Etelä-Dalmatian alueella Kroatiassa sijaitseva Dubrovnik kuuluu Välimeren kauneimpiin nähtävyyksiin. Vajaan kahden vuorokauden vierailu ehti tarjota pintaraapaisun historiallisen kaupungin tarjonnasta.
Muistan halunneeni käydä Dubrovnikissa jo viitisentoista vuotta sitten, mutta joidenkin matkojen kohtalona on siirtyä aina hamaan tulevaisuuteen. Silloin kauan ennen Game of Thronesin kuvauksia Dubrovnikissa olisi varmasti ollut nykyistä hiljaisempaa, mutta ikiaikaisten muurien kätkemän vanhankaupungin upeus ei onneksi ole muuttunut miksikään.
Saavumme kaupunkiin Montenegron suunnalta Adrian valtatietä pitkin. Meri kimmeltää kaukana alhaalla, kun käännymme majapaikkamme omistajan antamien ohjeiden mukaisesti pienelle parkkipaikalle asuinalueen laitaan. Huomaamme pian, että karttaan merkitty katu tarkoittaakin loputtomalta näyttävää portaikkoa. Apartments Kuzmanin löytäminen vaatii hetken etsiskelyn, varsinkin kun ehdin kavuta kertaalleen alas vääriä portaita pitkin. Kahden suuren laukun raahaaminen reilut sata porrasta alempana sijaitsevalle ovelle tuo hien pintaan, mutta onneksi olen viime vuosina ehtinyt erikoistua matkatavaroiden kantamiseen. Koska molemmat lapset kävelevät jo omin jaloin, tuntuu pelkästään parin laukun kantaminen oikeastaan hyvinkin yksinkertaiselta urakalta.
Avulias emäntämme Marija esittelee pelkistetysti sisustetun yksinkertaisen asunnon, jonka viehätys perustuu maisemaan yli kaupungin. Parvekkeelle on mukava istahtaa hetkeksi sammuttamaan janoa, ennen kuin matka jatkuu kohti entistäkin komeampia näkymiä.
Dubrovnikin upeimmat maisemat aukeavat Srđ-vuoren huipulta. Perille pääsee helpoiten köysiradalla, jonka ala-asema sijaitsee parinsadan metrin päässä vanhankaupungin pohjoiselta muurilta. Aikuisten menopaluulippu maksaa 130 kunaa eli noin 19 euroa, joten aivan halvasta huvituksesta ei ole kyse.
Matka vuorelle vie alle neljä minuuttia. Jäämme ihailemaan aurinkoista maisemaa kahdelta eri näköalatasanteelta.
Muurien ympäröimä Dubrovnik on harvinaisen näyttävä yhtenäinen kokonaisuus, jonka takana aukeaa kimmeltävä meri. Muita ilmansuuntia hallitsevat harmaansävyiset vuoret, joista osa kuuluu Kroatian sijasta Bosniaan tai Montenegroon.
Köysirata palauttaa meidät vanhankaupungin nurkille. Siirrymme muurien sisäpuolelle Bužan portin kautta ja laskeudumme pitkän portaikon kautta alas pääkadulle Stradunille. Kauniilla ja leveällä kadulla riittää kulkijoita. Sileiksi hioutuneet katulaatat kiiltelevät auringonpaisteessa.
Turistien kansoittaman alueen ravintolatarjonta tuntuu ainakin ensivaikutelman perusteella noudattavan yhtenäistä linjaa. Listoilta löytyy varmoja, mutta melko mielikuvituksettomia vaihtoehtoja pihveistä kanaan ja pastasta pizzaan. Kaikkien kokeilemiemme ravintoloiden ruoka on ihan hyvää, mutta ei toisaalta tarjoa unohtumattomia makuelämyksiä. Palvelu on poikkeuksetta kohteliasta, mutta hintataso on melko korkea. Pääruokien hinnat pyörivät yleensä noin kahdenkymmenen euron tienoilla. Budjettimatkailija voi siirtää nälkäänsä vaikkapa Tutto Bene -pikaruokalassa, josta saa esimerkiksi reilun kokoisen pizzapalan noin kolmella ja puolella eurolla.
Palaamme kujakierroksen jälkeen satojen portaiden päässä odottavalle parvekkeellemme. Vanhankaupungin hämärä valaistus luo arvoituksellisen tunnelman. Vain pari kirkontornia ja osa muureista on valaistu kirkkaasti. Jään viilenevään iltaan miettimään, millaisia vuosisatoja vanhoja tarinoita muurien sisälle kätkeytyy.
