Kappas kehveliä, kävinpä Oulussa!

Olen aina joutunut häpeäkseni tunnustamaan, etten ole koskaan käynyt Oulussa, jota usein puolen Suomen pääkaupungiksikin kutsutaan. Asia tuli tänä kesänä korjattua, vaikka aikaa olikin kovin vähän. Ehdin sentään selvittää keitä ovat Sokeri-Jussi, Toripolliisi sekä Potnapekka.

Mielestäni matkailevan ihmisen on hyvä tuntea myös kotimaansa, joten olen yrittänyt viime aikoina paikata Suomen kartalleni jääneitä aukkoja. Yksi aiemmin täysin vieraaksi jääneistä paikoista on Oulu, jonne pääsimme viimein heinäkuussa koko perheen voimin.


Pohjois-Pohjanmaan maakuntakeskus on luonnollinen päätepiste pitkin länsirannikkoa kulkeneelle matkallemme, koska sieltä on kätevä autojunayhteys takaisin Helsinkiin. Valitettavasti Ouluun tutustumiseen jää melko niukasti aikaa. Saavumme kaupunkiin yhden maissa iltapäivällä ja siirrymme illalla rautatieasemalle auton junaan lastaamista varten. Kuudessa tunnissakin ehtii onneksi kokea monenlaista.


Kysyin matkavinkkejä Helsingin oululaisimmalta naiselta eli Archie gone Lebanon -blogin Inkalta. Niinpä lähdemme puhelimeen kilahtaneen viestin perusteella kohti Sokeri-Jussin kievaria, joka houkuttelee meitä Inkan suosikkiravintoloista eniten. Aurinko paistaa vielä iloisesti, kun ohitamme omalle keinotekoiselle saarelleen rakennetun Oulun teatterin.


Mietimme Pikisaaren siltaa ylittäessämme, lieneekö Sokeri-Jussi paikallinen leipurilegenda. Paikan päällä selviää, että kyseessä olikin Suomen Sokerin toimitusjohtajana vaikuttanut John Grunström, joka sai lempinimensä pudottuaan siirappisäiliöön. Sama mies tilasi myös Sokeri-Jussi -nimisen höyrylaivan, joka odotteli valmistumistaan toisen maailmansodan ajan Pikisaaren rannassa. Kievari toimii vanhan laivaveistämön konepajassa.


Sokeri-Jussin kievari on viihtyisä ravintola, joka keskittyy konditorialta kuulostavasta nimestään huolimatta suomalaisia perinteitä kunnioittavaan lähiruokaan. Valitsen tällä kerralla poronkäristystä, joka maistuukin loistavasti. Jälkeenpäin harmittaa ainoastaan se, etten tilaisuudesta huolimatta maistanut paikallista rössypottua. Siinäpä syy palata Ouluun ja kenties myös Sokeri-Jussille.


Pikisaari näyttää lyhyen kierroksen perusteella mukavalta kaupunginosalta. Saari sai nimensä jo 1600-luvulla, kun siellä aloitettiin pienpoltto. Sittemmin Pikisaaressa on ollut muun muassa laivaveistämöitä ja konepaja, mutta nykyään se tunnetaan taiteilijoiden ja käsityöläisten kotina.


Vanhat puutalot luovat Pikisaareen miellyttävän tunnelman ja merenrantaa seurailevaa kevyen liikenteen väylää pitkin on mukava kulkea. Aistittavissa on sekä merellistä idylliä että vuosisatojen takaa kumpuavia perinteitä.


Palaamme sillan ylitse kauppatorin laidalle, sillä Torinrannan jätskit kuuluvat kuulemma kaupungin pakollisiin ohjelmanumeroihin. Jäätelö maistuukin oikein hyvin, mutta sadepilvet ehtivät samanaikaisesti päällemme. Pakenemme viikon ensimmäistä sadekuuroa katoksen alle, mutta Oulun taivas on sateen tauottuakin synkkä.


