Luontoparatiisi nimeltä Liminka

Parin päivän vierailu Liminkaan tarjosi monenlaisia elämyksiä puhtaan luonnon keskellä. Päällimmäisinä jäivät mieleen lintuhavainnot sekä fatbike-retki vaihtelevilla metsäpoluilla.

Yhteistyössä Visit Liminka.

Tiedätkö missä on Liminka, kysyy tummatukkainen nainen ja pysäyttää minut Helsingin Messukeskuksen käytävällä. En vielä tuolloin tiedä vastausta, enkä varsinkaan sitä, että puoltatoista vuotta myöhemmin kirjoitan tämän jutun ensimmäisiä rivejä Limingassa.


Saapuessani Liminkaan tiedän paikkakunnasta jo jotakin. Kartalta kymmenentuhannen asukkaan kunta löytyy hieman Oulun eteläpuolelta. Kahden yön mittaista vierailua on suunniteltu yhdessä Visit Limingan kanssa ja ohjelma on tehty myös 8- ja 6-vuotiaille tyttärillemme sopivaksi.


Majoitumme Limingan luontokeskuksessa, jossa on kuusi hotellihuonetta. Koska ehdimme paikalle vasta iltakuuden jälkeen, tapahtuu sisääntulo omatoimisesti. Huoneen avain saadaan poimittua lokerosta tekstiviestitse saadun koodin avulla.


Neljän hengen huoneemme on raikkaan valoisasti sisustettu. Alakerrassa on kaksi yhden hengen sänkyä ja yläparvella vuodesohva. Portaat ovat erittäin jyrkät, joten ne eivät sovellu huonosti liikkuville tai aivan pienimmille lapsille, mutta meille majoitus toimii ongelmitta. Saamme hiljaisessa ympäristössä hyvät unet.


Aamupala on valmiina jääkaapissa. Aamiaispakettiin kuuluvilla croissantilla, täytetyllä sämpylällä, jogurtilla ja hedelmällä pärjää hyvin eteenpäin. Myöhemmin päivällä syötävää löytyy luontokeskuksen lounasravintolasta ja kahvilasta.


Rauhallinen ympäristö viehättää heti ensi hetkistä alkaen. Kaunis ilta-aurinko houkuttelee meidät saman tien läheiseen Virkkulan lintutorniin. Reilun puolen kilometrin matka sujuu esteetöntä leveää polkua pitkin. Läheisellä laitumella näkyy lampaita, joilla on runsaasti tilaa laiduntaa.


Liminganlahti on kansainvälisestikin merkittävä lintujen pesimäalue sekä muuttolintujen pysähdyspaikka. Harvinaislaatuinen kosteikko on muotoutunut maan kohotessa ja opastetauluista selviää, kuinka paljon rantaviiva on siirtynyt muutamien kymmenien vuosien aikana. Vuonna 2012 avatussa Virkkulan uudessa lintutornissa on reilusti tilaa niin ylätasanteella kuin katetussa alemmassa kerroksessakin. Alempaan kerrokseen pääsee myös lastenrattaiden tai pyörätuolin kanssa.


Olen hieman epäileväinen sen suhteen, näkisimmekö lähietäisyydeltä montaakaan mielenkiintoista lintua. Huoli osoittautuu turhaksi, kun huomaamme heti saapuessamme tornin kaiteella seisovan pitkäjalkaisen linnun. Lapset epäilevät sitä tornin vahtimestariksi. Hetken nettiselailu paljastaa siivekkään ystävämme punajalkavikloksi.


Ilta-aurinko valaisee upeasti ympärillämme avautuvan kosteikkoalueen ja syventää niin sinisen kuin vihreänkin sävyjä. Seesteiseen Liminganlahden tunnelmaan tekisi mieli jäädä pidemmäksikin aikaa.


