Historian havinaa Narvassa

Viron itäisimmällä kaupungilla Narvalla on takanaan vaiherikas ja monia sotia sisältänyt menneisyys. Ehdimme vanhojen linnoitusten lisäksi myös viihtyisälle jokipromenadille sekä mukavaan kahvilaan. Venäjä on Narvassa lähellä, heti kapean Narvajoen vastarannalla.

Kaupallisessa yhteistyössä Itä-Viron matkailuverkosto

Uteliaisuus valtaa mielen, kun saavumme Narvan laitakaupungille. Viron itäisimmässä kolkassa sijaitsee mielikuvissani jopa hieman mystiseksi muodostunut venäjänkielinen kaupunki, josta en kuitenkaan tiedä etukäteen juuri mitään.


Aloitamme kaupunkiin tutustumisen Victorian bastionilta. Narvan puolustamiseksi rakennettiin aikoinaan seitsemän bastionia eli tietyn muotoista puolustuslinnaketta. Victorian bastioni on säilynyt näistä parhaiten ja sen muurien sisälle tehdyissä käytävissä eli kasemateissa vieraileminen kertoo paljon koko Narvan historiasta.

Oppaamme Denis kertoo englanniksi linnoituksen eri vaiheista. Kuulemme aluksi bastionien rakentamisesta, joka aloitettiin Ruotsin vallan aikaan 1600-luvun loppupuolella. Siirrymme johdanto-osuuden jälkeen maanalaisiin käytäviin. Maan alla on viileää, joten saamme lainaviltit niskaamme, ennen kuin laskeudumme kivisiä portaita pitkin maan uumeniin.


Perillä odottaa kolkko käytävä, jonka seinät tihkuvat kosteutta. Menneisyyttä kuvaamaan on tuotu mallinukkeja, jotka esittävät sotilaita ja muita kasemattien historiaan liittyviä henkilöitä. Kolmen metrin paksuisissa muureissa on muutamia pieniä ikkunoita. Loppusyksystä kasemattien toiseen kerrokseen kerääntyy lepakoita talvehtimaan.


Narvasta suunniteltiin Ruotsin alueellista pääkaupunkia, joten puolustusvarustusten rakentamiseen sijoitettiin lähes pohjattomasti rahaa. Taalerit menivät pahan kerran hukkaan, kun venäläiset valtasivat kaupungin bastioneineen päivineen Narvan piirityksessä 1704. Koko suuri Pohjan sota oli ruotsalaisille lopulta melkoinen katastrofi ja Suomenlahden alueen valta-asema siirtyi Venäjälle.


Kasematteja käytettiin toisen maailman sodan aikaan pommisuojina. Käytävien olosuhteet olivat kurjat, eikä tilaa riittänyt kunnolla kaikille. Sodan jälkeen kasematteihin uskaltautui paikallisia koulupoikia, jotka etsivät sieltä aarteita omin lupineen.


Kierrokseen kuuluva käytävä on melko lyhyt, joten konkreettista nähtävää ei ole erityisen paljon. Oppaan yksityiskohtaiset ja välillä huumorinkin värittämät tarinat tekevät vierailusta kuitenkin mieleenpainuvan kokemuksen.


Siirrymme hämärästä käytävästä aurinkoiselle jokipromenadille. Vastarannalla näkyy venäläinen Ivangorodin kaupunki ja rajajoen ylittävällä sillalla on jonkin verran kulkijoita. Ohitsemme kolistelee iloista venäjänkielistä lastensävelmää soittava värikäs minijuna. A ja igraju na garmoshke, u prohoshiih na vidu raikaa laulu, joka tunnetaan Suomessa nimellä Minä soitan harmonikkaa.


Äskettäin uudistetun rantapromenadin varrella on mukava nauttia päivästä. Tunnelma on leppoisa ja välillä voi pysähtyä istuskelemaan joko penkeille tai kesäkahvilaan.


