Syysloma Sorrenton seudulla

Sorrento ja varsinkin sen läheisyydestä alkava Amalfin rannikko tunnetaan häikäisevän upeista maisemista. Ehdimme viikon matkallamme käydä myös Napolissa, Caprilla sekä Pompejissa.

Vietimme viime viikon perhelomalla aurinkoisessa Italiassa. Valitsimme kohteeksi tällä kerralla Sorrenton, sillä tuo Italian kolkka oli jäänyt seitsemästätoista aiemmasta Italian-matkastani huolimatta vielä näkemättä.


Olin käynyt koko Campanian alueella aiemmin vain kahdesti, ja molemmat vierailut olivat olleet kovin lyhyitä. Teimme päiväretken Roomasta sateiseen Napoliin tammikuussa 2002 ja tutustuimme Casertan palatsiin keväällä 2015. Tämänkertaiselta matkalta lähdimme hakemaan ainakin kauniita maisemia, eteläitalialaista tunnelmaa, lämpöä ja hyvää ruokaa.


Lokakuu tuntui tälle matkalle sopivalta ajankohdalta. Amalfin rannikko on suosittua matkailualuetta, jossa on vilkkaimmalla kesäsesongilla sekä ruuhkaista että usein myös tukahduttavan kuumaa. Nyt matkailijamäärä tuntui kohtuulliselta ja lämpötila pysytteli päivittäin reilussa kahdessakymmenessä asteessa. Olimme sään suhteen onnekkaita, sillä viikon ainoa sadekuuro osui yöaikaan.


Sorrento toimi retkiemme tukikohtana kuuden yön ajan. Kaupungista on hyvät liikenneyhteydet ympäristöön, joten hyödynsimme Circumvesuviana-junia sekä Napoliin että Pompejiin mennessämme. Caprille kulkee lauttoja Sorrenton satamasta ja Amalfin rannikkoa pitkin huristelimme vuokra-autolla, joskin myös bussi- ja lauttayhteyksiä eri kyliin on tarjolla. Esittelen nyt lyhyesti matkamme pääkohteet, joista on tulossa yksityiskohtaisemmat juttunsa myöhemmin.



CASTEL GANDOLFO – YLLÄTYS

Raotan ikkunaluukkuja ja näen laakson pohjalla aamuauringon valaiseman peilityynen järven. Näissä maisemissa kelpaa aloittaa matkan ensimmäinen kokonainen päivä. Kirkonkello kumisee, mutta muuten hiljainen Castel Gandolfo vasta heräilee uuteen aamuun. Onneksi tulimme tänne paavin kesäasunnosta tunnettuun kylään, jonka kauneus yllättää iloisesti.


En ollut rehellisesti sanottuna kuullutkaan koko Castel Gandolfosta, kunnes aloin etsiä majoitusta jostakin Fiumicinon lentokentän lähettyviltä. Kolmen ja puolen tunnin ajomatka Sorrentoon ei tuntunut heti iltalennon jälkeen houkuttelevalta, joten tarvitsimme yöpaikan Rooman seudulta. Castel Gandolfo vastaa toiveitamme hyvin, sillä pienestä kylästä löytyy sopivasti palveluita, pari kuvauksellista kujaa sekä komea järvimaisema. Nukutun yön ja pienen kävelykierroksen jälkeen on mukava käynnistää auto ja suunnistaa kohti Sorrentoa.



SORRENTO – IHASTUS

Seison aamuvarhaisella Sorrenton vanhan kalastussataman Marina Granden laidalla ja tuntuu, että voisin jäädä tähän vaikka loppuiäksi. Kevyt merituuli puhaltaa, sataman kissat torkkuvat repaleisen kankaan päällä ja pienet veneet on vedetty tummalle rantahiekalle. Vanha mies tervehtii ohikulkijoita Vespansa selästä ja mustiin pukeutunut mummo kulkee pitkin laituria. Vilkkaasti keskustelevat lapset kerääntyvät odottamaan koulubussia ravintolan suljetulle terassille, jonka takana ikkunaluukut aukeavat äänekkäästi narahtaen. Olen löytänyt taas yhden uuden suosikkipaikan maailmalta. Olen ihastunut Sorrenton Marina Grandeen.


