Madeiralta löytyy tyypillisten levadojen ja haastavan vuoriston lisäksi muunlaisiakin patikointimahdollisuuksia. Nousu Paúl da Serran ylängön laidalla sijaitsevalle huipulle palkitsee upeilla maisemilla ja onnistuu hyvin vaikka pienten lasten kanssa.
Halusimme kokeilla jotakin lapsille sopivaa reittiä ja pienestä punaisesta opaskirjasta löytynyt neljän kilometrin ”Saniaisreitti Pico Ruivo do Paúlille” vastasi toiveitamme hyvin. Turvallisella reitillä ei jouduta kulkemaan jyrkänteiden reunoilla, mutta päästään yhdelle saaren komeimmista näköalapaikoista. Pico Ruivo do Paúlia ei pidä sekoittaa saaren korkeimpaan vuoreen Pico Ruivoon, vaikka huipulta toiselle onkin kaukainen näköyhteys.
Löydämme reitin lähtöpaikan helposti Paúl da Serran ylängöltä. Jätämme auton kuoppaiselle parkkipaikalle, jossa on reilusti tilaa. Matkassa mukana olevat 6- ja 4-vuotiaat tyttäremme lähtevät reippaasti matkaan. Patikointi ei herättänyt aamiaispöydässä suurta innostusta, mutta toisaalta muutamaa päivää aiemmin Balcõesin näköalapaikalle tehty kävely todisti, että lapset nauttivat luontoretkistäkin, kunhan vaan pääsevät vauhtiin. Alkumatka taitetaan valtavien saniaisten keskellä ja edellä kulkevasta kuopuksesta erottuu vihreyden keskeltä useimmiten vain vaaleanpunainen hattu.
Vain parinkymmenen sentin levyinen levada tahtoo välillä kadota aluskasvillisuuden sekaan ja esikoinen onnistuu jossain vaiheessa kastelemaan lenkkarinsa astumalla kastelukanavaan. Vettä on niin vähän, että mitään tämän vakavampaa ei voi onneksi sattuakaan. Lapset ovat omanlaisiaan persoonallisuuksia. Siinä missä kuopus kirmaa innoissaan eteenpäin, valittaa esikoinen jalkoja pistelevistä oksista ja milloin mistäkin. Tiedän jo kokemuksesta, että roolit vaihtuvat päinvastoin kaupunkiympäristössä.
Saavumme havumetsään, joka tuo hämmentävällä tavalla mieleen jopa kotoisan Suomen. Kuusien ja mäntyjen seassa on pari koivuakin. Mitään tällaista en ole monilla aiemmilla Madeiralla tekemilläni patikkaretkillä kohdannut.
Lyhyehkö metsäosuus johdattaa meidät risteykseen, jonka jälkeen alkaa nousu kohti Pico Ruivo do Paúl da Serran huippua. Matkan aikana noustaan kaikkiaan 140 metriä ja koska lähtöpaikka sijaitsee ylängöllä, päästään lopulta 1639 metrin korkeuteen. Nousu näyttää petollisen lyhyeltä, mutta vaatii silti jonkin verran kiipeämistä. Kuopuksen vauhti vain kiihtyy mäen muuttuessa jyrkemmäksi, kun taas esikoista täytyy ajoittain motivoida lahjonnalla tai jollain muulla keinolla. Ehdimme huomata oksien päällä niin leppäkertun kuin heinäsirkankin.
Pysähdyn välillä katselemaan, kuinka tuuli lennättää ylängön pintaa viistäviä pilviä Rabaçalin suunnalla. Iloitsen kirkkaasta säästä, sillä tämä reitti ei soveltuisi sumussa kuljettavaksi.
Huippu tulee lopulta vastaan yllättävän nopeasti. Syömme eväitä merkkipaalun juurella, minkä jälkeen molemmat lapset kulkevat paluumatkan hyvillä mielin hetkeäkään valittamatta. Kiipeän paalun päälle ihailemaan maisemia.
