Päivä viehättävässä Ljubljanassa

Aloitimme tämänkesäisen Slovenian-matkamme Ljubljanasta, jossa viivyimme kahden yön ajan. Viihtyisässä kaupungissa ehtii nähdä jo yhdessäkin päivässä paljon.

Heräämme aamuvirkun vanhemman tyttären kanssa jo seitsemän jälkeen ja hiivimme muiden vielä nukkuessa Ljubljanan kaduille. Vanhassakaupungissa sijaitsevasta vuokra-asunnosta käsin on mukava lähteä tutkimaan uuteen päivään valmistautuvaa Ljubljanaa. Olemme saapuneet Sloveniaan edellisenä iltana, jolloin ehdimme kävellä hieman Ljubljanica-joen varrella ja syödä illallista.


Nyt kaduilla on vielä hiljaista. Muutama paikallinen nainen pyöräilee hiukset hulmuten pitkin mukulakivikatuja ja pari englantia puhuvaa nuorukaista tutkii karttaa suihkulähteen juurella istuen. Ennusteissa on helteinen päivä, mutta näin aamutuimaan ilmassa on vielä miellyttävää viileyttä. Matkan ensimmäinen aamu on täynnä innostusta. Tutkimme tyttären kanssa uteliaina ympäristöä kävellessämme hiljalleen kohti keskustoria.


Suunnistaminen ei ole vaikeaa ja pian olemmekin jo torialueen laidalla. Kaikki kauppiaat eivät ole vielä valmiina, vaan hedelmiä asetellaan paikoilleen ja jokunen pakettiauto peruuttelee varovasti sivummalle. Pysähdymme heti aluksi maistelemaan kirsikoita. Ne ovat harvinaisen makeita ja ostamme viidellä eurolla litran mukaamme.


Torikauppiaat eivät tyrkytä tai tungettele, mutta tarjoavat mielellään maistiaisia. Seuraavalta kojulta löytyy repun pohjalle aprikooseja ja persikoita. Kirsikoitakin saa jälleen maistaa ja meille annetaan niitä reilu kourallinen kaupan päälle.


Torin tarjonta tuntuu painottuvan hedelmiin ja vihanneksiin. Lisäksi esillä on värikkäitä kukkia. Paikalliset ihmiset viihtyvät toria reunustavan kauppahallin kahvilaterasseilla, joissa he aloittelevat päiväänsä kiireettömän näköisinä.


Kauppahallin vitriineissä roikkuu monenlaista lihaa. Jätämme lihatiskien tarkemman tutkimisen väliin ja käännymme lemmenlukkojen koristamalle Teurastajan sillalle. Rakennussuunnitelmat ehtivät siirtyä useamman kerran vuosikymmeneltä toiselle, kunnes tämä silta viimein kesällä 2010 saatiin avatuksi.


Moderni silta on tähän aikaan aamusta vielä käytännössä autio. Pysähdymme katselemaan kaiteisiin kiinnitettyjä lemmenlukkoja. Keitähän ovat Josep ja Monica? Entä Niko ja Tanja?


Sillan nimi ja romanttiset lukot muodostavat mielenkiintoisen yhdistelmän. Kaiteiden päällä on myös pieniä teurastajan töihin viittaavia patsaita.


Saavumme keskeisen Kolmoissillan kupeeseen Prešerenin aukiolle, jonka luota lähdemme suunnistamaan kohti leipomoa. Ensimmäisenä vastaan tulleen marketin leipomohylly saa tällä kerralla kelvata ja palaamme pian jokirantaa pitkin asunnolle. Tunnin mittainen aamulenkki kauniissa Ljubljanassa on mainio alku päivälle.


Syömme croissanteja ja hedelmiä, minkä jälkeen palaamme koko porukalla kaupungille. Kadut ovat vilkastuneet huomattavasti ja joudumme pian keskelle saksalaista turistiryhmää. Luovimme itsemme väljemmille vesille ja saavumme jälleen Vodnikin torin hedelmä- ja vihannespöytien ääreen.


Torilla kuluu jälleen tovi, kun seurueemme tutkii aamupäivällä avautuneiden vaatekojujen tarjontaa. Lämpötila on noussut hellelukemiin, joten varjopaikat tuntuvat houkuttelevimmilta.


Ylitämme kuuluisan Lohikäärmesillan, jonka neljällä kulmalla kaupungin symbolit tarkkailevat ohikulkijoita. Lohikäärmeet liittyvät oleellisesti kaupungin historiaa värittäviin tarinoihin ja niitä esittävät tavarat koristavat kaikkien matkamuistoliikkeiden näyteikkunoita.


Kaupunkikuva muuttuu varsin arkipäiväiseksi jokirannan jäädessä taakse. Monia seiniä on töhritty tavalla, jota ei voi minkäänlaiseksi katutaiteeksi kutsua.