Seuraava aamu alkaa reippaasti maastopyöräilyn merkeissä. En ole aiemmin kokeillut viime vuosina hittituotteeksi noussutta fatbikea, vaikka tavalliset maastopyörät ovatkin jossain määrin tuttuja. Leveäpyöräinen fatbike osoittautuu yllättävän kevyeksi polkea.


Saan oppaakseni TOPyhä-vuokraamon Olli-Pekan. Matka taittuu kuin itsestään, kun löydämme yhteistä juteltavaa niin pyöräilystä, luonnosta kuin elämästä muutenkin. TOPyhä vuokraa fatbikeja Kemijärvellä, Pyhätunturilla sekä täällä Oulun seudulla, minkä lisäksi tarjolla on muitakin palveluita.


Liminka on maastopyöräilyn kannalta erinomainen kohde. Opasteisiin on kiinnitetty erityistä huomiota, joten sujuva eteneminen onnistuu tarvittaessa omatoimisestikin. Reittejä kehitetään ja laajennetaan jatkuvasti. Tarjontaan kuuluu jo nyt muun muassa yli 80 kilometrin mittainen Joutsenreitti, mutta myös aloittelijoille sopivampia lyhyempiä lenkkejä löytyy useampia.


Pyöräretki on miellyttävä kokemus. Seitsemääntoista kilometriin mahtuu niin asfalttia, hiekkatietä kuin erilaisia metsäpolkujakin. Ajatuksenamme on kiertää aloittelijaystävällinen Torikan lenkki, mutta kun mieli tekee kokeilemaan teknisempiä polkuja, ajamme lopulta myös osan haastavammasta fatbike-reitistä.


Risut sekä männynkävyt vain rapisevat leveiden renkaiden alla, eikä meno pysähdy hieman haastavammassa kivikossakaan. Asianmukaisesti huolletulla sopivankokoisella pyörällä on ilo ajaa ja kaunis metsämaisema miellyttää silmää. Pysähdymme parilla laavulla, joista toiselle on leiriytynyt retkeläisiä. Maastopyöräily on niin hauska puuhaa, että sitä tekisi mieli jatkaa kauemminkin. Edessä on kuitenkin toisenlaisia elämyksiä.


Palaamme Virkkulan lintutorniin Liminganlahden luontokeskuksen oppaiden Sinin ja Jonin johdolla. Huomaamme heti, kuinka paljon enemmän vierailusta saa irti alan harrastajien seurassa. Oppaamme kuuntelevat luonnon ääniä ja huomaavat lintuja, jotka olisivat jääneet itseltäni näkemättä.


Tuolla on mustapyrstökuiri, Liminganlahden tunnuslintu! Se pitää ikuistaa, vaikkei kameran zoomi oikein riittäisikään. Harvinainen pitkänokka pesii säännöllisesti Liminganlahdella ja sitä tullaan katsomaan tänne kauempaakin.


Luontokeskuksesta saa lainata kiikareita ja lapset ovat innoissaan saadessaan sopivan pienet kiikarit kaulaansa. Oppaillamme on mukanaan kaukoputket, joihin löytyy esimerkiksi tolpan nokassa päivystävä kalasääski. Kaislikossa uivat sorsat tunnistetaan haapanoiksi.


Tuulenpuuskat yltyvät, mutta haluamme viipyä lintutornissa vielä hetken. Pian taivaalle ilmestyykin komea merikotka, joka liitää ylväästi ylitsemme. Lammaslauma paistattelee päivää meren rannalla ja luontokeskuksen suunnalla lentää kurki.


Joni ja Sini ovat erinomaisia oppaita, joiden rauhallisesta kerronnasta huokuu aito kiinnostus luontoon. Saamme paljon uuttaa tietoa eri lintulajien tavoista ja tunnistamisesta. Kiikaroimme myös Liminganlahdelle tyypillisiä merikämppiä, joita paikalliset kalastajat ja metsästäjät käyttävät lepopaikkoinaan.


