Katutaidetta ja nostalgiaa Vilnassa

Halusimme nähdä Vilnaa myös hieman vanhankaupungin ulkopuolella. Kaupungin hienoimmat katutaideteokset löytyvät Loftas Open Gallerysta ja matkaeväät kannattaa hankkia yli satavuotiaasta kauppahallista.

Moni Vilnassa käynyt matkailija tuntee parhaiten siistiksi ja tyylikkääksi puunatun vanhankaupungin. Kerroin tuosta kauniista alueesta itsekin aiemmassa jutussani. Ympäristö muuttuu kuitenkin erilaiseksi heti, kun poistutaan tiiviin historiallisen alueen ulkopuolelle.

Vanhakaupunki jää taakse, kun astumme Aamuruskon portin kautta kohti rautatieasemaa. Jatkamme parisataa metriä eteenpäin, kunnes käännymme kohti Pylimo-katua. Aseman seutu ei edusta enää samanlaista klassista kauneutta kuin kirkkojen sävyttämä vanhakaupunki barokki- ja renessanssirakennuksineen. Esillä on myös värikästä katutaidetta.

Majoituimme reilut viisitoista vuotta sitten Vilnassa Pylimo-kadun varrella sijaitsevaan Mikotel-hotelliin. Seinän rappaukset ovat hieman halkeilleet, mutta edullinen hotelli näyttää olevan edelleen pystyssä. Ympäristöön on sen sijaan ilmestynyt seinämaalauksia, joista löytyy myös maailmanpolitiikasta tuttuja hahmoja.

Loiva alamäki johdattaa meidät Hales Turgus -kauppahalliin, joka on toiminut kaupunkilaisten rakastamana ostospaikkana jo yli sadan vuoden ajan. Kellertävän tiilirakennuksen sisältä löytyy laaja valikoima elintarvikkeita värikkäistä vihanneksista monenlaisiin makkaralaatuihin. Myynnissä on myös vaatteita ja muita tuotteita.

Hallista löytyy myös koko joukko pieniä ravintoloita ja kahviloita, joista suosituimpiin riittää asiakkaita jonoksi asti. Mieleen häivähtää ajatus vuosista, jolloin jonot olivat vielä paljon pidempiä, mutta vaivanpalkaksi sai tuskin mitään kuivakkaa leipää kummempaa. Onneksi ajat ovat muuttuneet.

Kauppahallin pääovella katse kiinnittyy kadun toiselle puolelle maalattuun katutaideteokseen. Kokonaista kerrostalon päätyä koristaa italialaisen Millon nerokas työ, johon rakennuksen ikkunat sulautuvat luontevasti.

Syömme maittavan ja edullisen georgialaisen lounaan aiemmassa jutussani mainitussa Chačapurissa, minkä jälkeen lähdemme suunnistamaan kohti poikkitaiteellista Loftas Open Gallerya. Matkaa kertyy kauppahallilta laskettuna noin puolitoista kilometriä.

Silotellun vanhankaupungin ulkopuolella odottaa toisenlainen Vilna, jossa on vieläkin kaikuja neuvostoajalta. Johdinautot kulkevat leveillä teillä maaliskuun surumielisessä harmaudessa ja katupöly kirvelee silmiä. Arkkitehtuuri muistuttaa paikoitellen vanhaakaupunkia, mutta täällä lohkeilleita seiniä tai tummuneita tiiliä ei ole siistitty edustuskuntoon. Osa porttikonkien takana näkyvistä sisäpihoista on lohduttomassa kunnossa.

Arkipäiväisessä kaupungissa on omanlaistaan viehätystä, joka saa mielikuvituksen laukkaamaan. Puutalojen pitsiverhojen taakse on helppo kuvitella vaikka huivipäisiä mummoja teekuppeineen ja vaareja keinutuoliin. Pian näidenkin rakennusten aika saattaa olla ohi, sillä jo nyt lähistölle pystytetään komeilla englanninkielisillä nimillä ristittyjä liikekeskuksia. Hieman ränsistyneissä puutaloissa on jotain vastustamattoman nostalgista, vaikkei niissä asuminen parasta mahdollista elämänlaatua ehkä tarjoakaan.

Löydämme viimein tiemme Loftas Open Galleryyn. Kyseessä on mielenkiintoinen kokonaisuus, johon liittyy erilaisia tapahtumia ja taidemuotoja. Keskitymme vanhojen tehdasrakennusten seinille tehtyihin maalauksiin.