Varsinaista katutaidetta löytyy Metelkovan vaihtoehtoisesta kulttuurikeskuksesta. Vanhat Jugoslavian armeijan kasarmirakennukset jäivät tyhjilleen Slovenian itsenäistyessä ja ne ovat sittemmin toimineet eri alojen taiteilijoiden tyyssijana.


Helteistä Metelkovaa on hauska tutkia ja loputon värikkyys miellyttää lapsiakin. Kuusivuotias innostuu ottamaan paljon valokuvia, joista joihinkin päädyn itsekin.


Metelkova herää toden teolla eloon iltaisin, jolloin sen baareissa on taatusti kova meteli. Nyt ilmapiiri on erittäin seesteinen, eikä ulkona näy montaakaan ihmistä. Halutessaan voisi myös majoittua entisessä vankilassa toimivaan hostelliin, kuten Rajatapaukset-blogista voi lukea.


Muutama muukin matkailija on tullut ottamaan valokuvia. Riippumatoissa makoilevan porukan suunnalta leijaileva tuoksu tuo mieleen Kööpenhaminan Christianian.


Seinämaalauksiin on käytetty runsaasti niin maalia kuin mielikuvitustakin. Monet teoksista ovat huikean hienoja, mutta muutamat seinät näyttävät pelkästään suttuisilta.


Palaamme arkisia katuja pitkin takaisin ydinkeskustaan, jonne ei onneksi ole pitkä matka. Pysähdymme ihailemaan vanhaa pankkirakennusta Vurnikin taloa, jota sanotaan Ljubljanan kauneimmaksi taloksi.


Seuraava kohteemme on Nebotičnik eli suomeksi Pilvenpiirtäjä. Ljubljanan 13-kerroksinen maamerkki ei ehkä vastaa nykypäivän käsitystä pilvenpiirtäjien koosta, mutta 1930-luvulla se oli Jugoslavian korkein rakennus. Nebotičnikin ulkonäkö tuo mieleen samaa aikakautta edustavan Helsingin Torni-hotellin, joka on vajaan metrin slovenialaista serkkuaan matalampi.


Harmaan marmorin ja kreikkalaishenkisten patsaiden hallitsema aulatila näyttää punaisine mattoineen juhlalliselta. Huomio kiinnittyy myös art deco -tyylisiin kierreportaisiin, mutta käytämme ylös päästäksemme modernia hissiä. Nebotičnik kuuluu vielä nykyäänkin Ljubljanan korkeimpien rakennusten joukkoon ja sen kattoterassilta kelpaa katsella kaupunkia.


Maisema kaupungin yli on upea. Katseeni pysähtyy joen toisella puolella kohoavaan linnaan, joka kuuluu Ljubljanan tärkeimpiin nähtävyyksiin. Kävimme linnassa jo edellisellä matkallamme, joten emme yritä mahduttaa sitä tämänkertaiseen ohjelmaamme.


Ajatuksenamme on istahtaa kahdennentoista kerroksen kattoterassilla toimivaan kahvilaan ja syödä kevyttä välipalaa. Listalla mainittuja voileipiä tai mitään muutakaan suolaista ei ole kuitenkaan tarjolla, joten tyydymme näköalojen ihailuun ja palaamme takaisin Ljubljanan kaduille.


Kävelemme hetken Ljubljanica-joen varrella ja pysähdymme Divine-kahvilan terassille. Italialaiset piadinat siirtävät nälkää sopivasti ja samalla voi juoda tuopillisen paikallista Laško-olutta.
Päällimmäisenä jää mieleen tarjoilija, joka muistaa toistaa suomalaisille asiakkaille kaikissa mahdollisissa tilanteissa kiitos Pelicans, kiitos Jokerit.


Suunnistamme joelta kohti Tivoli-puistoa, mutta pysähdymme matkan varrella ihmettelemään Tasavallan aukiota. Laajaa betoninharmaata aukiota reunustavat harvinaisen rumat rakennuskolossit ja tuntuu, kuin olisimme joutuneet hetkeksi aikamatkalle sosialistiseen Jugoslaviaan.


Aukion laidalla toimii myös Slovenian parlamentti. Pääsisäänkäyntiä koristavat lukuisat ihmishahmoja esittävät patsaat.


Saavumme vihdoin Tivoli-puistoon ja löydämme sen laidalta kauniin ruusutarhan. Kukkaloistoa riittää monissa väreissä ja vehreä ympäristö miellyttää muutenkin silmää.


Katselemme kukkia ja kierrämme pienen lammen ympäri. Lapset pääsevät leikkipuistoon, minkä jälkeen istahdamme lammen rannalla toimivaan kahvilaan.

