Yllättävien seikkailujen Itä-Viro

Vietimme äskettäin viisi päivää tutustuen Viron itäisimmän osan, Itä-Virumaan maakunnan nähtävyyksiin. Ehdimme vauhdikkaan matkan aikana niin seikkailupuistoihin kuin historiallisten nähtävyyksienkin äärelle.

Kaupallisessa yhteistyössä Itä-Viron matkailuverkosto ja Eckerö Line

Oma kipinäni Itä-Viroa kohtaan syttyi Matkamessuilla, joita ennen tiesin alueesta lähinnä Narvan kaupungin sekä venäjän kielen vahvan aseman. Tiedot kauniista luonnosta, historiallisista nähtävyyksistä, kartanoista ja lapsiakin houkuttavista vierailukohteista saivat nelihenkisen perheemme lähtemään matkaan, emmekä joutuneet pettymään. Suomenlahden ja Venäjän kainalossa sijaitsevassa Itä-Virumaassa riittää yllättävän paljon koettavaa.


Matkamme alkaa Helsingin Länsisatamasta, jossa ajamme auton Eckerö Linen M/S Finlandian kyytiin. Autolla laivaan tuleminen on sujuvaa, vaikka odottelemaan luonnollisesti hieman joutuukin. Passit tarkastetaan lähtöselvityskopilla ja tavarat voi jättää autoon matkan ajaksi.


Vaikka emme yleensä buffet-ruokailuja harrastakaan, on blogimatkan ohjelmaan kuuluva Eckerö Linen noutopöytä mieluisa kokemus koko perheelle. Jonotusta ei ole liiaksi ja lapsetkin innostuvat maistelemaan rohkeasti saaristolaispöydän monipuolisia antimia.


Suurin osa matkasta kuluu mukavasti ruoan ja ikkunan takana kimaltavien merimaisemien parissa. Buffetin hinta on aikuisilta 30 ja lapsilta 15 euroa. Aterian hintaan kannattaa huomioida myös siihen sisältyvät juomat sekä istumapaikka, jota saattaa joutua joskus etsimään ympäri Tallinnan-laivaa. Muita keinoja mukavan istumapaikan etukäteen varmistamiseksi ovat joko loungessa matkustaminen tai oman hytin varaaminen.


Ehdimme myös käväistä laivan kaupassa sekä katsella tuuliselta kannelta näkyviä maisemia. Tallinnan lähestyessä onkin jo aika siirtyä autokannelle, sillä kahden ja puolen tunnin mittainen merimatka alkaa olla päätöksessään.


Aurinko paistaa, kun ajelemme kauniina kesäiltana kohti Itä-Virumaata. Tie on suurimman osan matkasta viivasuora ja tasamaata reunustavat tutunnäköiset metsämaisemat ja aukeat pellot. Horsmat heiluvat tuulessa samaan tahtiin kuin Suomessakin. Autoradiossa soiva vironkielinen musiikki sekä siellä täällä näkyvät kattohaikarat muistuttavat kuitenkin siitä, että ollaan sittenkin ulkomailla. Jos aikataulu vain sallii, kannattaa uteliaan matkailijan poiketa Tallinnan ja Narvan väliseltä valtatieltä muille reiteille.


Pysähdymme ensimmäiseksi yöksi omalla kustannuksellamme Kalle Palanderin isännöimään Ontikan kartanoon, ennen kuin Itä-Viron matkailuverkoston maksama tiivis ohjelma alkaa. Viihdymme kartanon mailla hyvin ja lapsia ihastuttavat erityisesti isäntäväen seuralliset koirat. Kalle itse tarjoilee meille aamiaisen, jonka voimin on hyvä jatkaa kohti uusia seikkailuja.


Matkamme ensimmäinen varsinainen nähtävyys on Kohtla-Nõmmen kylän tuntumassa sijaitseva Viron kaivosmuseo. Tunnin mittainen maanalainen kierros tutustuttaa kaivosmiesten karuihin työoloihin aidossa ympäristössä, jossa on louhittu kiviä energiantuotantoa varten.

