Meren, kujien ja raunioiden Syrakusa

Kesäkuinen Sisilia tarjosi Syrakusassa parastaan. Ortigian saarelle levittäytyvässä vanhassakaupungissa voi vaellella pittoreskeilla kujilla ja syödä hyvin. Neapolisin arkeologinen aluekin on mielenkiintoinen – siellä pääsee myös Dionysoksen korvaan.

Sisilian neljänneksi suurin kaupunki ihastuttaa välittömästi, kunhan vain selviämme ruuhkasta ja saamme jätettyä auton sataman läheisyyteen. Auringonpaiste saa meren aallot kimaltelemaan turkooseina ja hento tuuli tuo helpotusta helteeseen. Syrakusa tuo myös mukavaa vaihtelua edellisinä päivinä näkemiimme Modicaan, Notoon tai Ragusaan verrattuna. Täällä voi loputtomien portaiden sijasta kävellä tasaisia katuja pitkin.

Ylitämme lyhyen sillan, jota pitkin pääsemme Ortigian saarelle. Vajaan kahden kilometrin pituisen Ortigian täyttää Syrakusan historiaa huokuva vanhakaupunki. Antiikin kreikkalaiset perustivat kaupungin jo kauan ennen ajanlaskumme alkua, minkä jälkeen Ortigian kujia ovat isännän elkein tallanneet muun muassa roomalaiset, gootit, saraseenit ja normannit. Ensimmäinen vastaan tuleva nähtävyys on Apollon temppelin raunio, jota pysähdymme katselemaan hetkeksi.

Loiva ylämäki johtaa Dianan suihkulähteelle, joka on pystytetty pienen liikenneympyrän keskelle. Roomalainen jumalatar on muun muassa naisten, metsien ja villieläinten suojelija.

Sukellamme kapeiden kujien kiehtovaan labyrinttiin. Vilkkaimpien väylien varrella on rihkamakauppoja ja kahviloita, mutta syrjäkujilla on hiljaisempaa.

Välimatkat ovat suhteellisen lyhyitä ja päädymme pian Syrakusan Duomon eli tuomiokirkon kulmille. Kirkon aukio on kookas ja sitä reunustavat vanhat rakennukset saavat aikaan kuvauksellisen kokonaisuuden. Vuodet ovat hioneet vaaleat katulaatat sileiksi ja ne tuntuvat liukkailta sandaalien alla. Ihmisiä on liikkeellä melko paljon ja tunnelma vaikuttaa miellyttävältä.

Ilmassa soi kaihoisa musiikki, josta vastaavat kirkon portailla haitaria soittavat nuoret pojat tyylikkäissä hatuissaan. Duomon sisälle olisi kahden euron pääsymaksu. Olemme nähneet niin monta ilmaista kirkkoa, että käännymme mieluummin ovelta ympäri.

Ihailemme aukiota useammalta kulmalta. Eräs aukion laidalla sijaitseva pienempi kirkko näyttää vetävän turisteja magneetin lailla puoleensa, joten kurkistamme itsekin uteliaina sisään. Kirkon vetonaulana toimii kuuluisa Caravaggion maalaus, joka esittää Pyhän Lucian hautaamista. Opimme samalla, että tämä kynttiläkruunun ja Santa Lucia -laulun kautta tunnettu pyhimys oli kotoisin juuri täältä Syrakusasta.

Vaeltelemme pitkin kujia ja kuljemme muun muassa vanhan juutalaisalueen Giudeccan halki. Täällä näkee lähinnä paikallisia ihmisiä, jotka pysähtyvät vaihtamaan kuulumisia keskenään. Jossain pärisee Vespa, mutta välillä vastaan tulee aivan autioitakin katuja.

Päädymme Dietro le Quinte -ravintolaan. Sopivan viileässä ravintolasalissa lounastaa muutamia asiakkaita ja ilmapiiri on rauhallinen. Annokset tuovat hyvin esille sisilialaisia ruokaperinteitä, joista kirjoitin jo aiemmassa postauksessa. Alkupaloissa maistuu miekkakalan lisäksi ennen kaikkea munakoiso. Pääruokavalintani on klassinen pasta con le sarde. Fenkoli ja sardiini vaatisivat enemmän totuttelua, mutta olen silti iloinen maistettuani paikallista perinneruokaa. Tarjoilija hyvästelee kädestä pitäen, kun palaamme kadulle.

