Hongkongin Lantaun saaren kuuluisin nähtävyys on suuri patsas, joka tunnetaan yleisesti nimellä ”Big Buddha”. Matka patsaalle voi muuttua määränpäätä tärkeämmäksi, kun sen tekee huimaavan köysiradan kyydissä. Tutustuimme myös Po Lin -luostariin.
Köysiratavaunu keikkuu korkealla meren yläpuolella, kunnes se lähtee kiipeämään jyrkkien rinteiden ylitse. Kaukana alhaalla näkyvälle hiljaisella patikointipolulle on suora näkyvyys vaunun lasilattian lävitse. Viimein kaukaisuudessa häämöttää määränpäämme, suuri pronssinen Buddha-patsas, joka istuu ylväästi oman kukkulansa laella. Saamme ihailla vielä hetken vehreää ylänköaluetta, kunnes 25 minuuttia kestänyt matka päättyy Ngong Pingin kylään.
Lantaun saarelta löytyvä Ngong Ping 360 -köysirata kuuluu Hongkongin turistimagneetteihin. Se kuljettaa matkustajansa vajaan kuuden kilometrin matkan Tung Chungin asemalta Ngong Pingiin. Mainoslauseen mukaan ”maailman ihmeellisin köysiratakokemus” on maisemiensa puolesta hieno ja saattaa huimata korkean paikan kammosta kärsiviä. Matkan varrelta voi katsella näkymiä niin merelle, seudun asutuskeskuksiin kuin lentokentällekin.
Löydämme itsemme keskeltä keinotekoista turistikylää, jossa on meneillään jonkinlainen akrobaattiesitys. Ngong Pingin kiinalaishenkiset kulissit on täytetty ravintoloilla ja matkamuistomyymälöillä. Täällä voi halutessaan turvautua vaikka Starbucksiin tai Subwayhin, vaikka valtaosa tarjonnasta onkin itämaista.
Ohitamme kylän melko nopeasti ja tapaamme pian ensimmäiset vapaana kuljeskelevat lehmät. Ne saavat syödä ruohoa ja pensaiden oksia mielensä mukaan. Joillakin niistä on kunnioitusta herättävät sarvet, mutta eläimet vaikuttavat lauhkeilta. Rohkeimmat turistit käyvät niitä silittämässäkin.
Saavumme Buddha-patsaalle johtavien portaiden juurelle. Toisinaan kävelymatkoista mariseva viisivuotias ottaa jalat alleen ja loikkii kaikki 268 rappusta ylös sellaista vauhtia, etten meinaa pysyä perässä.
Ylhäällä on aikaa puuskuttaa ja ihailla maisemia. Värikäs Po Linin luostari erottuu hyvin vihreiden kukkuloiden hallitsemasta maisemasta. Patsaan toisella puolella voi katsella hämyisesti siintävää Etelä-Kiinan merta.
Lantaun Buddha on varsin uutta tekoa, sillä se valmistui vasta vuonna 1993. Tämä maailman suurin istuvaa Buddhaa esittävä pronssipatsas on noin 34 metriä korkea. Muualta maailmasta löytyy toki huomattavasti kookkaampiakin versioita eri asennoissa ja materiaaleissa. Patsaan ontoissa sisuksissa on pieni museo.
Laskeudumme portaat ja suuntaamme Po Linin eli ”rakkaan lootuksen” luostarille. Aikoinaan syrjäseudulle rakennettu luostari ei enää nykypäivänä tunnu rauhan tyyssijalta, sillä turisteja riittää ainakin köysiradan aukioloaikojen puitteissa runsaasti. Luostarin rakennukset ovat kaikessa värikkyydessään näyttäviä. Nousemme sisäpihan portaat tasanteelle, josta voi katsella temppelin sisäpuolelle. Joukko munkkeja kiertää ympäri avointa tilaa rukouksia laulaen. Harras tunnelma saa lapsetkin hiljentymään ja tuntuu oikealta, ettei tilanteesta saa ottaa valokuvia.
Ensimmäisen temppelin takaa löytyy vielä toinen, edellistä näyttävämpi rakennus. Yltäkylläisesti kullattu kymmenentuhannen Buddhan sali on upea näky, jota sitäkin saa ihailla avoimien ovien takaa ilman kuvauslupaa. Alttaria hallitsevat suuret kultaiset patsaat. Tuntuu rauhoittavalta ihailla kauniita yksityiskohtia ilman kameraa. Hengähdämme vielä hetken karppialtaan äärellä ja jätämme sitten luostarin rakennukset taaksemme.
Iltapäivä on edennyt sen verran pitkälle, että väkimäärä harvenee. Lapsia kiinnostavat erityisesti vapaina vaeltavat lehmät ja koirat. Seuraamme lehmiä parkkipaikalle, jonne ne kokoontuvat tyytyväisen näköisinä ihailemaan auringonlaskua.
