Palasimme muutama päivä sitten kotiin mahtavalta Tanskan-matkalta. Vietimme viikko sitten helteisen päivän Egeskovin linnassa ja sen puutarhassa. Egeskovissa riittää monipuolisesti nähtävää kaikenikäisille, joten se soveltuu erinomaisesti myös lapsiperheen matkakohteeksi.
Egeskov sijaitsee Kværndrupin kunnassa Fynin saarella, noin puolen tunnin ajomatkan päässä seudun suurimmasta kaupungista Odensesta. Kööpenhaminasta paikalle ehtii vajaassa kahdessa tunnissa. CNN Travel nosti Egeskovin muutama vuosi sitten omalle 12 maailman satumaisimman puutarhan listalleen. Arvostettu Condé Nast Traveler -lehti puolestaan listasi Egeskovin 50 Euroopan kauneimman paikan joukkoon. Uskon Egeskovin pysyneen näistä tunnustuksista huolimatta melko tuntemattomana matkakohteena. Syynä saattaa olla syrjäisen sijainnin lisäksi se, ettei paikalla ole kuninkaallista historiaa.
Linnan pystytti Frands Brockenhuus -niminen aatelismies 1500-luvun puolivälissä. Elettiin epävakaita aikoja, joten mahtisuvut asuivat mielellään puolustuskelpoisissa linnoissa. Legendan mukaan vallihaudan ympäröimän rakennuksen perustuksia varten piti kaataa kokonainen tammimetsä eli egeskov, josta linna sai nimensä.
Kuulin Egeskovista ensi kertaa muutama vuosi sitten. Kummitätini muisteli 80-luvulla tekemäämme yhteistä Legolandin-matkaa ja erityisesti Titanian palatsia. Olin unohtanut koko palatsin, joka asiasta kysyttyäni paljastuikin poikkeuksellisen hienoksi nukkekodiksi. Selvitin uteliaana miehenä netistä, että tuo kuuluisa nukkekoti on sittemmin siirretty Legolandista Egeskovin linnaan. Miniatyyripalatsista ei ollut niin väliä, mutta kun näin kuvan punertavasta linnasta, lisäsin sen oitis tulevien matkakohteideni listalle.
Egeskov osui sopivasti matkan varrelle, kun ajoimme viime sunnuntaina Legolandin liepeiltä Kööpenhaminaan. Varasimme onneksi monta tuntia linnaan tutustumiseen. Aikuisten sisäänpääsy maksaa kesäsesongin aikana 210 kruunua eli lähes 30 euroa, joten halvaksi tätä nähtävyyttä ei voi mainostaa. Aukiolo- ja hintatiedot voi tarkistaa linnan nettisivuilta.
Suurella puistoalueella on paljon tutkittavaa. Erilaisia puutarhoja riittää niin paljon, että kasvien ystäviltä vierähtää istutusten tutkimiseen varmasti tunteja. Me suunnistamme kuitenkin aluksi itse linnaan. Se kohoaa kuvauksellisesti suoraan vedestä ja muodostaa ympäristöineen kauniin kokonaisuuden. Huomaamme linnaa lähestyessämme, että yhtenäiseltä näyttänyt linna muodostuukin kahdesta erillisestä rakennuksesta.
Linnan alakerrassa on pari ylellisesti kalustettua huonetta. Toisesta kerroksesta löytyy ritarihaarniskoiden koristama sali sekä metsästyshuone, jonka seinillä roikkuu jos jonkinlaisia eläinten päitä ja sarvia.
Toisessa kerroksessa on myös tuo aiemmin mainittu maailman hienoin nukkekoti. Brittimajuri Sir Nevile Wilkinson rakensi Titanian palatsin tyttärelleen, joka toivoi puutarhassa näkemilleen keijuille hyvää asuinpaikkaa. Wilkinson otti työn vakavasti ja tytär ehti varmasti kasvaa niiden viidentoista vuoden aikana, jotka Titanian palatsin valmistumiseen kuluivat. Lopputulos on joka tapauksessa taidokas. Käsin veistetyt mahonkihuonekalut ja muut yli kolmetuhatta yksityiskohtaa ovat melkoinen taidonnäyte. Omat tyttäreni tutkivat Titanian palatsia kiinnostuneina lasin takaa. Joudun myöntämään, etten osaa rakentaa heille samanlaista nukkekotia.
Ullakolla on esillä vanhoja leluja, kuten autoja ja lentokoneita. Löydämme myös kokonaisen pienoisrautatien. Lisäksi näyttely kattaa keittiöesineistöä ja muita menneen ajan työvälineitä.
