Sateinen paluu Antibesiin

Viime syksyn Ranskan-matkalta on jäänyt vielä muutamia tarinoita kertomatta. Sympaattinen Antibes kuuluu suosikkipaikkoihini koko Euroopassa, eikä edes huono sää pilannut paluuta kauniille kujille.

Sade piiskaa tuulilasia, kun liikenneympyrät johdattelevat meitä kohti Antibesin keskustaa. Kadut alkavat näyttää tutuilta rautatieaseman tienoilla, ja saavumme parin kiperän kaistanvaihdon jälkeen huvivenesataman reunalle. Vanhempi tyttäristä tunnistaa heti huoneistohotellin, jossa lomailimme viikon kesällä 2015. Se oli upea matka, jonka aikana ihastuimme Antibesiin täysin.

Kuvaukselliset kujat, tyylikkäät rakennukset ja rannikkokaupungin viehättävä tunnelma tekivät silloin suuren vaikutuksen. Olenkin innoissani päästessäni takaisin Antibesiin, vaikka kaupungilla kiertelyyn ei nyt jääkään kuin muutama tunti aikaa.

Jätämme auton rantakadun varrella olevaan parkkihalliin. Ulkona odottaa lohduton sade, joka valuu harmaalta taivaalta hiljaisille kujille. Askeleet ohjaavat kuin itsestään kohti Antibesin toria, Le Marché Provençalia.

Tuolla aiemmalla matkalla kävelin jokaisena seitsemänä aamuna Le Marché Provençalin herkkujen äärelle. Lähdin yleensä matkaan muun perheen vielä nukkuessa ja palasin aamiaistarpeet repussa hotellihuoneen parvekkeelle. Nuo aamuhetket olivat itselleni suuri nautinto. Nyt päivä on jo sen verran pitkällä, että suurin osa paikallisista lienee jo tehnyt ostoksensa. Lähinnä englantia tai saksaa puhuvia matkailijoita on liikkeellä jonkin verran.

Tuntuu hauskalta tunnistaa muutaman kauppiaan kasvot vielä reilun kolmen vuoden jälkeenkin. Sama hyvin englantia puhuva nuori mies kauppaa hedelmiä katetun torin sisäänkäynnin vieressä. Kierrän nyt kaukaa kastikekauppiaan, joka tarjosi eräänä aamuna aivan liian tulista harissa-tahnaa maistiaisiksi. Tuntuu kuin olisin palannut kotiin.

Värikäs Le Marché Provençal on oikea herkuttelijan aarreaitta. Tiskit notkuvat tuoreiden vihannesten, tuoksuvien mausteiden sekä korsikalaisen juuston ja tymäköiden makkaroiden alla. Oliivit tai tapenadet loppuvat täällä tuskin koskaan kesken.

Myös houkuttelevia hedelmiä riittää, mutta epäilen ettei niiden mehukkuus voi olla yhtä täydellinen kuin kesän parhaalla satokaudella. Ostamme silti muutaman mandariinin, persikan ja nektariinin mukaamme.

Torin tarjonta ei rajoitu pelkkiin elintarvikkeisiin. Ostettavaksi löytyy myös esimerkiksi perinteistä provencelaista saippuaa sekä näyttäviä kukkia.

Torin toisessa päässä paistetaan alueen omaa pikaruokaa soccaa. Yksinkertainen resepti muodostuu kikhernejauhoista, oliiviöljystä, vedestä ja suolasta.

Lettua muistuttavalla soccalla on hieman omalaatuinen, mutta miellyttävä maku. Socca on myös lasten mieleen, koska he pyytävät useampaan kertaan lisää syötävää. Rasvan käytössä ei ole säästelty ja sormet on lopuksi syytä pyyhkiä paperilla kuiviksi.

Huomaan torin laidalla tutun leipomon, jonka croissanteja ja patonkeja muistan kantaneeni aamupalapöytään. Tiskillä näkyy myös herkullisia leivoksia.


Emme voi jättää väliin torin kulmilla sijaitsevaa Fromagerie l’Etable -juustokauppaa. Hyvät muistot tulvivat mieleen täälläkin. Ystävällinen omistajapariskunta kertoo juustoista englanniksi ja tarjoaa mielellään pieniä maistiaisia. Mukaamme tarttuu niin brietä kuin beaufortiakin.