Palaamme köysirata-asemalle, jonne on sulkemisajan lähestyessä muodostunut pitkä jono. Lasilattialla varustettuun Crystal Cabiniin pääsee onneksi reilussa vartissa, kun taas tavalliseen vaunuun pääsyä olisi saattanut joutua odottamaan tunnin kauemmin. Ilta pimenee paluumatkan aikana. Ngong Pingin ylänkö jää hämärtymään taaksemme ja meren äärellä syttyvät Tung Chungin valot. Mahtavassa köysiradassa, suuressa Buddha-patsaassa maisemineen, vaeltavissa lehmissä ja luostarissa riitti perheellemme ohjelmaa kerrakseen.
Tung Chung on helposti saavutettavissa metroyhteyden ansiosta. Retkeä suunnitellessa on hyvä huomioida, että jonottamiseen täytyy hieman vuorokaudenajasta riippuen varata reilusti aikaa. Itse jonotimme Tung Chungissa puoliltapäivin noin tunnin. Odotusaikaa voi lyhentää hankkimalla liput ennakkoon netistä, mutta sekään ei ole ehdoton oikotie onneen. Paluun suhteen saattaa selvitä kokonaan jonottamattakin, jos lähtee köysiradalle reilusti ennen sulkemisaikaa. Aikuisen meno-paluulippu tavallisella vaunulla maksaa 210 Hongkongin dollaria (n. 24 euroa), Crystal Cabinissa 290 HKD (n. 34 euroa). Saatavilla on tietenkin myös yhdensuuntaisia lippuja ja lastenlippuja sekä retkipaketteja, joihin voi tutustua Ngong Ping 360:n virallisilla sivuilla.
Samaan retkeen voi yhdistää vierailun pittoreskissa Tai O:n kalastajakylässä, josta käsin järjestettävillä veneajeluilla saattaa nähdä delfiinejä. Meiltä kalastajakylä jäi väliin, koska tällä kerralla tuntui mukavammalta nauttia kevyemmästä ja kiireettömästä retkestä. Ilman lapsia lähtisin aikaisemmin liikkeelle ja mahduttaisin varmasti myös Tai O:n päiväohjelmaan. Tai O:sta ovat kirjoittaneet muun muassa Travellover, Mutkia matkassa ja Matkalla kaiken aikaa.
14 Comments
Iso Buddha oli kyllä melkoinen turistirysä. Lukeutui itselleni niihin nähtävyyksiin että ”tulipahan nähtyä”. Tosin tuo kaapelivaunu oli kyllä maisemineen rahansa arvoinen. Käytiin saman päivän aikana Tai O:ssa ja pikku vaellus tuossa Buddhan lähellä. Tai Osta tykkäsin ja maisemat pikku vaelluksella oli sen verran upeat että seuraavalla kerralla pitää päästä valloittamaan huippu.
Turistirysän tunnelmalta ei tosiaan voi välttyä ja varmaan siksi tämä ei ihan mahtunut top 10 -kokemuksiini Hongkongissa. Mielestäni silti ilman muuta käymisen arvoinen paikka, vaikka tunnistan itsessänikin tuon ”tulipahan käytyä” -fiiliksen. Tai O:hon lähden varmasti, jos vielä Hongkongiin palaan. Myös joku pieni vaellus tuolla Lantaun vehreissä maisemissa olisi varmasti mieluisaa ohjelmaa 🙂
Iso Buddha jäi näkemättä Honkkareiden reissuilla, mutta kai sen voisi käydä katsomassa. Enemmän mua kiinnostaa tuo köysirata-ajelu. Tai O puolestaan on listalla. Tykkäsin aikanaan Lamman saaren meiningistä kovasti. Muitakin kalajastakyliä olisi kiva nähdä.
Varsinkin köysirata ja miksei Buddhakin ovat kyllä kokemisen arvoisia, vaikka eivät Hongkongin ykkösnähtävyys mielestäni olekaan. Ne voi varmasti yhdistää lapsiperheenäkin samaan retkeen Tai O:n kanssa, kunhan vain lähtee heti aamulla liikkelle. Me käytiin Cheung Chaulla nauttimassa saaritunnelmasta, myös Lamma kuulostaa tosi kiinnostavalta!
Hongkong on kyllä kiinnostava kohde! Olen viettänyt siellä vain yhden yön lentojen välissä, joten kaupungista ei sillä kertaa ehtinyt paljoa näkemään. Haaveissa olisikin päästä Honkkareihin uudelleen, silloin haluaisin ehdottomasti kiivetä ihailemaan noita maisemia!
