Italian keskiosaa värittävät lähes joka kukkulalla kohoavat linnoitetut kylät ja kaupungit. Eräs omista suosikeistani on pikkuinen Panicale, jonne teimme retken muutamia vuosia sitten.
Edellinen Rooma-postaus sai muistelemaan muitakin Italian-matkoja. Yhden parhaista teimme reilut viisi vuotta sitten Umbriaan, joka tunnetaan lempinimellä Italian vihreä sydän. Nautimme Trasimeno-järven ympäristön maisemista ja kiertelimme aistimassa kylien ja kaupunkien tunnelmia. Kyseessä oli esikoisemme ensimmäinen ulkomaanmatka, jonka aikana hän sai nukkua päiväunia oliivipuiden alla ja oppia konttaamaan lomatalon kivilattialla.
Tiedustelin talomme emännältä Martalta seudun parhaita retkikohteita. Kun hän mainitsi pikkuruisen Panicalen, tiesin haluavani juuri sinne. Panicalea ei mainosteta lainkaan samaan tapaan, kuin Umbrian tunnetuimpia kaupunkeja Orvietoa tai Assisia. Ei ole toisaalta mitään syytäkään, sillä Panicalella ei ole tarjota maailmankuuluja nähtävyyksiä tai muuta suureellista.
Trasimeno-järveä kiertävän rantatien risteyksestä on vielä kymmenisen kilometriä Panicaleen. Maalaistie mutkittelee viini- ja oliiviviljelysten halki. Ohitamme myös peltoja, metsiköitä sekä yhden uinuvan kyläpahasen. Panicalen paksut muurit odottavat korkean kukkulan laella. Jätämme Fiatin parkkipaikalle ja lähdemme tutustumaan kylään.
Kapeiden kujien hiljaisuudessa voi aistia tarinoita menneisyydestä. Useimmat ajan patinoimista kivitaloista on rakennettu kiinni toisiinsa, mutta sieltä täältä aukeaa myös maisemia utuisena siintävälle järvelle. Vanhimpien rakennusten historia ulottuu aina 1300-luvulle saakka ja nykymaailman melske tuntuu kovin kaukaiselta.
Kuuntelen omien askeleitteni ääntä, kunnes pysähdymme ihailemaan portaille ja ikkunoille aseteltujen kukkien loistoa. Musta kissa livahtaa varjojen suojaan, kun harmaahapsinen täti avaa narisevan kotiovensa. Mitään sen jännittävämpää ei tapahdu ja kujat on kierretty hitaasta vauhdista huolimatta nopeasti ympäri. Ainoaksi nähtävyydeksi riittää ympärillä oleva kauneus. Täällä on harvinaisen helppo harrastaa kiireetöntä matkailua ja pysähtyä nauttimaan elämästä.
Lillo Tatinin terassi näyttää vastustamattomalta, joten lounasravintolan valinta ei tuota ongelmia. Paikalle on saapunut muutama matkailija, mutta meillekin riittää hyvin tilaa. Salaatti sopii hellepäivään, kuten myös tomaattikastikkeen kera tarjottu pasta. Juuri tällaista italialainen ruoka parhaimmillaan onkin. Lähellä tuotettua, rakkaudella tehtyä ja niin yksinkertaista, että laadukkaat raaka-aineet pääsevät oikeuksiinsa. Kun päälle lisätään vielä maistuvat jälkiruoat, on ateria miltei täydellinen. Katselemme syödessämme kylän suurinta aukiota, joka ei toki ole mitenkään valtava tai vilkas.
Ajattelimme ostaa Panicalesta paikallisia juustoja, leikkeleitä ja viiniä mukaamme, mutta puodit ovat ehtineet sulkea ovensa iltapäivän ajaksi. Italia ei olisi Italia, elleivät pikkukaupat menisi kiinni juuri silloin, kun tekisi mieli ostaa jotain. Onneksi sentään ehdimme syömään hyvissä ajoin ennen ravintolan lounasajan päättymistä.