Yöstä tulee synkkä ja myrskyinen. Tuuli ravistelee ikkunaluukkuja ja sateen ropina yltyy ajoittain rankaksi. Jäämme aamulla hetkeksi odottelemaan sään selkenemistä, mutta tilanne vain pahenee mereltä saapuvan ukkosrintaman myötä. Mukavaksi vierailupaikaksi kehuttu Lokrumin saari katoaa näkyvistä täysin, eikä vanhankaupungin katoistakaan erotu kuin hämärä häivähdys. Salamat valaisevat taivasta dramaattisella tavalla. Laskeudumme ukkosen hetkeksi hellittäessä alas kaupunkiin. Vesi virtaa valtoimenaan pitkin portaita ja kastelee kengät nopeasti. Kurja sää on autioittanut jopa Stradunin miltei täysin.
Pakenemme sadetta kauniille sisäpihalle, jonka kautta löydämme Dubrovnikin puolustajista kertovan pienen näyttelyn. Huoneen seinille asetellut kuvat kertovat karua kieltä Balkanin julmasta lähihistoriasta. Serbijoukot piirittivät Dubrovnikin syksyllä 1991 ja useita kuukausia jatkunut tulitus tuhosi suuren osan kaupungista. Taistelut veivät monta nuorta ihmistä aivan liian aikaisin hautaan. Nyt taustalla kaikuva ukkosen jylinä tarjoaa miltei autenttisen äänimatkan pommitusten kauhuihin.
Sää kirkastuu päivän mittaan ja pääsemme odottamallemme kävelykierrokselle muureille. 150 kunan eli reilun 20 euron pääsymaksu kuulostaa kovalta, mutta toisaalta hinta ehkä hieman rajoittaa suurta kävijämäärää ja varat toivottavasti käytetään muurien ylläpitoon. Mikäli kaupungissa haluaa käydä useammassa maksullisessa nähtävyydessä, suosittelen Dubrovnik Cardin hankkimista.
Nousemme muureille Svetog Dominika -kadun varrelta. Alkumatkasta on paljon portaita, kunnes pääsemme muurien korkeimpaan osaan ihailemaan maisemia yli kaupungin. Punertavien kattojen muodostama kokonaisuus on pysäyttävän upea. Suurin osa katoista tuhoutui sodassa, mutta nyt tuhon jälkiä ei ole enää juurikaan näkyvissä. Alkuperäiset vanhat kattotiilet toki erottuvat uudemmista ajan patinoiman värinsä ansiosta.
Kiipeämme välillä Minčetan torniin ihailemaan näkymiä. Muureille on saapunut jonkin verran muitakin matkailijoita, mutta epäilemme ruuhkan yltyvän moninkertaiseksi kuumimman turistisesongin alkaessa.
Muureilta on hauska katsella myös Stradunia pitkin kulkevaa ihmisvirtaa. Läheisen fransiskaaniluostarin seinässä on pieni kiviuloke, jonka päällä useimmat turistit yrittävät perinteen mukaan tasapainoilla. Tehtävä näyttää lähes mahdottomalta.
Tuuli viilentää matkantekoa muurien merenpuoleisella sivustalla. Katselen pelonsekaisin tuntein, kuinka teinit tasapainoilevat jyrkänteen reunalla paremman selfiekuvakulman toivossa. Tältä osuudelta löytyy myös pari kahvilaa. Myös muurin ja meren väliselle kapealle kalliokaistaleelle pystytetyt baarit ovat varmasti houkuttelevia lämpiminä kesäpäivinä.
Kierrämme muureja pitkin vielä sataman ympäri, kunnes ympyrä sulkeutuu ja laskeudumme takaisin kadulle. Muurikävely tarjoaa mukavan näkökulman Dubrovnikiin ja sitä on helppo suositella melkein kenelle tahansa. Saimme lastenhoitoapua ja kiersimme reitin vaimon kanssa kahdestaan, mutta näimme muurilla myös muutamia pieniä reippaita matkailijoita.
Dubrovnik vetää varsinkin keskikesällä puoleensa valtavasti turisteja. Kaupungin suosio on helppo ymmärtää ilman Game of Thronesin tuomaa nostettakin, sillä pittoreskeilla kujilla ja vanhoilla rakennuksilla on vastustamatonta vetovoimaa. Emme ehtineet omalla matkallamme tutustua kovinkaan moneen kaupungin nähtävyyksistä tai tehdä retkeä sen enempää Lokrumille kuin muillekaan seudun saarille. Lyhytkin aika riitti kuitenkin kertomaan, että Dubrovnik kuuluu Euroopan merkittävimpien kaupunkiaarteiden joukkoon.
