Nyky-Krakovan kenties trendikkäin alue on baarien ja ravintoloiden täyttämä Kazimierz. Vanhalla juutalaiskaupunginosalla on synkkä ja monivaiheinen historiansa. Me löysimme viihtyisien terassien lisäksi myös lapsia kiinnostaneen Tekniikan museon.
Kazimierz on halkeilleita rappauksia, tummuneita tiiliseiniä ja repaleisia mainosjulisteita. En ole ensi silmäyksellä varma, onko kaupunginosa kiinnostavalla tavalla rosoinen vai pelkästään toivottoman rähjäinen. Joudun ensi töikseni väistämään keskeisellä Plac Nowylla laitapuolen kulkijaa, jolta joku on lyönyt silmän mustaksi. En saa alueesta oikein minkäänlaista otetta, kun kävelen siellä yksikseni. Kiertelen katuja päämäärättömästi kääntyen risteyksistä aina hauskimmalta näyttävälle kadulle. Olen liian levoton, teen kaiken liian nopeasti, enkä malta pysähtyä syventymään yksityiskohtiin. Kylmänkostea ilma tuntuu luotaantyöntävältä, se ikään kuin pakottaa kiirehtimään muiden mukana eteenpäin.
Päädyn lopulta Wisla-joen varrelle. Vastarannalla häämöttää Podgórzen alue, jonne rakennettuun ghettoon saksalaiset marssittivat käytännössä kaikki Kazimierzissa asuneet Krakovan juutalaiset vallattuaan kaupungin syksyllä 1939. Siellä sijaitsee myös Oskar Schindlerin tehdas, joka nousi kuuluisuuteen Steven Spielbergin ohjaaman Schindlerin listan ansiosta. Nykyään tehtaassa toimii museo, josta voi lukea lisää vaikka Panun matkat -blogista. Podgórzesta odotetaan Krakovan seuraavaa trendialuetta Kazimierzin rinnalle.
Kazimierzissa on valtava määrä baareja ja ravintoloita, joten alue tarjoaisi luultavasti parastaan vasta illan hämärryttyä. Pysähdyn yhteen kuppiloista lepuuttamaan jalkojani. Boheemi Kazimierz vaikuttaa olevan Krakovalle sitä, mitä Kallio on Helsingille tai Södermalm Tukholmalle. Kazimierzin historia on kuitenkin pohjoismaisia serkkujaan karumpi. Toisen maailmansodan vainot tyhjensivät juutalaisten asuttaman kaupunginosan surullisella tavalla. Noin 70 000 asukkaasta vain pari tuhatta selvisi natsien käsistä hengissä. Elämä palasi alueelle, kun opiskelijat ja lapsiperheet asettuivat edullisiin koteihin. Kazimierz sai kansainvälistä mainetta 1990-luvulla Schindlerin listan kuvausten myötä. Elokuvaa filmattiin nimenomaan Kazimierzissa, vaikkeivät kaikki kuvatut tapahtumat sinne todellisuudessa sijoittuneetkaan.
Tapaan vaimon, lapset ja appivanhemmat Kazimierzin laidalla. Menemme syömään Arieliin, jota mainostetaan Krakovan perinteisimpänä juutalaisravintolana. Tummiin juhlallisiin asuihin pukeutuneet miehet hoitavat tarjoilun asiallisesti. Olen syönyt puolalaisia liharuokia jo muutaman päivän, joten haluan vaihteeksi kalaa. Ruotoinen karppi ei silti taida olla paras mahdollinen valinta. Muut vaikuttavat tyytyväisiltä aterioihinsa. Liköörillä terästetty ravintolan nimikkokahvi jättää onneksi hyvän maun suuhun. Ariel sijaitsee aukiomaisen Szeroka-kadun varrella, Kazimierzin selkeästi siisteimmässä osassa. Ympäristössä on myös useita synagogia, joissa vierailu jää kuitenkin tällä kertaa väliin.
Ensi kosketus Kazimierziin ei ollut paras mahdollinen, mutta onneksi palaan samoille kulmille seuraavanakin päivänä. Seurueemme muut aikuiset ovat lähteneet Auschwitziin, mutta jään itse viettämään päivää lasten kanssa Krakovaan. Keskitysleirimuseon väliin jääminen ei harmita, sillä sain vuorostani tehdä Nowa Hutan Trabant-kierroksen yksin ja pääsin Wieliczkan suolakaivokseen vaimon kanssa kahdestaan.
