Tuttu Tuusula matkailijan silmin

Vietimme reilun vuorokauden pienellä matkabloggaajaporukalla Tuusulassa ja ehdimme kokea lyhyessä ajassa paljon. Aloitan kokemusten kertomisen Tuusulanjärven itselleni tutummalta laidalta.

Kaupallisessa yhteistyössä Visit Tuusulanjärvi, Lottamuseo, Gustavelund ja Sportuna

Tuusula on itselleni erittäin tuttu kunta, sillä olen viettänyt siellä lapsuuden kesäni ja mökki löytyy sieltä edelleen. Kotikaupunki Keravakin sijaitsee aivan naapurissa, joten Tuusulassa tulee käytyä jatkuvasti pitkin vuotta.

Kuva: Henry Häkkinen
Nyt olikin erityisen hauskaa kierrellä Tuusulanjärven ympäristössä toisten matkabloggaajien kanssa ja nähdä tutut kulmat hieman uudenlaisesta näkökulmasta. Järjestimme yhdessä Tasty Travelissimon Martinan ja Henkan kanssa tapahtuman, johon osallistuivat myös FiftyFifty, Lähtöselvitetty, Maa Quzuu, Suunnaton ja Toisiin maisemiin.


Aloitamme retken Syvärannan Lottamuseosta Tuusulan Rantatien varrelta. Museota ei vielä lapsuudessani ollut, sillä nykyinen päärakennus valmistui vasta 90-luvun puolivälissä. Mystinen hämähäkkiportti on sen sijaan piirtynyt mieleeni jo varhaislapsuuden kävely- ja pyörälenkeiltä. Tarinan mukaan siinä on joskus kiipeillyt kultaisia hämähäkkejä, joiden silminä hohtivat aidot rubiinit.


Syvärannan historia ulottuu puolentoista vuosisadan päähän. 1900-luvun alussa tontilla vietettiin venäläismiljonääri Konstantin Uschkoffin isännöimiä seurapiirijuhlia ja myöhemmin siellä koulutettiin Lotta Svärd -järjestön jäseniä. Alkuperäinen huvila tuhoutui vuoden 1947 tulipalossa maan tasalle, mutta pöytään katettu täytekakku saatiin sentään pelastettua liekeiltä.


Museon kahvila eli Lottakanttiini kuuluu kantapaikkoihini Keski-Uudellamaalla ja käyn siellä useita kertoja vuodessa. Paikalle houkuttavat erityisesti herkulliset leivonnaiset, joista suurin osa valmistetaan paikan päällä.


Kanttiinin keittiössä osataan soveltaa vanhoja reseptejä nykypäivään sopivalla tavalla ja taustalla soiva musiikki tarjoaa nostalgisen aikamatkan sotavuosien tunnelmiin. Olen todennut myös kanttiinin lounaan varsin maukkaaksi.


Tuusulalla on pitkät sotilaalliset perinteet ja olen suorittanut omankin asepalvelukseni sittemmin lakkautetussa Hyrylän varuskunnassa. Lottakanttiinin munkit ovat mielestäni vielä parempia kuin aikoinaan sotilaskodissa nauttimani.


Vaikka olen käynyt kahvilassa tänäkin kesänä muutaman kerran, on edellisestä museokäynnistäni ehtinyt kulua jo vuosikausia. Niinpä suuntaankin uteliaana yläkerran näyttelyyn. Päänäyttely valottaa Lotta Svärd -järjestön historiaa yleisesti ja parhaillaan esillä oleva erikoisnäyttely keskittyy lääkintälottien tarinoihin.


Näyttelyt ovat informatiivisia ja luettavana on paljon tietoa. Aiheesta kiinnostuneille tämä onkin oikea aarreaitta, mutta kaltaiseni levoton museokävijä kaipaisi pitkien esittelytekstien ja vitriineihin aseteltujen esineiden rinnalle entistä enemmän mukaansatempaavampaa koettavaa.


Toki näyttelyissä on vitriinien lisäksi muutakin. Vanhanaikaisesta puhelimesta voi kuunnella lottien laulua tai lottalupauksen lausumista, sidontataitojaan pääsisi kokeilemaan ja historiallisia videoita katsomaan. Kosketusnäytöllä toimiva virtuaalinen paperinukke kiinnostaa varmasti pieniä ja todistetusti myös vähän suurempia museokävijöitä.


Museon kuvauksellisin osa löytyy sivurakennukseen pystytetystä Sairasjunan matkassa -näyttelystä. Täällä on esillä niin soppatykki kuin sairasjunan vaunukin.


