Päivä viihtyisässä Aix-en-Provencessa

Yksi lokakuisen Ranskan-matkan retkikohteista oli Aix-en-Provence. Kauniista kaupungista jäi leppoisa ja miellyttävä mielikuva. Kävelimme myös hieman taiteilija Paul Cézannen jalanjäljillä.

Olen jo vuosia haaveillut matkasta Provencen länsiosiin, mutta päätimme silti majoittua lokakuisella matkallamme lähemmäksi tuttua Nizzaa kuin vaikkapa Avignonia. Upeista retkikohteista oli nyt valitulla seudullakin ylitarjontaa, mutta lähdimme silti yhtenä päivänä hieman kauemmas länteen Aix-en-Provencen kaupunkiin.

Lomataloltamme Roquebrune-sur-Argensista on Aixiin vajaan puolentoista tunnin ajomatka, joka sujuu lähes kokonaisuudessaan leveää moottoritietä pitkin. Päädymme kaupunkiin saavuttuamme navigaattorin sekavien ohjeiden ja tietöiden seurauksena yliopiston alueelle. Harharetki antaa mielikuvan nuorekkaasta opiskelijakaupungista, jollainen Aix onkin. Löydämme lopulta myös etukäteen valitsemani parkkihallin aivan keskustasta.

Aix-en-Provence tuntuu heti alusta alkaen miellyttävältä. Syysaurinko lämmittää ja valaisee talojen värikkäitä seiniä. Kaupungin äänet, tuoksut ja eloisuus tempaisevat heti mukaansa. Ennalta suunnittelemani lounasravintola on suljettu, mutta löydämme pian uuden vaihtoehdon.

Le Bouddoir sijaitsee pienellä kolmionmuotoisella aukiolla, jonka reunoilla on muutama ravintola ja keskellä soliseva suihkulähde. Nautimme niin auringonpaisteesta kuin maukkaasta ruoastakin. Tällaisina lokakuisina päivinä mieleen hiipii helposti ajatus siitä, että Välimeren lämmössä voisi hyvinkin viihtyä aina kevääseen saakka.

Mustekalarisotto on suorastaan erinomaista ja kenties koko lomaviikon paras annos. Kun aterian ajoittaa heti retken alkuun, voi autoilijakin nauttia ruokaan yhteensopivan viinilasillisen hyvällä omallatunnolla. Espresson jälkeen on sopivan reipas olo jatkaa matkaa.

Aix-en-Provencen kenties tunnetuin merkkihenkilö on maalari Paul Cézanne, jota kutsutaan modernin taiteen isäksi. Kävelemme noin puolentoista kilometrin matkan ravintolasta taiteilijan viimeiseen ateljeehen. Ohitamme pari kujaa ja aukiota, minkä jälkeen päädymme vanhankaupungin ulkopuolelle. Loppumatka on melkoista ylämäkeä, jossa porottava aurinko tuo hien pintaan. Saavumme lopulta kellertävän rakennuksen pihamaalle. Puiden katveeseen on kerääntynyt jonkin verran ihmisiä.

Ateljeehen otetaan vain alle kaksikymmentä ihmistä kerrallaan, mutta sisään pääsee jo muutaman minuutin odottelun jälkeen. Toisessa kerroksessa sijaitseva ateljee ei ole taidemuseo, vaan sinne jääneet esineet kertovat särmikkäästä maalarista itsestään.

Täällä on Cézannen käyttämiä vaatteita, huonekaluja sekä asetelmamaalausten malleina käytettyjä hedelmiä ja pääkalloja. Monet ovat sanoneet, että huoneessa voi aistia syksyllä 1906 kuolleen taiteilijan henkeä ainutlaatuisella tavalla. Paul Cézanne oli itsekriittinen erakkoluonne, joka pyhitti elämänsä taiteelle.

Ateljee on mielenkiintoinen kokemus, vaikkei siellä olekaan nähtävää kovin pitkäksi aikaa. Teemme lopuksi pienen kierroksen puutarhassa, minkä jälkeen palaamme keskustaan. Jos Cézannen taide kiinnostaisi enemmän, voisi kävellä vastakkaisessa suunnassa olevaan Terrain des Peintres -puistoon, jossa mies maalasi Sainte-Victoire -vuorta kerta toisensa jälkeen. Aixista löytyy myös laadukas taidemuseo Musée Granet.

Nautimme vanhankaupungin kävelykatujen viihtyisästä tunnelmasta ja värikkäiden talojen muodostamasta kauneudesta. Ruuhkasta ei ole pelkoa ja suurin osa vastaantulijoista näyttäisi olevan paikallisia.

Käväisemme vaikuttavan kokoisessa katedraalissa, joka on sisältä yllättävänkin tummasävyinen. On mukava katsella hetki rakennuksen yksityiskohtia ja sytyttää kynttilä edesmenneitä sukulaisia muistellen.

Taivas tummuu nopeasti ja pian alkaa jo vihmoa vettä. Ehdimme sopivasti kaupungintalon aukiolta löytyvän kahvilaterassin varjojen suojaan. Sadetta pidellessä ehtii hyvin syömään crêpen, Ranskassa kun ollaan. Muihin pöytiin kerääntyy opiskelijoita, jotka tuntuvat nauttivan kiireettömästä ajanvietosta suurissa ryhmissä. Sää poutaantuu ilahduttavan nopeasti.

Kävelykierroksella selviää, että Aixin vanhakaupunki on täynnä erilaisia aukioita, ravintoloiden terasseja ja pieniä putiikkeja. Kävelykaduilla ulkoilutetaan koiria ja ilmassa leijuu ruoan tuoksuja. Ainoa harmi ovat äänekkäät tietyöt, jotka pyrimme kiertämään mahdollisimman kaukaa.

Eräällä aukiolla tulee vastaan tutunnäköinen villisikaa esittävä patsas. Place Richelmelta löytyvä pronssiluomus paljastuu Firenzessä näkemämme Porcellinon kopioksi. Firenzessä porsaan kärsää silittämällä varmistetaan paluu kaupunkiin ja epäilen Aixin patsaaseen liittyvän samanlaisia uskomuksia.

Päädymme viimein Cours Mirabeau -bulevardille, jota pidetään Aix-en-Provencen sydämenä. Leveää puistokatua reunustavat suurten lehtipuiden ja kellertävien talojen rivistöt. Tällä kertaa on melko hiljaista, mutta markkinoiden aikaan on varmasti toisin. Aixin markkinapäivät ja -paikat voi tarkistaa kaupungin nettisivuilta löytyvästä esitteestä.

Kävelykierros on mukava päättää taivaltamalla Cours Mirabeau päästä päähän. Aurinkokin pilkahtaa vielä hetkeksi esiin. Aix-en-Provencea on helppo suositella retkikohteeksi Etelä-Ranskassa. Pakollisista nähtävyyksistä ei tarvitse stressata, mutta toisaalta nähtävää riittää tarpeen mukaan kokonaiseksi päiväksi. Parasta on leppoisa tunnelma, josta kannattaa nauttia kiirettä pitämättä.

Previous Post Next Post

You Might Also Like

No Comments

Leave a Reply