5 + 1 syytä ihastua George Towniin

Palasimme reilu viikko sitten upealta Aasian-matkalta kotiin. Aloitan kokemusten kertomisen jälkimmäisestä kohteestamme George Townista, jonne siirryimme Singaporessa vietetyn reilun viikon jälkeen.

Malesiaan kuuluvan Penangin saaren pääkaupunki onnistui ylittämään suuretkin odotukset. George Townissa voi seikkailla värikkyyden ja monikulttuurisuuden keskellä rauhallisin mielin. Mikään kätketty helmi tämä Unescon maailmanperintölistalta löytyvä kaupunki ei ole, mutta yleisilme on matkailijamäärästä huolimatta varsin autenttinen. Tervetuloa George Towniin!



1. RAPPIOROMANTIIKKA

Helteisen kadun vartta hallitsee pitkä kaksikerroksisten talojen rivistö. Lohkeilleet rappaukset, halkeillut maali ja repsottavat ikkunaluukut kertovat omia tarinoitaan menneeltä ajalta. Ajoväylän laidalta voi välillä livahtaa talojen reunoilla kulkevien katosten tarjoamaan varjoon, mutta ahtaan väylän katkaisee luultavasti pian pysäköity mopo tai joku muu este.

George Townin vanhankaupungin kaduilla seikkaileminen on hauskaa, sillä värikkään kaupungin eksoottisissa yksityiskohdissa riittää rosoista ihmeteltävää. Toki vanhassakaupungissa on myös siististi remontoituja taloja, mutta ne ovat selvänä vähemmistönä. Ajan patina näkyy varsin kuvauksellisella tavalla tässä brittien vuonna 1786 perustamassa kaupungissa, joka on saanut nimensä tuolloin hallinneen kuningas Yrjö III:n mukaan.

Oman lukunsa kaupunkikuvaan tuovat meren päälle rakennetut puumajoista koostuvat korttelit eli jettyt. Pitkien laitureiden ympärillä asuvat edelleen samat suvut kuin sata vuotta sitten. Jokaisella klaanilla on oma laiturinsa, joiden tunnelma vaihtelee markkinameiningistä seesteiseen hiljaisuuteen.

Täydellisen vastakohdan rappioromantiikalle tarjoaa muun kaupungin yläpuolelle kohoava moderni Komtar-torni, jonne kannattaa kiivetä ihailemaan maisemia. Julkaisen tornista oman juttunsa myöhemmin. Korostan vielä, että omat kokemuksemme keskittyvät lähinnä vanhaankaupunkiin. Koko George Town on suuri yli 700 000 asukkaan kaupunki, jonka laitamilla kohoaa loputon määrä persoonattomia kerrostaloja.



2. RUOKA

Ilmassa leijuvat kiinalaisen keittiön herkulliset aromit. Valkopaitainen kokkijoukko ahertaa avokeittiön tulien äärellä ja tarjoilijat kiidättävät annoksia yksinkertaisiin pyöreisiin pöytiin. Puheensorina peittyy tuulettimien huminan alle, mutta ilman lämpötila pysyy juuri sopivana. Hon Kei Food Corner on tyypillinen kansankuppila, jossa hyvästä ruoasta saa paremman mielen edulliseen hintaan. Tyydymme turvallisiin wonton-nuudeleihin, vaikka esimerkiksi sian aivojakin olisi tarjolla.


Penang – lempinimeltään Idän helmi – tunnetaan herkuttelijoiden paratiisina, jonka soppiin eri puolilta maailmaa saapuneet kulkijat ovat tuoneet omat mausteensa. Keitoista tunnetuin ja rakastetuin on asam laksa, jonka hapan maku koostuu erilaisista mausteista, vihanneksista, kalasta ja nuudeleista. Vaikka laksaa tekisikin mieli joka päivä, on hyvä muistaa että Penangilta lyötyy loistava valikoima monen Aasian maan ruokia.

