Lomapäivä Caprilla

Napolinlahden laidalla kohoava pieni Capri on yksi Välimeren tunnetuimmista saarista. Kävimme päiväretkellä nauttimassa upeista maisemista ja tyylikkään lomasaaren tunnelmasta.

Meri kimmeltää, aurinko hyväilee kasvoja ja pian taakse jäävä Sorrenton niemi kylineen ja kallioineen näyttää upealta. Itämaisia turisteja naurattaa, kun aallot välillä hieman keinuttavat Capria kohti suunnistavaa lauttaa.


Merimatka Sorrentosta Caprille on lyhyt, aluksesta riippuen paristakymmenestä minuutista puoleen tuntiin. Lauttoja kulkee melko tiiviisti pitkin päivää, mutta ainakin näin aamupäivällä aluksen yläkansi tulee täyteen lokakuussakin. Ostimme liput edellisenä päivänä Sorrenton satamasta, vaikka lippujen hankinta onnistuisi toki myös internet-sivujen kautta.


Kurkin menosuuntaan päin ja näen kuinka Caprin komeat kalliot nousevat suoraan merestä kohti korkeuksia. Vähitellen alkaa erottua myös jyrkänteiden päälle rakennettuja huviloita ja muita yksityiskohtia. Saaren pääsatama Marina Grande näyttää mereltä katsottuna viihtyisältä.


Kävelemme muun väkijoukon mukana laiturille. Merimiesten toisilleen kohdistamat huudot vaihtuvat pian retkijärjestäjien esittämiin tarjouksiin. Ei tässä ihan Kreikassa kuvattua Mamma Mia -elokuvaa eletä, mutta ilmassa on aina erityistä lomatunnelmaa, kun saavutaan meriteitse pienelle saarelle. Suureksi Capria ei voi ainakaan kutsua, sillä saaren pinta-ala on vain noin kymmenen neliökilometriä.


Saaren kiertäviä veneretkiä olisi tarjolla runsaasti ja eteenpäin pääsisi myös bussilla. Tyylikkäin vaihtoehto olisi taksin virkaa toimittava avoauto, mutta päätämme silti valita mäkijunan eli funikulaarin. Ostamme liput laiturin lähistöllä sijaitsevalta luukulta ja löydämme lähtöaseman tien toiselta puolelta. Funikulaarikyyti pääkaupunki Capriin maksaa kaksi euroa suuntaansa ja siihen kuluu lyhyen odotusajan jälkeen nelisen minuuttia. Matkan varrella voi ihailla koko ajan komeammaksi muuttuvia maisemia.


Näkymä Caprin kaupungista alaspäin on huikean kaunis. Vehreyden yläpuolelle kohoavat harmaat kalliot sekä sininen meri miellyttävät silmää.


Keskustan maineikas pääaukio Piazzetta tuottaa lievän pettymyksen, sillä se on ruuhkaisuutensa lisäksi yllättävän pieni ja ahdas. Kovin avaraa ei ole toisaalta muuallakaan, mutta toisaalta jo muutaman askeleen ottamalla voi päätyä hiljaisille kujille.


Caprin keskustaa hallitsee keskiaikaisten kujien kiehtova labyrintti. Kokeilemamme reitti johtaa asuinalueelle, jossa kapeaa väylää reunustavat muurit ja talojen seinät. Ainoat pari vastaantulijaa ovat selvästi paikallisia.


Meillä alkaa olla jo nälkä, joten päädymme lounaalle ensimmäiseen sopivalta vaikuttavaan ravintolaan. Pääsemme Ristorante da Giorgiossa ikkunapöytään, josta on huikea maisema Napolinlahdelle. Etualalla näkyvät Caprin rinteet ja sinisen meren takana häämöttää Vesuvius. Erotamme myös Ischian ja Procidan saaret. Maisemaa kelpaa katsella pidemmänkin aikaa.


Tilaamme luonnollisesti alkuun klassisen insalata capresen eli caprilaisen salaatin. Lounas maistuu myös lapsille loistavasti. Juustoiseen tomaattikastikkeeseen perustuva gnocchi alla sorrentina on täälläpäin varma valinta. Gnocchien syöminen sopii ateriaan siksikin, että on torstai. Gnocchit ovat varsinkin Roomassa nimenomaan torstairuokaa yhtä tiiviisti kuin hernekeitto Suomessa. Tapa on lähtöisin ajalta, jolloin perjantaisin syötiin uskonnollisista syistä kevyesti kalaa. Vatsa oli siksi hyvä täyttää edellisenä päivänä gnoccheilla.


