Hiihtolomalla Vuokatissa

Vietimme viime viikon hiihtolomalla Vuokatissa. Ohjelmaan kuului lähinnä perinteistä murtomaahiihtoa, mutta ehdimme myös pulkkamäkeen ja tutustuimme Sotkamon keskustaan.

Vuokatinvaaran laelta aukeava maisema metsineen ja jäätyneine järvineen on mykistävän upea. Samalla saa hyvän käsityksen seudun luonnosta. Metsämaisema jatkuu kirkkaana päivänä silmänkantamattomiin.

Vuokatinrinteiden paras näköalapaikka sijaitsee hiihtohissien ylätasanteen läheisyydessä. Perille pääsee helposti myös autolla, sillä parkkipaikalta on vain lyhyt kävelymatka huipulle.


Laskettelurinteillä on tunnelmaa melkein kuin Alpeilla konsanaan. Ripa’s Kuppilan kaiuttimista raikuvat saksankieliset schlagerit vievät mielen Itävallan suunnalle ja auringonpaiste saa kenet tahansa hymyilemään. Kaikkiaan rinteitä on tarjolla kolmetoista kappaletta.



HIIHTOLADUT

Aamu-usva leijuu kosteassa metsässä ja suksi kulkee. Päivää voisi tuskin paremmin aloittaa, sillä mäet nousevat yllättävän kevyesti ja laskuissa saa kokea vauhdin hurmaa. Tuntuu mukavalta huomata, että vuosien takaisesta vauhtikestävyydestä on vielä edelleen jonkinlaisia rippeitä tallella. Nyt hiihtotaitojaan hiovat myös kiinalaiset, jotka ovat saapuneet sankoin joukoin Vuokattiin harjoittelemaan.

Vuokatin 150 kilometrin laajuinen latuverkosto tarjoaa vaihtoehtoja moneen makuun. Pimeäkään ei ole este lenkille lähtöön, sillä valaistuja latuja riittää 32 kilometrin verran. Vuokatti urheiluopistoineen on suosittu kilpahiihtäjien harjoittelupaikka, joten osa latuprofiileista on varsin vaativia.

Säällä on tunnetusti suuri vaikutus talviurheiluun. Ensimmäinen lenkkini ei ole parhaasta päästä, koska navakka tuuli on pudottanut laduille kasapäin risuja ja männynkäpyjä. Jos taas ei tuule, saattaa vauhti tyssätä lumipyryyn. Eräs kohtalaisissa olosuhteissa alkanut hiihto saa uudenlaisia piirteitä, kun latu katoaa jonnekin kinostuvan lumen alle. Viimeisten kilometrien aikana ei näy näissä olosuhteissa enää ketään, joten kainuulaisen kuusimetsän kätköissä saa rämpiä rikkumattomassa rauhassa ja hiljaisuudessa.

Hiihtoretkiin kuuluvat oleellisesti latukahvilat, joita löytyy pari kappaletta Vuokatistakin. Viime vuosisadan puolivälissä valmistuneessa entisessä koulurakennuksessa toimiva Rekikesti henkii kodikkaalla tavalla mennyttä aikaa. Isäntäväen koirat makailevat rennosti lattialla, pehmeät pullat maistuvat tuoreilta ja kuuma mehu lämmittää viimassa viilentynyttä kehoa.

Leppoisaan hiihdosta nautiskeluun sopii parhaiten Nuasjärven jäällä kulkeva Aurinkolatu. Ensimmäisellä yrittämällä ei tosin voida puhua varsinaisesta nautinnosta, sillä vaakasuora lumipyry tupruttaa täälläkin ladun piiloon, eikä näkyvyys ole kovin kehuttava. Hitaasti etenevällä lenkillä pääsee miltei naparetkeilyn tunnelmaan, mikä sekin on mielenkiintoinen kokemus saunan lauteilla muisteltavaksi.

Seuraavalla kerralla Aurinkolatu tarjoaa jo parastaan, sillä sekä aurinko että latu ovat tallella. Sielu lepää hiljaisen luonnon keskellä, kun päällä on riittävä varustus hyistä viimaa vastaan. Retken kruunaa kaunis auringonlasku, joka punertaa taivaan upeilla violetin ja turkoosin sävyillä.

Järven jäälle pääsee myös Vuokatin Urheiluopistolta, jonka läheisyydessä voi kiertää muiden reittien ohella kahden ja puolen kilometrin mittaista Särkisen latua. Opisto tarjoaa runsaasti urheilullista ohjelmaa eri tasoisille liikkujille.