Sorrenton muut alueet eivät vedä vertoja Marina Granden tunnelmalle, vaikka myös vanhakaupunki on varsin viihtyisä. Kapeita kujia reunustavat erilaiset putiikit sekä ravintolat. Valitsemme ruokapaikkamme melko sattumanvaraisesti, mutta emme joudu pettymään kertaakaan. Matkailijoille jaksetaan olla täällä ystävällisiä, vaikka tarjoilijoilla onkin takanaan pitkä ja työntäyteinen kesä. Sorrento ei ole rantalomailijan unelmakohde, mutta lapset pääsevät kokeilemaan pientä kalliojyrkänteiden varjostamaa uimapaikkaa ja ovat siihen tyytyväisiä. Vesi on yhä lämmintä, eikä rantahiekalla ole enää lokakuussa ruuhkaa.



NAPOLI – HULLUUS

Cinquantanove! 59! Tunnin verran kadulla odottamamme jonotusnumero kajahtaa ilmoille ja pääsemme sisään yhteen maailman tunnetuimmista pizzerioista. L’Antica Trattoria da Michele kuuluu pizzanystävien pyhiinvaelluskohteisiin. Täällä on tarjolla vain niitä aidoista aidoimpia napolilaisia pizzoja – margheritaa sekä marinaraa – sillä muita pizzoja ei kuulemma ole olemassakaan. Napolista saisi luultavasti yhtä hyvää pizzaa vähemmälläkin jonottamisella, mutta matkailuelämyksenä Da Michele on kerran elämässä kokemisen arvoinen.


Kaupunkina Napoli on oma ainutlaatuinen maailmansa, joka raivostuttaa ja kiehtoo yhtä aikaa. Skootterit tunkevat ihmisten sekaan kapeimmillekin kujille, eikä missään ole hiljaista. Kaoottisella kaupungilla on rumat, mutta paikoitellen myös kauniit puolensa. Kävelemme vanhankaupungin kujilla, ihmettelemme perinteisiä jouluseimiä ja nukkesairaalaa sekä kurkistamme kirkkoon. Napolista on vaikea saada otetta yhdessä päivässä, mutta se jää taatusti mieleen pitkäksi aikaa.



AMALFI – KAUNEUS

Vastaantuleva bussi ohittaa vuokra-auton peilin muutaman sentin päästä ja pian skootteri livahtaa olemattomalta tuntuvasta raosta ohitse. Kapealla ja mutkikkaalla rantatiellä ajaminen vaatii jatkuvaa keskittymistä, mutta maisemat palkitsevat vaivan. Nimellä Amalfi Drive tunnettu tie kiemurtelee pitkin jyrkänteiden reunoja, mutta onneksi tukevien kaiteiden reunustamana. Tätä upeaa reittiä kelpaa ajella kiirehtimättä Sorrenton liepeiltä aina Amalfiin ja Atraniin saakka. Satumaiset maisemat jatkuisivat vielä parikymmentä kilometriä eteenpäin Salernon laitamille, mutta tässäkin on meille jo päivämatkaa kerrakseen.


Koko rannikolle nimensä lainannut Amalfin kaupunki on mukava, joskin melko vilkas lomailijoiden suosima keskus meren rannalla. Joudumme jättämään ylistettyyn Positanon kylään tutustumisen aikataulusyistä väliin, mutta olemme tyytyväisiä päästyämme sen sijaan Amalfin rantakadulle ja vanhankaupungin kujille. Kulman takaa esiin ilmestyvän katedraalin kauneus hämmästyttää, sillä emme osanneet odottaa näkevämme täällä näin näyttävää rakennusta.



RAVELLO – TÄYDELLISYYS

Edessämme näkyy kukkien ja palmujen koristama puutarha, taustanaan sininen taivas ja vieläkin sinisempi meri. Täällä on helppo ymmärtää, miksi Villa Rufolon puutarhasta otetut kuvat koristavat monia Amalfin rannikosta kertovien matkailuesitteiden kansia sekä postikortteja. Historiallinen huvila jää auttamatta sivuosaan, sillä merimaisema hipoo täydellisyyttä.


Pieni Ravellon kylä sijaitsee vuorilla, linnuntietä vain puolisen kilometriä mereltä sisämaahan päin. Tyrrhenanmeren rannalta perille päästäkseen täytyy kuitenkin kiivetä mutkikas tie, jonka taittamiseen kuluu autolla vartin verran. Itse kylä on varsin pieni, ja useimmat matkailijat pysyttelevät ravintolaterassien reunustaman keskusaukion lähistöllä. Kujien varsilla kaupitellaan keramiikkaa sekä muita matkamuistoja. Villa Rufolo löytyy keskusaukiota hallitsevan tuomiokirkon vierestä, kun taas toiseen kuuluisaan puutarhaan Villa Cimbroneen olisi kymmenen minuutin kävelymatka.