Maan alta on sujuvaa jatkaa Aidun avolouhokselle, josta kehitetään kaivostoiminnan päätyttyä vesiurheiluun ja muihinkin ulkoilma-aktiviteetteihin sopivaa liikunta-aluetta. Tutustumme kirkasvetisten kanavien ja kaivosjätteestä syntyneiden kumpareiden sävyttämään maastoon jännittävällä jeeppisafarilla. Vauhdikkaimmat hetket saavat lapset kiljumaan riemusta.


Pysähdymme iltapäiväkahville hiljaiseen Mäetagusen kartanoon. Meillä ei ole suuremmin nälkä, joten kaipaamme lähiruokaa tarjoilevan ravintolan listalta ainoastaan juotavaa ja jälkiruokia. Kermajuustoa ja mansikoita sisältävä herkkuannos maistuu hyvin.


Kartanon mailla toimii niin hotelli kuin kylpyläkin. Kiertelemme hetken kartanoa reunustavalla puistoalueella. Ikkunoiden takana näkyvän kylpylän lämpimät altaat alkavat viileässä ulkoilmassa houkuttaa, mutta meidän on jo aika jatkaa matkaa kolmisenkymmentä kilometriä etelään.


Kauksin rannalla puhaltaa kylmä tuuli ja taivaalta vihmoo ajoittain vettä. Upea Peipsijärveä reunustava hiekkaranta jatkuu kilometrien päähän, mutta se on tällä säällä lähes autio. Paremmalla ilmalla täällä kyllä kelpaisi paistatella päivää ja käydä uimassakin. Palvelujen määrä on tuskin hellepäivinäkään valtavan suuri, mutta luonnonkauneutta riittää silmänkantamattomiin.


Euroopan suurimpiin järviin kuuluvan Peipsijärven aava ulappa muistuttaa erehdyttävästi merta, joten kaivamme kartan esiin ja huomaamme suuren osan järvestä jatkuvan Venäjän puolelle. Kauksin ranta sijaitsee miellyttävässä ympäristössä ja esimerkiksi parkkipaikalle kuljetaan metsäpolkua pitkin.

Yövymme Alutagusen loma- ja urheilukeskuksessa, joka sijaitsee rauhallisessa ympäristössä luonnon keskellä. Majoitus on yksinkertainen, mutta toimiva. Teen hyvien unien jälkeen reilun kymmenen kilometrin aamulenkin miellyttävissä metsämaisemissa. Pysähdyn välillä maistelemaan mustikoita ja nautin hiljaisuudesta.


Yksi matkan kohokohdista erityisesti lasten mielestä on Alutagusen seikkailupuisto, jossa pääsee kiipeilemään ja tasapainoilemaan turvallisessa ympäristössä. Innostun seikkailupuiston radoista itsekin, joten kierrän kaikki aikuisille rakennetut reitit ympäri ja kokeilen hauskimpia temppuja toiseenkin kertaan.


Valasten vesiputous kuuluu Itä-Viron tunnetuimpiin luonnonnähtävyyksiin. Tähän vuodenaikaan sen juurella joutuu kuitenkin pettymään, sillä putous on käyntimme aikaan täysin kuivunut. Sen sijaan äskettäin valmistunut rantatörmän retkeilyreitti on mielenkiintoinen. Hyväkuntoisia portaita pitkin pääsee muun muassa kiviselle rannalle kävelemään ja kuuntelemaan aaltojen pauhua.


Seuraava majapaikkamme on Ontikan rantatörmän tuntumassa sijaitseva Sakan kartanon hotelli. Pieni kartano sijaitsee kauniissa ympäristössä ja sitä ympäröi viihtyisä puistoalue. Kylpylän puolelle emme ehdi, mutta käväisemme laadukkaassa ravintolassa ja tutustumme kartanossa omistajan elkein liikkuvaan kissaan.