LASTEN HUVIT

Vaikka lapset hiihtävätkin reippaasti pari kertaa, taisi pulkkamäessä olla vieläkin hauskempaa. Vuokatin paras pulkkamäki löytyy urheiluopiston lähistöltä Kantatie 76:n toiselta puolelta. Pienten hyppyrimäkien kummaltakin puolelta saa hyvän vauhdin laakson pohjalle ja rinneleveyttäkin on riittävästi.

Käymme yhtenä iltana Vuokatin Superparkissa kokeilemassa erilaisia liikuntavaihtoehtoja. Ruuhkaa ei ole liiaksi ja puuhaa riittää koko perheelle. Tyttöjen suosikeiksi nousevat trampoliinit ja vaijeriliuku sekä digitaalinen kiipeilyseinä, jossa voi pelata värivaloilla toimivia pelejä. Aikuisellekin tulee helposti hiki eri urheilulajeja kokeillessa. Lapset käyvät mummonsa kanssa testaamassa myös Holiday Club Katinkullan kylpylän altaat, mutta Superparkissa oli kuulemma kivempaa.



SOTKAMO

Vuokatin kylältä on vaikea löytää kunnollista keskustaa. Pieni kirkko ja Laavu-baari sijaitsevat sopuisasti vierekkäin, eikä vanhalla asemalla toimiva kahvila ole ohi kulkiessamme vielä avoinna. Niinpä jatkamme matkaa muutaman kilometrin päähän Sotkamoon. Täällä palvelut on monen maalaispitäjän tavoin sijoitettu käytännössä yhden kadun varrelle. Pizzeriaa seuraavat pankki, apteekki ja kiinalainen ravintola. Käymme kääntymässä komean puukirkon luona kadun päässä, mutta paikallisille vieläkin pyhempi paikka löytyy keskustan toiselta laidalta.

Lumi on peittänyt Hiukan pesäpallostadionin violetin pinnan. Seison yksin hangessa ja katselen, kuinka hento lumisade peittää katsomoa entisestään. Vaikka on aivan hiljaista, kuulen jo mielessäni lehtereiltä kaikuvat kuolee-huudot. Sotkamon Jymy on hallinnut suomalaista pesäpalloa vuosikausia, ajoittain turhauttavankin ylivoimaisesti, mutta parina edellisenä syksynä mestarijoukkue on hoilannut jotain muuta kuin Nälkämaan laulua. Hiukan stadion on urheiluihmiselle mielenkiintoinen paikka – täältä on Kiteen Pallon hyvä tulla hakemaan sarjapisteitä taas ensi kesänä.

Järveltä puhaltava viileä tuuli työntää meitä kohti kahvilan lämpöä. Lapset valitsevat nimen perusteella Makea Cafe & Delin, jossa onkin helppo viihtyä ja nauttia kattavasta tuotevalikoimasta. Viereisissä pöydissä nuoret kuuluvat muistelevan edellisviikonlopun baarireissuja ja iäkkäämmät toivovat kuolevansa järki päässä. Elämä siis soljuu eteenpäin perinteiseen suomalaiseen malliin. Palaamme toisena päivänä testaamaan myös Leipomo-Konditoria Viljan, jossa voi aistia vanhan hyvän ajan leipomotunnelmaa. Sotkamon palvelut ovat ainakin kahvilaherkkujen osalta erinomaisessa kunnossa.

Sotkamon keskustan tuntumassa ohikulkijoita tervehtii kirjailija Veikko Huovisen tuotannolle omistettu Havukka-ahon ajattelija, joka oli aikoinaan Suomen ensimmäinen elävän kirjailijan kunniaksi pystytetty patsas. Mies ja hirvi sopivat harvinaisen luontevasti Sapsojärven rantamaisemaan.



Hiihtoloma kauniin kainuulaisen luonnon keskellä täytti odotukset, vaikka olosuhteet vaihtelivatkin päivittäin. Vuokatissa ei pääse kokemaan edellistalvina perheellemme tutuksi tullutta Lapin taikaa, mutta matka on pääkaupunkiseudulta katsottuna selvästi lyhyempi. Vuokatti on pienehkö ja varsin sympaattinen hiihtokeskus, jonka puitteet ovat aktiivilomailua ajatellen erinomaiset. Hyvä että Vuokatissa tuli vihdoin käytyä, sillä kerta tuskin jää viimeiseksi.


Tiedon uusista blogipostauksista saat parhaiten tykkäämällä Lähtöportista Facebookissa. Lähtöportti löytyy myös Instagramista ja Twitteristä.

Previous Post Next Post

You Might Also Like

No Comments

Leave a Reply