Erätunnelmaa ja kartanon loistoa Mäntsälässä

Matkabloggaajaryhmän retki Mäntsälään tarjosi monipuolisia elämyksiä. Meloimme tyynellä Mustijoella, taistelimme ikimuistoisessa eräkokkisodassa, maistelimme paikallisia oluita ja nautimme Hirvihaaran kartanon upeista puitteista.

Kaupallisessa yhteistyössä Elämyksen Taika, Panimo Kiiski ja Hirvihaaran kartano

Pudonneet lehdet täplittävät tyyntä veden pintaa, kun intiaanikanootit etenevät kohti pohjoista. Puolipilviseltä taivaalta välähtelevä aurinko valaisee ajoittain maisemaa. Raikkaassa ilmassa tuoksuu jo syksy, mutta sää on yhä miellyttävän lämmin melontaretkelle. Yhdentoista matkabloggaajan ja kahden oppaan joukko viihtyy Mäntsälän Mustijoella hyvin.


Olen melonut vain kerran aiemmin, ja silloinkin kajakilla noin kaksikymmentä vuotta sitten. Avokanootilla eteneminen onnistuu onneksi vasta-alkajiltakin ilman suurempia ongelmia. Yhteen kanoottiin tarvitaan kaksi melojaa, mutta tilaa riittää reilusti kolmellekin.


Melonnassa miellyttää leppoisa eteneminen ja kulkuvälineen ketteryys. Tällä lailla pääsee vielä asteen lähemmäksi vettä kuin itselleni tutummalla soutuveneellä. On myös mukavaa nähdä koko ajan minne on matkalla, toisin kuin selkä menosuuntaan päin soudettaessa.


Melontaretken luonnollisena kääntöpaikkana toimii pieni koski, jonka äärellä oppaamme Julia kertoo alueen luonnosta ja pitkästä historiasta. Voisimmekohan mielikuvituksessamme nähdä täällä Mustijoella vuosisatoja sitten liikkuneet viikingit? No helposti! Näinhän mielestäni jo tulomatkalla pari krokotiilia sekä joen varrella asuvan alkuperäiskansan edustajia. Hetken kuulunut moottorisahan ääni toi mieleen myös Amazonilla luontoa riistävät metsurit.


Palataan kuitenkin todellisuuteen ja unohdetaan hetkeksi mangroverämeiköt. Ihan tavallinenkin suomalainen joki on kaunis, kun sitä saa ihailla kiireettömästi lipuvan kanootin kyydistä. Samalla voi yrittää paikantaa ylityspaikkoja, joiden kohdalla hirvet ovat kahlanneet rannalta toiselle. Olisipa mielenkiintoista saada seurailla tämän vesistön elämää kaikkina vuoden- ja vuorokaudenaikoina.

Suojainen Mustijoki soveltuu erinomaisesti aloitteleville melojille. Ranta on aina lähellä, eivätkä aallot pääse häiritsemään etenemistä. Elämyksen Taika järjestää kesäisin runsaasti opastettuja jokamiesmelontoja, joihin kuka hyvänsä voi osallistua vaikkapa yksin tai perheen kanssa. Lisätietoa jokamiesretkistä löytyy Elämyksen Taian nettisivuilta.


Kanootit lipuvat lopulta takaisin lähtöpaikalle Sarvikodan laituriin, jossa saimme ennen vesille lähtöä asianmukaiset ohjeet niin eteenpäin pääsemisen kuin kuivana pysymisenkin varmistamiseksi. Olo oli koko melonnan ajan turvallinen, vaikka kaikki varmasti tiedostivat, että kanootin saisi pahimmassa tapauksessa kaatumaan hyiseen veteen.


Mäntsälä mielessäin -kappaleessa lauletaan ”jos mä lähden Lahteen joudun Mäntsälään”. Tässä tapauksessa sanat voisi kääntää muotoon ”jos mä lähden Tuusulaan, pääsen Mäntsälään”. Elokuussa järjestetty Tuusulan blogitapahtuma sai nimittäin jatkoa, kun meille kickbike-retken vetänyt Elämyksen Taian Julia kysäisi kiinnostuksesta lähteä joskus melomaan. Melonnan ympärille muodostuikin pian kokonainen elämysviikonloppu, jolle jokiretki on vasta alkulämmittelyä.


Siirrymme Sarvikotaan, jossa kotoisasti loimuava tuli jo lämmittää nokipannukahveja. Meille on luvattu eräretkikokemus kaikille aisteille, ja sitä se todella onkin. Vaatteisiin tarttunutta savun hajua voi tuoksutella vielä pari viikkoa tämän reissun jälkeenkin.


Sarvikota lupaa mainoslauseessaan tuoda Lapin lähemmäksi kuin luulitkaan, ja tämä pitää yllättävän hyvin paikkansa. Suuressa kodassa voi helposti kuvitella itsensä tuntureiden katveeseen ja ympärillä on sen verran metsikköä ja avaraa pihamaata, että muun maailman kiireet unohtuvat nopeasti. Todellisuudessa Helsinki on vain noin tunnin ajomatkan päässä.