Lavastettu rautatieaseman ympäristö vie ajatukset nopeasti menneeseen aikaan. Millaista olisi ollut heittää hyvästejä rintamalle lähtiessä tai millaista kohdata kotona odottaneita rakkaita? Ja miltä tuntuisi, jos läheinen ihminen ei koskaan palaisikaan?


Siirrymme Rantatietä puolisen kilometriä etelään päin ja saavumme Aleksis Kiven kuolinmökille. Kansalliskirjailijan viimeinen asumus oli Albert-veljen vaatimaton torppa, jossa Aleksis ehti viettää muutaman kuukauden. Voit lukea kirjailijan vaiheista Nurmijärvellä ja Tuusulassa lisää aiemmasta jutustani Aleksis Kivi – kehdosta hautaan.


Kuolinmökin vieressä sijaitseva Fjällbon puisto on yksi parhaista paikoista Tuusulanjärven maisemista nauttimiseen. Olen käynyt täällä esimerkiksi kirpeinä pakkaspäivinä ja keväällä auringon sulattaessa viimeisiä jäälauttoja. Nyt katselemme säätä toiveikkaina, sillä uhkaavista ennusteista huolimatta tuuli ei revi puita eikä taivas salamoi.


Muutaman sadan metrin mittainen miniluontopolku kulkee paikoitellen järven rantaviivaa pitkin. Tuusulan kunta on kehittänyt puistoa tänä vuonna huomattavasti ja rannalta löytyy esimerkiksi mukava nuotiopaikka. Fjällbohon on tarkoitus pystyttää lähiaikoina myös näyttävä uimalaituri, mutta töiden aloitus on viivästynyt.


Yövymme tapahtuman aikana Huippuhuoneistot Pescator Villasin Villa Lohessa järven eteläpään tuntumassa. Kerron sekä tyylikkäästä majoituksesta ja Elämyksen taian järjestämästä Kickbike-retkestä myöhemmin erillisessä postauksessaan, joten siirrytään tällä kertaa suoraan seuraavaan aamuun.


Olen kulkenut Tuusulan kirkkotien varrella sijaitsevan Hotelli Gustavelundin ohitse satoja kertoja, mutta päätynyt sisätiloihin vain harvoin. Kummityttömme vanhempien hääjuhlaa vietettiin Gustavelundissa 12 vuotta sitten, minkä lisäksi olemme käyneet kahvilan puolella lämmittelemässä parin talvisen hiihtoretken jälkeen.


Gustavelundin laatikkomainen ulkoasu kätkee sisälleen yllätyksiä. Funkkistyyliin sisustettu hotelli valmistui vuonna 1965 ja menneiden vuosikymmenten tunnelma on hyvällä tavalla aistittavissa. Esillä on suomalaista designia ja huoneita on remontoitu tyylikkäästi ajan henkeä kunnioittaen.


Oma lukunsa on upea sisäpuutarha, jota hallitsee vuonna 1985 istutettu palmu. Retrohenkinen Gustava Club sen sijaan näyttää miltei aidolta ruotsinlaivan diskolta. Sisustus yllättää useamman kerran, mutta talon sisällä säilyy silti selkeä punainen lanka.


Emme yövy Gustavelundissa, vaan nautimme siellä ainoastaan aamiaisen. Sportscar Breakfast Club on muutaman kerran kesässä järjestettävä tapahtuma, joka kokoaa urheiluautoharrastajia yhteen lauantaiaamuisin.


Vaikka urheiluautot jättäisikin väliin, on ulkoilmassa nautittu aamiainen joka tapauksessa mukava kokemus. Tarjolla on kaikkea, mitä runsaalta hotelliaamiaiselta voi odottaakin. Gustavelundin terassi on uudistettu äskettäin ja se näyttää järvimaisemineen varsin viihtyisältä.


Viikonloppu huipentuu Sportunan risteilyyn aurinkoisella Tuusulanjärvellä. Saman yrityksen järjestämät kirkkovenesoudut ovat suosittuja, mutta me pääsemme aurinkolautta Ainon leppoisaan kyytiin. Järvelle voisi lähteä myös Sportunan kajakeilla tai sup-laudoilla.


Sää on meille suosiollinen. Järvi on miltei peilityyni ja aurinko helottaa kirkkaalta taivaalta. Hento tuulenvire ja lautalta löytyvä katos tuovat sopivasti helpotusta helteeseen.