Poistumme jykevän portin lävitse Panicalen muurien ulkopuolelle. Iäkkäät kyläläiset ovat kantaneet tuoleja kotiensa ulkopuolelle ja tuijottavat alas tasangolle avautuvaa maisemaa. Iltapäivän raukea tunnelma tarttuu ja pysähdymme vielä itsekin penkille ihailemaan näkymiä. Maisema säilyy samanlaisena vuodesta toiseen, mutta on helppo uskoa ettei siihen hevillä kyllästy.
Suosittelen Panicalea lämpimästi, jos matkailet Umbriassa ja haluat kokea hyvin säilyneen kyläidyllin. Panicalessa ei riitä tekemistä kovin pitkäksi aikaa, mutta siellä voi kävellä hetken vanhoilla kujilla ja istahtaa nauttimaan italialaisen keittiön antimista. Jos taas liikut esimerkiksi Ranskan Rivieran suunnalla, voi jotain etäisesti samanlaista kokea kuvauksellisessa Gourdonissa.
22 Comments
Ihanan näköistä! En ole käynyt Umbriassa tai muutenkaan kovin etelässä Italiassa, lukuun ottamatta Amalfin rannikkoa ja Roomaa. Pohjois-Italiassa on tullut pyörittyä enemmän. Joskus voisi olla kiva vaikka vuokrata kämppä jostain syrjäisestä kylästä tuolta etelämmästä.
Kiitos Jenni! Kämppä pienestä kylästä tuolta suunnalta on erinomainen idea. Sekä Umbriasta että Pugliasta on mahtavia muistoja, joista yritän joskus kirjoittaa blogiin lisääkin. Ilmoittele jos teette tuollaisia matkasuunnitelmia, niin voin yrittää olla avuksi 🙂
Ihanan kuuloinen vanha, perinteinen kylä! Tykkään tuommoisista vähän tuntemattomammista pienistä kylistä. Ilman pakkonähtävyyksiä voi vaan keskittyä siihen hitaaseen kiireettömään dolce vitaan ja unohtaa muun maailman.
Ehdottomasti ensi Italian visiitillä haluan sisällyttää isompien kaupunkien lisäksi ohjelmaan jonkun tällaisen. Jos ei Umbriassa niin Calabriassa, josta miehen suku on kotoisin. Viime kerralla mentiin vähän liikaa pitkin tallattua turistipolkua, ja nähtävyyksien kiertäminen esim. Firenzessä voi olla tosi väsyttävää touhua, vaikka ne hienoja onkin. Se rentouttavin loma löytyy kuitenkin helpommin jostain muualta.
Dolce vita on juuri parasta. Tuollaisissa paikoissa maailman kiireet on todella kaukana, kun se pieni kylä itsessään on ainoa nähtävyys.
Ai Rohanin suku on Calabriasta, Italia-yhteyden olinkin lukenut jo jostain aiemmin. Calabriassa en ole koskaan käynyt, mutta kiinnostaisi, kun tykkään Etelä-Italiasta ja Calabria tuntuu olevan aika hyvin sivussa niiltä turistipoluilta. Firenze on varsinkin kesähelteillä todella väsyttävä. Umbria on ihan siinä Toscanan naapurissa, mutta paljon hiljaisempaa aluetta, näitä pieniä kyliä riittää.
Onpa suloisen näköistä! Pikkukylät ovat kyllä kivoja. Monta peräkkäin ja alkavat vaikuttaa aika samanlaisilta, mutta pienissä annoksissa mainioita. Tosi kaunista näyttää olevan maaseutukin. Tuollaisissa maisemissa on kiva ajella. Tuo osa Italiaa on minulle vielä täysin vierasta. Mikä ettei sinne(kin) vielä joskus.
Suloinen kylä tosiaan. Mutta osuit kyllä naulan kantaan tuossa, että liian montaa samanlaista paikkaa ei kannata lähteä peräkkäin ahnehtimaan. Tuollakin reissulla kun oli pari viikkoa aikaa, niin ehti jotenkin turtua kaikkeen kauneuteen, niin kummalliselta kuin se kuulostaakin. Kun joka kukkulalla on vanha kuvauksellinen kylä, kirkontorni, pari aukiota, muurinpätkiä ja punakattoisia kivitaloja, niin innostus alkaa väkisinkin jossain vaiheessa laskemaan. Siitäkin huolimatta, että juuri tällaisia paikkoja haluan matkoillani löytää.