CAPRI – MERELLISYYS

Caprin kalliot kohoavat ylväästi meren keskeltä, kun Sorrentosta lähtenyt lautta lähestyy saaren pääsatamaa. Lähempänä rantaa huomio kiinnittyy pienempiin yksityiskohtiin, kuten muutamaan värikkääseen taloon, jotka erottuvat muuten vaaleasta rakennuskannasta. Aurinko, lämpö ja kimaltava meri luovat vielä lokakuussakin kesäisen lomatunnelman. Olisipa vain aikaa jäädä tänne useammaksi päiväksi ja nauttia kiireettömästä elämästä, niin kuin se vain pikkuruisilla saarilla on mahdollista.


Caprista ehtii onneksi saada jonkinlaisen käsityksen jo reilussa viidessä tunnissa. Keskitymme saaren kanssa saman nimen jakavaan pääkaupunkiin, jonne nousemme satamasta lähtevällä mäkijunalla. Näköalaravintolassa kelpaa syödä mustekalapastaa ja ihailla Napolinlahdelle avautuvaa maisemaa. Kaupunkia hallitsee keskiaikaisten kujien arvaamaton labyrintti, jossa on hauska kierrellä. Lapset ehtivät vielä uimaankin ja koko päivä tuntuu yhdeltä onnelliselta seikkailulta. Veneretki saaren kuuluisiin luoliin, haastavat patikkapolut tai tutustuminen Anacaprin kaupunkiin sekä komeisiin huviloihin saa jäädä seuraavaan kertaan.



POMPEJI – MENNEISYYS

Sandaalit läpsyvät sileiksi hioutuneiden kivien päällä, kun vaellamme muinaisilla kaduilla. Rauniokaupunkiin olisi kannattanut varautua paremmilla kengillä, mutta pärjään lasten vauhdissa onneksi kevyemmälläkin varustuksella. Kuka tässä asui? Miten tällainen on voitu rakentaa? Milloin tulivuori purkautuu? Pompejin rauniot herättävät niin lapsissa kuin aikuisissakin lukemattomia kysymyksiä. Pompeji on tyttärien mielestä kiva paikka, mutta sen suuruus läkähdyttää. En olisi itsekään uskonut, kuinka valtavasta alueesta on kysymys.


Lähes kaksituhatta vuotta sitten Vesuviuksesta purkautuneen laavan ja tuhkan alle jäänyt Pompeji kuuluu maailman merkittävimpiin arkeologisiin kohteisiin. Noin neljä tuntia ja neljä käveltyä kilometriä tuntuvat vain pintaraapaisulta, sillä ehdimme kiertää alueesta vain pienen osan. Kaikkea ei onneksi tarvitse nähdäkään, sillä parhaiten mieleen jää yksityiskohtien sijasta uskomaton kokonaisuus. Täällä historian voi todella kuvitella eläväksi.



Matka oli kokonaisuudessaan onnistunut ja täytti odotukset. Tiesimme jo etukäteen, että viikko tuntuisi näissä maisemissa lyhyeltä ajalta. Meidän kannatti silti käyttää nyt tämän pituiseen matkaan auennut tilaisuus, sillä muuten Amalfin rannikko ja Capri olisivat saattaneet jäädä muiden suunnitelmien jalkoihin vielä pitkäksi aikaa.


Kun joskus palajan Sorrenton suunnalle, haluaisin tutustua ainakin Positanoon sekä kävellä kehutun Sentiero degli Dei -vaellusreitin. Lisäksi Minori, Maiori ja muut Amalfin rannikon pikkukylät kiinnostaisivat kovasti. Voisimme myös pysähtyä muutamaksi päiväksi Procidalle tai Ischialle nauttimaan leppoisasta saarielämästä. Näiden suunnitelmien toteutumiseen taitaa kuitenkin kulua vielä pitkä aika. Ensi vuoden Italian-matkalla odottavat ainakin kauniit Abruzzon kukkulat sekä Rooman kiihkeä Stadio Olimpico. Tämän jälkeen seuraavan Italian-matkan paikasta kilpailevat vahvimmin majesteettiset Dolomiitit, värikäs Cinque Terre, kiehtova Marchen alue sekä saappaankärjessä sijaitseva Calabria. Italiasta on todellakin moneksi!


Luvassa on vielä useita juttuja yllä mainituista paikoista, joten kannattaa pysyä kuulolla. Tiedon uusista blogipostauksista saat parhaiten tykkäämällä Lähtöportista Facebookissa. Lähtöportti löytyy myös Instagramista ja Twitteristä.

