yleiskäsityksen jo ensi silmäyksellä, jää silti hieman harmittamaan, että olemme täällä vain ohikulkumatkalla. Fusine-järvien ympäristössä voisi viettää vaikka koko päivän ja tutustua seudun monipuolisiin patikointireitteihin. Paikka on myös sopivan pyöräilymatkan päässä Kranjska Gorasta.


Kierrämme vielä alemman eli Inferiore-järven ympäri. Reitti seuraa tiiviisti rantaviivaa ja matkaa kertyy ehkä kilometrin verran. Polulla on jonkin verran kiviä ja juurakoita. Tämäkin järvi on kaunis, mutta vuoret näkyvät rannalle vain tietystä suunnasta.


Nautimme raikkaasta ilmasta ja metsän tuoksusta. Vedessä näkyy uivan muutamia kaloja. Maisema pääsee oikeuksiinsa järven pohjoisreunalla, josta saamme ihailla jälleen vuoriakin. Sammutamme vielä janoamme rantakahvilassa, kunnes jatkamme matkaa eteenpäin. Fusine-järvet sijaitsevat eräänlaisessa umpikujassa, joten autoilijan täytyy palata takaisin samaa tietä kuin on tullutkin.


Näillä seuduilla liikkuessa kannattaa käydä katsomassa myös Fusinelta noin puolen tunnin matkan päässä sijaitsevaa Predil-järveä. Se aaltoilee Julisten Alppien kainalossa Italian puolella, mutta aivan Slovenian rajan tuntumassa. Pysähdymme taukopaikalle, jonka yhteydessä on kohtalaisen kokoinen parkkipaikka. Maisema järvelle ja vuorille päin on hämmästyttävän upea.


Kävelemme hetken kivikkoisella rannalla, jonne on kerääntynyt muutamia ihmisiä ottamaan aurinkoa tai nauttimaan päivästä muuten vaan. Paikalla on myös pari koiraa sekä lauma nälkäisiä sorsia. Tunnelma on hyvin rauhallinen, eikä Lago del Predilin rannalla ole tietoakaan melskeestä tai markkinameiningistä.


Järven kirkas vesi tuntuu sormilla kokeillen viileältä. Tänne voisi jäädä tunnelmoimaan pidemmäksikin aikaa, mutta meillä on mielessämme vielä uusia seikkailuja.


Predil-järven ohittava tie nousee muutaman hiusneulamutkan jälkeen rajalle. Italia jää taakse ja edessä kohoavat vuorostaan satumaiset Slovenian maisemat. Suuntanamme ovat jälleen vehreän laakson takana häämöttävät vuoret.


Saavumme pian rajan jälkeen risteykseen ja käännymme kohti Mangartin satulaa johtavalle tielle. Mangartin satula on reilun kahden kilometrin korkeuteen kohoava sola, jonka päältä voi ihailla maisemia muun muassa Fusine-järville päin. Mahtava 2679-metrinen Mangart on puolestaan yksi Slovenian merkittävimmistä vuorista. Slovenian korkein vuoristotie on avoinna lumitilanteen mukaan vain osan vuodesta. Reitin alussa varoitetaan tien jyrkkyydestä ja mutkikkuudesta, mutta kapeus tulee yllätyksenä.


Mangartin tien pitäisi olla kesäaikaan maksullinen, mutta nyt puomi on nostettu ylös, eikä kukaan ole kyselemässä kolikoiden perään. Tämä tie tuntuu jopa pelottavimmalta koskaan ajamistani reiteistä, vaikka olenkin seikkaillut auton ratissa monenlaisissa vuoristoissa ympäri Eurooppaa. Kaksisuuntainen tie on enimmäkseen yhden auton levyinen, ja kaiteet suojaavat jyrkänteiltä vain satunnaisesti.


Hiusneulamutkia riittää runsaasti, eikä näkyvyys ole paras mahdollinen. Vastaantulijoita voi yrittää kuulostella avoimesta ikkunasta ja varoittaa äänimerkillä, mutta eräs motoristi kurvaa silti juuri mutkan kohdalla melko holtittomasti melkein konepellille. Tällaiset sattumat eivät tee tiestä ainakaan turvallisemman tuntuista. Liikkeellä on myös useita rajojaan kokeilevia pyöräilijöitä.


Lähes satumaiset maisemat palkitsevat joka tapauksessa vaivan. Ympärillä on kauniita vuoria, harmaita kallioita ja lunta sekä kaukana alapuolella vihreä laakso. Vuoriston korkeuksissa on omanlaisensa hiljainen, jopa juhlallinen tunnelmansa. Välillä voi pysähtyä hetkeksi levikkeelle ottamaan valokuvia ja lepuuttamaan hermojaan.


