Luonnon rauhaa ja adrenaliinia Alutagusessa

Tutkimusmatkamme Itä-Viroon vei meidät hiljaisen luonnon keskelle Alutagusen virkistys- ja urheilukeskukseen. Päivään mahtui myös jännittäviä kokemuksia seikkailupuiston kiipeilyradoilla.

Kaupallisessa yhteistyössä Itä-Viron matkailuverkosto ja Alutaguse

Majoitumme yhdeksi yöksi Alutagusen virkistys- ja urheilukeskukseen. Ensivaikutelma tuo etäisesti mieleen suomalaiset urheiluopistot, joissa olen viettänyt muutamia viikonloppuja kauan sitten. Neljän hengen perhehuoneemme on yksinkertainen, mutta siisti ja riittävän tilava.


Parasta urheilukeskuksessa on sijainti puhtaan ja hiljaisen luonnon keskellä. Metsä alkaa heti ikkunan takaa, eikä yöllä kuulu minkäänlaisia nukkumista häiritseviä ääniä.


Täällä on syytä herätä varhain, sillä aamiaista on tarjolla vain tunnin ajan kello seitsemästä kahdeksaan. Aukioloajan pidentäminen edes tunnilla olisi mielestäni paikallaan. Aamiaisvalikoima ei ole erityisen runsas, mutta sillä saa kyllä päivän käyntiin. Puuro on oikein hyvää ja sen voimalla kelpaa lähteä raikkaaseen ulkoilmaan.

Aamu valkenee harmaana, sillä taivaalta vihmoo vettä. Lämpömittari näyttää heinäkuun viimeisen päivän aamuna ainoastaan yhtätoista astetta, mutta päätän silti lähteä yksikseni kiertämään 10,5 kilometrin mittaisen kuuden järven retkeilyreitin. Kurtnan järvialueeseen kuuluu yhteensä noin neljäkymmentä järveä ja runsaasti kaunista metsää.


Metsän raikkaus on miltei käsin kosketeltavissa. Sade taukoaa pian ja hiljaisessa metsässä kuuluu jopa oksilta putoilevien vesipisaroiden ääni. Tikat rummuttavat jossakin puunrunkoja ja pian ylitseni lentääkin tumma palokärki.


Urheilukeskuksen vastaanotosta saamani kartta ei ole erityisen tarkka, mutta kunhan löydän pihalta reitille ohjaavan viitan, onnistuu suunnistaminen ongelmitta. Reitti on merkitty kiitettävän hyvin oranssilla värillä, eikä eksymisen vaaraa ole. Kilometrin välein pystytetyt kyltit kertovat selkeästi, kuinka paljon matkaa on vielä jäljellä.


Reitti kulkee enimmäkseen hyväkuntoisilla poluilla ja välillä poiketaan hiljaisille metsäautoteille. Ympäristö muistuttaa suomalaista metsää, eikä matkan varrella ole merkittäviä korkeuseroja. Lenkki sopii erinomaisesti vaivattomaan luonnosta nauttimiseen.


Ohitan matkan varrella muutaman pienen järven, joista useimpia kutsuttaisiin Suomessa lammiksi. Tyynen veden päällä leijuu hentoja usvapilviä ja tunnelma on hetkittäin miltei satumainen. Tarjolla olisi muutamia houkuttelevia eväidensyöntipaikkoja ja erään järven rannalta löytyy myös grilli.


Omat evääni löytyvät tuoreena luonnosta, sillä metsässä kasvaa hyvänkokoisia mustikoita. Huomaan myös kirkkaanpunaisia puolukoita ja metsämansikoita.


Luonnon helmassa on helppo unohtua omiin ajatuksiinsa, sillä en tapaa kosteassa metsässä ainuttakaan muuta ihmistä. Retkeilijöitä riittänee enemmän paremmalla säällä tai hieman myöhäisempään kellonaikaan.

Itä-Viro soveltuu hyvin luonnon ystäville ja merkittyjä retkeilyreittejä on melko paljon. Vuonna 2018 perustettuun Alutagusen kansallispuistoon kuuluu yhteensä 11 eri suojelualuetta, joista kulkemani reitti kuuluu Kurtnan maisemansuojelualueeseen.


Urheilukeskuksen pihalta lähtee myös erittäin mielenkiintoiselta näyttävä 18-väyläinen frisbeegolfrata. Metsäisessä maastossa on hyvännäköisiä väyliä, joita tekisi mieli päästä vielä joskus kokeilemaan. Radalla oli juuri ennen vierailuamme järjestetty kovatasoinen kansainvälinen kilpailu Alutaguse Open.


Alutagusesta löytyy talvisin latuverkosto maastohiihdon harrastajille ja kesäisin rullaluisteluun sopiva parin kilometrin mittainen päällystetty rata. Urheilukeskuksen ravintolasta saa kelvollisia annoksia noin kuuden euron hintaan. Ravintolan tasoa voisi vielä parantaa, mutta vatsa täyttyy ja olemme tyytyväisiä, kun emme joudu lähtemään ruoan etsintään kauemmas. Jõhvin kaupunkiin olisi urheilukeskuksesta parinkymmenen minuutin ajomatka.


Alutagusen virkistys- ja urheilukeskus palvelee tarkoitustaan hyvin. Romanttisia viikonloppuja kannattaa mieluummin lähteä viettämään vaikkapa kartanoihin, mutta pieni urheilukeskus jättää itsestään sympaattisen kuvan ja sopii luonnossa liikkujille. Tarvittavat asiat selviävät englanniksi, mutta tämä kuuluu niihin majoituspaikkoihin, joissa venäjän tai viron taitamisesta olisi varmasti iloa.