Hongkong on tosi kiva ja monipuolinen kohde, meillä meni vajaat kaksi viikkoa nopeasti ja viihtyisin siellä helposti kauemminkin. Tämä Lantaun köysirata, iso Buddha ja Tai O:n kylä on varmasti hyvä ohjelma yhdeksi päiväksi 🙂
Onpas tuo paikka taas ”rysittynyt” lisää sitten viime näkemän, mun Big Buddhalla käynnistä taitaa olla jo kymmenisen vuotta. Mutta kyllä se itse Buddha sekä tietysti se upea kaapelikyyti varmasti tekee silti kaikkiin vaikutuksen. Kiitos taas linkkauksesta, Tai O on todellakin ihana päiväretkikohde ja helppo yhdistää Big Buddhaan!
Voi hyvin olla, että meno on vilkastunut aika paljon kymmenessä vuodessa. Buddha ja köysirata ovat tietenkin entisellään ja jos jonotuksen onnistuisi esimerkiksi paremmalla ajoituksella välttämään, niin kokemus olisi varmasti mukavampi. Jos Lantaulle pääsen joskus palaamaan, niin täytyy sitten aloittaa retki Tai O:sta, ettei se jää toista kertaa väliin 🙂
Kolmas Honkkareiden visiitti takana, ja niin jäi vaan tämä tälläkin kertaa näkemättä. Nämä päivät meni aivan armottomassa jetlagissä, jonka ansiosta noustiin ylös joka päivä vasta iltapäivällä. Silti, olipa taas ihana käydä edes lyhyellä visiitillä, on se vaan mahtava kaupunki. Eikä edes harmita niin paljon kaikki paikat mitä jäi näkemättä, kun tiedän, että tänne tullaan vielä monta kertaa!
Pääset varmasti vielä monta kertaa Hongkongiin, eikä yksittäisistä nähtävyyksistä kannata aina muutenkaan liikaa stressata. Jetlag vie välillä veronsa, ei sille mitään voi. Hongkong on mahtava ja mielelläni palaisin sinne itsekin!
Ai että, ihan kohta pääsee taas ajelemaan tuonne köysiradallekin! 🙂 En ole muuten koskaan tainnut nähdä tuolla lehmiä ja useamman kerran olen käynyt. Tai sitten olen vaan onnistunut katsomaan ohi 😀 Tuohan on siis nimenomaan maailman suurin pronssinen istuva Buddha. Suurin istuva Buddha löytyy Kiinasta ja on yli kaksi kertaa tuon kokoinen. Sinä olit kyllä tuon pronssisuuden maininnutkin, jossain toisessa blogissa oli vaan maininta suurimmasta istuvasta Buddhasta. Pohdin tässä kuumeisesti, että ehtisimmeköhän käymään tuolla (ja mahdollisesti siellä Tai O:ssa) ja sitten vielä samana päivänä takaisin Kowlooniin ja sieltä lentokentälle iltaysiksi… tiukkaa kyllä tekee, jos ottaa Tai O:n mukaan, eikä halua ihan aamuvarhaisella lähteä liikkeelle. Meillä kyllä on reilusti aikaa sitten myöhemminkin, mutta olisi kivaa näyttää muulle perheelle noita paikkoja, ja he eivät ole mukanamme enää myöhemmin. Tosin viime päivinä on ollut Hongkongissa aika sateista, joten katsotaan miltä sitten viikon päästä näyttää, mitä retkiä on edes sään puolesta järkevä tehdä.
Ihan mahtavaa että sun pitkä odotus on pian ohi ja pääsette Hongkongiin 🙂 Toivotaan säiden kirkastumista! Voin kuvitella että tulee valinnan vaikeutta minne mennä ja millä ajalla, Hongkong vaan on niin monipuolinen ja mainio kaupunki. Lentokenttähän on melkein köysiradan vieressä, mutta matkatavarat asettaa varmasti omat haasteensa suunnitelmiin. Eikös asemilla olisi säilytyslokeroita? Veikkaan että aika varhaista lähtöä tarvittaisiin.
Mielenkiintoista, ettei siellä ole ollut lehmiä sun käydessä. Olikohan nämä lehmät sitten kenties vain ryhmämatkalla luostarilla ja menivät parkkipaikalle odottamaan kyytiä takaisin kotiin illaksi 😀
Ah, allekirjoittanut tykkää köysiradoista niin paljon, että olisin varmasti tuolla ihan fiiliksissä! Olitko muuten samaa mieltä mainoslauseen kanssa?
Köysirata on hieno ja kokemisen arvoinen, mutta vähän epäilen onko sittenkään ihan maailman ihmeellisin. Saattaa se hyvinkin maailman kymmenen parhaan joukkoon kuulua 🙂