Kattorakenteiden välissä makaa vanha valkea puunukke. Ikivanhan uskomuksen mukaan sitä ei saa siirtää tyynyltään, tai koko Egeskovin linna romahtaa vallihautaansa seuraavana jouluaattona. Monet sukupolvet jättivät linnan varmuuden vuoksi aina jouluna tyhjilleen, mutta tilukset nykyään omistava Ahlefeldt-Laurvig-Billen perhe kuulemma uskaltaa viettää kuusijuhlaa Egeskovissa. Heillä on tapana viedä puunukelle joulupuuroa. Katsomme palkkien välissä lepäävää nukkea hetken ja jätämme sen rauhaan. En todellakaan halua ottaa kokonaisen linnan sortumista omalle vastuulleni.
Palaamme ulos ihailemaan ruusutarhaa, kunnes porottava aurinko pakottaa meidät etsimään varjoa. Vaimo ja lapset käyvät kiertämässä 1800-luvun muotia esittelevän näyttelyn, joka sijaitsee matalammassa linnarakennuksessa. Syömme lounaan vanhoissa hevostalleissa toimivassa Café Jomfru Rigborgissa. Italialaishenkiseltä ruokalistalta löytyy muun muassa pastaa ja salaatteja.
Lasten riemuksi Egeskovin huvituksiin kuuluu valtava leikkipuisto, joka jatkuu metsän siimeksessä usealle eri alueelle. Sen vetonauloihin kuuluu muun muassa Tanskan korkein kiipeilyverkko, mutta myös pienemmille lapsille suunnattuja telineitä riittää runsaasti. Kouluikäiset voivat kokeilla linnan alueella vaikka lisämaksullista segway-ajelua turvallisessa ympäristössä.
Käymme testaamassa korkealla puiden latvoissa kulkevan riippusiltareitin. Sillat heiluvat yllättävän paljon, mutta kolmevuotiaskin selvittää radan ketterästi. Ylhäältä on mukavat näkymät ympäristöön, eivätkä sillat tunnu ainakaan meistä lainkaan huimaavilta.
Linnan alueella on useita eri rakennuksia, joiden sisällä on mielenkiintoisia museoita. Esimerkiksi vanhan ajan sekatavarakaupassa on tunnelmaa. Meiltä jää väliin ainakin Falckin pelastusmuseo paloautoineen.
Tutustumme liikennevälineitä esittelevään näyttelyyn, jossa on hieno kokoelma vanhoja autoja, polkupyöriä ja muita menopelejä. Esillä on monenlaisia klassikoita Aston Martineista Jaguareihin.
Jos näyttelyitä kiertäessä ehtii tulla jano, sitä voi istahtaa sammuttamaan hauskasti lentokoneen matkustamoksi sisustettuun kahvilaan.
Piha-alueella riittäisi vielä monenlaista puuhaa. Suuren labyrintin keskiosan saavuttamiseen kuluisi kuulemma noin vartin verran. Emme ehdi enää sokkeloon, mutta kiipeämme näköalapaikalle kuuntelemaan, kuinka muut ihmiset huutelevat neuvoja alhaalla harhaileville perheenjäsenilleen.
Tanska on linnojen ystävän aarreaitta. Olen ehtinyt nähdä myös Amalienborgin, Rosenborgin, Kronborgin, Frederiksborgin, Fredensborgin ja Jægersprisin linnat, mutta Egeskov taitaa silti nousta omaksi suosikikseni. Pieni ja sympaattinen linna tuntuu helpommin lähestyttävältä kuin valtavat kuninkaalliset rakennelmat. Suuri puutarha-alue on mahtava paikka kesäpäivän viettämiseen. Puistossa näkyykin useita tanskalaisia perheitä suurine kylmälaukkuineen. Suosittelen Egeskovin linnaa lämpimästi kaikille Fynillä matkaileville, ja kannattaa paikalle tulla vaikka vähän kauempaakin.
12 Comments
Onpa tosiaan monipuolinen paikka. Ilmeisesti 30 euron sisäänpääsy oikeuttaa joka paikkaan, eikä ole mahdollista ostaa lippua esim. vain ulkoalueille? Mahtava tuo riippusilta ja muutenkin näyttää siltä, että paikka on lastenkin mieleen, kun on paljon kaikkea erilaista ihmeteltävää. 🙂
Egeskov on tosiaan sillä lailla hyvin suunniteltu kokonaisuus, että sieltä löytyy monipuolisesti nähtävää lapsille ja aikuisille. Lipun voi ostaa myös ilman sisäänpääsyä linnaan, mutta hinta on vain vähän halvempi. Toisaalta paikalliset voi ostaa kausikortin, joka maksaa itsensä takaisin jo toisella vierailukerralla.
aika suolainen hinta, mutta kyllähän tuo vaikutuksen tekee. mahtavasti avasit historiaa ja uskomuksia!