Paúl da Serran ylänkö on vehreydessään vaikuttava. Tuntuu hämmentävältä, kuinka laaja tasainen alue tältä pieneltä vuoristoiselta saarelta voikaan löytyä. Maisemaan kuuluvat myös valkoiset energiaa tuottavat tuulimyllyt.
Komein näköala avautuu keskusvuoristoon päin. Saaren korkeimmat huiput Pico Ruivosta lähtien erottuvat majesteettisena jonona. Pico do Arieiro erottuu säähavaintoaseman ansiosta. Laakson kylät paistattelevat kaukana alhaalla iltapäivän auringossa. Pohjoisrannikon São Vicenten takana kimaltaa sininen meri.
Paluumatka sujuu nopeasti. Jyrkän alamäen jälkeen päästään leveälle kävelytielle, jota pitkin laskeudumme hiljalleen metsään ja palaamme tulomatkalta tutun levadan varteen. Lasten matka etenee leikin varjolla, kun he uittavat pieniä oksia vesikanavassa. Saniaisten luokse päästessämme tiedämme jo, ettei parkkipaikka ole kaukana.
Olimme erittäin tyytyväisiä tähän reittiin, josta myös lapset selvisivät hienosti. Vaikka osa reitistä seurailee pikkuruista vesikanavaa, en laskisi tätä patikkaa varsinaisten levadapolkujen joukkoon lainkaan. Normaalikuntoiselle aikuiselle polku sopii hyvin vaikkapa autoilukierroksen happihyppelyksi ja saman päivän aikana ehtii halutessaan tehdä jonkun muunkin patikkaretken. Opaskirjan arvion mukaan kävelyyn kuluu tunti ja vartti, mutta meillä retkeen kaikkine taukoineen kului toki reilusti kauemmin.
Maisema Pico Ruivo do Paúlin huipulta on huikea ja toisaalta reitti tarjoaa mukavaa vaihtelua muihin Madeiran polkuihin verrattuna. Kohtasimme vain pari muuta ihmistä, joten meno on taatusti hiljaisempaa kuin esimerkiksi lähistöltä löytyvällä 25 lähteen levadalla. Kannattaa kuitenkin olla tarkkana sään suhteen, sillä ylängöllä on toisinaan erittäin sumuista, eikä tätä reittiä voi mitenkään suositella ilman kelvollista näkyvyyttä.
Huom! Blogin lukijalta joulukuussa 2019 saamani viestin perusteella nousuosuus on kasvanut lähes umpeen ja piikkiherneiden vuoksi tuskallinen käveltävä.
Tästä blogista löytyy myös kohdeopas 10 x Madeira sekä Johdatus Madeiran levadoille. Näistä jälkimmäinen sisältää linkkejä tarkempiin kuvauksiin saarella tekemistäni patikkaretkistä.
Ota Lähtöportti seurantaan Facebookissa, sillä luvassa on muiden matkajuttujen ohella myös lisää Madeira-aiheista materiaalia.
26 Comments
Hienot on maisemat! Kuulosti kivalta patikoinnilta lastenkin kanssa.
Olen käynyt Madeiralla vain kerran ja sekin oli työmatka enkä ehtinyt levadoille. Se on jäänyt kaihertamaan. Ehkä pitäisi mennä koko perheenä ihailemaan noita upeita maisemia, nyt kun meidän lapset alkavat jo olla isompia ja jaksavat kävellä pidempiäkiä matkoja.
Tämä patikointi onnistui hyvin lastenkin kanssa. Madeira on upea saari ja suosittelen sitä koko perheelle! Osa levadoista kulkee sellaisten jyrkänteiden reunoilla, jonne en ottaisi vähän isompaakaan lasta mukaan, mutta myös turvallisia upeita vaihtoehtoja löytyy riittävästi.
Oi, näyttää hyvältä! Olitteko tuolla siis nyt ihan hiljattain vai mihin aikaan vuodesta nämä kuvat on otettu? Olen itse kovasti harkinnut Madeiraa ensi talven talvehtimis- ja vaelluskohteeksi, muutama kuukausi loka-tammikussa voisi olla bueno!
