Unelmaloma Sloveniassa

Palasimme äskettäin onnistuneelta kahden viikon reissulta Sloveniasta. Kolmen sukupolven matkamme oli niin täynnä upeita maisemia ja luontoelämyksiä, että se ylitti suuretkin odotukset.

Olin jo ensimmäisen visiittimme jälkeen valmis julistamaan Slovenian Euroopan aliarvostetuimmaksi matkailumaaksi. Nyt toisella ja pidemmällä matkalla ihastuminen Sloveniaan vain vahvistui. Slovenia on kaikin puolin viihtyisä ja helppo matkakohde, eikä sen vuoriin, jokiin, järviin sekä luoliin voi olla ihastumatta. Välimeren rannalla emme tällä kerralla käyneet, mutta sinnekin voi hurauttaa Ljubljanasta vain reilussa tunnissa. Kompaktissa maassa on monipuolisesti nähtävää ja koettavaa hämmästyttävän pienellä alueella.


Aloitamme matkan sympaattisesta Ljubljanasta, johon ehdin lähestulkoon rakastua jo aiemmalla Slovenian-matkallamme vajaat viisi vuotta sitten. Viivymme pääkaupungissa tälläkin kerralla kaksi yötä. Käymme jo aamuvarhaisella maistelemassa keskustorin kirsikoita, ihmettelemme Metelkovan poikkitaiteellisia seinämaalauksia, katselemme maisemia vanhasta Nebotičnik-pilvenpiirtäjästä ja nautimme Tivoli-puiston vehreydestä. Viihdymme myös kauniissa jokirannassa, jonka terasseilla riittää kesäpäivinä hyörinää.


Poistumme Ljubljanasta autovuokraamon kautta ja suuntaamme noin tunnin ajomatkan päähän Škocjanin luolille. Uskomattoman upeista luolista jäävät mieleen tippukivet, jättimäiset salit sekä ennen kaikkea maan alla hurjasti kuohuva Reka-joki. Vaikuttavaan maanalaiseen maailmaan tutustutaan oppaan johdolla, eikä luolissa saa valokuvata. Myös maanpäälliset maisemat ovat luolien ympäristössä komeita.


Koukkaamme Italian puolelle ja vietämme yhden yön Ronchi Di Sant’Egidio -nimisessä agriturismossa, josta löytyy kaikkiaan viisi vierashuonetta. Vuosisatoja vanhan viinitilan miljöö on upea ja ostamme muutaman pullon talon omia tuotteita mukaamme. Friulin alueen viljelysmaisemissa kelpaa nauttia aamun cappuccinosta ja lapset saavat isäntäperheen Nerone-mäyräkoirasta uuden ystävän.


Kauniit kukkulamaisemat jatkuvat palatessamme takaisin Sloveniaan. Maan tunnetuin viinialue Goriška Brda hurmaa hiljaisilla tunnelmillaan. Pysähdymme pikaisesti Dobrovossa, kunnes jatkamme seudun kauneimmaksi kehuttuun Šmartnon kylään. Pieni Šmartno vastaa odotuksiin, sillä saamme nautiskella niin idyllisistä kujista kuin herkullisesta lounaastakin. Kiipeämme myös lähistöltä löytyvään Gonjačen näkötorniin.


Emme ehdi pysähtyä Goriška Brdaan pidemmäksi aikaa, vaan seuraamme upeanvärisenä virtaavaa Soča-jokea Tolminin laaksoon. Poljubinjin kylässä sijaitseva Nature View House on erinomainen majoitusvalinta seuraavaksi neljäksi yöksi. Lapsille koko matkan suurin elämys ovat naapuritontilla laiduntavat vuokraisännän lemmikkivuohet. Aamut alkavat vuohien syöttämisellä ja yhtenä iltana teemme myös kahden tunnin metsälenkin yhdessä seurallisten eläinten kanssa.


Tolmin on erinomainen kohde luonnonystäville ja aktiivilomailijoille. Vehreän laakson ympäristöstä löytyy monia sykähdyttäviä paikkoja, joista käymme ihailemassa muun muassa Tolminin rotkoa sekä Kozjak- ja Beri-vesiputouksia. Suurimman vaikutuksen tekee silti satumaisen turkoosina hohtava Soča, jota kauniimpaa jokea on vaikea kuvitella maan päälle.


Jätämme haikeat hyvästit vuohille ja Tolminin maisemille, mutta Soča seuraa rinnallamme vielä kymmenien kilometrien ajan. Kenties kauneimmillaan joki on kapeassa Velika korita Soče -rotkossa, jossa kalliot ja virtaava vesi muodostavat upeita näkymiä.


Slovenia on pieni maa, jossa etäisyydet ovat lyhyitä. Matkanteko on toki vuoriston serpentiiniteillä hidasta, mutta muuten taival taittuu joutuisasti ympäristöstä toiseen. Tällä matkalla lastenkaan ei tarvinnut kysellä takapenkiltä montaa kertaa jäljellä olevasta ajoajasta.