Lintutornissa käynnin ohella kannattaa tutustua luontokeskuksen Lintujen kahdeksan vuodenaikaa -näyttelyyn. Auditoriossa pyörivä parinkymmenen minuutin multimediaesitys pitää lapsetkin otteessaan alusta loppuun. Reaktiot vaihtelevat söpöjen lintujen ihastelusta hassuille linnuille nauramiseen. Multimediaesitys on täynnä upeita luontokuvia sekä kiinnostavaa tietoa.


Luontokeskus on ilahduttavan yhtenäinen ja visuaalisesti tyylikäs kokonaisuus, jossa pieniinkin yksityiskohtiin on kiinnitetty huomiota. Esimerkiksi lentokentän infotauluja muistuttavat muuttolintujen saapumis- ja lähtöaikataulut on toteutettu hauskasti. Näyttelytilan keskellä pääsee kurkistamaan merikämpän sisäpuolelle.


Luontokeskuksen näyttelyn voi kiertää muutamassa minuutissa, mutta aiheesta kiinnostuneille riittää tutkittavaa useammaksi tunniksi. Enpä ole tullut aiemmin ajatelleeksi nokan muodon yhteyttä lintulajin ruokavalioon tai joutsenten lentokyvyttömyyttä sulkasatoa seuraavina viikkoina. Lasten viihdykkeeksi löytyy kosketusnäytöillä toimivia pelejä. Luontokeskukseen on vapaa sisäänpääsy.


Alakestilän Arboretumissa kuuluu tasaisesti virtaavan Liminganjoen solinaa ja puiden huminaa. Arboretum sai alkunsa 1930-luvulla, jolloin kunnallisneuvos Kalle Arvola alkoi istuttaa Katri-vaimonsa kanssa paikalle erilaisia eksoottisia puulajeja. Kuriilienlehtikuusi, amerikanpihlaja, sembramänty… jo nimistä voi päätellä, etteivät kymmenet erilaiset kasvit ole Pohjois-Pohjanmaalle tyypillisimpiä.


Arboretum ei ole suurimuotoinen nähtävyys, mutta varmasti hyvä paikka erilaisista puista ja kasveista kiinnostuneille. Lämpiminä kesäpäivinä tänne puiden varjoon voi tulla vaikka eväsretkelle. Voin myös kuvitella, että hiljainen puisto sopii mainiosti niin joogan kuin maalauksenkin harrastajille.


Vanhan Limingan alueelta löytyy pari mielenkiintoista kulttuurinähtävyyttä. Vilho Lampi -museo esittelee Limingassa asuneen taiteilijan teoksia. Lakeuden maalarina tunnetun Lammen töistä jäävät lyhyen vierailun perusteella mieleen useat omakuvat sekä niin teemaltaan kuin toteutukseltaankin synkkä Äidin haudalla.


Myöhemmin myyttisenkin maineen saaneen Lammen ura jäi verrattain lyhyeksi, sillä luulosairaudesta kärsinyt taiteilija teki itsemurhan 37-vuotiaana keväällä 1936. Museo sijaitsee entisessä koulurakennuksessa, jossa Lampi itsekin kävi aikoinaan kansakoulua.


Lampi-museon naapuritontilla kohoaa oopperalaulaja Abraham Ojanperän (1856–1916) kotimuseo Aappola. Limingassa syntyneen ja kuolleen Ojanperän elämäntarina on mielenkiintoinen. Orpo maalaispoika haaveili kansainvälisestä oopperalaulajan urasta ja pääsikin Saksaan asti opiskelemaan. Läpimurto ulkomailla jäi tekemättä, mutta Ojanperä vakiinnutti asemansa aikansa merkittävimpien suomalaisten laulajien joukossa.


Menneen ajan henki on muistokodissa hyvin aistittavissa. Hetkittäin tuntuu siltä, kuin isäntä saattaisi palata millä hetkellä tahansa taloonsa komeasti pukeutuneena. Värikäs sisustus sekä ylelliset esineet piirtävät mieleen kuvaa teatraalisesta ja temperamenttisesta taiteilijasta.


