Syystunnelmia Saint-Tropezissa

Ranskan etelärannikolta löytyvä Saint-Tropez tunnetaan paikkana, jossa filmitähdet siemailevat samppanjaa ja käristävät nahkaansa paparazzien ristitulessa. Tuulisena syyspäivänä kaupunki oli kuitenkin hyvällä tavalla arkinen ja miltei autiokin.

Saint-Tropez on vetänyt muotialan ihmisiä puoleensa jo kauan. Viimeistään 50-luvulla ilmestynyt Brigitte Bardotin tähdittämä Ja Jumala loi naisen -elokuva nosti entisen kalastajakylän maailmankartalle, minkä jälkeen kuuluisien kesävieraiden virta on jatkunut ehtymättömänä. Ennakko-odotukseni elitistiseltä kuulostavan Saint-Tropezin suhteen olivat kaksijakoiset, mutta lähdin tutustumaan kaupunkiin avoimin ja uteliain mielin.

Saint-Tropezin sijainti Välimereen pistävällä niemellä tarkoittaa, että kaikki saapuvat sinne käytännössä samaa tietä pitkin. Kauhutarinat kesäkauden turhauttavista ruuhkista voi onneksi unohtaa, kun lokakuinen puhuri pirskottaa meren tyrskyjä rantatielle asti. Ajelemme Sainte-Maximen kaupungin sekä erilaisten liittymien ja liikenneympyröiden kautta perille. Tällaisena syyspäivänä ei ole pysäköintiongelmia, vaan sataman tuntumasta löytyvä suuri parkkialue on miltei tyhjillään.

Syystuuli puhaltaa, mutta sää on matalalla roikkuvista pilvistä huolimatta poutainen, kun jalkaudumme Saint-Tropezin kaduille. Kaupungin kuuluisa glamour löytyy satama-altaasta, jossa kelluu toinen toistaan kalliimpia aluksia. Miljoonaveneiden kyljet kiiltävät arvolleen sopivalla tavalla. Sataman laidalla kohoava eri väristen talojen rivistö näyttää hauskalta.

Kaupunkikuva on hyvällä tavalla vanhahtava ja kapeilla kujilla voi aistia menneiden aikojen charmia. Monien putiikkien tarjonta keskittyy kalliisiin tuotteisiin ja taidegallerioitakin näkyy silmiinpistävän paljon. Näyteikkunoiden katselu on kuitenkin ilmaista huvia.

Saint-Tropezissa kannattaa maistaa Tropézienne-leivoksia. Pysähdymme Rue Georges Clemenceaun varrella aitoon ja alkuperäiseen La Tarte Tropézienne -leipomoon, josta ostan laatikollisen suosikkileivosten minikokoisia versioita. Leivosten kuuluisuus juontaa juurensa Ja Jumala loi naisen -elokuvan kuvauksiin, joiden aikana leipurimestari Alexandre Micka tarjosi luomuksiaan filmiryhmälle. Itse Brigitte Bardot ihastui leivoksiin ja nimesi ne Tropézienneiksi.

Monet kauniista kujista ovat silmiinpistävän autioita. Luksusväki on paennut pilvistä säätä muualle ja vastaan tulee vain muutamia satunnaisia turisteja. Nautin provencelaisesta tunnelmasta pastellinväristen talojen, puisten ikkunaluukkujen ja vanhanaikaisten katulyhtyjen keskellä.

Huomaamme pitkät portaat, joita pitkin lähdemme kiipeämään kohti korkean kukkulan huippua. Perillä odottavat vanhan linnoituksen muurit, joiden suojissa toimii nykyään merimuseo. Kolmen euron sisäänpääsymaksu tuntuu edulliselta ja samalla hinnalla pääsee ihailemaan myös maisemia kaupungin kattojen ylitse.

Merimuseon näyttely on juuri sopivan laajuinen päiväretken varrelle, eivätkä lapsetkaan pääse pitkästymään. Näyttely valottaa hyvin paikallista historiaa. Saint-Tropez oli aikoinaan merkittävä kauppasatama sekä laivanrakennuskaupunki, mutta nykyisin merenkulku keskittyy huviveneilyyn ja purjehduskilpailuihin. Museon esineet kertovat omaa tarinaansa sukeltajista, kalastajista, merisotilaista sekä myös kaukaisille merille purjehtineista löytöretkeilijöistä.

Katselemme hetken maisemaa linnoituksen muureilta alas kaupunkiin, kunnes laskeudumme takaisin kujien labyrinttiin. Löydämme lounaspaikaksemme sopivasti kohdalle sattuneen Le Péché Mignon -ravintolan. Kapealla kujalla sijaitseva ulkoterassi punavalkoruudullisine liinoineen näyttää houkuttelevalta ja ravintolakokemuksesta tulee positiivinen. Ravuilla höystetty pad thai on omaan makuuni sopivasti maustettu ja pestopasta uppoaa lapsille kiitettävän hyvin.

Pittoreskilla La Ponchen rannalla on myrskyisänä päivänä hiljaista. Kalastajat säilyttivät täällä veneitään vuosikymmeniä sitten, aikana ennen auringonpalvojien saapumista kaupunkiin. Nyt korkeat aallot huuhtovat rantaa reunustavaa laituria siihen malliin, ettei vesille tekisi mieli mistään hinnasta. Kesäkaudella voi olla hyvä idea tulla Saint-Tropeziin veneellä tai laivalla, jolloin maanteiden ruuhkista ei tarvitse välittää. Aluksia lähtee useista Rivieran kaupungeista.

Kävelemme hiljalleen takaisin satamaan, jonka pastellinväristen talojen alakerrat muodostavat kauppojen, kahviloiden ja terassiravintoloiden rivistön. Päivän ensimmäiset sadepisarat alkavat pudota taivaalta, joten katsomme parhaaksi palata parkkipaikalle.

Ainakin sesongin ulkopuolella Saint-Tropez oli ennakko-odotuksiani sympaattisempi kaupunki, josta jäivät mieleen lokakuisen tuulen lennättämät kellastuneet lehdet. Syksyinen Saint-Tropez oli kuin huippumalli ilman meikkiä, kenties normaalisti kiireinen ja koppava, mutta tässä asussa yllättävän helposti lähestyttävä.


Kovin nuorekasta mielikuvaa Saint-Tropez ei antanut, mutta kaupunki on kestänyt aikaa hyvin. Saint-Tropez oli lyhyen tutustumisen perusteella arkisempi, pienempi ja kodikkaampi kuin olin kuvitellut. Pidin Saint-Tropezista, joskaan mitenkään erityiseksi suosikkikohteeksi se ei noussut. Kokemusta voi verrata Marbellaan, jonka arkisesta kauneudesta kirjoitin pari vuotta sitten.

Haetko sinä matkakohteilta luksusta vai vetoaako arkinen kauneus paremmin?

Tiedon uusista blogipostauksista saat parhaiten tykkäämällä Lähtöportista Facebookissa. Lähtöportti löytyy myös Instagramista ja Twitteristä.

Previous Post Next Post

You Might Also Like

No Comments

Leave a Reply