George Townin helteisillä kaduilla vaeltaessa ei tarvitse pelätä janoa tai nälkää, sillä niiden tyydyttämiseen löytyy aina hyviä vaihtoehtoja. Oman perheemme ruokailu on useimmiten sen verran hidasta, ettemme malta pysähtyä yhden matkapäivän aikana kovin moneen ravitsemusliikkeeseen. Edullisia, herkullisia ja myös suhteellisen nopeita vaihtoehtoja tulee täällä kuitenkin vastaan jatkuvasti, joten tuntui pelkästään luonnolliselta istua neljä tai viisi kertaa päivässä alas milloin minkäkin herkun äärelle. Penangin ravintoloista ja kahviloista on tulossa oma juttunsa myöhemmin.



3. KATUTAIDE

Mitäs tämän kulman takaa löytyy? Kappas, tuolla seinällä jonotetaan selvästi jotakin herkullista! Ja tuolla pääsee keinumaan! George Townin runsas katutaide on levinnyt maailmalle Instagramin ja muiden kanavien avulla, eikä syyttä. Teoksia on hauska bongailla eri puolilta kaupunkia joko vahingossa tai kartan avulla kierrellen.

Paikallisia lapsia kuvaavat teokset kertovat omalla elävällä tavallaan Penangin historiasta. Oivaltavaa taidetta katsellessa tulee väkisinkin hyvälle tuulelle. Maalausten yhteydessä olevat oikeat penkit, polkupyörät ja muut esineet kutsuvat katselijoita mukaan teokseen.


George Townin katutaide on melko uusi ilmiö. Kaupunki pääsi Unescon maailmanperintöluetteloon vuonna 2009, minkä jälkeen sen historiallista keskustaa on haluttu elävöittää entisestään. Monet tunnetuimmista teoksista ovat liettualaisen Ernest Zacharevicin käsialaa vuodelta 2012. Jo näidenkin vuosien aiheuttamat haalistumat näkyvät joidenkin töiden jäljessä valitettavan selvästi. Ei kuitenkaan perehdytä vielä George Townin katutaiteeseen syvemmin, sillä aiheesta on tulossa oma postauksensa myöhemmin.



4. KULTTUURIEN KIRJO

Nenään leijuu herkullinen curryn tuoksu, joka pian sekoittuu suitsukkeiden savuun ja hetkeksi myös löyhkäävän viemärin aromeihin. George Town tarjoaa taatusti jotakin kaikille aisteille. Äänimaailma on voimakkaimmillaan keskeltä vanhaakaupunkia löytyvässä Little Indiassa, jossa ämyrit huudattavat kilpaa Bollywood-hittejä. Hiljaisuutta ei kannata etsiä Sri Mahamariammanin temppelistäkään, sillä kovaääninen musiikki kuuluu oleellisesti hindujen seremonioihin.

Kaupungin kaduilla pistää silmään kulttuurien moninaisuus ja sopuisa yhteiselo. George Townia kutsutaan Malesian kiinalaisimmaksi kaupungiksi, jonka asukkaista noin puolet on etnisesti kiinalaisia. Tämä tulee hyvin esille muun muassa kirjavien mainoskylttien, paperilyhtyjen ja ravintolatarjonnan muodossa. Iso osa George Townin viehätyksestä perustuu siihen, kuinka pienellä alueella voi kokea monen aasialaisen kulttuurin piirteitä kerralla. Sama pätee toki siistissä Singaporessakin, mutta George Townissa ilmapiiri tuntuu astetta autenttisemmalta.

Kaikesta huolimatta George Town on tietenkin malesialainen kaupunki, vieläpä maan toiseksi suurin heti Kuala Lumpurin jälkeen. Islaminusko näkyy lähinnä naisten käyttämissä huiveissa ja kerran kuulemme myös minareetista kaikuvan rukouskutsun. Turistien pukeutumiseen tai alkoholin saatavuuteen Malesian pääuskonnolla ei kuitenkaan ole käytännössä merkitystä.