Itseäni kiinnostaa nähdä erityisesti kaksi Ernest Zacharevicin työtä, sillä tutustuin nuoren liettualaisen taitelijan tuotantoon pari kuukautta sitten Penangin saarella Malesiassa. Penangin pääkaupunki George Town tunnetaan nykyään erityisesti katutaiteesta, jonka kuuluisimmat teokset ovat nimenomaan Zacharevicin käsialaa.

Molemmat Zacharevicin teokset esittävät poikia, joista toinen kirjoittaa spraymaalilla seinään ja toinen kiipeilee rakennuksen seinällä. Taiteilijan tyyli on selvästi tunnistettavissa.

Vaikka Zacharevic on onnistunut täällä kotimaassaankin, löytyvät Open Galleryn näyttävimmät teokset muualta. Sotkuisen tehdasalueen seiniin on luotu useita todella näyttäviä muraaleja, joiden koko tekee suuren vaikutuksen.

Karu tehdasalue jatkuu sisäpihalta toiselle. Ympärillä olevien rakennusten nykyisestä toiminnasta on vaikea saada selkoa, mutta joudumme pari kertaa väistämään työajossa olevia pakettiautoja. Kuvassa näkyy Linas Kaziulionisin maalaama ”Festivaalin äiti”.

Puolipilviseltä taivaalta pilkistelevä aurinko saa jättimäisten teosten sävyt vaihtelemaan nopeaan tahtiin. Yllä näkyvä maalaus on itävaltalaisen David Leitnerin taidonnäyte.

Open Gallery pyrkii elävöittämään kaupunkia kulttuurin keinoin ja siellä vierailemista voi suositella kaikille katutaiteen ystäville. Open Gallery on nimensä mukaisesti aina avoinna, eikä sinne ole pääsymaksua.

Suunnistamme tehdasalueen ulkopuolelle kolkon metallioven kautta. Ovi pamahtaa takanamme ja löydämme jälleen itsemme Vilnan arkipäiväisiltä kaduilta, joita kevätaurinko lämmittää.

Saavumme parin kilometrin taivalluksen jälkeen Vilnan merkittävimmälle ostoskadulle Gediminas Prospektasille. Tämä on taas omanlaisensa osa Vilnaa, siisti ja moderni valtakatu, jota reunustavat kauniit talot erilaisine kauppoineen. Viivasuoran kadun päässä häämöttää Vilnan katedraali.

Lauantainen alkuilta on melko hiljainen, sillä useimmat ihmiset ovat vetäytyneet ostoskasseineen kahviloiden lämpöön. Autoliikenne on kielletty tiettyinä aikoina kokonaan, jolloin Vilnan lapset pääsevät potkulautailemaan keskellä autiota valtaväylää.

Tämä kävelykierros auttoi ymmärtämään Vilnaa entistä paremmin, sillä kaupungissa on paljon muutakin kuin siistitty vanhakaupunki sekä monien tuntemat Užupisin taitelijakorttelit. Upea katutaide teki vaikutuksen ja saimme matkan varrella nähdä myös häivähdyksen Vilnan arkipäiväisestä puolesta.


Tiedon uusista blogipostauksista saat parhaiten tykkäämällä Lähtöportista Facebookissa. Lähtöportti löytyy myös Instagramista ja Twitteristä.

Previous Post Next Post

You Might Also Like

2 Comments

  • Reply Heli/ Näkymiä vihreältä kukkulalta 7.4.2019 at 20:15

    Tosi hienoja muraaleja! Minusta on niin mahtavaa, että katutaiteesta on tullut monien kaupunkien uusi matkailunkin vetonaula juuri siksi, että yleensä katutaidetta on niillä kaupunkien rosoisemmilla alueilla ja sen perässä pääsee tutustumaan kaupunkien arkisempaan puoleen. Myös sellaisissa nähtävyyksiä pullollaan olevissa kaupungeissa kuin Lontoo ja Rooma. Puhumattakaan siitä, että kierroksella ulkona voi löytää ihan mahtavia ruokapaikkoja. Vanhan kaupungin ulkopuolinen Vilna näyttää aika kivalta!

    • Reply Mika / Lähtöportti 8.4.2019 at 11:21

      Kiitos Heli! Kaupunkien arkiset puolet ovat minustakin kiehtovia ja on hyvä huomio, että katutaide yleensä johdattaa ihmiset jonnekin perinteisten turistireittien ulkopuolelle. On myös aina palkitsevaa löytää matkan varrelta jotain hauskaa ja yllättävää. Vilna näytti kivalta kaikin puolin, voin suositella!

      Otin pari viikkoa sitten julkaisemasi Rooman katutaidepostauksen talteen seuraavaa Rooman-matkaa varten 🙂

    Leave a Reply