Voi minkä näköistä! Tulee hirmuinen ikävä Toscanaan, jossa vietimme ystävien kanssa vanhassa villassa viikon ja jotain päälle. Maisemat ovat samanlaiset kuin niissä pienissä jotain-in-Chianti -kylissä. <3
Hassua muuten miten aikaisin kaikki puodit aina sulkee näissä kyläpahasissa. Tuskaisen turistin aikatauluihin se ei yhtään sovi kun haluaa nauttia pitkistä ja verkkaisista aamuista eikä ryysiä kylille tekemään ostoksia. 🙂 Jopa ravintolat sulkevat paikoittain todella aikaisin.
Yhtä kaikki, aivan ihanat fiilikset!
Toscanan ja Umbrian maisemissa on tosi paljon samaa, luonto kun ei tunne aluerajoja. Toscana vain on nähtävyyksiensä ansiosta kuuluisampi ja suositumpi. Jos jommasta kummasta löytyy mieluinen villa tai muu majoitus, voi kierrellä molemmilla alueilla. Tuollakin reissulla käytiin Toscanan puolella ainakin Cortonassa, Sienassa ja Montepulcianossa.
Italiassa on vaan pakko tottua elämään paikallisen rytmin mukaan, jos haluaa syödä hyvin. Meilläkin on usein hankaluuksia ehtiä ajoissa lounaalle, eli ennen kahta. Jos taas ei ole syönyt kunnon lounasta, tuottaa vaikeuksia odottaa päivällistä, kun monet ravintolat aukeavat vasta seitsemän ja kahdeksan välillä. Mutta maassa maan tavalla 🙂
Tää on just näitä kohteita, joihin on ihana matkustaa sellaisella pienellä porukalla, jossa oikeasti viihtyy. Siis ettei tarvitse mitään järjestettyä ohjelmaa vaan maisemien tuijottelu ja viininjuonti riittää. Tää vaan vahvistaa mun mielikuvaa, että Italiaan pitäisi päästä taas pitkästä aikaa.
Tällaiset on tosiaan parhaita paikkoja nauttia elämästä oikealla porukalla. Jossain muussa seurassa vilkkaampi ympäristö toimii taas paremmin. Toivottavasti pääset pian Italiaan 🙂
Miten suloisen näköinen kylä! Noissa kapeissa pikkukaduissa on jotain ihan valtavan viehättävää, niihin ei varmastikaan kyllästy koskaan! Ja eri puolilla maailmaa niissä on ihan omanlaisensa tunnelma. Asuin jonkin aikaa Cambridgessa ja siellä oli jopa paikallisen McDonaldsin kyltti tyylitelty vanhan kujan tyyliin sopivaksi. Mutta tuolta Italian maaseudun pikkukylistä ei taida McDonaldseja löytyä ja hyvä niin 😀 Ainoa paikkameidän reissuilla, jossa nämä pikkukadut ovat olleet suorastaan ahdistavia on ollut Intia, mutta se on ihan oma juttunsa se…
Nämä kylät ja kapeat kadut ovat tosiaan suloisia, ja juuri tällaisia monesti matkoillani etsin. Toisaalta jos tuollaisella seudulla viettää parikin viikkoa ja on nähnyt jo kymmenen vastaavanlaista kylää, niin alkaa jo vähän läkähtyä ja into laimenee. Mutta sopivina annoksina nämä paikat on ihan parhaita ja kaipaan tuonne juuri nytkin!
Italian maaseudulla ei McDonaldseja näy, kaupungeissa kyllä. Edellisen kerran olen turvautunut hampurilaispaikkaan Italiassa vuonna 1999, kun toivuin lyhyestä mutta pahuksen ärhäkästä vatsataudista. Silloin ei tehnyt mieli söydä muuta kuin ranskalaisia. Mutta sekin on ihan oma juttunsa se… 😀
Kiiretön matkailu olisi muuten hyvä niche 🙂 Umbria on itselle vierasta aluetta, mutta uskoisin viihtyväni siellä hyvin. Italian tutkiminen on jäänyt hieman tauolle, pitäisi palata sinne pian uudestaan. Yksi monipuolisimmista maista matkustaa, löytyy monta mielenkiintoista aluetta. Olikos Ubriassa mitä jalkapalloporukoita?