Jään silti pohtimaan, olisiko minulla ollut joku velvollisuus käydä Auschwitzissa. Keskitysleirin säilyttäminen turistinähtävyytenä on tärkeää, jotta se pysyy muistutuksena tuleville sukupolville. Samanlaiset historian vaiheet eivät yksinkertaisesti saa toistua. Auschwitz on myös paikka, jossa voi käydä kunnioittamassa uhrien muistoa. Toivon ymmärtäväni Auschwitzin merkityksen ilman paikan päällä käymistäkin. Olen nähnyt aiheesta elokuvia ja dokumentteja, lukenut historiankirjoja ja artikkeleita. Juuri tänä päivänä nautin enemmän kuin koskaan siitä, että saan viettää aikaa yhdessä lasten kanssa, onnellisesta elämästä kiitollisena.
Ajamme raitiovaunulla Tekniikan museon (Muzeum Inżynierii Miejskiej w Krakowie) lähettyville ja vietämme siellä useamman tunnin maailman ihmeisiin tutustuen. Museossa käynti on halpaa hupia. Pääsen sisään 5,20 zlotylla (n. 1,30 euroa), koska satumme paikalle tiistaina. Muina viikonpäivinä sisäänpääsy maksaa 10 zlotya (n. 2,50 euroa). Alle 7-vuotiaat lapset pääsevät sisään ilmaiseksi. Maanantaisin museo on suljettu.
Löydämme heti alkajaisiksi lapsille ja nuorille suunnatun interaktiivisen näyttelyn, jonka englanninkielinen nimi on Around the Wheel. Touhuttavaa ja ihmeteltävää riittää, kun rakennamme pehmeistä palikoista suurta linnaa, kokeilemme kulmikasrenkaista polkuautoa, asettelemme rantapalloa ilmapuhaltimen päälle ja laitamme hammasrattaita oikeaan järjestykseen. Hoidan päivän kuntoilun juoksemalla jättimäisessä hamsteripyörässä, jonka energia saa viereisessä hississä seisovan tyttären nousemaan ylöspäin. Huoneessa on yli kaksikymmentä erilaista aktiviteettia, joten innostavassa ympäristössä vierähtää reilusti aikaa. Lapset ovat riemuissaan ja viihdyn mainiosti itsekin.
Kierrämme nopeasti pienen näyttelyn, jossa esitellään takavuosien kodinkoneita ja muita laitteita. Itseäni kiinnostaisi tutustua hieman tarkemmin esillä oleviin vanhoihin autoihin, mutta tyttöjen mielestä aihe on tylsä. Jatkamme siis matkaa.
Erillisestä rakennuksesta löytyy Krakovan kirjapainoteollisuudesta kertova näyttely. Salin kiertämiseen ei kulu kovin pitkää aikaa, mutta tyttöjen mielestä painokoneet ovat hauskoja. En todellakaan osaa aina ennustaa, mikä lapsia kiinnostaa ja mikä ei.
Pääsemme kiipeämään pihalle ajetun vanhan raitiovaunun sisään. Puisessa sisustuksessa on tunnelmaa ja se tuo elävästi mieleen kokemukseni Lissabonin ja Barcelonan vanhoista raitiovaunuista. Löydämme pihalta vielä vaatimattoman leikkipaikan sekä pari paloautoa, jotka ovat lasten mieleen. Pienehkö Tekniikan museo on mukava vierailukohde ja varteenotettava vaihtoehto erityisesti, jos etsii Krakovasta lapsia kiinnostavaa nähtävää.
Museossa ei ole omaa kahvilaa tai ravintolaa, joten suunnistamme läheiselle aukiolle, jonne on pystytetty useita erilaisia ruokakojuja. Ostamme vanhaan kaksikerroksiseen bussiin rakennetusta kioskista hiukopalaa ja istumme muovituoleille syömään. Kazimierzin boheemin ilmapiirin hyvät puolet alkavat vihdoin valjeta, kun kevätaurinko pilkahtaa monen päivän odottelun jälkeen ensi kertaa esiin. Ihmiset nauttivat kojujen edullisista antimista, eikä kiireestä ole tietoakaan.
Jatkamme matkaa parin korttelin päässä sijaitsevalle Szerokalle ja istahdamme eräälle terassille. Lapset saavat jääteetä ja omenatorttua. Aurinko pilkottaa pilvien raosta ja hehkuva lämmityslaite varmistaa viihtyvyyden. Tytöt hytkyvät iloisina juutalaisen klezmer-musiikin tahdissa. Nojaan taaksepäin ja nautin elämästä. Mietin silti välillä Auschwitzia ja sitä, mitä ympärillämme kohoavat rakennukset ovat vuosien saatossa nähneet. Kuinkahan moni ympärillä olevien ravintoloiden työntekijöistä on juutalaisia ja millaisia tarinoita he ovat sukulaisiltaan kuulleet?
