Kirjan ja ruusun päivä

Barcelonassa alkunsa saanut Kirjan ja ruusun päivä on levinnyt ympäri maailman ja nykyään huhtikuun 23. päivänä juhlitaan lukemista ympäri maailman. Listasin sen kunniaksi muutaman suosikkikirjani – matkailua sivuten tietenkin.

Kirjan ja ruusun päivä sai alkunsa, kun Valenciasta Barcelonaan muuttanut Vicente Clavel Andrés teki aloitteen kirjallisuutta juhlistavasta merkkipäivästä. Muun muassa toimittajana, kirjailijana ja kääntäjänä työskennelleen miehen ehdotus sai kannatusta ja Espanjan kuningas Alfonso XIII allekirjoitti vuonna 1926 asetuksen espanjalaisen kirjafestivaalin perustamisesta. Juhlapäivä valikoitui Espanjan merkittävimmän kirjailijan Miguel de Cervantesin kuolinpäivän mukaan. Sattumalta myös William Shakespeare kuoli 23. huhtikuuta, jopa samana vuonnakin, mutta todellisuudessa eri aikaan, koska Britanniassa käytettiin tuolloin vielä gregoriaanisen kalenterin sijasta juliaanista kalenteria.

Kirjan ja ruusun päivä tunnetaan Barcelonassa Sant Jordin päivänä. Katalonian suojeluspyhimys, suomalaisittain Pyhä Yrjö, surmasi tarinan mukaan lohikäärmeen, jonka verestä kasvoi ruusupensas. Yrjö antoi kauniin tulipunaisen ruusun pelastamalleen prinsessalle. Nykyään Sant Jordi on Barcelonan kadut tukkiva karnevaali, jonka aikana myydään miljoonia ruusuja ja lukemattomia kirjoja.

Perinteen mukaan mies antaa juhlapäivänä naiselle ruusun ja nainen miehelle kirjan. Roolit ovat kuitenkin viime vuosina sekoittuneet, joten ruusuja tai kirjoja voi halutessaan antaa kenelle haluaa. Sant Jordin ruusut ovat perinteisesti punaisia, mutta muutkin värit ovat lisänneet viime aikoina suosiotaan. Huhtikuun 23. on nykyään myös Unescon julistama kirjan ja tekijänoikeuksien päivä, jota vietetään ympäri maailman.

Listasin juhlapäivän kunniaksi muutaman suosikkikirjani, jotka johdattavat nojatuolimatkoille eri puolille maailmaa. Hyvän matkakirjan ei tarvitse olla opaskirja. Fiktiivinenkin tarina voi valottaa historiaa, auttaa ymmärtämään matkakohdetta tai yksinkertaisesti vain viihdyttää jonnekin päin maailmaa sijoitetussa ympäristössä.



CARLOS RUIZ ZAFÓN – UNOHDETTUJEN KIRJOJEN HAUTAUSMAA -SARJA

Kirjan ja ruusun päivänä ei voi unohtaa Barcelonaa. Olen käynyt kaupungissa kahdesti, mutta Barcelonaan sijoittuvien kirjojen lukeminen saa harkitsemaan jo kolmattakin kertaa. Carlos Ruiz Zafón on vanginnut kotikaupunkinsa hämyisen tunnelman mestarillisella tavalla kirjojensa sivuille. Jännittävät juonenkäänteet erilaisine ihmiskohtaloineen ovat todella koukuttavia, mutta minulle Zafónin kirjojen tärkein päähenkilö on itse Barcelona kaikessa salaperäisyydessään.

Zafónin neljä tunnetuinta teosta muodostavat nimellä Unohdettujen kirjojen hautausmaa tunnetun sarjan. Kirjoista kuuluisin lienee ensimmäisenä ilmestynyt Tuulen varjo, jota seurasivat Enkelipeli ja Taivasten vanki. Kolme toisiinsa kytkeytyvää tarinaa voi halutessaan lukea missä järjestyksessä tahansa, mutta sarjan viimeinen ja mielestäni paras, vuonna 2016 ilmestynyt Henkien labyrintti, täytyy säästää viimeiseksi. Henkien labyrintti paljastaa aiemmissa kirjoissa avoimiksi jääneet arvoitukset ja yhdistää monien tutuksi tulleiden hahmojen kohtalot yllättävilläkin tavoilla toisiinsa.



ILDEFONSO FALCONES – MEREN KATEDRAALI JA FATIMAN KÄSI

Toinen kotikaupunkinsa menneisyyttä upeasti kuvaava barcelonalainen on Ildefonso Falcones. Siinä missä Zafónin kirjoissa kärvistellään muun muassa Francon diktatuurin varjossa, sukeltaa Falcones huomattavasti syvemmälle historiaan. Meren katedraali kuvaa synkkää keskiaikaa ja 1300-luvulla rakennetun Santa María del Marin goottilaiskirkon rakennustöitä. Aihe saattaa kuulostaa tylsältä, mutta tarina vie mukanaan. Päähenkilö Arnau kasvaa mieheksi luokkayhteiskunnassa, jossa maaorjan pojan lähtökohdat ovat varsin heikot.