Tyynen sään ainoa varjopuoli on sinilevä, joka näkyy seisovassa vedessä harvinaisen selvästi. Muistelen järven haisseen inhottavasti vielä 80-luvulla, sillä veteen laskettiin aikoinaan huoletta jätteitä niin Järvenpäästä kuin maatiloiltakin. Tuusulanjärven tila on sittemmin parantunut huomattavasti, vaikkei vesi ole savisen pohjan vuoksi paljoa kirkastunutkaan.

Kuva: Sonja Fogelholm
Tuusulanjärvi on itselleni muistoja täynnä. Mieleeni tulevat kalapaikat, joissa kävimme isän kanssa narraamassa ahvenia. Saaliiksi tosin nousi useimmiten vähemmän toivottuja särkikaloja tai joskus jopa suuri ankerias. Järvi tunnetaan kalamiesten keskuudessa erityisesti kookkaista kuhistaan.


Juhannusperinteisiimme kuului aikoinaan soutaminen Krapin juhannuskokolle. Joskus olen kuunnellut Järvenpään Puistobluesin konsertteja tyyneltä järveltä käsin ja kerran joutunut miltei merihätään myrskyn yllätettyä. Näihin muistoihin unohtuessa alkaa jo hieman harmittaa, ettei omaa venettä ole ollut enää useampaan vuoteen käytössä.

Risteilyisäntämme Juha Jäntti on salibandyihmisille tuttu valmentajavelho, mutta hän paljastuu myös lahjakkaaksi runonlausujaksi ja paikallishistorian tuntijaksi. Eino Leinon Tuusulanjärven rannoilla kirjoittamat sanat luovat tunnelmaa ja elävästi kerrottu historia antaa lisäarvoa ympärillämme levittäytyvälle kulttuurimaisemalle.


Yksi Tuusulanjärven maamerkeistä on 25 metrin korkuinen Sarvikallio, jonka päällä seudun taiteilijat ovat nauttineet eväsretkistä ja hakeneet inspiraatiota töilleen. Esimerkiksi Eero Järnefelt ja Venny Soldan-Brofeldt kävivät täällä maalaamassa ja Juhani Ahokin lienee nauttinut maisemasta. Lautan kaiuttimista soiva Sibeliuksen Finlandia nostaa kansallisromanttisen tunnelman huippuunsa.


Lauttaretken kääntöpaikkana toimii Halosenniemi, joka on omasta mielestäni seudun upein kulttuurinähtävyys. Maalari Pekka Halosen ateljeekoti on harvinaisen upealla paikalla kohoava hirsirakennus, jonka sisällä voi aistia historian havinaa ja tutustua mielenkiintoisiin taidenäyttelyihin. Kansainvälisessä tunnettuudessa se toki häviää Järvenpään puolelta löytyvälle Sibeliuksen Ainolalle.


Tällainen risteily tarjoaa tutullakin järvellä uudenlaisen ja kokonaisvaltaisen elämyksen. Tasaisesti lipuva lautta ja taustalla soiva musiikki luovat nautinnollisen kokemuksen. Tuusulanjärvi on  kauneimpia paikkoja mitä pääkaupunkiseudun tuntumasta löytyy.


Historiallinen teema sopii risteilyymme mainiosti, mutta Sportunan lautat taipuvat toki muuhunkin. Taustamusiikkia vaihtamalla pääsee nopeasti vaikkapa Titanic-elokuvan tunnelmiin. Puistobluesin aikaan järjestettävät bluesristeilyt ovat kuulemma myös suosittuja. Tuusulanjärven syksyä sävyttää ruskasta nauttiminen.


Palaamme parituntisen risteilyn päätteeksi Gustavelundin laituriin taas yhtä suurta kokemusta rikkaampina. Itselleni blogitapahtuma oli oiva muistutus siitä, millaisia matkailuelämyksiä omilta kulmiltakin voi löytää. Vierailukohteet saattavat joskus jäädä kokonaan käymättä, jos ne sijaitsevat liian lähellä. Kiitos tämän tapahtuman, osaan katsoa Tuusulanjärveä taas uudella ja entistäkin kunnioittavammalla tavalla.

Kuva: Henry Häkkinen
Lue myös toinen samasta retkestä kertova juttu, jossa muun muassa potkitaan kickbikella Sarvikalliolle ja nautitaan huiman hyvä italialaishenkinen ateria.


Tiedon uusista blogipostauksista saat parhaiten tykkäämällä Lähtöportista Facebookissa. Lähtöportti löytyy myös Instagramista ja Twitteristä.

