Majoituimme kesäkuisella Slovenian-matkallamme neljäksi yöksi Tolminin laakson laidalla sijaitsevaan Poljubinjin kylään. Vuorten ja vehreiden kukkuloiden ympäröimällä alueella on helppo viihtyä.
* Sisältää Booking.comin mainoslinkin
Tolmin on pieni kaupunki parin tunnin ajomatkan päässä Ljubljanasta. Itse kaupungissa ei ole juuri mitään nähtävää, mutta sitä ympäröivään laaksoon kannattaa saapua luonnonnähtävyyksien vuoksi. Kokosin tähän postaukseen parhaat kokemukset Tolminissa viettämiltämme päiviltä.
BERI-VESIPUTOUS
Veden kohina voimistuu lupaavasti, kun kiipeämme metsäpolkua pitkin. Poljubinjin omalle vesiputoukselle Slap Berille on noin puolen tunnin kävelymatka kylältä. Reitti ei ole valtavan pitkä, mutta kiivettävää on jonkin verran ja nousu on hetkittäin jyrkkä. Lapsetkin selviävät taipaleesta joka tapauksessa ilman ongelmia. Matkan varrelle mahtuu myös hieman kivikkoisia paikkoja ja loppuvaiheessa ylitetään pieni riippusilta.
Beri on harvinaisen kaunis vesiputous ja tuntuu kuin olisimme saapuneet salaiseen paratiisiin. Paikalla ei näy ketään muita ja vesiputouksen äänen lisäksi kuuluu vain lintujen laulua. Aurinko valaisee putouksen alla olevan pienen lammen kauniisti.
Tällaiselle paikalle on mukava istahtaa nauttimaan tunnelmasta pidemmäksikin aikaa. Noin kolmenkymmenen asteen helle tuntui kylällä tuskaisen kuumalta, mutta täällä lämpötila on oikein miellyttävä.
Jossain vaiheessa putouksen juurelle ilmestyy mustavalkoinen koira ja hetkeä myöhemmin myös koiran emäntä. He kahlaavat lammessa hetken, kunnes jatkavat matkaansa.
Beri-putous ei ole Tolminin seudun tunnetuin nähtävyys, mutta se tekee kauneutensa ja seesteisen tunnelmansa ansiosta todella suuren vaikutuksen. Putouksesta voi lukea lisätietoa Slotrips-sivustolta. Metsäpolun lähtöpaikka löytyy parin opasteviitan jälkeen Poljubinjin kylän laidalta kapean Godiča-joen varrelta.
Paluumatka putoukselta kylälle sujuu suhteellisen nopeasti, sillä taival on suurimmaksi osaksi alamäkeä. Ilma tuntuu vehreän metsän keskellä raikkaalta. Sammal on peittänyt kiviä ja puiden ympärille on kietoutunut murattia. Vastaan tulee pari paikallista ihmistä koirineen.
TOLMININ ROTKO
Näillä kulmilla liikkuessa kannattaa ehdottomasti käydä myös Tolminin rotkossa, josta kirjoitin jo aiemmin oman juttunsa Sykähdyttävä Tolminin rotko. Kauniit kirkasvetiset joet virtaavat vehreässä ympäristössä kalliojyrkänteiden reunustamana, joten tarjolla on unohtumattomia luontoelämyksiä.
KOZJAK-VESIPUTOUS
Julkaisin aiemmin myös postauksen leppoisasta kävelyretkestä Kozjak-putoukselle. Kozjak ei tarkalleen ottaen sijaitse Tolminin laaksossa, mutta patikkapolun aloituspaikalle ajaa Tolminista parissakymmenessä minuutissa. Tämäkin retki oli mahtava kokemus, eikä vähiten turkoosina hohtavan Soča-joen ansiosta. Sočaa voi toki ihailla Tolminin laaksossakin.
SOČA- JA TOLMINKA-JOKIEN YHTYMÄKOHTA
Yksi koko Slovenian-matkamme mieleenpainuvimmista paikoista on Sočan ja Tolminka-joen yhtymäkohta, joka sijaitsee Tolminin kaupungin laidalla. Jätämme auton suuren valkean rakennuksen vieressä olevalle parkkipaikalle ja kävelemme parinsadan metrin matkan rantaan. Tolminka-joki virtaa kirkkaana kohti suurta Sočan virtaa.
Metaldays-festivaalit houkuttelevat tälle paikalle vuosittain raskaan musiikin ystäviä eri puolilta Eurooppaa. Paikallisten kertoman mukaan hullut suomalaiset ja norjalaiset juovat silloin olutta jääkylmässä joessa seisten. Kahlaan hetken vedessä, jonka hyytävä viileys alkaa pian pistellä jalkoja. Joki lämpenee jonkin verran ennen heinäkuun lopulla järjestettäviä festivaaleja, mutta kylmä se on varmasti silloinkin. Hulluja nuo suomalaiset!
