Kävelyllä George Townissa

Palaan vielä yhden postauksen verran Penangin saaren tunnelmiin, joista saimme nauttia tammikuun alussa. George Townin kaduilla kannattaa kulkea aistit avoinna ja nauttia värikkään kaupungin monikulttuurisesta tunnelmasta.

Aamun ilmassa on tuulahdus miellyttävää raikkautta ennen helteen nousemista tuskallisiin lukemiin. George Town vasta heräilee uuteen päivään. Hiljaista ajotietä reunustaa avonainen viemäri, jonka takana toisiinsa kiinni rakennettujen kaksikerroksisten talojen rivistö jatkuu aina seuraavaan kadunkulmaan saakka.

Huomio kiinnittyy seinien lohkeilleeseen maaliin, repsottaviin ikkunaluukkuihin ja kiinalaisin paperilyhtyihin. Mopoja on pysäköity sinne tänne. Sandaalit läpsyvät hauskasti asvaltilla. Tuo ääni muistuttaa lomasta ja vapaudesta, tuoden samalla mieleen monia muistoja menneiltä reissuilta.

Pysähdyn pienen Loo Pun Hong -buddhalaistemppelin kohdalle. Mopoa käynnistämässä ollut mies haluaa tarinoida rakennuksen historiasta. Kahden ja puolen vuosisadan perinteet ovat kuulemma niin vaikuttavat, ettei sisätiloja voi jättää katsomatta. Niinpä kävelen kapean muurien reunustaman pihan halki auringon polttaman nurmikon ylitse. Joku pesee temppelin edustan punertavia laattoja laiskasti letkusta suihkuavalla vedellä, joka pian kuivuu aamuauringossa.

Temppelin sisällä viereeni ilmestyy vanha mies, joka kysyy kotimaastani. Pinlan kuulostaa oudolta ja Eurooppakin taitaa olla hieman epäselvä käsite. Lopulta sillä ei taida olla suurtakaan merkitystä. Hiljennymme hetkeksi katsomaan kullattuja koristeita, kunnes palaan George Townin kaduille.

Vihreäseinäinen Peranakan Mansion kuuluu George Townin nähtävyyksiin. Kartanossa toimiva museo jää kokematta, mutta entisöidyn rakennuksen siisti ulkonäkö kiinnittää huomion seudulla, jossa halkeilevia seiniä, kuluneita laattoja ja ruostuneita kaltereita riittää yllin kyllin.

Vanhankaupungin keskeltä löytyvän Little Indian keittiöt ovat aukeamassa ja houkuttelevat tuoksut leviävät jo ympäristöön. Kiireettömiä ihmisiä istuskelee varjoissa, mutta useimpien kauppojen ovet on vielä suljettu.

Päivä lämpenee nopeasti auringon noustessa entistä korkeammalle. Vanhankaupungin kaduille kerääntyy ihmisiä ihailemaan upeita seinämaalauksia. Kerroin katutaiteesta tarkemmin jo aiemmassa jutussani.

Lähestymme ranta-aluetta, josta löytyy kuusi paikallisten sukujen asuttamaa laituria. Kiinalaiset siirtolaiset rakensivat talonsa veden päälle jo useita sukupolvia sitten. Ratkaisu oli sikäli kätevä, että koska talot eivät sijaitse maalla, ei asukkaiden tarvitse paikallisten lakien mukaan maksaa lainkaan veroa. Näistä persoonallisista laitureista käytetään nimitystä clan jetties.

Aloitamme eteläisimmästä laiturista Yeoh Jettystä. Arkisilta näyttävien kirjavien rakennusten välissä on hiljaista, eikä missään näy ketään. Laiturilla näkyy muutama mopo, muovisia roskiksia ja viherkasveja. Vierailu herättää myös ristiriitaisia tunteita. On hyvä muistaa, että laiturit ovat ihmisten koteja. Vaikka matkailijat ovat tervetulleita, täytyy paikallisten yksityisyyttä kunnioittaa.

Yeoh Jetty jatkuu rakennusten jälkeen avoimena meren ylle. Pysähdyn kuvaamaan läheistä kiinalaistemppeliä. Laituriin on maalattu hauskoja kuvioita.

Myös toinen, useamman suvun yhteinen Mixed Clan Jetty vaikuttaa hiljaiselta. Tuntuu mukavalta huomata, että perinteinen asumismuoto on yhä voimissaan. Lautasantenneista päätellen laiturienkin päällä voidaan onneksi nauttia myös nykyaikaisista mukavuuksista. Ilma tuntuu pysähtyneeltä ja lapset valittavat tukahduttavaa hellettä.

Lee Jetty on edellisiä laitureita suurempi, yhtenäisempi ja siistimmäksi puunattu. Paikallinen nainen kaupittelee terassillaan jäätelöä ja ilahtuu saadessaan asiakkaita. Pakastimen kätköistä löytyy muun muassa keltaista durian-jäätelöä, jota täytyy tietenkin maistaa.


Maku on yllättävän neutraali, eikä herätä suuria tuntemuksia puolesta tai vastaan. Istumme varjoisalla penkillä ja katselemme ainoaa ohikulkijaa, joka sattuu olemaan punertava kissanpentu.

Tan Jettyltä löytyy pieni koiratarha, jonka asukkaat räksyttävät innokkaasti aitauksissaan. Ihmisiä näkyy sen sijaan vain muutamia ja tunnelma on varsin seesteinen. Tämäkin laituri jatkuu pitkälle asuinrakennuksista eteenpäin, aina jonkinlaiselle majalle saakka.

Päädymme lopulta Chew Jettylle, joka on näkemistämme laitureista ylivoimaisesti vilkkain. Chew Jetty sijaitsee katutaiteen koristaman Armenian-kadun päässä, joten se sopii erinomaisesti monen turistin reitille.