Kiitos Erja! Tanskassa moni muukin hinta on harmillisen suolainen. Komea linnahan tuo on, ja historiaa on vuosisatojen aikana ehtinyt kertyä.
Nyt on laitettu kunnon pytinki pystyyn! Kylläpä tuolla riittää nähtävää ja tehtävää.
Ei tuo hinta nyt niiiiin hirveän paha ole kun ajattelee että sillä kuitenkin saa aika paljon kaikenlaista. Onhan se museomaksuksi sikäli aika kallis.
Sinulla on muuten todella kiva tapa löytää erityisesti rakennuksista ja arkkitehtuurista paljon kerrottavaa, taito jota en itse ole oppinut ollenkaan. Mukaansatempaavaa!
Kiitos! Yritän jättää tylsät faktat pois ja kertoa mielenkiintoisista yksityiskohdista, jos vain mahdollista 🙂
Kalliilla hinnalla pääsee tosiaan näkemään ja kokemaan aika paljon, joten kyllä tuo oli lopulta hyvinkin hintansa väärti. Sääliksi kävi niitä vastaantulijoita, jotka tulivat paikalle vasta vähän ennen sulkemisaikaa.
Alkuun oli vähän sellainen fiilis, että ihan kiva, mutta ei mun juttu. Mitä pidemmälle tekstiä ja tarinaa luin, niin tämän ottaisin ilman muuta ohjelmaan, jos tuolla päin kesällä autolla liikkuu. Odensessa olen kyllä ollut joulukuun alussa kesärenkailla, kun maassa oli kymmenen senttimetriä lunta. Kuuluu Top5 reissuihin ikimuistettavat automatkat 😀
Mun mielestä tuossa on parasta se, että lapset on huomiotu hyvin mm. kiipeilypuistolla. Muksujen kanssa on helpompi mennä tuollaiseen paikkaan, kun tietävät, että hieman aikaa kiltisti kierrettyä pääsevät isoon leikkipuistoon tms. Se on kaikkien etu 🙂
Kesärenkaat tuolla lumimäärällä on kyllä mahtanut olla melkoinen kokemus. Ja niillä sitten Ison-Beltin sillalle luistelemaan? 😀
Lapset on huomioitu Tanskan ja Ruotsin museoissa ja muissa nähtävyyksissä kiitettävän hyvin. Kaikenlaista puuhaa on yleensä järjestetty myös perheen pienimmille, joten tylsää ei ole päässyt tulemaan.
Jännän oloinen paikka ja hauskoja yksityiskohtia, erityisesti nuo uskomukset ovat mielenkiintoisia, mistähän lie saanut tuokin nukkelegenda alkunsa… 😀 En ollut tästäkään paikasta aiemmin kuullut, sinä se sitten joka viikko esittelet minulle tuntemattomia kohteita. Mielelläni kyllä tuolla kävisin, jos sille seudulle sattuisin. Ja kaipa minun pitää sinne Tanskanmaalle joku kaunis päivä lähteä, sillä tähän ikään asti olen sitä sujuvasti, mutta tahtomattani vältellyt.
Jostain syystä minulla tulee tuosta linnasta mieleen Hämeen linna. Hämmentävää. En kyllä ole sielläkään käynyt, mutta ajanut ohi tuhannen tuhatta kertaa.
Ehkä Egeskovin ja Hämeen linnan koossa ja värissä on jotain samaa, vettäkin löytyy lähistöltä. Mutta onhan tuo suomalainen versio aika karun näköinen tähän tanskalaiseen verrattuna.
Kiva päästä esittelemään tuntemattomia kohteita 🙂 Tanskaan kannattaa ilman muuta lähteä, mieluiten kauniiksi kesäpäiviksi. Minireissumiehelle riittäisi verrattoman paljon huvipuistoja ja muita lapsille suunnattuja kohteita sen mukaan, minkä ikäisenä vain Tanskaan pääsee.
Linna on kyllä kaunis ja nukkekoti aivan huikea, mutta miksi kohteesta on tehty varsinainen teemapuisto? Hassua, ettei luoteta linnan ja puutarhan vetovoimaan. Lapsiperhenäkökulmasta se ehkä on ihan hyvä, enhän minä tiedä, mikä pikkuväelle riittää. 🙂
Hyvä pointti ja kysymys tämäkin. Linnan ja puutarhan arvokkuus ei mielestäni kärsi noista oheisjutuista, vaikka itse linna puutarhoineen olisi toki jo riittävä nähtävyys. Kenties linnan omistajat haluavat näyttää, että autokokoelmaa löytyy ja suvun lapsille voidaan rakentaa kunnon leikkipaikat 😀