Saavumme yllättävänkin pian kirkkaana kimaltavan meren rannalle. Tuulelta suojassa oleva alue on vanhoine taloineen kaunis. Pienelle rannalle on kerääntynyt jonkin verran auringonpalvojia.


Jatkamme hieman eteenpäin, kunnes alamme jo olla lähellä saaren eteläkärkeä. Ortigia on tällä kohdin jo todella kapea, joten saaren itäreunalta länsipuolelle kävelee noin minuutissa. Saaren kärjessä sijaitseva linnoitus on tältä päivältä suljettu, joten palaamme keskustan suuntaan.

Rantakadun varrella puhaltaa ajoittain navakaksi yltyvä tuuli. Ohitamme monta kahvilaa ja ravintolaa, joiden terassit ovat täyttyneet matkailijoista. Näemme myös Fonte Aretusa -suihkulähteen. Kiertelemme tovin kujilla, kunnes päädymme takaisin Apollon temppelin raunioille ja pysähdymme jäätelöbaariin.

Palaamme autolle, jolla lähdemme etsimään vielä yhtä Syrakusan nähtävyyttä. Parco Archeologico della Neapolis kuuluu Sisilian merkittävimpiin arkeologisiin alueisiin ja se sijaitsee parin kilometrin päässä vanhastakaupungista. Sisäänpääsy raunioalueelle maksaa kymmenen euroa.

Aloitamme kierroksen kreikkalaisesta teatterista, joka on kooltaan Sisilian suurin. Historiallinen areena on edelleen aktiivisessa käytössä. Vanhojen kivirakenteiden päälle on rakennettu uudet siistit penkit, mikä hälventää historiallista tunnelmaa, mutta on varmasti käytännöllistä. Istumme hetkeksi auringonpaahteeseen miettimään, millaisia esityksiä tämäkin areena on nähnyt. Onneksi vesipullosta löytyy vielä helpotusta helteeseen. Katsomon yläpuolelta aukeaa komea näkymä aina satamaan saakka. Suuri risteilyalus suuntaa viiden aikaan merelle torvet soiden. En ole varma millaista hyötyä tai haittaa risteilyturismi aiheuttaa Syrakusan kokoiseen kaupunkiin.

Teatterin takana oleviin pieniin luoliin on louhittu jonkinlaisia huoneita. Emme jaksa perehtyä historiaan tarkemmin, vaan jatkamme kierrosta kohti Dionysoksen korvaa. Kyseessä on erikoisenmuotoinen parikymmentä metriä korkea luola, jolla on pituutta noin 65 metriä. Silmät tottuvat hämärään vähitellen. Saamme ihailla luolaa melkein keskenämme, sillä liikkeellä ei ole kovin monia ihmisiä. Luolan akustiikka erikoisine kaikuominaisuuksineen on mielenkiintoinen.

Luolan ympäristössä on mukava puistoalue polkuineen ja erilaisine kasveineen. Käymme vielä katsomassa roomalaisen amfiteatterin rauniot. Rakennelmaa ei voi kokonsa puolesta verrata Colosseumiin, mutta raunioista voi hyvin päätellä millainen amfiteatteri on aikoinaan ollut. Koko arkeologinen alue on mielestäni hyvinkin näkemisen arvoinen, sillä se sisältää useamman keskenään erilaisen kohteen. Vaikkapa Agrigenton Valle dei Templiin verrattuna ihmisiä on käyntimme aikaan vähemmän, välimatkat ovat lyhyempiä ja varjoakin on välillä tarjolla.

Ostamme lopuksi erinomaiset appelsiinigranitat, jotka jättävät Syrakusasta raikkaan maun suuhun. Retki Syrakusaan oli muutenkin yksi Sisilian-matkan parhaista. Erityisesti Ortigian tasaisilla kujilla on mukava kävellä ja suosituimpien reittien ulkopuolelta löytyy tarvittaessa hiljaisiakin kolkkia. Myös meri on aina lähellä, joten kaupunki sopii loistavasti kesäisten päivien viettämiseen.

Previous Post Next Post

You Might Also Like

No Comments

Leave a Reply