5. KODIKAS TUNNELMA

Kaupunkiin saavuttaessa auton ikkunassa vilahtelee vaatimattomia hökkeleitä, rumia kerrostaloja ja loputon mopojen virta. Päällisin puolin ränsistyneeltä näyttävä George Town saattaa olla pieni kulttuurishokki suoraan Suomesta tai vaikkapa supersiististä Singaporesta saapuvalle matkailijalle. Totumme uudenlaiseen ympäristöön silti nopeasti ja kuumankostea kaupunki tempaisee meidät pian syleilyynsä.

Rosoisuudestaan huolimatta George Town on turvallinen matkakohde, jonka kaduilla tuntuu huolettomalta kulkea vailla palkoa ryöstäjistä tai muista hämärämiehistä. Turismi on tärkeä elinkeino ja muukalaisiin on muutenkin totuttu jo monta sukupolvea sitten. Esimerkiksi riksakyytiä tarjotaan kyllä mieluusti, mutta kieltävä vastaus uskotaan nopeasti ja useimmiten vieläpä hyväksyvän hymyn kera. Kohtaamamme ihmiset ovat ystävällisiä ja lähes kaikki puhuvat moitteetonta englantia. Aasialainen aksentti asettaa välillä haasteensa, mutta vika saattaa toki olla myös kuulijassa.

Liikenteessä kannattaa tietenkin olla varovainen. Mopoja voi tulla mistä suunnasta tahansa, eikä kävelyteitä ole läheskään aina käytettävissä. Katua ylittäessä kannattaa olla rauhallinen ja määrätietoinen. Mopot kiertävät aina kulkijan takaa, joten yllättäviä liikkeitä tai suunnanvaihdoksia pitää välttää. Kävellessä täytyy muistaa myös rottien asuttamat avoimet viemärikuilut, joita kulkee lähes kaikkien vanhankaupungin katujen varsilla. George Town voi tästä syystä olla hyvinkin haastava arvaamattomasti liikkuvien taaperoiden kanssa, mutta kun omista lapsistamme nuorempi on jo eskari-iässä, sujui liikkuminen erittäin hyvin.



+ PENANGIN MUU TARJONTA

Vaikka George Town onkin saaren ylivoimaisesti suurin kaupunki, löytyy vehreältä Penangilta paljon muutakin. Rantalomailijat suosivat naapurisaarta Langkawia, mutta myös Penang tarjoaa kaunista luontoa sademetsien patikkapoluista valkeisiin hiekkarantoihin. Päätämme käydä katsomassa maisemia saaren korkeimmalta huipulta Penang Hilliltä.

Retki ei suju suunnitelmien mukaan, sillä kukkulan huipulle normaalisti vielä mäkijuna on yllättäen remontissa. Ystävällinen Grab-kuskimme vie meidät kuitenkin kasvitieteelliseen puutarhaan, josta pääsemme jatkamaan jeeppikuljetuksella eteenpäin. Saamme kyytiä jonottaessamme seurailla läheisten puiden oksilla kiipeileviä apinoita.


Kallis jeeppikyyti huipulle on melkoista rallia, sillä neljän kilometrin mittainen tie on todella mutkikas ja jyrkkä. Kuljettajat tööttäävät mahdollisia vastaantulijoita varten ennen jokaista mutkaa ja apinat seuraavat menoa tienvarren kaiteen päällä istuen.

Penang Hilliltä avautuvat maisemat ovat henkeäsalpaavan upeita, mutta paikka itsessään ei tee suurta vaikutusta. Lähes kaikki ravintolat ja muutkin nähtävyydet on mäkijunan remontin vuoksi suljettu. Nälkä täytyy taltuttaa hampurilaisilla, koska muutakaan ei ole tarjolla. Kiertelemme alueella jonkin aikaa, kunnes päätämme suunnata kohti hotellin uima-allasta. Kukkulan tarjontaan voi tutustua Penang Hillin ja The Habitatin nettisivuilla.