Voi olla että juustokaupan hinnoissa on jo sijainnistakin johtuen pientä turistilisää, mutta näiden makujen ja palvelun vuoksi palaan tänne varmasti myös seuraavalla Antibesin-visiitillä.

Vanhankaupungin kujien labyrintti sopii täydellisesti kiireettömään vaelteluun. Sadekin hellittää sopivasti, vaikkei taivas kunnolla kirkastukaan. Tuntuu oikeastaan hyvältä nähdä tuttu Antibes myös tällaisena syyspäivänä, jolloin se on paljon hiljaisempi ja arkisempi kuin aurinkoisella kesäsesongilla.

Antibes on kaunis sateellakin. Viherkasvit ja puiset ikkunaluukut värittävät vanhojen kivitalojen seiniä. Torilta ei tarvitse mennä kovin kauas löytääkseen täysin autioita kujia. Ikkunasyvennykseen kiivennyt musta kissa katselee harvoja ohikulkijoita tarkkaavaisena.

Koukkaamme Grimaldien linnan lähistöllä rantakadulle katselemaan Välimeren hyisiä aaltoja. Linnassa toimiva Picasso-museo jää tälläkin kerralla tutkimatta.

Turvaudumme nälän yllättäessä Key Westiin, jota voisi kuvailla yksinkertaiseksi snack bariksi. Kaipaamme tällä kerralla mahdollisimman nopeaa ja helppoa lounasta, mihin tarkoitukseen edulliset kanawrapit kelpaavat oikein hyvin. Antibesista löytyy toki myös runsaasti laadukkaampaa ruokaa Michelin-ravintoloista lähtien.

Kierros on mukava päättää satamaan. Port Vaubanissa voi ihailla toinen toistaan suurempia veneitä, joiden taustalla kohoaa vuosisatoja vanha linnoitus. Suuret pisarat alkavat jälleen ropista niskaan, joten palaamme viereiseen parkkihalliin ja heitämme haikeat hyvästit Antibesille.

Tämä pieni retki Antibesiin olisi varmasti ollut erilainen, jos emme olisi tunteneet kaupunkia entuudestaan. Voi olla, ettei Antibes olisi tällä säällä ja aikataululla tehnyt minkäänlaista vaikutusta ja mieleen olisivat jääneet vain sateen kastelemat varpaat.

Nyt paluu tutuille kujille toi hyvän mielen ja lämpimiä tunteita. Oli hauska huomata, kuinka tarkasti muutaman vuoden takaiset kävelyreitit olivat jääneet mieleen. Toivon palaavani Antibesiin taas uudelleen vähintään pariksi päiväksi. Pidempäänkin siellä voisi toki viihtyä, koska upeita päiväretkikohteita riittää niin Rivieran rannikolla kuin vuoristoisessa sisämaassakin.

Lue myös aiemmasta matkasta kertova postaukseni Oi Antibes!


Tiedon uusista blogipostauksista saat parhaiten tykkäämällä Lähtöportista Facebookissa. Lähtöportti löytyy myös Instagramista ja Twitteristä.

Previous Post Next Post

You Might Also Like

4 Comments

  • Reply Piyya 19.6.2019 at 10:49

    Mun kevään reissu Nizzaan ja Rivieralle oli ihan liian lyhyt. Sinne on vaan palattava uudestaan. Antibesissa jäi minulle ihan torsoksi kun kuvittelin mahduttaa ni sen saamiselle päivälle Cannesin kanssa, no onhan se nyt ihan selvää että se ei ollut edes pintaraapaisu. Ihan vaan kurkistus ihanaan kylään. Tuonne palaan aivan vaatimasta uudellen. Ja ei nämä sinun tunnelmat ja kuvat levittänyt tuskaani ollenkaan 😊

    • Reply Mika / Lähtöportti 19.6.2019 at 21:40

      Rivieralle kannattaa todellakin palata paremmalla ajalla! Nyt kun olet saanut jonkinlaisia pintaraapaisuja useammasta paikasta, on helpompi valita missä haluat seuraavalla kerralla aikaasi viettää. Rivieralla riittää aina retkimahdollisuuksia, on makuasia haluaako tukikohdakseen Nizzan, Antibesin tai jonkun muun 🙂

  • Reply Arja / Elämänmakuisia matkoja 21.6.2019 at 07:40

    Antibes on hurmaava, myös yksi lempikaupungeistani eteläisessä Euroopassa💕

  • Leave a Reply