Sillamäellä on mielenkiintoinen historia. Kaupunki oli Neuvostoliiton aikaan niin suljettu ja salainen, ettei sitä löytynyt edes kartoilta. Syyt salamyhkäisyyteen olivat sotilaallisia, sillä Sillamäessä rikastettiin uraania ydinaseita varten.


Lyhyt vierailu Sillamäessä on mielenkiintoinen kokemus ja pysähtyisin kaupungissa mielelläni toistekin. Nyt mieleen jäävät mahtipontinen rantaan johtava bulevardi, viileä merituuli sekä sympaattinen Sillamäen museo.


Itä-Viron suurimmassa kaupungissa Narvassa voi aistia rajaseudun tunnelmaa. Narvajoen vastarannalla näkyy Venäjä, jonne johtavalla sillalla kulkee jonkin verran liikennettä. Kaupungin vaiherikas historia tulee tutuksi niin Victorian linnakkeen maanalaisissa käytävissä kuin Narvan linnan tornissakin.


Joen vartta seuraavalla promenadilla on helppo viihtyä lämpimänä kesäpäivänä. Näemme myös hieman kaupungin rosoisempia asuinalueita sekä nautimme maistuvan lounaan kaupungin parhaaksi kehutussa Kohvik Munassa.


Suuntaamme matkan viimeiseksi yöksi rannikolle Narva-Jõesuuhun, jossa majoitumme Meresuun kylpylään. Viron pisimmällä hiekkarannalla on auringon laskiessa kaunista. Viileä sää ei näytä houkuttelevan ketään muutakaan uimaan, mutta tuulenpitävissä vaatteissa on mukava kävellä rantaa pitkin ja nauttia kesästä.


Matkamme viimeinen tutustumiskohde Kiviõlin seikkailukeskus on odotetusti tyttärien mieleen, mutta sieltä löytyy hauskaa puuhaa myös aikuisille. Tasapainoilemme yhdessä seikkailupuiston kiipeilyradalla ja otan lapset buggy-auton kyytiin. Pääsen myös kokeilemaan Viron pisintä vaijeriliukua ja lapset ihastuvat tubing-laskurataan.


Onnistumme suunnistamaan Tallinnan satamaan ilman ongelmia, joten ehdimme Eckerö Linen lähtöselvitykseen hyvissä ajoin. Suurin osa laivamatkasta sujuu jälleen buffet-ruokailun parissa.
Herkkujen äärellä on mukava miettiä matkan antia ja tehdä jonkinlainen yhteenveto edellisten päivien tapahtumista.


Itä-Virossa viehättää leppoisa maaseudun tunnelma. Alueen matkailupalvelut kehittyvät koko ajan, mutta turistimassat eivät ole vielä löytäneet perille. Kuten meitä ennen Itä-Virossa käynyt Lähtöselvitetty-blogin Katjakin totesi, on seudun palvelukulttuuri vaihtelevaa. Kohtasimme muutamia todella avuliaita ihmisiä, mutta välillä kenties kielimuurista johtunut arkuus sai keskustelun loppumaan yllättävän lyhyeen. Kaikki asiat toki hoituivat, mutta viron tai varsinkin venäjän kielen taidosta on varmasti hyötyä.


Itä-Virumaan rajalle ajaa Tallinnasta noin puolessatoista tunnissa ja matka alueen itäisimpään kolkkaan Narvaan vie tunnin kauemmin. Autoilu on seudulla helppoa, sillä liikennettä on melko vähän ja useimmat tiet ovat hyvässä kunnossa. Päiväsuunnitelmia tehdessä on hyvä muistaa, ettei esimerkiksi ravintoloita tai kauppoja ole joka kulmalla. Toisaalta useimpien markettien aukioloajat ovat ilahduttavan pitkät.


Teiden varsilla ei voi olla huomaamatta kattohaikaroita, joiden suuria pesiä näkyy sähköpylväiden päällä. Suomessa kattohaikarat ovat ainakin toistaiseksi olleet harvinaisia, mutta täällä näyttäviä lintuja tulee vastaan usein.