Kiitos Laura! Tämä retki tehtiin viime kesäkuussa. Olen ollut Madeiralla aiemmin myös loka- ja joulukuussa. Talvikauden sää on jonkin verran epävakaampi kuin kesällä, mutta Madeira on silti todella hyvä kohde talvehtimiseen. Itselleni olisi ihan unelmajuttu viettää siellä kerralla useampi kuukausi, nimittäin vaellettavaa riittää. Toivottavasti tuo suunnitelmasi toteutuu 🙂
Kohde vaikuttaa hyvältä tuollaisen 7 vuotiaankin kanssa patikoidessa. Jotenkin maisemista tulee Suomi mieleen… Olenko ainut?
Tuosta pienestä metsästä tuli yllättävän vahvasti Suomi mieleen. Olen patikoinut Madeiralla melko paljon ja tämä ylängöllä sijaitseva paikka on ainoa, joka on yhtään muistuttanut Suomen luontoa. Saaren muut metsät laakeripuineen ja eukalyptuksineen ovat aivan erilaisia.
Kiva juttu, josta kauniiden maisemien lisäksi löytää myös käytännön vinkit matkaan lähtiessä. Arvostan sitä erityisesti, koska pelkkä fiilistely ei oikein auta silloin, kun itse haluaisin löytää reitille. Yritän ottaa tämän näkökulman huomioon itsekin kirjoitellessani. Toistaiseksi olen kirjoitellut vain Espanjasta. Madeira on ollut pitkään jo suunnitteluasteella, ehkä joskus.
https://www.rantapallo.fi/ailajajuha/
Hyvää jatkoa matkoillesi! Aila
Kiitos kommentistasi! Mielestäni blogien viehätys perustuu suurelta osalta fiilistelyyn ja henkilökohtaisiin kokemuksiin, mutta koen tärkeänä kertoa samalla myös käytännön vinkkejä, sillä niitäkin aina kaivataan. Täytyypä tutustua blogiinne, Espanjahan on aina kiinnostava aihe!
Aika komeat maisemat!
Sä osaat kyllä kirjoittaa tosi koukuttavasti tämänkin tyyppisen jutun. Reittikuvauksista tulee helposti vähän aneemisia, mutta tätä oli tosi miellyttävä lukea!
Kiitos, mukava kuulla että tykkäsit lukea 🙂 Madeiralla on paljon komeita näköalapaikkoja, mutta tämä huippu on yksi suosikeistani, koska se on sopivan syrjäinen ja hiljainen.
Mulla on Madeira ja koko Portugali edelleen käymättömien kohteiden listalla, mutta sun ja Heidin patikointijutut Madeiralta on kieltämättä herättänyt ”lievän” kiinnostauksen Madeiraa kohtaan. Musta on ihanaa, että lähdette koko perheen matkoilla yhdessä patikkaretkille. Omassa nuoruudessa me käytiin kerran vuodessa Kanarialla (äiti oli matkatoimistossa töissä, ja mihin muuallekaan 80- ja 90-luvuilla lapsiperheen kesken olisi voinut lähteä kuin Kanariansaarille… 😀 ) ja ainut luontoretki, minkä muistan, oli retki Teiden huipulle – ja sinnekin mentiin busiilla. No, aika luontopainotteinen reissaaja musta kehkeytyi siitä huolimatta, mutta siis iso peukku sille, että lapset innostuu lähtemään patikoimaan lomilla. Tai ainakin tuntuvat olevan tyytyväisiä jälkeenpäin, jos eivät aamiaispöydässä vielä asiasta innostu! 🙂
Lapset on kiva ottaa välillä patikkaretkille mukaan, vaikka Madeiralla yleensä mennäänkin aikuisten kesken. Sen verran ovat jo kasvaneet, että jaksavat kävellä helpostikin aika pitkiä matkoja, jos vaan motivaatio on kunnossa. Totta kai lasten kanssa kulkeminen on arvaamatonta, mutta myös palkitsevaa, kun kertyy yhteisiä muistoja ja voi suunnitella taas uusia seikkailuja.