Kazimierz on kuin onkin kiinnostavalla tavalla rosoinen. Kaupunginosa sopii nimenomaan kiireettömällä tavalla nautittavaksi. Historian kerrostumat yhdistettynä runsaaseen ravintolatarjontaan muodostavat houkuttelevan yhdistelmän. Kazimierz kannattaa pitää mielessä myös Krakovan-matkan majoitusta valitessa, varsinkin jos yöelämä kuuluu suunnitelmiin. On Krakovassa toki paljon muutakin. Siitä lisää seuraavassa postauksessa!
20 Comments
Mä tykästyin Kazimierziin todella paljon, kun kävin Krakovassa. Kesällä siellä oli todella eläväistä ja juuri sopivan rosoista mun makuun. Krakova on toki kokonaisuudessaan ihastuttava paikka muutenkin.
Kävin nyt lukemassa teidän kokemuksista ja ihailemassa aurinkoisia kuvia 🙂 Kazimierz on varmasti loistava paikka nauttia terasseista ja elämästä muutenkin, varsinkin hyvällä säällä. Omalla kohdalla olosuhteet ei olleet yhtä suosiolliset, mutta onneksi pääsin jälkimmäisenä päivänä fiilikseen ja ymmärsin kaupunginosan hienouden.
Mä kiersin Puolaa viime kesänä ja tykkäsin Kazimierzista myös tosi paljon! Se oli sopivan ”rähjäinen” mun makuun. Tykkäsin sekä Schindlerin museosta että sen vieressä olevasta galleriasta, mut parasta tuolla oli kyllä ruoka! En tiedä kokeilitko, mutta ylimmässä kuvassa näkyvästä rakennuksesta saa – ainakin paikallisten mukaan – kaupungin parhaat zapiekankat ja mä kävin tuolla useamman kerran hakemassa evästä 😀 Toi ruokakoju-aukio on mös kuulema tosi suosittu paikka iltaisin.
Kiinnitin huomiota siihen, että tuon rakennuksen zapiekanka-luukuille oli pitkät jonot. Päättelin että niiden täytyy olla hyviä, mutta silloin ei harmi vaan ollut yhtään nälkä. Kiitos vinkistä, täytyy ehdottomasti maistaa, jos vielä palaan Krakovaan! Samoin tuo Schindlerin museo on varmasti kiinnostava.
Nämä rosoiset juutalaiskorttelit olivat minulle yksi kesäisen Krakovan kohokohtia ja majapaikkammekin sijaitsi ihan tässä vieressä. Kadut olivat täynnä elämää, herkullisia (ja halpoja) ruokakojuja ja kutsuvia terasseja. Löysimmepä sieltä myös hienon Singer baarin, jossa kaikki pöydät olivat vanhoja ompelukonepöytiä! 😀
Tuo ylimmän kuvan ruokaluukun jono tuli tutuksi! 🙂
Olipa mielenkiintoista lukea postauksesi aiheesta ja nähdä näitä kovin tuttuja korttelimaisemia ja oppia hieman lisää paikan historista! 🙂 Kiitos Mika!
Titta / IKILOMALLA
Kiitos Titta! Täytyipä googlata muutama kuva Singer baarista, näyttää tosi hauskalta paikalta 🙂 Huomaan näiden blogijuttujen kirjoittamisen ja kommenttien lukemisen herättävän yllättävää kaipuuta takaisin Krakovaan. Jonain kauniina kesäisenä viikonloppuna, miksikäs ei 🙂
Mulla oli ensi kesän road tripilla tarkoitus mennä Puolaan ja ehdottomasti Krakovaan, mutta osuisin maahan juuri, kun Krakovassa jokin järjettömän kokoinen festari. Ehkä juuri silloin ei ole paras aika rauhassa fiilistellä yhtään mitään. Kuvista päätellen alue todella olisi kiinnostava. Olen Krakovassa ollut joskus pikkuihmisenä, mutten muista sitä lainkaan. Samalla reissulla olen ollut Auschwitzissa, ja vaikka olin niin pieni, siitä on jäänyt muistikuvia. Eipä sinne nykyään niin nuoria viedäkään.