Ihmeellisen turkoosina hohtava Soča on suorastaan epätodellinen näky. Värejä on vaikea uskoa todeksi, vaikka virtaan liuenneet kalkkikiven hiukkaset kuulostavatkin uskottavalta selitykseltä upeille sävyille. Kahden joen vedet sekoittuvat toisiinsa muodostaen pieniä pyörteitä. Lapset haluavat rakentaa hiekkalinnaa, joten aikuisille jää aikaa ihailla Sočan kauneutta kaikessa rauhassa.
NÄKÖALAPAIKKA LAAKSON YLI
Tolminin laakso on upea kokonaisuus lintuperspektiivistä nähtynä. Seudulla harrastetaan aktiivisesti liitovarjoilua ja taivaalla näkyykin jos jonkinlaista lentäjää pitkin päivää. Vaikka rohkeus ei riittäisikään taivaalle nousemiseen, voi maisemaa ihailla vaikkapa varjoliitäjien lähtöpaikalta.
Avulias vuokratalon isäntämme suositteli näköalaa paikalta, joka löytyy Google Mapsista nimellä Vzletišče Vrše 1. Mutkikas vuoristotie vie häikäisevän maiseman äärelle. Pysähdymme katsomaan, kuinka pilvien varjot kulkevat kylien ja peltojen ylitse. Soča virtaa laakson halki jättäen Tolminin kaupungin vasemmalle puolelleen. Kaukana laakson vastakkaisella reunalla erottuu Poljubinj, joka tuntuu parin päivän jälkeen jo omalta kylältä.
METSÄKÄVELY VUOHIEN KANSSA
Ainakin jos lapsilta kysytään, taitaa vuohien kanssa tehty metsälenkki olla koko Slovenian-matkamme unohtumattomin elämys. Vuokraamamme *Nature View Housen isännällä Gregorilla on kolme lemmikkivuohta, jotka laiduntavat viereisellä tontilla. Lapset saavat syöttää eläimille useamman kerran päivässä vihanneksia ja kuivia leivänpaloja.
Yhtenä iltana lähdemme yhdessä Gregorin ja vuohien kanssa metsälenkille. Haastavilla vuoristopoluilla kuluu lopulta kaksi tuntia, mutta lapset jaksaisivat taivaltaa uusien eläinystäviensä kanssa kauemminkin. Vapaana kulkevat vuohet tuntevat reitin ja osaavat asettua polulle peräkkäin. Ne popsivat matkan varrella näkemiänsä lehtiä ahneesti suuhunsa, joten kylän läpi kulkiessa täytyy naapurien kukkaistutusten vuoksi pitää kiirettä.
Nature View House ylitti muutenkin odotukset, mutta vuohet täydensivät kokemuksen. Parissa päivässä ehtii oppia vuohista yllättävän paljon, ja viimeisenä iltana tietoja saa kokeilla myös käytännössä, kun onnistumme palauttamaan karanneen eläimen omin keinoin aitaukseen.
POLJUBINJIN NIITYT
Palaan lähiseudun niityille vielä uudemman kerran ilman vuohia. Iltapäivä on tukahduttavan kuuma, joten on mukavaa pysähtyä varjoisalle penkille lepäämään. Aika tuntuu suorastaan pysähtyvän vehreiden kukkuloiden ja jylhien vuorten kainalossa.
Lehmät märehtivät laitumellaan raukeina ja jossain kukkuu käki. Heinänkorret heiluvat kevyessä kesätuulessa, ilmassa leijuu lannan hajua ja lehmänkellot kalisevat. Alhaalla laaksossa näkyy Tolminin kylä, mutta paha maailma on jossain paljon kauempana. Täällä on helppo unohtua maaseudun kiireettömyyteen ja kesän huolettomuuteen.
Viihdyimme Tolminin seudulla niin hyvin, että voisin palata sinne toistekin. Silloin haluaisin käydä ainakin Most na Sočin kylässä ja lähteä sieltä jokiristeilylle Ladja Lucija -lautalla. Myös seudun patikkapolkuihin ja muihin kävelyreitteihin olisi mukava tutustua paremmin.
Tolminin ympäristö on kokonaisuudessaan miellyttävä lomanviettopaikka. Luonto on kaunista, ruuhkaa ei ole liiaksi ja mukavia retkikohteita riittää useammaksi päiväksi. Mitäpä sitä muutakaan leppoisalta lomalta toivoisi!
Tiedon uusista blogipostauksista saat parhaiten tykkäämällä Lähtöportista Facebookissa. Lähtöportti löytyy myös Instagramista ja Twitteristä.
No Comments