Uberin tavoin toimiva Grab on Penangilla suorastaan verraton liikkumiskeino. Ainakin George Townin keskustassa kyydin saa hetkessä, kuljettajat ovat luotettavia ja hinnat naurettavan halpoja. Parin kilometrin matka maksaa noin euron ja George Townista pääsee lentokentälle reilulla viidellä eurolla.

Oma aikamme kului lähes pelkästään George Townissa, joten en osaa kertoa saaresta laajemmin. Penangista kiinnostuneiden kannattaa katsoa Lanttimatkojen video, jossa vieraillaan muun maussa Entopia-perhosfarmilla. Unelmatrippi-blogista voi sen sijaan lukea kokemuksia Kek Lok Si -temppeliltä.


Vinkkini George Towniin löytyvät myös Wowanders-sovelluksesta, jonka kanssa teen kaupallista yhteistyötä.

Penangilta ja Singaporesta on luvassa yhteensä kymmenkunta blogipostausta talven ja kevään kuluessa. Tiedon uusista blogipostauksista saat parhaiten tykkäämällä Lähtöportista Facebookissa. Lähtöportti löytyy myös Instagramista ja Twitteristä.

Previous Post Next Post

You Might Also Like

16 Comments

  • Reply jossu 23.1.2019 at 21:54

    Penangilla oli yllättävän paljon nähtävää. Vietin 5 päivää siellä ja siltikin tuntuu että paljon jäi näkemättä
    Kek Lok Si oli mahtava temppeli mutta täytyy sanoa että Wat Chayamangkalaram-temppeli oli minun suosikki.

    • Reply Mika / Lähtöportti 23.1.2019 at 22:45

      Penangilla riittäisi kyllä nähtävää pidemmäksikin aikaa. Mekin oltiin siellä vain neljä yötä. Kek Lok Si oli tarkoitus käydä katsomassa, mutta se sitten jäi. Kiitos vinkistä, Wat C täytyy ottaa ohjelmaan jos pääsen vielä Penangille takaisin 🙂

  • Reply Piyya 24.1.2019 at 20:49

    Paljon olen jo lukenut ja tutkaillut omaa matkaani silmälläpitäen, mutta hienon lisän sain taas tästäkin jutusta. Tosi kiva oli myös seurata matkaanne Instassa 👍

    • Reply Mika / Lähtöportti 24.1.2019 at 22:15

      Kiva kuulla! Lisää juttuja on tulossa lähiaikoina. Ja mukavaa kun seurasit Instassa, oli mahtavaa huomata kuinka moni seurasi reissua alusta loppuun 🙂

  • Reply Jenni / Unelmatrippi 25.1.2019 at 15:39

    Ai että, kyllä kelpaisi palata George Towniin! <3 Voin allekirjoittaa tämän listauksesi täysin. Rappioromantiikka kuvaa hyvin George Townia. Se yhdistettynä hyvään safkaan, sopivaan annokseen aasialaista hässäkkää 😉 ja katutaidetta, niin on kasassa juuri sopivat puitteet meikäläisen viihtymiseen. Kiitos linkkauksesta!

    • Reply Mika / Lähtöportti 25.1.2019 at 19:09

      Aasialainen hässäkkä on parasta 😀 Tässä on todellakin kaupunki myös mun makuun, niin paljon jännää tutkittavaa ja eksoottista tunnelmaa, mutta silti niin helposti lähestyttävissä. Mullakin on tällä hetkellä ihan mahdoton kuume palata pian takaisin Aasiaan. Kiitos sulle kaikista vinkeistä, niistä oli todellakin iloa George Townissa! 🙂

      • Reply Jenni / Unelmatrippi 25.1.2019 at 20:50

        Eipä kestä, vinkkejä tulee aina puolin ja toisin! 🙂 Mahtavaa päästä myös palailemaan omiin reissumuistoihin näiden postaustesi myötä. Aasia-kuumetta se ei kyllä helpota yhtään, mutta milloinkas se matkakuume muutenkaan kokonaan katoaisi.