Sääli että festari osuu matkasi kannalta huonoon aikaan. Onneksi Krakovaan voi lentää helposti joskus toiste ja löytyyhän Puolasta varmasti muitakin kauniita kaupunkeja. Luin jokin aika sitten Hesarin kuukausiliitteestä mielenkiintoisen jutun, jossa toimittaja oli vienyt teini-ikäiset poikansa Auschwitziin. Auschwitzia ei nykyään suositella alle 14-vuotiaille, vaikkei se ihan ehdoton sääntö taida ollakaan.
Hei, mähän olen käynyt tuolla! Joskus 10 vuotta sitten tosin, ja vajaa viikon työmatkalla, mutta ehdittiin kyllä nähdä hyvin kaupunkiakin siinä koko tiimin kanssa. Ettei vaan oltaisi käyty samassa ravintolassakin kuin te. Ei mikään superruoka, mutta fiilis oli kyllä mukava.
Krakova jäi ylipäänsä mieleen yhtenä Euroopan mukavimmistä kaupungeista. Haikailen meille yhteistä parisuhdematkaa sinne(kin).
Kävin samalla keikalla myös Auschwitzissä. Se oli järkyttävää ja pysäyttävää kaikin tavoin. Kyllä ne kauhut eri tavoin ymmärtää, ne tulee enemmän iholle. En ollut itse ainakaan kaikesta siitä tietoinen. Ja kaikki ne tavarat, jotka siellä on esillä, ne kertovat omanlaisensa tarinan.
Kaikkien pitäisi joskus mielestäni käydä tuolla, tai Phnom Penhin Killing Fieldseillä. Ettei sellaista koskaan tapahtuisi uudestaan, ja että tehtäisiin kaikki sen eteen, että kaikki vastaavat käynnissä olevat tapahtumat saataisiin lopetettua.
Voi hyvinkin olla sama ravintola, sillä Ariel taitaa olla Kazimierzin suosituimpia paikkoja. Krakova sopisi varmasti nimenomaan parisuhdematkalle, sillä onhan se aika romanttinen ja iso osa kaupungin vetovoimasta liittyy ravintoloihin. Sen sijaan lasten näkökulmasta löytyy mielenkiintoisempiakin kaupunkikohteita.
Auschwitz varmasti järkyttää. Jos vielä palaamme Krakovaan, on minun vuoroni käydä siellä.
Itselle Kazimierz oli juuri sitä kuin matkaoppaat lupasivat: rosoisia baareja ja kosher-ruokaa. Viihdyin siellä tosi hyvin, niin hyvin kuin yleensäkin maailmalla viihdyn silloin kun haluan alkoholia nauttia ja hyvästä ruuasta riemuita. Kaikessa rosoisuudessaan alue on erinomainen niille, jotka etsivät baarikulttuuria ja kosher-ruokaa.
Lähialueella oleva eli joen toisella puolella oleva Schindlerin emaalitehdas taas kuuluu erilaisiin kokemuksiin. Todella hieno nähtävyys ja hyvin toteutettu museo. Kaiken kaikkiaan Mika sinun Krakovan postauksesi innoittaa tekemään lähiviikkoina oman jutun Krakovasta.
P.S. Siitä olen samaa mieltä, että Auschwitziin ei kiirehditä. Jätimme senkin omalla pikareissulla väliin, kun tiesimme heti ensisilmäyksellä palaavamme Krakovaan uudestaan. Auschwitzin jälkeen pitää olla aikaa ajatella rauhallisesti, sillä sen se paikka totisesti on ansainnut.
Helppo uskoa että viihdyit Kazimierzissa, se on varmasti täydellinen paikka baarikierrokselle. Schindlerin museota on kehuttu paljon, joten se täytyy Auschwitzin lisäksi nähdä mahdollisella seuraavalla reissulla. Vaikka aikaa nyt olikin hieman enemmän kuin useimmilla Krakovassa kävijöillä, jäi silti paljon näkemättäkin. Aina täytyy nimittäin varata myös kiireettömiä hetkiä, jotta kaupungista voi nauttia. Ja kiitos viisaista sanoista, Auschwitzin ymmärtäminen vaatii varmasti oman aikansa.
Jess – ihana päästä virtuaalikierrokselle tuonnekin! Itse pyrin reissuilla mahdollisuuksien mukaan tutustumaan myös alueen juutalaishistoriaan, joka enemmän kuin useimmiten on tosin varsin alakuloiseksi vetävää tarinaa…
Olisipa ollut kiva nähdä myös paikallisia synagogia…!
Olen käynyt Puolassa ja miettinyt tuota Auschwitzia. En ole käynyt. Ihan vain, koska en yksinkertaisesti uskalla. Muistan kuin yhdellä yliopistokurssilla jouduin syventymään keskitysleireihin ja holokaustin tapahtumiin sen verran intensiivisesti, että itkin koko ajan tenttiin lukiessa. En uskoisi psyyken kestävän tuotakaan.