Narvalla on takanaan synkkä historia, sillä sodat ovat kohdelleet rajakaupunkia julmasti vuosisadasta toiseen. Viimeksi Narva hienoine barokkirakennuksineen moukaroitiin maan tasalle toisessa maailmansodassa, ensin puna-armeijan ja sitten saksalaistenkin toimesta. Sodan jälkeen kaupungin virolaiset lähetettiin Siperiaan ja Narva asutettiin venäläisillä tehdastyöläisillä.


Narvan arkkitehtuuri edustaa tyypillistä neuvostotyyliä, joten täältä kannattaa tulla etsimään idyllisten rakennusten sijasta jotain ihan muuta. Kaupungin ainoa Ruotsin vallan ajalta säilynyt barokkirakennus on komea raatihuone, joka herättää huomiota niin kokonsa kuin myös juhlallisen, joskin hieman rapistuneen ulkoasunsa ansiosta. Raatihuoneen naapurissa kohoaa nykyään uudenaikainen yliopisto.


Syömme lounaan kaupungin parhaaksi kehutussa Kohvik Munassa, joka löytyy yliopistorakennuksen alakerrasta. Saamme kenties koko matkamme parasta englanninkielistä palvelua ja myös ruoka on erittäin hyvää. Nautin lohiannoksestani ja myös vaimo on tyytyväinen wokkiinsa.


Syömme vielä jälkiruoaksi leivokset. Vitriinin runsaassa valikoimassa riittäisi houkuttelevia vaihtoehtoja useammallekin kerralle. Kohvik Munan oma keittiö keskittyy ruokapuolen laadukkaisiin makuihin ja leivonnaiset tuodaan tarttolaisesta leipomosta.


Tulisin mielelläni uudelleen viihtyisään Kohvik Munaan, jos palaan vielä Narvaan. Toisaalta olisi mielenkiintoista tutustua kaupungin tarjontaan muutenkin, vaikkei Narvassa käsittääkseni olekaan kovin paljon laadukkaita ravintoloita. Linnan yhteydessä toimiva Rondeel oli vierailumme aikaan remontin vuoksi suljettu, mutta nyt taas normaalisti avoinna.


Kaupungin itseoikeutettu päänähtävyys on Narvan linna, joka tunnetaan myös Hermannin linnana. Perille pääseminen osoittautuu Kahvila Munan suunnalta tultaessa yllättävän hankalaksi, kun emme aluksi ymmärrä kiertää Ystävyyden sillan kupeessa olevaa raja-asemaa riittävän kaukaa. Oikea reitti kyllä löytyy, kunhan käännymme pari kertaa vastaan tulleiden verkkoaitojen kohdalta uuteen suuntaan.


Narvan linnalla on pitkä historia, sillä kaupungin perustaneet tanskalaiset aloittivat sen rakentamisen jo 1270-luvulla. Linnan omistajat ovat vaihtuneet vuosisatojen kuluessa ja rakennus vaurioitui toisessa maailmansodassa pahoin. Nykyään restauroidussa linnassa toimii Narvan museo.


Tutustumme linnaan kiipeämällä reilun viidenkymmenen metrin korkuiseen Pitkän Hermannin torniin. Eri kerroksista löytyvät näyttelyt valottavat niin linnan kuin koko Narvankin historiaa. Lapset eivät tällä kerralla malta perehtyä sisätiloihin tai museoesineisiin, joten kiipeämme melko nopeasti tornin huipulle.


Narvan linnan huipulta avautuvat maisemat ovat ehdottomasti kiipeämisen arvoisia. Vastarannalla kohoavan Iivananlinnan muureilla näkyy vain pari ihmistä ja näkymät jatkuvat laajasti naapurimaan puolelle.


Tornin ylimmästä kerroksesta voi katsella maisemia joka suuntaan. Tuntuu hauskalta nähdä Narva tästä kulmasta ja seurailla, kuinka autot jonottavat Ystävyyden sillalla rajan taakse itään.