Oulun tärkein nähtävyys on ympäristöään tomerasti vartioiva Toripolliisi-patsas. Sympaattinen hahmo muistuttaa toria menneinä vuosikymmeninä vartioineista oikeista poliiseista. Viereinen kauppahalli on harmillisesti suljettu ja sen peruskorjaus jatkuu vielä ensi vuoteen.


Ilma kirkastuu hetkeksi ja kävelemme jonkin aikaa keskustan kaduilla. Tiesin jo etukäteen Oulun olevan pyöräilijöiden kaupunki ja täällä todellakin tuntuu siltä, että kaikki liikkuvat paikasta toiseen polkien. Pysähdymme hetkeksi katselemaan kaupungintaloa. Lähistöllä kohoaa myös Oulun tuomiokirkko.


Kaupungintaloa vastapäätä päivystää kaupunkijuna Potnapekka, joka odottelee asiakkaita uudelle kierrokselle. Nimi on tullut Oulussa kävellessä jo tutuksi, sillä useimpien liikennemerkkien säännöt eivät kylteistä päätellen koske Potnapekkaa. Jätämme kyydin tällä kerralla väliin, sillä haluamme jatkaa kaupunkiin tutustumista omaan tahtiin.


Oulun keskusta on erityisesti kävelykatu Rotuaarin ansiosta varsin viihtyisää aluetta. Näemme myös kauppakeskus Valkean ja Tiernapojat-patsaan. Seudun suosituin kahvila Bisketti vaikuttaa paikalliselta instituutiolta. Valitsen tietenkin Inkan klassikoksi ylistämän korvapuustin, joka täyttää suuret odotukset. Makua ja kokoa riittää yllin kyllin.


Vaikka joudummekin pakenemaan uutta sadekuuroa Rotuaarin pallo -taideteoksen katoksen alle, päätämme silti jatkaa matkaa kohti kuuluisaa Nallikarin uimarantaa. Toivomme sään kirkastuvan muutaman kilometrin ajomatkan aikana. Matkan varrella kiinnostusta herättää komea puinen tähtitorni, jossa toimii nykyisin kahvila. Perillä odottaa autio hiekkaranta.


Hiekkarannan lähistöllä on sateesta huolimatta yllättävän paljon vilskettä. Syyksi paljastuu käynnissä oleva Ferrari-tapahtuma, sillä italialainen autokerho on pysähtynyt tänne matkallaan Roomasta Rovaniemelle.


Kymmenien Maranellon korskeiden orien ympärillä käy melkoinen kuhina. En ole erityisen kiinnostunut urheiluautoista, mutta eihän Italia-fani voi sattumalta vastaan tulleita Ferrareita noin vain ohittaa. Parasta näissä autoissa on niiden pehmeästi muriseva ääni.


Sää ei juuri kirkastu, joten katselemme hetken Oulun upeimman hiekkarannan maisemia ja lähdemme sitten tuiralaisen marketin kautta kohti rautatieasemaa. Oulussa pitäisi viipyä useampi päivä, jotta siellä voisi sanoa kunnolla käyneensä. Nyt jäi todella paljon näkemättä ja kokematta.


Ensimmäinen pintaraapaisu Oulusta herätti uteliaisuuden kaupunkia kohtaan. Lisäksi ympäristön luonnonnähtävyyksistä kiinnostaisivat ainakin Inkan suosittelemat Koitelin kosket sekä Hailuoto. Ouluun täytyisi varmasti tutustua oikeaoppisesti pyöräillen, sillä niin tuntuvat tekevän kaikki. Kaikki muut paitsi Potnapekka, sillä se ainakin selvisi, että Oulussa mikään sääntö ei koske Potnapekkaa.