Vierailu sinne on kuitenkin enemmän kuin paikallaan niin monelle ihmiselle: vielä nykyäänkin maailmasta löytyy ihan liikaa tuota ajanjaksoa vähätteleviä tai sen kokonaan kieltäviä ihmisiä, samoin kuin niitä, jotka eivät ymmärrä nyt agitoivansa ihmisiä ottamaan niitä samoja askelia, joiden kautta noihinkin tapahtumiin päädyttiin.
Historiasta pitäisi oppia. Näiden paikkojen pitäisi nimenomaan sementoida ihmiskunnan kollektiiviseen muistiin sanoma ”ei ikinä enää”.
Tiedät varmasti paljon juutalaisuudesta ja aihe on läheinen. Hiljaiseksihan nuo tarinat vetävät, Kazimierzin juutalaisten kohtalo on jotain käsittämätöntä. Kun nyt olen asiaa vielä selvitellyt, niin nykyään vain hyvin pieni osa Kazimierzin asukkaista taitaa olla juutalaisia. Sain harmikseni liian myöhään ajatuksen käydä synagogassa. En ollut suunnitellut asiaa etukäteen, ja ne menivät kiinni yllättävän aikaisin.
Auschwitz voi tosiaan olla raju, ehkä liiankin raju kokemus. Mutta miten sinne saisikaan käymään nuo kaikki, joilla olisi sieltä todellista oppimista… Luin jokin aika sitten slovakialaisesta kylästä, joka oli tuhottu asukkaita säästämättä Toisen maailmansodan aikoihin. Muutama silloinen lapsi oli selvinnyt ja he ovat nyt kauhuissaan, kun tuossa uudelleen rakennetussa kylässä on äänestetty voimakkaasti äärioikeistoa. Ihmiskunnan muisti tuntuu olevan onnettoman lyhyt.
kazimierzissa toimii enää yksi synagoga Izaak.
Tätä en tiennytkään. Vierailemaan pääsee useammassa, mutta en ollut perehtynyt siihen, ovatko pelkkiä museoita.
Lämmin kiitos tästä vinkistä! Krakova on vielä omalla to-do-listalla, ja just tällaisista kaupunginosista tykkään. Pitää pistää korvan taakse. Ja Auschwitzin haluan ehdottomasti nähdä myös. Hesarin kuukausiliitteessä oli taannoin hyvä juttu, jossa toimittaja vie lapsensa keskitysleirille. Kuten Erja tuossa yllä sanoo, historiasta pitää oppia. Tältä osin yksi vaikuttavimpia kokemuksia on ollut London War Museumin holokaustinäyttely, jossa vietin varmaan toista tuntia. Mielestäni se oli jopa parempi kuin esim. Berliinin juutalaismuseo.
Kiva kuulla, että tämä kiinnosti! Kannattaa käydä kokeilemassa kolahtaako Krakova paremmin kuin Praha 🙂 Luin tuon kuukausiliitteen jutun, se oli oikein mielenkiintoinen. Nuo Lontoon ja Berliinin museot on näkemättä, mutta laitanpa muistiin, kun noihinkin kaupunkeihin varmasti joissain vaiheessa palaan.
kazimierz on krakovan parhainta antia. Se on toinen koti, jokaisesta käynnistä jää iso pala minusta sinne. Ja juutalainen kulttuuri ja seurakunta elpyy hitaasti mutta varmasti. Tapahtumia on paljon ja JCC ovet ovat aina auki. Olen saanut kunnian tavata krakovan päärabbin ja hänen perheensä. Tekee upeaa työtä. Itselläni on tarkoitus osallistua ehkä jo ensi kesänä ”ride of the living” pyöräajoon Auschwitzista krakovaan.
Meidän tunnelmia vuodelta 2015 voi käydä lukasemassa jos kiinnostaa. kymmenen postausta tuli kirjoitettua vahingossa, mutta sydämen kyllyydestä suu puhuu.
http://villananna.blogspot.fi/search/label/Krakow
Kiitos kommentista ja linkistä! Blogistasi löytyi paljon kuvia tutuista paikoista sekä hyviä vinkkejä näkemättä jääneistä kohteista. Vaikuttaa, että olet todellakin löytänyt Kazimierzista oman paikkasi. Mielelläni itsekin palaisin, mieluiten kesäaikaan kiireetöntä lomaa viettämään. Ride of the living vaikuttaa mielenkiintoiselta, toivottavasti pääset osallistumaan!