Yksi linnan mielenkiintoisimmista osista on pohjoispiha, jonka reunoilla on käsityöläisten työpajoja. Täällä voi seurata erilaisten esineiden valmistusta ja hankkia mukaansa mukavia matkamuistoja.


Eräs pohjoispihan kuvauksellisimmista puodeista on apteekki, josta saa ostettua vaikkapa pientä naposteltavaa. Apteekki tuo mieleeni lapsuuden matkan Neuvostoliittoon kuuluneeseen Tallinnaan, sillä mummolle piti tuoda silloin tuliaisiksi kuuluisaa Raadinapteekin käärmesalvaa.


Pohjoispihalla jäljitellään vuosisatojen takaista elämää, ja tunnelma välittyykin varsin hyvin. Käsityöläiset ja kauppiaat ovat pukeutuneet ajan henkeen sopivalla tavalla, nuotiopaikalla palaa tuli ja esillä on runsaasti teemaan sopivia tavaroita.


Porilaisten marssissa lauletaan, kuinka pojat kansan urhokkaan vuotivat verta Narvan mailla. Sanat viittaavat vuoden 1700 Narvan taisteluun, jossa Ruotsin joukkojen mukana taistelleet suomalaiset kukistivat venäläisen piirittäjäjoukon. Voisi olla mielenkiintoista päästä linnan maille historiafestivaalien aikaan, sillä silloin Narvan taistelua eletään uudelleen menneen ajan asuihin pukeutuneina.


Jätämme Narvan taaksemme ilta-auringon valaistessa kaupungin katuja. Kävelemme kohti Victorian bastionin tuntumaan jätettyä autoamme ja ohitamme muutamia kerrostalokortteleita. Siellä täällä näkyy lohkeillutta maalia ja harmaita tiiliseiniä. Nämä rakennukset ovat Neuvostoliiton aikaisia Hruštšovka-kerrostaloja tyypillisimmillään.


Narva jää mieleen ainutlaatuisena kaupunkina, jossa on aimo annos venäläistä tunnelmaa. Kirjaimellisesti kivenheiton päässä näkyvä naapurimaa on konkreettisesti lähellä ja lähes kaikki kaupungin asukkaat ovat venäjänkielisiä. On siis helppo sanoa, että tämän lähemmäs Venäjää ei rajaa ylittämättä pääse.


Narva oli ehdolla vuoden 2024 Euroopan kulttuuripääkaupungiksi, mutta hävisi viime viikolla järjestetyn äänestyksen Tartolle. Tartto kuulostaa varmalta valinnalta, sillä esimerkiksi matkailupalvelut ovat siellä edistyneemmällä tasolla. Olisi silti ollut hauska nähdä, miten valinta olisi vaikuttanut rosoisen Narvan ilmeeseen ja kehitykseen. Narvallakin riittää nimittäin paljon tarjottavaa matkailijoille.


Tiedon uusista blogipostauksista saat parhaiten tykkäämällä Lähtöportista Facebookissa. Lähtöportti löytyy myös Instagramista ja Twitteristä.


* Itä-Viron matkailukohdeverkoston kehityksen rahoittamiseen osallistuu EU Aluekehitysrahasto.

Previous Post Next Post

You Might Also Like

2 Comments

  • Reply Raija 12.10.2019 at 14:58

    Itäinen Viro ei ole vielä kovimpaa tuttua. Itäisin paikka on Vihulan kartano jossa yövyttiin Linnat ja kartanot kierroksella. Vihulaan voisi palata ihan koska vaan. Oli se verran hieno paikka. Narva ja Rakvere myös ansaitsevat tutustumisen.

    • Reply Mika / Lähtöportti 16.10.2019 at 22:52

      Itäisellä Virolla on potentiaalia nousta entistä suositummaksi matkakohteeksi, mutta vielä siellä ei kovin paljon muita kuin virolaisia tai venäläisiä näy. Rakvere kiinnostaisi minuakin, siellä täytyy seuraavalla tuonne päin suuntautuvalla matkalla pysähtyä.

    Leave a Reply