Hyvä niche-idea! Luin äskettäin kirjan kiireettömästä matkailusta ja kirjoitan joissain vaiheessa postauksen aiheesta. Koko blogin teemaa ajatellen taidan kuitenkin olla toistaiseksi liian kiireinen matkailija 😀
Jos tykkää Toscanasta, tykkää luultavasti Umbriastakin, jos ei haittaa että turisteja on vähemmän 🙂 Umbria on valitettavasti eräänlainen italialaisen jalkapallon musta aukko. Suurin seura Perugia meni konkurssiin joitakin vuosia sitten, mutta on hiljalleen nousemassa pohjamudista ylöspäin. Se on tällä hetkellä Serie B:n ylempää keskikastia ja tavoittelee nousua pääsarjaan. Riippuen missä päin Umbriaa liikkuu, voi ohjelmaan mahduttaa kovatasoisen pelin syrjähypyllä joko Roomaan tai Firenzeen.
On kyllä uskomatonta lueskella jonkun toisen kokemuksista Panicalesta, sillä niin pikkuinen tuo sympaattinen Umbrian kylä on. Ei siis tosiaan ihme, että kuvia löytyy samoista parvekkeista 😀 Upeasti kuvasit tunnelmaa paikan päällä. Meidän blogissa onkin muistaakseni kuva tuosta kylän aukiosta, jonka laidalla söitte. Me siis tosiaan majoituttiin Pacianon kylään Panicalen naapuriin muutama vuosi sitten ja ihastuttiin ikihyviksi. Ai, että miten sinne kaipaankin<3
Kiitos Milla! Samoin, tuntuu uskomattomalta että joku muukin on löytänyt Panicalen 😀 Pacianossa me ei sentään käyty, majailtiin San Felicianon kylän laidalla lähellä Trasimeno-järveä. Umbria teki suuren vaikutuksen ja on ehdottomasti mun suosikkialueita Italiassa. Tuo matka on muutenkin jäänyt mieleen poikkeuksellisen tärkeänä kokemuksena, kun oltiin isolla porukalla liikkeellä, ensimmäinen matka oman lapsen kanssa ja ensimmäinen vuokrattu talo, moni unelma täyttyi kerralla.
Kiitos hienosta kertomuksesta Panicalesta! Näen sen nimittäin ikkunastani! Umbriassa on vielä rauhaisaa, aitoa italialaiselämää, monille turisteille positiivinen yllätys. Ihmiset ystävällisiä, hyvää ruokaa ja viinejä, näitä pikkukaupunkeja tutkittavaksi ja avaraa kukkulamaisemaa Trasimeno-järven ympäristössä. Lähistöltä löytyy myös Agriturismo-majoituspaikka, jossa puhutaan suomea, kielikään ei siis tota ongelmia. Tervetuloa Umbriaan!
Kiitos kommentista! Sinäpä sen sanoit, Umbria on monestakin syystä upeaa aluetta. Omastakin sydämestäni jäi palanen Trasimeno-järven rannoille ja mielelläni palaisin sinne joskus taas uudelleen. Täytyypä pitää teidän agriturismot mielessä 🙂
Umbria rauhallisempi kuin Toscana, mietin pienen talon ostoa
Jos olisin muuttamassa Italiaan, harkitsisin itsekin ensimmäisenä Umbriaa. Viihtyisää ja kaunista seutua.
Lillo Tatini on ehkäpä kaikkien aikojen lempiravintolani Italiassa! Pastat ja viinit ovat huikeita ja omistajat ihania. Aukion jäätelökioskista saa mitä parhaimman sitruunasorbetin jonka voi nauttia suihkulähteen portailla. Olemme parina viime kesänä vuokranneet ystävien kanssa villat umbriasta ja viime kesänä cortonasta – sieltäkin lähdimme varta vasten Tatiniin syömään.
Mukava kuulla! Umbria on suosikkialueitani Italiassa ja jos pääsen takaisin noille kulmille, niin olisi mukava palata Tatiniinkin. Sitten täytyy testata myös tuo jäätelökioski 🙂