Tällä hetkellä luen iltalukemisekseni saman kirjailijan Fatiman kättä. Tuhatsivuisen tiiliskiven tapahtumat vievät 1500-luvun Andalusiaan, jossa kristityt ja maurit käyvät säälimätöntä valtataistelua toisiaan vastaan. Nuori päähenkilö Hernando seikkailee sodan melskeissä molempien osapuolten verta suonissaan. Kertomus on paikoitellen raaka, mutta epäilemättä realistinen. Falcones hallitsee historialliset faktat ja elävästi kirjoitettu tarina valottaa alueen menneisyyttä mukaansatempaavaan tyyliin. Fatiman käden lukeminen syventää taatusti matkakokemusta, kun päädyn seuraavan kerran tutkimaan maurilaisen arkkitehtuurin helmiä Etelä-Espanjaan.



FRANK MCCOURT – SEITSEMÄNNEN PORTAAN ENKELI

Seitsemännen portaan enkeli on Frank McCourtin omaelämäkerrallinen teos, jossa rutiköyhä irlantilaisperhe yrittää selviytyä kurjuuden keskellä. Frank syntyy Brooklynissa, mutta perhe joutuu pian muuttamaan sukujuurilleen Irlantiin ja päätyy Shannon-joen kylmänkosteille rannoille Limerickiin. Isä ryyppää vähäiset rahansa, uusia lapsia syntyy, eikä perheelle tahdo riittää sen paremmin ruokaa kuin ehjiä vaatteitakaan. Katolinen irlantilainen lapsuus on kurjaakin kurjempi, mutta Pulitzer-palkitulla McCourtilla on ihailtava kyky kertoa traaginen tarina lämminhenkisesti ja huumoria unohtamatta.

Seitsemännen portaan enkelin voi katsoa myös elokuvana, jonka alkuperäinen nimi on kirjan tavoin Angela’s Ashes. Aion lukea tilaisuuden tullen myös Frankin myöhemmistä vaiheista kertovat kirjat Amerikan ihmemaassa ja Liitupölyä. Vaikka olenkin matkustanut Irlannissa useampaan kertaan, on Limerick toistaiseksi näkemättä. Haluaisin joskus tutustua kaupunkiin ja käydä samalla myös kirjailijalle omistetussa Frank McCourt Museumissa.



ANDERS C. KROGH – JAGUAARIN VOIMA

Anders C. Kroghin kirja vie unohtumattomalle seikkailulle Amazonin sademetsään, jossa nuori norjalaismies voittaa alkuperäiskansan luottamuksen puolelleen ja pääsee viettämään vuoden viidakkokylässä. Krogh sopeutuu eristäytyneen kansan omaperäisiin tapoihin ja osallistuu rituaaleihin. Hän lähtee mukaan jännittäville metsästysretkille, oppii kieltä ja ymmärtää puhtaan luonnon merkityksen metsien kansalle.

Ennakkoluulottoman seikkailutarinan vastapainona on huoli sademetsien tulevaisuudesta. Metsurit, salametsästäjät, öljy-yhtiöt, huumeviljelijät, lähetyssaarnaajat ja muut ryhmät uhkaavat omilla toimillaan niin alkuperäiskansojen kulttuuria kuin kokonaisten sademetsien tulevaisuutta. Krogh työskentelee nykyään Rainforest Foundation Norway -järjestössä Perun ja Kolumbian sademetsien suojelemiseksi.


Tiedon uusista blogipostauksista saat parhaiten tykkäämällä Lähtöportista Facebookissa. Lähtöportti löytyy myös Instagramista ja Twitteristä.

Previous Post Next Post

2 Comments

  • Reply Eija/Lentävä joogamatto 23.4.2019 at 18:12

    Tässäpä olikin uutta tietoa Kirjan ja ruusun päivästä 🙂 Hyviä kirjavinkkejä. Donna Leonin Brunetti-dekkarit ovat loistavia Venetsian kuvaajia. Zafónilta olen lukenut jonkin kirjan. Nyt Kirjan ja ruusun päivänä tosin lainasin vain kirjastosta muutaman suomalaisen romaanin.

    • Reply Mika / Lähtöportti 24.4.2019 at 11:02

      Kirjan ja ruusun päivän tausta on ihan mielenkiintoinen ja tuon päivän kokeminen joskus Barcelonassa voisi olla hauskaa, vaikka tungosta varmasti olisikin. Minulla onkin yksi Brunetti-dekkari kirjahyllyssä odottamassa. En ole vielä uskaltanut aloittaa, kun pelkään sen johtavan koko sarjan lukemiseen ja Venetsian-matkaan 😀

    Vastaa käyttäjälle Mika / Lähtöportti Cancel Reply