Lue myös muut Länsi-Suomen automatkasta kertovat jutut:
Elämyksiä Suomen länsirannikolla
Kaunis ja merellinen Rauma
Hidasta elämää Kristiinankaupungissa
Pietarsaari – puutaloja tupakkatehtaan varjossa
Kiva kesäpäivä Kokkolan seudulla
Luontoparatiisi nimeltä Liminka


Tiedon uusista blogipostauksista saat parhaiten tykkäämällä Lähtöportista Facebookissa. Lähtöportti löytyy myös Instagramista ja Twitteristä.

Previous Post Next Post

You Might Also Like

6 Comments

  • Reply Anna / Popot pogoillen 1.10.2019 at 22:23

    Oulu, vanha kotikaupunki! Synnyinkaupunki.

    Ilo kuulla, että sattui hyvä päivä Sokeri-Jussissa. Muutamalla käyntikerralla laatu on ollut pelottavan vaihteleva, mutta kun on hyvää, on kerrassaan herkullista.

    Koiteli ja Hailuoto kannattaa ehdottomasti tsekata! Grillattavaa mukaan. Koiteliin.

    Tähtitornin kahvilasta on mukavat näkymät, ja pienen arkeologiapläjäyksen saattaa saada kellarissa.

    Onkohan lettukahvilaa enää torilla?

    Ja tietysti se kaupungin perusmääritelmä pitää tietää: Oulussa on syväsatama maalla, kirjasto/teatteri merellä ja yliopisto suolla…

    • Reply Mika / Lähtöportti 2.10.2019 at 14:47

      En tiennytkään, että olet alun perin Oulusta kotoisin. Mukava kuulla lisää suosituksia Koiteliin ja Hailuotoon, niitä ei siis voi jättää seuraavalla kerralla väliin. Samoin Tähtitornin kahvila kuuluu sitten ohjelmaan. Emme huomanneet torilla lettukahvilaa, mutta saattaa siellä silti sellainen ollakin, toria ei tullut sateen vuoksi tutkittua kovin perusteellisesti. Mielenkiintoinen ja monipuolinen kaupunki, täytyy siis vierailla toistekin 🙂

  • Reply Inka 2.10.2019 at 05:59

    Jee, mahtavaa että pääsin viimein lukemaan sun Oulun-seikkailuista, ja mikä otsikko! 😀 😀

    Kiva jos vinkeistä oli iloa, toivottavasti pääset viettämään kaupungissa vielä joskus pidemmänkin pätkän.

    • Reply Mika / Lähtöportti 2.10.2019 at 15:03

      Joskus käy niin, että otsikko on valmiina jo kauan ennen reissua 😉

      Kiitos myös vinkeistä vielä kerran! Ne osui varsinkin ravintolan ja kahvilan osalta hienosti kohdalleen, mutta monta muuta asiaa jäi ajanpuutteen vuoksi väliin. Olisi ollut kiva ehtiä kokea enemmän, mutta voihan Ouluun palata aina uudelleen 🙂

  • Reply Virpi/Hätälasku matkablogi 2.10.2019 at 19:38

    Täytyy tunnustaa etten ole koskaan käynyt Oulussa. Tätä juttua lukiessa ei voinut välttyä ajatukselta, että kylläpä Oulussa on kaikenlaista. Erityisesti kiinnostaa tuo Pikisaari puutaloineen ja kyllähän tuolla Sokeri-Jussissa pitäisi päästä käymään. Kiios näistä Oulu-vinkeistä jos joskus sinne eksyn. Olen muuten samaa mieltä, että kyllä matkailua harrastavan täytyy tuntue myös kotimaansa.

    • Reply Mika / Lähtöportti 3.10.2019 at 08:49

      Mukava kuulla, että tästä löytyi kiinnostavia vinkkejä! Oulu on lopulta kohtalaisen kaukana moneltakin Suomen alueelta katsottuna, joten sinänsä ei ole ihme jos siellä ei ole tullut käytyä. Toivottavasti pääset lähiaikoina sillekin suunnalle 🙂

    Leave a Reply