Paistamme seuraavaksi lettuja, mikä on avotulen äärellä hauskaa puuhaa. Ei haittaa, vaikka rasva alkaisi pannun reunalla liekehtiä, sillä lopputulos maistuu joka tapauksessa hyvältä.


Letunpaiston jälkeen on aika kääriä hihat, sillä edessä on tuima eräkokkisota. Ryhmä jaetaan kahteen joukkueeseen, minkä jälkeen päästään tutustumaan puisella pöydällä notkuviin raaka-aineisiin. Tarjolla on muun muassa lohta, sieniä, vihanneksia, juureksia ja mausteita niin runsaasti, ettei kolmen ruokalajin loihtimisen pitäisi olla mahdotonta. Aikaa on käytettävissä reilu tunti.


Joukkuejaon arpaonni on itselleni suotuisa, sillä saamme kasaan tehokkaan tiimin. Arna ottaa homman haltuun ja ideoi nopeasti hyvän kokonaisuuden, jota lähdetään päättäväisesti toteuttamaan. Saana on huomannut jo ennen taiston alkamista sieniä, jotka poimitaan muiden antimien lisukkeeksi pannulle. Hanneli loihtii jälkiruoaksi käsittämättömän hyvää suklaamoussea ja me Heidin kanssa teemme mitä pyydetään.


Omaan osaani kuuluu ruoanvalmistukseen tarvittavan tulen sytyttäminen pihamaalle. Naulaan myös lohifileen kiinni lankkuun ja asettelen sen kypsymään kodassa loimuavan voimakkaamman tulen äärelle. Lisäksi juoksupojan hommiin kuuluu juuresten raastamista ja muita avustavia tehtäviä.


Annokset esitellään eräkokkisodan päätteeksi Elämyksen Taian arvovaltaiselle tuomaristolle. Molemmat joukkueet ansaitsevat vuolaat kehut, eikä voittajan valitseminen ole helppoa. Huolellisen harkinnan jälkeen meidän joukkueemme julistetaan lopulta voittajaksi.


Kokkauskilpailu kuuluu niihin elämyksiin, jotka ovat matkabloggaamisessa parasta, sillä vastaavia kokemuksia tulisi tuskin muuten vastaan. Tässä olisi kyllä mainio ohjelmanumero työporukoiden virkistyspäiville tai miksei vaikkapa polttareille. Huomaamme samalla, kuinka monipuolista ruokaa nuotiotulella voi luonnon antimista valmistaa.


Omatekoisten ja hämmästyttävän maukkaiden aterioiden jälkeen on aika tutustua mäntsäläläisiin oluisiin. Panimo Kiisken perustaja Pasi Kiiskinen tarjoaa ryhmällemme kuutta eri makua, joista löytyy vaihtoehtoja lagerista porteriin. Tilaisuus on toteutettu mukavalla tavalla. Pasi kaataa leppoisan jutustelun lomassa juomia mukeihin toiveita kuunnellen. Halutessaan voi nauttia hyvinkin pieniä maistiaisia ja janoisemmille tarjoillaan reilummin.


Maistelutilaisuutta voisi kuvailla myös avartavaksi kokemukseksi. Saamme paljon tietoa oluiden taustoista, suunnittelusta ja valmistamisesta. Tämän jälkeen tuntuu helpolta valita kaupan hyllyltä saunajuoma, jonka tarinan tuntee. Kiiskisen Pasin omakätisesti pullottama olut herättää tämän illan jälkeen aivan erilaisen mielikuvan kuin maailmanlaajuisen panimon liukuhihnatuote.


Panimo Kiisken toiminta pääsi kunnolla vauhtiin vasta reilut kaksi vuotta sitten. Maltaisille ja perinteitä kunnioittaen valmistetuille oluille riittää kysyntää, joten kasvu on ollut nopeaa. Kiisken periaatteisiin kuuluu oluiden puhtaus, joten niitä valmistetaan lisäaineita käyttämättä, mutta toisaalta mitään perusraaka-aineista poistamatta.


Olen aina ollut kiinnostunut erilaisista mauista, mutten ole erityisen suuri oluen ystävä. Niinpä Kiisken tuotteissa miellyttääkin helppo lähestyttävyys, sillä ne on suunniteltu myös aloitteleville olutharrastajille sopiviksi. Esimerkiksi Maininki Savu Porter on mielenkiintoinen kokemus. Sysimustassa juomassa maistuvat savustettujen jyvien aromit, mutta pehmeä yleismaku piilottaa taakseen yllättävän vahvan alkoholipitoisuuden.