      • Reply Mika / Lähtöportti 25.1.2019 at 22:22

        On hyvä ymmärtää, että matkakuume on pysyvä olotila, jonka voimakkuus vain joskus vaihtelee. Näitä juttuja kirjoittaessa ajatus alkaa helposti harhailla uusiin matkasuunnitelmiin milloin minnekin päin Aasiaa, mutta kyllä niidenkin reissujen aika tulee sitten kun on tullakseen 🙂

  • Reply Heidi/ Thaimaanrannan maalarit 29.1.2019 at 16:20

    Voi vitsi, George Town on niin ihana kaikessa rappioromantiikassaan, että ei mitään rajaa. Me asutaan Thaimaassa jo viidettä vuotta, ja kerran vuodessa täytyy käydä uusimassa viisumi juurikin George Townissa. Ihan ekalla kerralla jätti vähän kylmäksi, mutta mitä useammin ollaan käyty, sitä syvemmin ollaan ihastuttu. Ja aivan mieletön makujen sinfonia<3.

    Ihanasti kirjoitettu juttu!

    • Reply Mika / Lähtöportti 30.1.2019 at 09:53

      Kiitos Heidi! George Townin ruoassa ja rappioromantiikassa on jotain sellaista, johon ei voi olla ihastumatta. Olette kyllä onnekkaita kun teillä on syy palata kaupunkiin joka vuosi 🙂

  • Reply Sonja | FIFTYFIFTY 2.2.2019 at 11:09

    George Townissa on selkeästi ihan sikana samaa kuin Melakassa, tää en ehkä astetta viehättävämpi ja merellisempi versio. Mutta niiden historiakin on osittain sama, mikä selittää yhtäläisyydet. 🙂

    • Reply Mika / Lähtöportti 2.2.2019 at 21:45

      George Town on tosi viehättävä ja meri on tosiaan aina lähellä, suosittelen lämpimästi teillekin 🙂 Olen käynyt Melakassa vain pikaisella päiväretkellä, niin en osaa tarkemmin vertailla, mutta haluaisin joskus palata Melakaankin vähintään pariksi päiväksi. Rappioromanttisissa malesialaiskaupungeissa on niin helppo viihtyä 🙂

  • Reply Rosa 2.2.2019 at 22:23

    Tutustuin Ernest Zacharevicin teoksiin Brysselissä, jossa hän oli maalannut parkkihalliin todella upeita töitä (kyseessä oli Toyotan mainoskampanja). Sen jälkeen olen nähnyt monia Insta-kuvia hänen teoksistaan George Townista. Olisi hienoa päästä paikan päälle näkemään nämä.

    • Reply Mika / Lähtöportti 2.2.2019 at 22:28

      Olen menossa keväällä Vilnaan ja odotan näkeväni myös siellä pari Zacharevicin työtä. Katutaiteen ystävälle George Town on mainio kohde! Sääli että Malesia on niin kaukana, mutta esimerkiksi tämä meidän Singapore-Penang -yhdistelmä on varsin helppo ja toimiva lapsenkin kanssa toteutettavaksi.

  • Reply VEERAPIRITA / Aurinkorasvaa ja aloe Veeraa -matkablogi 4.2.2019 at 08:17

    Tulipas ikävä Malesiaan! Oon käynyt George Townissa 2011 ja muistan miten ruoka ja rappioromantiikka hurmasi silloin jo. Katutaidetta en muista että olisi ollut, se on kiva lisä kyllä. Saa nähdä milloin päädyn uudestaan Malesiaan.

    • Reply Mika / Lähtöportti 4.2.2019 at 19:39

      Mullakin on ikävä Malesiaan 😀 Suurin osa katutaiteesta on tainnut syntyä tuon sun matkan jälkeen, mutta uskon että kaupunki on ollut muuten tosi hurmaava jo silloin. Nauttikaa Filippiineistä! 🙂

    Leave a Reply