Kivaa oli, Kiviõli!

Itä-Viron matka vei perheemme Kiviõlin seikkailukeskukseen, joka tarjosi monenlaista puuhaa muun muassa kiipeilypuiston, mäkiautojen sekä huiman vaijeriliu’un parissa. Hauskoja vaihtoehtoja riitti niin lapsille kuin aikuisillekin.

Kaupallisessa yhteistyössä Itä-Viron matkailuverkosto ja Kiviõlin seikkailukeskus

Kerroin aiemmassa jutussani Itä-Viro – palavan kiven maa, kuinka suuri merkitys kaivostoiminnalla on ollut Ida-Virumaan maakunnalle. Myös Kiviõlin kaupunki perustettiin aikoinaan öljyliuskelöydösten ympärille ja kaivauksia tehtiin 60-luvulle saakka. Kaivoksesta jäi muistoksi noin 90 metrin korkuinen tuhkamäki, jonka päällä toimii nykyisin laskettelukeskus. Viron pisimmät rinteet ovat houkutelleet talviurheilun ystäviä vuodesta 2013 lähtien ja vuonna 2018 paikalle avattiin kesäisin toimiva seikkailukeskus.


Seikkailukeskuksessa on lähes kaksikymmentä erilaista aktiviteettia, joista löytyy vaihtoehtoja moneen makuun. Aloitamme tuubimäestä, josta tuleekin 9- ja 6-vuotiaiden tyttäriemme suosikkihuvitus.


Lapset ehtivät laskea renkailla alas moneen kertaan ja nousta ylös mattohissillä. Tämä mäki tarjoaa leppoisamman vauhdin kuin aiemmin kokeilemamme Alutagusen seikkailupuiston hurja tuubimäki.


Yksi Kiviõlin hauskimmista kokemuksista on mäkiautorata, jossa ylös mennään hiihtohissin vetämänä ja alas tullaan vauhdikkaasti kurvaillen. Ensimmäinen kierros menee vielä totutellessa, mutta parilla seuraavalla laskulla tulen jo mutkiin renkaat vinkuen.


Mäkiautoilu on todella hauska kokemus, jota pääsevät kokeilemaan vähintään 160 senttimetrin pituiset hurjastelijat. Jos paikalle saapuu vaikkapa kaveriporukalla, löytyy radalta myös ajanottolaitteet nopeimman kuskin selvittämiseksi.


Vauhtia pääsee kokemaan myös buggy-auton ratissa. Pääsen kiertämään pomppuista hiekkarataa useampaan kertaan, kun tytöt haluavat vuorotellen kyytiini. Alku on jälleen varovainen, mutta lopulta kierrän tätäkin rataa kaasu pohjassa. Hiekka pöllyää ja kuoppia riittää, mutta vauhti ei nouse vaarallisen kovaksi. Vauhdikas meno saa tytöt nauramaan.


Seikkailukeskuksen mieleenpainuvin elämys on Viron pisin vaijeriliuku. Tuhkamäen huipulle pääsee autokyydillä, minkä jälkeen rohkeutta koetellaan liu’un lähtöpaikkana toimivassa tornissa. Kuudensadan metrin mittaiseen liukuun lähtiessä saattaa jo hieman huimata, sillä jalkojen alle jää heti lähtöpaikalla reilusti ilmaa. Luottamus turvavaljaisiin kuitenkin auttaa, joten pääsen epäröimättä matkaan.


Laskin aiemmin kesällä Planican lentomäen huipulta lähtevän vaijeriliu’un, minkä jälkeen taisin hieman aliarvioida Kiviõlin mäen. Vaikka korkeuseroa onkin paljon vähemmän kuin Sloveniassa, nousee vauhti täälläkin parhaimmillaan kahdeksaankymmeneen kilometriin tunnissa.


Lasku tuo mukavan adrenaliininhuuruisen olon, eikä sitä kannata jättää väliin, jos ajatus vaijeriliu’usta herättää pienenkin mielenkiinnon. Kahdentoista euron hintainen vaijeriliuku ei sisälly Kiviõlin muut aktiviteetit kattavaan 25 euron päivälippuun, vaan se maksetaan erikseen.


Kiviõlista löytyy myös innokkaille kiipeilijöille sopiva seikkailupuisto. Suuressa puisessa kiipeilytelineessä on neljä kerrosta, joiden vaikeustaso nousee ylöspäin edettäessä.


Kiipeilyyn olisi täytynyt varata enemmän aikaa, mutta ehdimme sentään kiertää tyttöjen kanssa suurimman osan toisesta tasosta ympäri. Vastaan ehti tulla jo melko haastavia paikkoja, joten aikuinenkin saa varmasti hikoilla ja tasapainoilla kerrakseen.


Lapset nauttivat liikennekaupungista, jossa pääsee sähköautojen rattiin. Pumptrackilla saisi sen sijaan temppuilla ja tasapainoilla potkulaudalla, rullalaudalla tai polkupyörällä, mutta se jää kokeilematta. Tuhkamäen rinteiltä löytyisi myös vauhdikas alamäkipyöräilyä varten tehty rata.


Kiviõli tarjoaa puuhaa rauhallisemmastakin menosta pitäville. Esimerkiksi sähköveneajelu soveltuu koko perheelle ja seikkailukeskuksen alueelta löytyvät leikkikentät sekä pienimmille että vähän suuremmille lapsille. Tarjolla on myös oikeita kaivinkoneita, joilla pääsee nostelemaan hiekkaa.


Päätämme vierailumme Hill Cafe -nimiseen kahvilaan. Annosten painon perusteella hinnoitellulla lounaalla olisi tarjolla ainakin lihapullia ja nakkeja – eli lihapallid ja viinerid – kuten edellämme jonottava virolaispoika iloisesti huudahtaa. Itse tyydymme tällä kerralla kevyempään välipalaan siistin kahvilan ikkunapöydässä.


Kiviõli on aiemmin käymäämme Alutagusen seikkailupuistoon verrattuna täysin erilainen paikka. Alutagusessa keskitytään kiipeilyyn ja vaijeriliukuihin kauniissa metsämaisemassa, kun taas Kiviõlin avoimella alueella on tarjolla vaihtelevia elämyksiä moneen makuun. Paikkojen erilaisuuden vuoksi oli hauskaa, että pääsimme tutustumaan molempiin saman matkan aikana.


Kiviõlin seikkailukeskuksesta jää paljon hyviä muistoja ja alueella saisi kulumaan vaikka kokonaisen päivän. Itse pidin erityisesti mäkiautoista ja vaijeriliu’usta, kun taas tuubimäki ja liikennekaupunki tuntuivat olleen lasten mieleen. Kiviõlista saa lisätietoa seikkailukeskuksen nettisivuilta. Kiviõli sijaitsee noin 135 kilometrin eli vajaan kahden tunnin ajomatkan päässä Tallinnasta.


Tiedon uusista blogipostauksista saat parhaiten tykkäämällä Lähtöportista Facebookissa. Lähtöportti löytyy myös Instagramista ja Twitteristä.


* Itä-Viron matkailukohdeverkoston kehityksen rahoittamiseen osallistuu EU Aluekehitysrahasto.

Previous Post Next Post

You Might Also Like

No Comments

Leave a Reply