Oma valintani on torstainakin kalaisa, sillä tilaan linguini-pastaa mustekalojen kera. Da Giorgio on kokemuksemme perusteella kelpo ravintola, jossa saa hyvää ruokaa sekä sujuvaa ja kohteliasta palvelua. Varjopuolena on korkea hintataso, sillä esimerkiksi pasta-annosten hinnat pyörivät parissakymmenessä eurossa. Capri on toki muutenkin kallis saari, joten muissakin ravintoloissa saanee vähintään samanlaisia laskuja.


Kävelemme katsomaan maisemaa hieman sivummalle ja näemme meren niin saaren pohjois- kuin eteläpuolellakin. Tunnelma on varsin leppoisa. Avoautotaksien kuljettajat juttelevat keskenään odotellessaan asiakkaita ja punertava kissa on löytänyt rauhallisen nukkumapaikan lämpimältä katolta.


Ohitamme jälleen ahtaan Piazzettan ja löydämme uusia tunnelmallisia kujia. Kujasokkelossa suunnistaminen on hieman haastavaa, mutta hauskaa. Päädymme leveälle Via Vittorio Emanuelelle, jota reunustavat monet merkkiliikkeet. Capri tunnetaan glamouria tihkuvana rikkaiden leikkikenttänä, ja täältä löytyy kyllä paikkoja suurienkin rahasummien kuluttamiseen. Näyteikkunoissa riittää laatukelloja sekä käsintehtyjä sandaaleja.


Palaamme mäkijunan asemalle ja katselemme vielä kerran maisemaa ennen laskeutumista Marina Grandeen. Caprin kauneutta voisi jäädä ihailemaan vaikka useammaksi päiväksi.


Nautimme Italian-matkoihin kuuluvat päivittäiset jäätelöt satamassa, jossa katselemme veneitä ja kuuntelemme kuinka ravintolan sisäänheittäjä yrittää houkutella ohikulkijoita pöytiin vaihtelevalla menestyksellä. Lapset ovat halunneet aamusta asti uimaan, ja nyt olisi tilaisuus toiveen toteuttamiseen. Marina Granden lähistöltä löytyvä ranta ei ole erityisen kutsuva, mutta ajaa asiansa. Beach Club kaikkine palveluineen on lokakuussa suljettu, mutta löydämme sen takaa yleisen rannan virkaa toimittavan pienen kaistaleen.


Iltapäivän aurinko on jo painunut kallioiden taakse, mutta paikalla on silti pari aikuistakin uimaria. Vesi on miellyttävän lämmintä ja tytöt viihtyvät matalassa rantavedessä puolisen tuntia. Rantaviivalla on tummaa hiekkaa, mutta muuten ranta on eri kokoisten pikkukivien peitossa. Cala Grande ei mielestäni ole mitenkään erityisen hyvä uimapaikka, mutta lapset viihtyvät, ja se on meille pääasia. Kesäpäivinä täälläkin lienee tungosta.


Palaamme sataman ruuhkaiselle laiturille, jossa meidät ohjataan seuraavaan Sorrentoon lähdössä olevaan lauttaan. Lähtöajoilla ei tunnu enää illansuussa olevan merkitystä, vaan lautat irtoavat laiturista heti täytyttyään. Pääsemme siis liikkeelle jo ennen lippuun merkittyä lähtöaikaa.


Olemme tyytyväisiä päiväämme Caprilla. Ehdimme nauttia mukavan aterian näköalaravintolassa, seikkailla kapeilla kujilla, ihailla maisemia ja käydä uimarannallakin. Tämä ohjelma ei vaatinut käytettävissä olleiden viiden ja puolen tunnin aikana kiirehtimistä ja saimme nauttia leppoisasta lomatunnelmasta.


Caprilla olisi toki paljon muutakin nähtävää. Luolavierailuja sisältävä venekierros saaren ympäri olisi varmasti elämys. Monet käyvät saaren toisessa kaupungissa Anacaprissa ja tutustuvat Alex Munthen Villa San Micheleen. Monte Solaron huipulle pääsisi hauskannäköisellä tuolihissillä, Punta Cannonen näköalapaikalta saisi hyviä valokuvia ja Caprin haastavat patikkapolut kulkevat taatusti upeissa maisemissa. Meille päivä oli kuitenkin täydellinen juuri näin. Ilta hämärtyy ja saaren silhuetti katoaa jonnekin meren keskelle. Capri, yksi Välimeren helmistä, jää muistoihin sykähdyttävän kauniina paikkana.


Tiedon uusista blogipostauksista saat parhaiten tykkäämällä Lähtöportista Facebookissa. Lähtöportti löytyy myös Instagramista ja Twitteristä.

Previous Post Next Post

You Might Also Like

No Comments

Leave a Reply