Päivän kiinnostavin kohde on kivenheiton päässä urheilukeskuksesta löytyvä Alutagusen seikkailupuisto. Lapset ovat toivoneet johonkin seikkailupuistoon pääsyä jo pitkään, mutta asia on jostain syystä siirtynyt tähän päivään saakka. Innostus onkin huipussaan, kun tytöille puetaan turvavaljaat päälle.


Lapsille on tarjolla yksi oma kiipeilyrata, jossa riittää sekä huvia että haastetta. Ensimmäinen kierros vaatii tyttäriltämme vielä harjoittelua ja siihen kuluu melkein puoli tuntia. Toisella yrittämällä radan kiertäminen onnistuu jo vartissa. Lasten radalla ollaan koko ajan kytkettyinä samaan vaijeriin, joten eteneminen on tehty mahdollisimman yksinkertaiseksi ja turvalliseksi. Rata on suunniteltu 110–140 sentin pituisille lapsille.


Seikkailupuistosta löytyy myös tuubimäki, jossa lasketaan muovisella renkaalla mäkeä alas. Vauhti nousee paljon hurjemmaksi kuin osaan arvata, ja kun mäen pomppuisessa loppuosassa selkä kääntyy vahingossa menosuuntaan päin, on tässä kokemusta kerrakseen. Ylös pääsee mukavasti mattohissillä.


Isommille lapsille ja aikuisille on tarjolla viisi kiipeilyrataa, joiden lisäksi on edestakainen vaijeriliuku pienen järven ylitse. Turvallisuusohjeet käydään aluksi huolellisesti lävitse. Turvavaljaissa on yhteensä kolme karabiinia, joista vähintään yhden täytyy olla koko ajan kytkettynä vaijereihin.


Kiinnitysten logiikka tulee hetken harjoittelun jälkeen tutuksi ja eteneminen alkaa sujua mukavasti. Radat kulkevat melko korkealla, joten muistan olla kiitollinen siitä, etten pode korkeanpaikankammoa.


Yksi puiston työntekijöistä tarjoutuu oppaakseni ja kierrämme ratoja yhdessä, jutellen samalla muun muassa Viron ja Suomen yhtäläisyyksistä ja eroista. Raskaimmaksi laitteeksi osoittautuu polkupyörä, jolla ajetaan useita metrejä maanpinnan yläpuolella. Päivän jännittävin kokemus on puolestaan Tarzan-hyppy, joka hypätään korkealta lavalta suoraan alas. Turvaköysi ohjaa hyppääjän hetken vapaan pudotuksen jälkeen kohti suojaverkkoa.


Kierrän lopulta kaikki viisi rataa ympäri, minkä lisäksi saan kokeilla hauskimpia temppuja toiseenkin kertaan. Järven ylittävä vaijeriliuku kuuluu päivän kohokohtiin.


Alutagusen vaijeriliu’ut eivät yllä vauhdikkuudessaan aiemmin kesällä Sloveniassa kokeilemani Planican lentomäen ziplinen tai Viron toisen seikkailukeskuksen Kiviõlin tasolle, mutta ovat silti todella hauskoja elämyksiä.


Alutagusen seikkailupuisto on itselleni todella mieluisa kokemus. Kiipeilyradoilla pääsee hikoilemaan sopivasti, mutta reitit eivät ole liian vaikeita ja eteneminen onnistuu ensikertalaiseltakin sujuvasti. Myös erilaisista vaijeriliu’uista pääsee nauttimaan ilahduttavan usein, sillä niitä on jokaisen radan lopuksi.


Pidän seikkailupuiston sijainnista kauniissa metsämaisemassa. Alue on sopivan väljä ja koko ajan ollaan luonnon keskellä. Haluan antaa myös erityiskiitokset seikkailupuiston nuorille työntekijöille, jotka ovat erittäin palvelualttiita ja puhuvat hyvää englantia.


Meille jää Alutagusesta paljon hyviä muistoja. Viihdyimme metsämaisemissa mainiosti ja seikkailupuisto oli lapsille todella mieluisa kokemus, vaikka kiipeilyradoista innostunutta isiä kuulemma joutuikin odottamaan vähän liian kauan. Itä-Viro yllätti siis jälleen – tällä kerralla puiden latvojen korkeudella.


Tiedon uusista blogipostauksista saat parhaiten tykkäämällä Lähtöportista Facebookissa. Lähtöportti löytyy myös Instagramista ja Twitteristä.


* Itä-Viron matkailukohdeverkoston kehityksen rahoittamiseen osallistuu EU Aluekehitysrahasto.

Previous Post Next Post

You Might Also Like

2 Comments

  • Reply Suunnaton 23.8.2019 at 11:32

    Onpas tuonne seikkailupuistoon keksitty kivoja yksityiskohtia! Tuubimäki tosin kuulostaa niin kauhistuttavalta, etten ehkä kykenisi siihen 😀 Seikkailupuistot on veikeitä paikkoja käydä haastamassa korkeanpaikankammoaan, ja varsinkin nuo erikoisuudet (kuten tässä Tarzan-hyppy) vaativat usein vähän uskallusta, mutta ovat lopulta aika kivoja!

    • Reply Mika / Lähtöportti 26.8.2019 at 08:56

      Tämä seikkailupuisto oli tosi kiva ja niitä vaijeriliukujakin pääsi harjoittelemaan ihan urakalla. Tuubimäki näytti etukäteen ihan viattomalta, mutta vauhti pääsi yllättämään 😅 Kokeilin Tarzan-hyppyä toiseenkin kertaan, se on jotenkin jännä miten korkealta pystyy kyllä pudottautumaan alas, mutta mitään kunnon ponnistusta tai kovin korkeaa hyppyä siinä ei saa mitenkään aikaan 😀

    Leave a Reply