Suurin osa tielläliikkujista on moottoripyöräilijöitä, joille tie onkin sopivan levyinen. Autoja tulee onneksi vastaan vain muutamia, emmekä lopulta joudu kovin hankaliin peruuttamista vaativiin väistämistilanteisiin.


Kuljemme muutaman kallioon louhitun tunnelin lävitse, mutta ne ovat onneksi miellyttävän tilavia. Vaikka Mangartin tiellä onkin omat haasteensa, pärjää sielläkin kylmäpäisesti ajamalla ilman ongelmia.


Matkantekomme katkeaa, kun vastaan tulee tietä peittävä parin metrin korkuinen lumivalli. Paikalla on juuri sopivasti pieni parkkipaikka, joten pysäköimme auton ja syömme mukaan ottamamme eväät.


Kiipeän läheiselle rinteelle ihailemaan upeita maisemia. Ohut vuoristoilma hengästyttää tavallista helpommin.


Löydän pienellä kävelykierroksellani riippuliitäjien lähtöpaikan ja pääsen katselemaan maisemaa, joka jatkuu rotkoon vuoren toiselle puolelle. Muutama retkeilijä kulkee seudulla risteileviä polkuja pitkin.


Noin viisitoista-asteinen ilma tuntuu laakson helteeseen verrattuna raikkaalta. Aurinko porottaa kirkkaalta taivaalta, mutta lunta on vielä näin kesäkuussa jäljellä monin paikoin. Sulaneilla alueilla kasvaa pieniä kukkia.


Risteyksestä oli tälle parkkipaikalle noin yhdeksän kilometrin matka. Huomaan vasta jälkeenpäin, että kääntöpaikaltamme olisi ollut enää vajaat kaksi kilometriä Mangartin satulalle, joten olisimme voineet halutessamme kävellä perille. Retki oli aivan riittävän antoisa ja ikimuistoinen näinkin, joten asia ei jää suuremmin harmittamaan.


Paluumatka alas vuorelta sujuu mukavasti, kun seuraamme erään retkeilijäryhmän autoa. Takana ajaminen tuntuu helpolta, kun yllättävistä vastaantulijoista ei tarvitse huolehtia. Matkanteko helpottuu päästessämme lopulta normaalinlevyiselle maantielle.


Fusine-järvet, Predil-järvi sekä seikkailu Mangartin tiellä tarjosivat ikimuistoisia maisemia Slovenian ja Italian rajaseudulla. Palasimme Kranjska Goraan samaa tietä kuin tulimmekin, mutta tämän retken voisi toteuttaa myös kierroksena Vršič-solan kautta (katso kartta). Siellä kävimme kuitenkin jo aiemmin, mistä kerroin postauksessa Automatkalla Sloveniassa: Velika korita -rotko ja Vršič-sola.


• Lue myös Maailman äärellä -blogin Heidin syksyisestä Slovenian-matkasta samoissa maisemissa.
• Mangart ja Fusine kuuluvat myös Matkoja, retkiä, hetkiä -blogin Slovenian-unelmamatkan ohjelmaan.


Tiedon uusista blogipostauksista saat parhaiten tykkäämällä Lähtöportista Facebookissa. Lähtöportti löytyy myös Instagramista ja Twitteristä.

Previous Post Next Post

You Might Also Like

2 Comments

  • Reply Marja 26.11.2019 at 09:39

    Kiitos linkkauksesta! Voi mitkä maisemat, ja vielä riittäisi tutkittavaa tuolla, meiltä jäi esim. tuo Predil-järvi näkemättä ja Planica. Täytyy päästä joskus uudestaan. Jännä nähdä tuo Mangartin sola kesäkunnossa, tie lumen peitossa. Lokakuussa tie oli periaatteessa suljettu, mutta paikalliset ei siitä välittäneet, joten mekin mentiin. Oli kyllä hiljaista ja ihan kesäistä vielä, ei lumiesteitä.

    • Reply Mika / Lähtöportti 27.11.2019 at 10:59

      Tuo seutu on kyllä sellaista, jossa riittäisi tutkittavaa ja nautittavaa pitkäksi aikaa. Olisi myös kiva kokea nuo paikat eri vuodenaikoina, syksykin on varmasti kaunis, ja jospa silloin lumi ei yllättäisi autoilijaa 😀 Minusta tuntuu että bongasin Mangartin ja Fusine-järvet ensimmäistä kertaa juuri sinun blogistasi, joten senkin vuoksi oli ilo linkata juttusi.

    Leave a Reply