Yksi suosituimmista koko perheen kohteista Limingassa on Kukka- ja eläinpuisto Escurial. Tapaamme paljon kesyjä eläimiä, joista muutamat vaikuttavat erityisen seurallisilta. Escurialissa voi nähdä erilaisia kotieläimiä sekä kalkkunoiden tai papukaijojen kaltaisia lintuja, mutta varsinaisia villieläimiä siellä ei ole.


Seurallinen kultatöyhtökakadu ojentelee jalkaansa häkin raosta ja asettuu paikoilleen kuin rapsutusta odottaen. Puhumaan se ei kuitenkaan intoudu, vaikka muutamia sanoja kuulemma hallussa olisikin.


Rauhallinen aasi tulee lasten silitettäväksi, mutta lampaat märehtivät laiskasti varjopaikoillaan. Näemme myös erilaisia lintuja, alpakoita sekä pari ylämaankarjan edustajaa. Tiettyinä kellonaikoina olisi mahdollisuus poniratsastukseen. Lasten suosikkieläimiksi valikoituvat tällä kerralla hieman yllättäen kilpikonnat, joista suurin paistattelee päivää liikkumattomana. Myös lopuksi löytämämme kissat herättävät ihastusta.


Vaikka Escurialin nimessä mainitaankin kukat, on kyseessä ensisijaisesti kotieläinpuisto. Paikalla on kohtalaisen paljon vierailijoita, mutta ilmapiiri on miellyttävän rauhallinen. Puistossa voi aistia maaseudun tunnelmaa ja vierailu on varsin rentouttava kokemus.


Yksi Limingan mukavimmista paikoista on Rantakylän virkistysalue, jossa voi viettää kesäpäiviä lampea reunustavalla hiekkarannalla. Uimarannan palveluihin kuuluu kesäkioski, josta vuokrataan myös SUP-lautoja. Seudun maasto houkuttelee kesäisin lenkkeilijöitä ja talvisin hiihtäjiä.


Lapset pääsevät Rantakylässä iltauinnille. Aurinko valaisee kauniisti lammen, jonka vesi tosin tuntuu lähes hyytävän kylmältä. Se ei kuitenkaan hetken polskimista haittaa. Käyn kokeilemassa myös muutaman väylän viereisellä frisbeegolfradalla, sillä kiekot ovat pölyttyneet auton takakontissa jo liian monta päivää. Aika ei riitä täyteen kierrokseen, mutta ensivaikutelman perusteella rataa voi kuvailla mielenkiintoiseksi ja haastavaksi.


Paistamme iltapalamakkarat luontokeskuksen grillikatoksessa. Oppaanamme toiminut Ilari Teerikangas on asunut lähes koko ikänsä Limingassa, joten saamme hänen kauttaan hyvän käsityksen paikallisesta elämänmenosta. Matkailupalveluja juuri perustetun Lakeus Outdoors -yrityksen kautta tarjoava mies kehuu Limingan liikuntamahdollisuuksia sekä lyhyttä välimatkaa Ouluun, jonne ajaa puolessa tunnissa. Rauhallinen ja turvallinen ympäristö sopii varmasti lapsiperheille hyvin.


Mekin viihdyimme lyhyen vierailumme ajan Limingassa mainiosti ja palaisin sinne mielelläni toistekin. Nähtävyyksiä ei välttämättä riitä kovin pitkälle lomalle, mutta Limingan viehätys piileekin puhtaassa luonnossa. Lintujen on hyvä olla Limingassa, eikä se ole hullumpi paikka ihmisillekään.


Tiedon uusista blogipostauksista saat parhaiten tykkäämällä Lähtöportista Facebookissa. Lähtöportti löytyy myös Instagramista ja Twitteristä.

Previous Post Next Post

You Might Also Like

No Comments

Leave a Reply