Tiedon uusista blogipostauksista saat parhaiten tykkäämällä Lähtöportista Facebookissa. Lähtöportti löytyy myös Instagramista ja Twitteristä.
6 Comments
Voin kuvitella, että teillä on ollut aika paljon leppoisampi kävelyretki muurilla kuin meillä auringon porottaessa pilvettömältä taivaalta 40 asteen lämmössä. Pojat oli monessa kuvassa sen näköisiä, että ei niin tuskaista ilmaa ole ollut ikinä missään. Pidettiin taukoja muurien varjopaikoissa sekä sitten tietysti pysähdytiin oluelle ja colalle kaikki mahdolliset baarit matkalla 😀 Mukavaa oli! Se merimuseo siinä muurikierroksella on kiva tutustumiskohde ja se kannattaa katsastaa.
Nuo muurin viereiset baarit oli kyllä upeita ja siellä tuli istuttua useampi lasillinen. Mahtava katsella auringonlaskua ja jatkaa sieltä sitten matkaa illalliselle. Ensiksi kun nauttinut altaalla päivän tai kirkkaassa merivedessä snorklaamasa, niin on mukava aloittaa illanvietto näistä baareista. Tosin perheen ykkösmestasta kilpaili myös kuitenkin se yksi rappusbaari kaupungilla, missä oli aina hieno ihmetellä myös maailman menoa.
Dubrovnik on ehkäpä minusta maailman kaunein kaupunki rakennusten puolesta ja se on paljon sanottu se!
Tässä omat vinkkini Dubrovnikiin: http://kohteenamaailma.fi/eurooppa/dubrovnik-top5/
Voin kuvitella, että 40 asteen helteessä ja sopivassa ruuhkassa noilla muureilla saattaa alkaa jo vähän ahdistaa 😀 Merimuseo oli yksi niistä paikoista, joissa olisi ollut kiva käydä. Ei haluttu kuitenkaan lähteä kiirehtimään mihinkään ja ukkosmyrsky vei oman palansa meidän ainoasta kokonaisesta päivästä Dubrovnikissa. Ensi kerralla sitten!
Kiitos vinkkilinkistä, täytyisi jatkossa muistaa lukea kunnolla matkablogeja ennen omia reissuja. Sait nimittäin ainakin tuon rappusbaarin kuulostamaan oikein houkuttelevalta 🙂
Dubrovnik on todella kaunis kaupunki, ja Lokrumin saari on luontoa rakastavalle ihmiselle mainio kohde! Olimme viime lokakuussa syyslomalla tuolla kokonaisen viikon, ja kaikki ei mennytkään ihan ns. ”putkeen”. Kirjoitin pitkän kipuilun jälkeen blogiini jutun pikku vastoinkäymisistä. https://johannasuomela.com/2016/11/03/dubrovnikin-syysloman-pari-muuttujaa/
Kokemus jäi silti plussan puolelle, mutta ne positiiviset jutut odottavat vielä vuoroaan 🙂
No teillä ei todellakaan mennyt matka suunnitelmien mukaan! Varsinkin vatsataudit on kurjia, itsekin olen sen jollain reissulla joutunut kokemaan, mutta aika vähällä olen selvinnyt. Huonelämpötilan säätämisessäkin on monesti haasteita, tosin meillä ongelmat on yleisimmin liittyneet siihen, että eteläeurooppalaiset talot on usein keväisin hyvin viileitä ja kosteita.
Kaikesta huolimatta Dubrovnik on kaunis, olisi mukava lukea myös niistä teidän reissun positiivisista jutuista 🙂
Pitääpäs tallentaa tää postaus matkavinkki-kansioon! Oon suuntaamassa elokuussa näille kulmille ja kaikki vinkit on tervetulleita. Toivottavasti tykkään enemmän Dubrovnikistä kuin Splitistä. Näyttää ainakin hyvin lupaavalta! 😉
Kiva jos tästä postauksesta on iloa! Toivottavasti tykkäät Dubrovnikista. Turisteja varmasti riittää, mutta toisaalta kaupunki on myös poikkeuksellisen kaunis kokonaisuus. Cavtat oli pikaisesti nähtynä myös kiva pieni kaupunki samalla suunnalla, eikä Montenegrokaan ole kaukana.