Mä pääsin Kanariansaarille vasta aikuisiällä ja sielläkin tosiaan on upeaa luontoa, kunhan vaan lähtee sitä etsimään. Mutta nyt kun tänä talvena kävit Mallorcalla, niin ensi talvena sitten Madeiran vuoro?! 🙂
Myönnän, ettei Madeira ole ollut bucket-listallani aikaisemmin. Nyt kun olen lukenut Madeira postauksiasi ja kuuntelin Matkamessuilla kokemuksiasi, on saari alkanut kiinnostamaan. Vaellusreittejä tuntuu löytyvän joka lähtöön ja onhan nuo maisemat hurjan kauniit. Tyttären saisin varmasti vaellusseuraksi. Häntäkin on alkanut luontokohteet kiinnostamaan. Viime kesänä tehtiin Mallorcalla yksi päivävaellus. Reitti oli valitettavasti hieman tylsä, liian tasainen minun makuun. Olisihan siellä ollut muitakin vaihtoehtoja, mutta valitsimme sen lähimmän.
Mukava kuulla, että Madeira on alkanut kiinnostaa! Madeira on huippukohde nimenomaan päiväpatikointiin, saari on niin pieni, että kaikkialle pääsee halutessaan samasta tukikohdasta. Madeiralle tyypilliset levadat ovat yleensä hyvinkin tasaisia, mutta jyrkänteiden reunoilla kulkevina maisemiltaan upeita. Toki myös fyysisesti haastavampia vuoristopolkuja löytyy.
Ihan mielettömän kaunista! Madeira olisi kiinostava kohde monestakin syystä. Myös luontokohteena.
Kiitos! Mielestäni Madeira on parhaimmillaan luonto- ja aktiivilomakohteena, mutta pienestä saaresta voi nauttia monella muullakin tavalla.
Ihanan näköistä! Vaikuttaa hyvältä valinnalta levadoihin tutustumiseen.
Kaunista tuolla todellakin on! Tämä oli erittäin hyvä valinta lasten kanssa, korkeita paikkoja sietävälle aikuiselle löytyy vieläkin upeampia reittejä.
Madeiralla parasta on kyllä nuo vaihtelevat kävelyreitit. Lainasin muutaman levadareittikirjankin kun Madeiralle mentiin ja kiinnostavia reittejä löytyi riittämiin. Muutamalla kävin tunnin kurkkauskeikalla ja suunnittelematon pyrähdyskin on antoisaa.
Monipuoliset kävelyreitit ovat se syy, miksi haluan aina palata Madeiralle. Aina ei tosiaan tarvitse lähteä koko päivän vaellukselle. Lyhyilläkin retkillä ehtii nähdä paljon, koska saaren maisemat ja luonto ovat niin upeita.
Upeat maisemat tuolta ylhäältä! Nuo kuvat metsän keskeltä voisivat ihan hyvin olla jostakin suomalaisesta metsästä. 🙂
Tuota maisemaa ylhäältä olisi voinut jäädä katsomaan koko päiväksi, pilvien yläpuolella on hauska olla. Suomalaishenkinen metsä todella yllätti, koska muut näkemäni Madeiran metsät ovat olleet ihan erilaisia 🙂
Rakastan Madeiran levadoja, ne on ihan parhautta! Yksi Madeiran parhaita puolia on juuri tuo ihana vehreys ja maisemien vaihtuvuus eri puolilla saarta! Tuonne tekisi kyllä todella mieli takaisin.
Mahtavaa kuulla, että säkin olet ihastunut Madeiran levadoihin ja vaihtelevuuteen! Sieltä todellakin löytyy uskomattomia ja keskenään täysin erilaisia maisemia. Toivottavasti pääset pian Madeiralle takaisin!
Moi!
Saniaisia ei näkynyt mutta piikkihernettä senkin edestä. Koko nousupätkä oli lähes umpeen kasvanut ja todella tuskallinen käveltävä.
Moi Ninni ja kiitos viestistä! Ikävää että polulle on päästetty kasvamaan noin paljon piikkiherneitä, voin kuvitella ettei reitti ole enää ollut mukava. Hyvä kun kerroit nykyisestä tilanteesta.