Previous Post Next Post

You Might Also Like

7 Comments

  • Reply Martina 15.8.2019 at 10:11

    Ihania tunnelmia, joiden myötä pääsi hyvin palaamaan päivän parhaisiin hetkiin. Tämä oli kyllä minullekin hyvä muistutus siitä, minkälaisia matkailun helmiä ihan tästä kotikulmiltakin löytyy. En ole aivan varma, mutta luulen, että yöllä saattoi hieman myrsky repiä puita ja taivas salamoida… Ainakin luulen kuulleeni jotain sellaista aamuyön pimeimpinä tunteina. 😀

    • Reply Mika / Lähtöportti 16.8.2019 at 08:37

      Oli kyllä kivaa, hyviä hetkiä oli paljon! Tämä tapahtuma herätti entistä suuremman kiinnostuksen Tuusulan historiaan, tekisi mieli käydä parissa museossa ja hankkia muutenkin lisätietoa. Mullakin on vähän sellainen aavistus, että aamuyöllä saattoi myrsky iskeä 😅

  • Reply Hilkka 19.8.2019 at 13:25

    Itse vierailin tänä kesänä ensimmäistä kertaa Tuusulan rantaraitilla. Lähdin kierrokselle Järvenpään rautatieasemalta ihan pikkubussilla, joka on kesällä valjastettu tursistikuljetusten käyttöön. En tiedä kenen idea on tämä hop on- hop off bussi, mutta se on loistava tällaiselle seitsemänkymppiselle matkasjalle. Vuoroja ajetaan neljä kertaa päivässä ja erityisen kiitoksen antaisin bussinkuljettajalle, joka hyväntuulisesti opasti meitä. Jäimme pois Aholan luona ja jo ensimmäisessä paikassa kului aikaa lähes tunnin verran. Koska Ainola on vain pienen kävelymatkan päässä, emme käyttäneet bussia vaan siirryimme sinne bussikuskin hyvien ohjeiden avulla. Ainolassa nautimme lounaan, kun bussiaikataulujen mukaan seuraava vuoro olisi ollut kahden tunnin kuluttua.
    Halosenniemi oli seuraava ja samalla viimeinen kohde, sillä aika meni siivillä. Mahtavan museon lisäksi siellä oli tosi hieno taidenäyttely.
    Palaan varmasti uudelleen, jos vai bussi jatkaa toimintaansa, sillä haluaisin todella vielä nähdä Lottamuseon, Erkkolan, katsella maisemia ja tutustua Järvenpään taidemuseoon.
    Tämä on upea kohde pääkaupunkiseudulla eläville ja myös tällaisille matkailijoille, jotka haluavat nähdä jotain muutakin kuin Helsingin ”pakolliset” kohteet.
    Se

    • Reply Mika / Lähtöportti 21.8.2019 at 18:18

      Mukava kuulla onnistuneesta päivästäsi Tuusulassa! Visit Tuusulanjärvi on tehnyt hyvää työtä matkailupalvelujen kehittämiseksi ja hop on hop off -bussi kulkee nyt toista kesää. Olen nähnyt sen monesti ainakin melkein tyhjillään, mutta toivottavasti asiakkaita on riittävästi ja toiminta jatkuu, koska bussiliikenne alueella on muuten heikkoa.

      Järven ympärillä on niin paljon kulttuurikohteita, että nähtävää riittää varmasti useammallekin retkelle. Harva paikka tarjoaa samalla lailla nähtävyyksiä ja maisemia niin lähellä Helsinkiä. Tervetuloa toistekin!

  • Reply Hilkka 19.8.2019 at 13:27

    Anteeksi kirjoitusvirheet, joita tulee välttämättä kirjoittaessa kännykällä viestejä ” tönkkösormilla” . Siis kävelimme Ainolaan Aholasta.

  • Reply Ritva 20.8.2019 at 18:04

    Itselleni olisi saattanut jäädä vieraaksi tämä Tuusulan taiteilijasiirtola ja sen historiaan tutustuminen, jollei tyttäreni olisi opiskellut kuvataiteilijaksi Pekka Halosen akatemiassa muutama vuosi sitten. Mielenkiinnosta luin sen ajan historiikin ja niinpä olikin sitten todella mielenkiintoista tutustua itse paikanpäällä näihin nähtävyyksiin ja eläytyä aikaan, jolloinka nämä eri alojen taiteilijat siellä vaikuttivat. Suosittelen lämpimästi vierailua Tuusulaan.

    • Reply Mika / Lähtöportti 21.8.2019 at 18:38

      Tuusulanjärven taiteilijayhteisö oli monellakin tavalla ainutlaatuinen ja vierailukohteista saa tosiaan paljon enemmän irti, jos on perehtynyt historiaan. Hienoa että Pekka Halosen akatemia jatkaa omalla tavallaan taideperinteitä alueella.

    Leave a Reply