Ylitämme Juliaaniset Alpit Vršič-solan komeissa maisemissa ja saavumme Kranjska Goraan, jonne majoitumme matkan jälkimmäiseksi viikoksi. Ohjelmassa on jälleen runsaasti retkiä ympäristöön. Kranjska Goran seudun luonnonnähtävyyksiin kuuluvat esimerkiksi kuvassa näkyvä pieni Jasna-järvi, Sava-joen kirkas lähde Zelenci sekä Martuljekin putoukset.


Yksi oman matkani kohokohdista on vaijeriliuku Planican lentomäessä. Olen aina halunnut tietää miltä hyppyrimäestä hyppääminen tuntuu, ja tämä vauhdikas kokemus antaakin asiasta jonkinlaisen käsityksen. On muutenkin hienoa nähdä eräs maailman tunnetuimmista talviurheilupaikoista omin silmin.


Vaikka vaijeriliuku tuntuikin melko jännittävältä, on matkan hurjin kokemus vielä edessä. Olen ajanut lukuisilla vuoristoteillä ympäri Eurooppaa, mutta mikään niistä ei ole ollut yhtä pelottava kuin nousu kohti Mangartin satulaa. Kaksisuuntainen tie on enimmäkseen vain yhden auton levyinen, hiusneulamutkia riittää, eikä jyrkänteiden reunoilla ole juurikaan kaiteita. Maisemat palkitsevat vaivan, vaikkemme lopulta perille asti pääsekään. Vajaan kahden kilometrin korkeudessa tien peittää nimittäin useamman metrin lumikerros.


Palaamme myös aiemmalta matkalta tutulle Bled-järvelle. Vierailemme tällä kerralla Bledin linnassa, joka sijaitsee dramaattisen kalliojyrkänteen päällä korkealla järven yläpuolella. Pienehkö linna on jo itsessään kiinnostava nähtävyys, mutta suurin elämys muodostuu näkymistä ympäristöön.


Bledin lähistöltä löytyvä Vintgarin rotko kuuluu Slovenian tunnetuimpiin luonnonnähtävyyksiin. Kapeassa kanjonissa virtaava joki on erittäin kaunis ja ilma tuntuu sen rannoilla hellepäivänäkin miellyttävän viileältä. Elämysähky alkaa kuitenkin matkan loppupuolella jo hieman painaa, joten en jaksa tässä tilanteessa innostua Vingarista aivan yhtä paljoa kuin aiemmin näkemistäni Tolminin rotkosta tai Velika korita Sočesta.


Monien matkabloggaajienkin kehuma Bohinj-järvi täyttää odotukset. Ilmapiiri on suosittuun Blediin verrattuna selvästi rauhallisempi ja vuorten reunustaman kirkasvetisen järven maisemat ovat unohtumattomia. Kuljemme sähköveneen kyydissä järven ylitse ja palaamme pohjoisrantaa pitkin kävellen takaisin. Patikointimatkaa kertyy seitsemisen kilometriä.


Mieleen jää myös raekuuro, jonka saamme niskaamme kävellessämme Bohinjin rannalla. Pääsemme onneksi pian autiotalon suojiin siinä vaiheessa, kun taivaalta alkaa pudota golfpalloja muistuttavia jäämurikoita. Tämä onkin aurinkoisen matkamme ainoa sadepäivä.


Kranjska Gora sijaitsee kivenheiton päässä niin Italiasta kuin Itävallastakin. Niinpä käymme tutustumassa myös Italian puolelta löytyviin kirkasvetisiin vuoristojärviin. Kuva on Predil-järveltä, jonka lisäksi kävimme kahdella vierekkäisellä Fusine-järvellä.


Itävallassa vietämme tällä matkalla vain muutaman tunnin. Ajamme Wurzen-solan kautta helteiseen Villachiin, jossa kävelemme hetken vanhassakaupungissa ja syömme lounaan. Villach ei ehdi tehdä suurta vaikutusta, joskaan emme anna sille kunnollista mahdollisuuttakaan. Keskusaukio muutamine sivukatuineen näyttää kyllä mukavalta.


Pysähdymme vielä lentokentälle palatessamme Skofja Lokaan, joka on kuvauksellinen pikkukaupunki melko lähellä Ljubljanaa. Skofja Lokan hiljaisilla kaduilla voi ihailla vanhoja rakennuksia ja kuunnella kirkonkellojen kuminaa. Kaupungin halki virtaava Sora on Savan sivujoki.


Slovenia on miellyttävä sekoitus naapurimaidensa parhaita puolia. Keskieurooppalaisuus näkyy siisteydessä, turvallisuudessa ja ahkerassa työnteossa. Ilmapiirissä on myös välimerellistä leppoisuutta sekä ripaus balkanilaista eksotiikkaa, joka tulee esiin niin kielessä kuin kulttuurissakin.


Naapurimaiden vaikutteet näkyvät myös ravintoloiden ruokalistoilla. Tarjolla on useimmiten niin wienerschnitzeliä, pastaa kuin Balkanin perinneruokaa ćevapčićiakin. Emme lähteneet hakemaan erityisiä ruokaelämyksiä ja nälän hetkellä vastaan tulleiden ravintoloiden tasoa voisi kuvailla useimmiten keskinkertaiseksi. Omaan makuuni sopivat parhaiten Slovenian kirkkaista vesistä pyydetyt taimenet.