Previous Post Next Post

You Might Also Like

8 Comments

  • Reply Virpi/Hätälasku matkablogi 27.10.2019 at 16:05

    Onpa mukava päästä lukemaan sinun kokemuksia näistä upeista maisemista, jonne ainakin minun sydän jäi ikuisiksi ajoiksi 😀 Itseänikin jäi harmittamaan, että Caprin kuuluisat luolat jäi näkemättä, samoin olisin halunnut ehtiä Ischialle tai Procidalle, mutta on sanomattakin selvää, että tuolla seudulla on niin paljon nähtävää ettei sitä viikossa ehdi kaikkea nähdä.

    • Reply Mika / Lähtöportti 28.10.2019 at 22:30

      Kyllä nuo on sellaisia maisemia, joihin olisi ilo palata aina uudestaan. Turha tuolla on yrittää kiirehtiä, parempi lähteä joskus uudelle matkalle kauniille saarille ja muihinkin Amalfin upeisiin kohteisiin 🙂

  • Reply Jenni | Boarding Time 27.10.2019 at 16:15

    Ah ihana Amalfi! Me olemme viettäneet muutaman täydellisen loman Ischialla, Sorrentossa ja Positanossa ja retkeilleet pitkin rannikkoa sekä myös Caprilla ja Procidalla, joka on mielestäni alueen helmi! Menkää ehdottomasti käymään ensi kerralla sielläkin. Ravello on kyllä huikea myös, ja juurikin nuo villat Rufolo ja Cimbrone. Täydellisen kaunista kyllä.
    Napoliin tuskin enää palaamme, sen verran ärsytti vaarallinen liikenne ja yleinen sekasorto siellä viimeksi. Jalankulkijana ja vielä lasten kanssa sai oikeasti pelätä henkensä edestä, ei jatkoon.

    • Reply Mika / Lähtöportti 28.10.2019 at 22:36

      Procidaa ovat muutkin kehuneet, se kiinnostaisi erityisesti! Kiitos kun vahvistit tätä mielikuvaa, sinne siis ehdottomasti seuraavalla kerralla 🙂 Napoli jakaa mielipiteitä ja ymmärrän täysin jos siellä ei viihdy. Itse kyllä haluaisin kaikesta sekasorrosta ja liikenteen vaaroista huolimatta palata pariksi päiväksi, mutta mistään kovin pitkästä Napolin-lomasta en kuitenkaan haaveile.

  • Reply Jenni / Unelmatrippi 27.10.2019 at 17:00

    Amalfin rannikko on aivan ihanaa seutua. Ei mikään ihme, että se on suosittua aluetta. Mainostinkin tuota Sentiero degli Deitä sinulle moneen kertaan, mutta pakko vielä sanoa, että todella suosittelen käppäilemään sen seuraavalla kerralla! Maisemat polun varrella ovat ihan mielettömät. Myös Positano on varsin viehättävä. Me pidimme omalla parin vuoden takaisella reissullamme Positanoa tukikohtana ja olimme todella tyytyväisiä valintaan. Omalla Italia-listallani komeilee muuten kanssa tuo Cinque Terre, sillä emme nyt menneenä kesänä sitten kuitenkaan kyenneet mahduttamaan sitä matkaohjelmaan, vaikka houkutus oli suuri. Mutta varmaan vielä joskus sinne tulee mentyä!

    • Reply Mika / Lähtöportti 28.10.2019 at 22:42

      Totta, tuo seutu on varmasti hyvästä syystä suosittu. Mä en todellakaan voi enää palata tuonne kävelemättä Sentiero degli Deitä, luotan sataprosenttisesti siihen kun sanot että se on upea 🙂 Luin ennen reissua sun juttuja teidän matkalta, ja myös Positano jäi harmittamaan, mutta onpahan monta syytä palata takaisin! Olen varma että te pääsette vielä Cinque Terreen ja niin mekin, todennäköisesti myös melkein samaan aikaan 😀

      • Reply Jenni / Unelmatrippi 29.10.2019 at 22:56

        No niinpä! Katsotaan taas kumpi porukka ehtii sinne ekana. 😀

        Ja Amalfin rannikolle voisi kyllä palata milloin vain nauttimaan niistä maisemista, ruuista ja pienistä kylistä. <3

      • Reply Mika / Lähtöportti 30.10.2019 at 12:29

        Joo, tämä on taas niitä matkoja joista kirjoittaessa kokee pientä tuskaa, kun tekisi niin kovasti mieli heti takaisin 😀

    Leave a Reply