Illan pimennyttyä on aika jättää tunnelmallisesti valaistu Sarvikota taakse. Kiitämme Juliaa upeista elämyksistä ja toivomme palaavamme vielä joskus hänen retkilleen. Elämyksen Taika järjestää monipuolisia luontoretkiä eri puolilla Uuttamaata. Kulkuvälineeksi voi valita vaikkapa kanootin, kickbiken tai lumikengät. Monet asiakkaista ovat virkistyspäiviä viettäviä työporukoita, mutta myös yksityishenkilöitä palvellaan jokamiesretkien muodossa.


Mutkikkaat maalaistiet johtavat Hirvihaaran kartanoon, jonka olemme saaneet illan ja yön ajaksi omaan käyttöömme. Muita vieraita tai edes henkilökuntaa ei ole paikalla, joten tilaa ja omaa rauhaa on yllin kyllin.


En ole koskaan aiemmin saanut tämän mittakaavan rakennuksen avaimia taskuuni, joten täytyyhän illasta ottaa ilo irti. Joudun valitettavasti jättämään retken jälkimmäisen päivän väliin, mutta illanvietto kartanolla venyy kieltämättä melko pitkäksi.


Hirvihaaran kartano tarjoaa upeat puitteet monenlaisille tapahtumille, kuten kokouksille tai häille. Käväisimme kartanolla jo ennen melontaretkeä, jolloin posetiivari otti vastaan Lasipaviljongissa vietettyjen syntymäpäiväjuhlien vieraita. Puitteet ovat kunnossa myös päärakennuksen salin puolella.


Päärakennuksessa on kymmenkunta vierashuonetta ja kun pihapiirin majoitusmahdollisuudet laskee mukaan, löytyy kartanolta lähes kuusikymmentä vuodepaikkaa. Tilavat huoneet on sisustettu kartanomiljööseen sopivalla tavalla.


Kartano sijaitsee rauhallisessa ympäristössä peltojen ja metsiköiden ympäröimänä. Päärakennus valmistui vuonna 1918 tulitikkutehtailija Herman Holmbergin kodiksi, minkä jälkeen kartano on kuulunut vuorollaan Mäntsälän kunnalle, Helsingin kaupungille sekä muutamalle eri yksityishenkilölle.


Toisen maailmansodan vuosina täällä toimi kenttäsairaala ja Helsingin olympialaisten aikaan pääkaupungin alkoholistit lähetettiin maailman katseiden ulottumattomiin Hirvihaaraan. Tuolloin perustettu miesten vanhainkoti jatkoi lopulta Hirvihaarassa vuoteen 1989. Hotellitoiminta aloitettiin suuritöisen remontin jälkeen muutamaa vuotta myöhemmin.


Kävimme tutustumassa myös vasta avautumassa olevaan Hotelli Kartanon Meijeriin, joka sijaitsee aivan Mäntsälän keskustassa. Hirvihaaran kartanon sisarhotelli on remontoitu yli satavuotiaan meijerirakennuksen toiseen kerrokseen.


Uutuuttaan hohtavat kymmenen vierashuonetta näyttävät miellyttävän tilavilta. Sisustus on tyylikkään hillitty ja rakennuksen pitkää historiaa kunnioittava. Näkymä marketeille ei ole yhtä romanttinen kuin kartanolla, mutta toisaalta kaikki keskustan palvelut ovat käden ulottuvilla.


On mielestäni arvokasta, että perinteikkäitä rakennuksia remontoidaan uusiokäyttöön ja luodaan samalla mielenkiintoisia tarinoita. Meijerihistoria tekee tästäkin talosta entistä houkuttelevamman majoituskohteen. Jään innolla odottamaan muiden samaan pihapiiriin suunniteltujen hankkeiden toteutumista.


Mäntsälän blogitapahtuma onnistui erinomaisesti ja sitä on muisteltu osanottajien kesken hymyssä suin. Lähimatkailu todellakin kannatti jälleen kerran. Jouduin siis jättämään jälkimmäisen päivän ohjelman väliin, mutta kuulemani mukaan myös Sepänmäen käsityömuseo sekä historiaa huokuva Sälinkään kartano olivat retkeläisten mieleen. Niistä löytynee lähiaikoina juttuja muista blogeista.


Kiitän Elämyksen Taikaa, Panimo Kiiskeä sekä Hirvihaaran kartanoa erinomaisesta yhteistyöstä sekä huikeita matkabloggaajia hyvästä seurasta. Mukana olivat Cocoa etsimässä, Live now – dream later, Lähtöselvitetty, Maa Quzuu, Maailman äärellä, Suunnaton, Tasty Travelissimo, Toisiin maisemiin ja Unelmatrippi.


Tiedon uusista blogipostauksista saat parhaiten tykkäämällä Lähtöportista Facebookissa. Lähtöportti löytyy myös Instagramista ja Twitteristä.

Previous Post Next Post

You Might Also Like

No Comments

Leave a Reply