Slovenian viihtyisään tunnelmaan vaikuttavat tietenkin ihmiset. Lähes kaikki kohtaamamme paikalliset jättivät itsestään positiivisen mielikuvan. Useimmat slovenialaiset puhuvat erinomaista englantia ja heidän kanssaan on helppo tulla juttuun. Omasta pienestä maasta osataan olla ylpeitä, mutta kansanluonteessa on myös aimo annos suomalaisille tuttua vaatimattomuutta. Monet tapaamani slovenialaiset vaikuttivat rehdeiltä ulkoilmaihmisiltä, jotka arvostavat puhdasta luontoa ja haluavat myös suojella sitä.


Koko Sloveniaa emme toki tälläkään matkalla nähneet, sillä käymämme alueet kuuluvat maan läntisimpään kolmannekseen. Uutta mielenkiintoista koettavaa riitti sopivasti joka päivälle, mutta kiirekään ei päässyt yllättämään. Nautimme luonnosta varsinkin vehreän Tolminin ja vuoristoisen Kranjska Goran ympäristöissä. Seuraavasta Slovenian-reissusta voisi rakentaa tuttujen ja uusien kohteiden yhdistelmän. Hahmotelma matkaohjelmasta on nimittäin jo mielessä, sillä Sloveniaan täytyy palata vielä useamman kerran!


Julkaisen kesän ja syksyn aikana runsaasti postauksia, jotka esittelevät matkan aikana näkemiämme kohteita tarkemmin. Tiedon uusista julkaisuista saat parhaiten tykkäämällä Lähtöportista Facebookissa. Lähtöportti löytyy myös Instagramista ja Twitteristä.

Previous Post Next Post

You Might Also Like

8 Comments

  • Reply Piyya 23.6.2019 at 16:06

    Ei voi muuta kuin ihastella noita maisemia 💙
    Maisemien lisäksi ystävälliset ihmiset, jotka toivottaa tervetulleeksi, niin eipä siinä paljon enempää tarvitse. No se ruoka tietysti, mutta se on pääsääntöisesti hyvää Balkanilla.
    Seuraaviin kuviin ja tunnelmiin.

    • Reply Mika / Lähtöportti 23.6.2019 at 20:44

      Sloveniassa tuntuu olevan moni asia kohdallaan ja olo on aina ollut tervetullut. Totta kai joka maassa on kaikenlaisia ihmisiä, mutta noin yleisesti ottaen slovenialaisten kanssa on ollut harvinaisen helppo tulla toimeen. Slovenian kuvia ja tunnelmia on tosiaan luvassa moneen kertaan, kunhan vain ehdin kirjoittaa jutut valmiiksi 🙂

  • Reply espanjaan 23.6.2019 at 22:36

    Slovenia on ihana. Kolmen käynnin jälkeen odotan neljättä, vaikka viimeisin oli kolmiviikkoinen. Silloin majapaikkamme oli Godz Martuljekissa pieni vuoristomökki. Meillä oli pyörät mukana ja pyöräilimme ympäriinsä, mm Fusine-järville ja ympäristön putouksille ja ajelimme milloin minnekin. Kiitos ihanista kuvista, niiden kanssa oli mukava fiilistellä muistoja.

    • Reply Mika / Lähtöportti 24.6.2019 at 11:53

      Sloveniaan voi varmasti palata aina uudelleen vaikka pidemmäksikin aikaa. Meidänkin majoitus oli tarkkaan ottaen Godz Martuljekissa, vaikka tekstissä mainitsinkin vain Kranjska Goran. Laaksossa näkyi nytkin paljon pyöräilijöitä. Joskus olisi kiva palata tuolle seudulle uudestaan ja vaikka sitten vuokrata pyörät, pyörätiet näytti olevan erinomaisessa kunnossa.

  • Reply Abdullah Koo 23.6.2019 at 23:33

    Slovenia on kyllä täydellinen, ns jokaiselle jotakin kohde.

    • Reply Mika / Lähtöportti 24.6.2019 at 11:58

      Näin on, pienestä maasta löytyy uskomattoman paljon monipuolista nähtävää ja koettavaa.

  • Reply Jonna 23.7.2019 at 11:20

    Kävimme kesäkuussa Sloveniassa. Ihastuin täysin tuohon kauniiseen maahan! Ehdimme käydä Planicassa, Kranjska Gorassa, Kranjissa, Bledillä ja Vintgarinbrotkolla, Postojnassa ja Ljubljanassa. Tutulta näyttää siis kuvasi noista paikoista. Haluan ehdottomasti mennä joskus takaisin!

    • Reply Mika / Lähtöportti 23.7.2019 at 21:25

      Slovenia on kyllä uskomattoman kaunis! Paljon olette tekin ehtineet nähdä, mutta eihän tuossa maassa yksi kerta riitä. Toivottavasti pääsette pian takaisin 🙂

    Leave a Reply