Itä-Virumaa on mielenkiintoisten kontrastien maakunta. Uusien ja huolella kunnostettujen paikkojen vastapainona saattaa nähdä myös vähän vinompia seiniä tai päätyä vaikka Kohtla-Järven kaltaiseen kaupunkiin, jossa saa varoa katuun muodostuneita kuoppia ja ihmetellä neuvostoaikaisia kerrostaloja. Itä-Viro tarjoaa siis runsaasti tutkittavaa menneen ajan nostalgiaa kaipaaville, vaikkei se mikään takapajula olekaan. Ajoittain tuntuu, kuin oltaisiin jo kauempanakin koti-Suomesta.


Itä-Viron -matkamme oli lähes hengästyttävä kokemus, jossa riitti monipuolista nähtävää ja koettavaa. Olisimme mieluusti viipyneet muutamissa kohteissa hieman kauemminkin, mutta toisaalta tiivis ohjelma mahdollisti elämysten määrän. Lasten suosikeiksi muodostuivat kaksi seikkailupuistoa, jeeppisafari sekä kartanomajoitusten pihoilla tapaamamme eläimet.


Itselleni matka herätti entistä suuremman kiinnostuksen koko eteläiseen naapurimaahamme. Tuntuu oudolta, etten ole tutkinut Tallinnan ulkopuolista Viroa aiemmin, mutta nyt suunnittelen jo matkoja eri puolille maata. Toisaalta haluaisin palata uudelleen nimenomaan Itä-Viroon, koska en usko, että juuri samanlaisia tunnelmia voi löytää mistään muualta.


Lue myös muut Itä-Viron matkasta kertovat juttuni:
Itä-Viro – palavan kiven maa
Luonnon rauhaa ja adrenaliinia Alutagusessa
Kivaa oli, Kiviõli!
Historian havinaa Narvassa
Tutkimusmatka Itä-Viron rannikolle


Tiedon uusista blogipostauksista saat parhaiten tykkäämällä Lähtöportista Facebookissa. Lähtöportti löytyy myös Instagramista ja Twitteristä.


* Itä-Viron matkailukohdeverkoston kehityksen rahoittamiseen osallistuu EU Aluekehitysrahasto.

Previous Post Next Post

You Might Also Like

4 Comments

  • Reply Katja / Lähtöselvitetty 8.8.2019 at 22:43

    Olipa teillä mielenkiintoisia kohteita! Muutamassa noista olisin halunnut itsekin käydä, mutta aika ei riittänyt kaikkeen. Me pysähdyimme Sillamäessä kaupassa, mutta olisi pitänyt samalla kyllä pysähtyä ainakin tuolla promenadilla. On aika vaikuttava näky. Ja lapset innostuvat aina eniten eläimistä – se on varmaa joka puolella maailmaa 🙂

    • Reply Mika / Lähtöportti 8.8.2019 at 23:15

      Joo, tällä matkalla riitti kyllä mielenkiintoisia ja monipuolisia kohteita yllin kyllin. Sääli ettei teillä ollut enempää aikaa, mutta kesken se aika tuntui loppuvan meiltäkin. Sillamäen historia on tosi mielenkiintoinen ja sinne kannattaa kyllä varata aikaa jotta saa vierailusta enemmän irti. Ja se tuli tosiaan taas huomattua, että lasten matkan onnistumisen varmistaa kissan, koiran tai lampaan silittäminen 😀

  • Reply Raija 9.8.2019 at 08:41

    Jonkin verran tuttuja paikkoja löytyy artikkelista. Viro on mielenkiintoinen maa,nähtävää riittää. Vihulan kartano on viehättävä alue rakennuksineen.

    • Reply Mika / Lähtöportti 11.8.2019 at 13:46

      Virossa riittäisi kyllä nähtävää ja varmasti jatkossa matkustan siellä enemmän. Kiitos kommentista ja Vihula-vinkistä!

    Leave a Reply