Tivoli-puisto on laaja viheralue, jossa kaupunkilaiset viettävät mielellään aikaansa. Näemme nytkin paikallisia piknikillä, lukemassa kirjaa, heittelemässä frisbeetä tai vain aurinkoa ottamassa. Puisto jatkuisi vielä kauas, mutta keskitymme lammen ympäristöön ja palaamme ruusutarhan kautta kohti keskustaa.


Ilta-aurinko valaisee Ljubljanica-jokea reunustavien rakennusten seiniä. Takana on jo pitkä päivä, jonka aikana lapsetkin ovat jaksaneet kävellä kilometrin toisensa jälkeen ilman ongelmia. Lepäilemme tunnin verran asunnolla ja kuuntelemme avoimesta ikkunasta sisään kantautuvia katusoittajan säveliä.


Lähistöllä riittää ravintolavaihtoehtoja, joten pitkää iltakävelyä ei tarvita. Päädymme Robban terassille, joka on levittäytynyt kävelykadun varteen. Ympäristö on miellyttävä ja ruoka maukasta, joskaan ei poikkeuksellista. Bohinj-järveltä pyydetty taimen maistuu hyvältä ja talon jälkiruoka sisältää niin valkosuklaata kuin mansikoitakin.


Seuraavana aamuna on jo aika jatkaa matkaa eteenpäin. Saavuimme lentokentältä kaupunkiin GoOpti-kyydillä, joka toimi niin nettivarauksen kuin itse kuljetuksenkin osalta mainiosti, eikä hintakaan (36 € / 6 hlöä) ollut paha. Poistumme Ljubljanasta keskustan autovuokraamon kautta, sillä edessä on kierros Slovenian länsi- ja pohjoisosien kauneimmissa luontokohteissa.


Ljubljanaan oli mukava palata vajaan viiden vuoden tauon jälkeen. Slovenian pääkaupunki teki ensimmäisellä kerralla niin vahvan vaikutuksen, että valitsin sen ykköspaikalle joulukuussa julkaisemallani ”Keskikokoisten kaupunkien” suosikkilistalla.


Viehättävä Ljubljana miellytti suuresti myös tällä toisella vierailulla ja sitä on helppo suositella osaksi Slovenian-matkaa. Kovin montaa päivää siellä ei kuitenkaan kannata lomasta käyttää, sillä Slovenia on täynnä toinen toistaan sykähdyttävämpiä matkakohteita. Niistä on tulossa lisää juttuja kesän ja syksyn aikana!


Tiedon uusista blogipostauksista saat parhaiten tykkäämällä Lähtöportista Facebookissa. Lähtöportti löytyy myös Instagramista ja Twitteristä.

Previous Post Next Post

You Might Also Like

4 Comments

  • Reply Timo 27.6.2019 at 11:04

    Kiva luettava ja hyviä vinkkejä tässä ja varsinkin tuossa yhteenvetojutussa. Kiitos!

    Autoillaan Ljubljanasta alkaen 2vkoa elokuun alussa ja tästä saa ideoita reittisuunnitelmaan. Pitää nyt vain eka hoitaa tuo ens viikon reissu Norjaan, niin voi sitten paneutua tähän.

    • Reply Mika / Lähtöportti 27.6.2019 at 21:48

      Kiitos kommentista Timo! Meillä oli tosiaan myös 2 viikon autoilureissu Ljubljanasta alkaen, joten ainakin osassa samoista paikoista kannattaa käydä. Postojnan luolat, Predjaman linna ja Piran on sellaisia edellisen Slovenian-matkan paikkoja, joihin ei nyt palattu uudelleen, mutta joita voi kyllä yhteenvetojutussa mainittujen lisäksi suositella. Slovenian välimatkat on ilahduttavan lyhyitä, joten halutessaan kahteen viikkoon voi mahduttaa vaikka mitä.

      Hyvää Norjan-matkaa! 🙂

  • Reply Katja / Historia de Viajes 27.6.2019 at 19:16

    Ljubljana näyttää niin ihanan tunnelmalliselta kaupungilta. Pari vuotta sitten ihastuin Piraniin ja jo silloin olisi tehnyt mieli lähteä tutkimaan pääkaupunkia ja luontoa. Tämä kyllä nyt vahvisti näkemystäni, että maisemiin pitäisi päästä.

    • Reply Mika / Lähtöportti 27.6.2019 at 21:56

      Ljubljana on harvinaisen tunnelmallinen ja viihtyisä kaupunki, uskon että tykkäisit! Kävin Piranissa vajaat viisi vuotta sitten ja ihastuin siihen myös. Mutta todellakin, lähde tutustumaan Sloveniaan laajemmin ja ajan kanssa, varsinkin luonto on ihan uskomaton 🙂

    Leave a Reply