Tunnelma eroaa oleellisesti aiemmista jettyistä, sillä täältä löytyy markkinameininkiä, rihkamapuoteja ja pari ravintolaakin. Ahtaalla talojen väliin jäävällä käytävällä riittää kulkijoita ruuhkaksi asti, eikä aiempien laiturien seesteisyydestä ole tietoakaan. Emme viihdy tungoksessa pitkään ja palaamme kuivalle maalle.


Little India ja muukin vanhakaupunki on herännyt hiljaisen aamun jälkeen eloon. Ohitamme värikkään hindutemppelin Sri Mahamariammanin sekä kiinalaisen Kuan Yin -temppelin. Alueen tuoksut tuovat nenään niin curryn kuin suitsukkeidenkin aromeja.

Vaatekaupoissa myydään värikkäitä sareja ja taustalla kaikuvat intialaisen musiikin rytmit. Valkonaamaisiin ohikulkijoihin ei kiinnitetä sen kummemmin huomioita, joten saamme seikkailla kaduilla omaan tahtiimme.

Unescon suojelema George Townin vanhakaupunki on oikea rappioromantikon unelma. Pittoreskit vanhat talot seuraavat toisiaan. Useiden rakennusten edustalla on kapeita holvikäytäviä, joista voi hakea suojaa auringonpaisteelta tai ohi kiitäviltä mopoilta.

Kaduilla ei kannata kiirehtiä, jos rakennusten kauniit laatat, ikkunaluukut ja muut yksityiskohdat kiinnostavat. Rennon asenteen mallia näyttää erään talon edustalle nukahtanut kissa.

Suunnistamme illan tullen vanhastakaupungista pohjoiseen. Sekä kaupungintalo että sen naapurista löytyvät virastot edustavat näyttävää arkkitehtuuria.

Ehdimme sateen kastelemalle rantakadulle katsomaan, kuinka laskeva aurinko värittää taivasta miedosti punertavilla sävyillä. Merellä näkyy muutamia laivoja. Hieman myöhemmin taivaalle ilmestyy kuunsirppi, joka näyttää täälläpäin maailmaa kumoon kaatuneelta.

Nautin George Townin kodikkaasta tunnelmasta. Vaikka eksotiikkaa riittääkin, voi kaupungilla kierrellä turvallisin mielin myös illan pimennyttyä. Iltakävely vanhassakaupungissa on lasten mielestä sekä hauskaa että sopivasti jännittävää, koska repsottavien ikkunaluukkujen koristamat rakennukset näyttävät oikeilta kummitustaloilta.

Pienet sadekuurotkaan eivät haittaa, sillä ne tuntuvat tässä ilmastossa pelkästään raikastavilta. Pysähdymme katselemaan talojen rapistuneita seiniä ja koristeellisia yksityiskohtia. Muutamat ikkunat ovat avoinna, eikä kiinalaisten perheiden suitsukkeentuoksuisia kotialttareita voi olla ohi kulkiessa huomaamatta. Erään katoksen suojissa lymyilee arkoja kissanpentuja, jotka katselevat ohikulkijoita silmät suurina.

Suitsukkeita näkyy myös katujen varsilla. Baareissa soi länsimainen musiikki ja niin paikallisilla kuin matkailijoillakin näyttää olevan hauskaa. Päädymme hetkeä myöhemmin hämärälle kujalle, jonka kaikki muut kulkijat ovat moskeijasta kotiin palaavia parrakkaita miehiä. George Townissa tuntuu riittävän pieniä yllätyksiä ja monenlaisia kontrasteja.


George Town jää mieleen kiehtovana kaupunkina, jossa aasialaiseen eksotiikkaan voi tutustua turvallisessa ympäristössä. Kulttuurien moninaisuus ja sopuisalta näyttävä yhteiselo tekee vaikutuksen. Kuvauksellisen kaupungin parhaisiin puoliin kuuluu ehdottomasti myös paljon kehuttu ruokatarjonta sekä oivaltava katutaide. Helteen ahdistaessa tai janon yllättäessä voi aina pysähtyä uusien herkkujen äärelle lepäämään. George Town on elämys kaikille aisteille.

Lue myös aiemmat George Townia käsittelevät postaukseni:
5+1 syytä ihastua George Towniin
Iloista katutaidetta George Townissa
Monien makujen Penang
Näkymiä Komtar-tornin lasilattialta

Tiedon uusista blogipostauksista saat parhaiten tykkäämällä Lähtöportista Facebookissa. Lähtöportti löytyy myös Instagramista ja Twitteristä.

Previous Post Next Post

You Might Also Like

2 Comments

  • Reply Piyya 22.5.2019 at 21:43

    Samoissa maisemissa kuljen itsekin massa luonnoksessa olevassa jutuissani.
    Näkökulma on vaan vähän toisenlainen. Kiva lukea tätä positiivista juttua ja kuljeskella taaa katuja kuvissasi.

    • Reply Mika / Lähtöportti 25.5.2019 at 13:02

      Kiitos Piyya! Olen monesti pohtinut, kuinka mielikuva koko matkakohteesta muodostuu usein muutamien sattumien kautta. Esimerkiksi kohteessa ensimmäiseksi kohdatuilla ihmisillä on valtava merkitys, samoin välillä on ihan tuurista kiinni mille kujalle sattuu kääntymään, millainen on sää, millaiset ennakko-odotukset on, tai sattuuko valitsemaan mieluisan ravintolan tai hotellin. Ymmärrän kyllä negatiiviset tunteesi Penangista, mulle on jäänyt esimerkiksi Amsterdamista tosi monta ikävää sattumaa mieleen, vaikka monet muut kaupunkia kehuukin.

    Leave a Reply