Tutustuimme Kroatian pohjoisosassa sijaitsevaan Istrian niemimaahan syksyllä 2014. Yksi seudun kuuluisimmista kaupungeista on maalauksellinen Rovinj.
Odotan kuulemieni kehujen perusteella Rovinjilta paljon. Esimerkiksi lomatalomme emäntä kuuluu rantakaupungin ihailijoihin. Nainen kertoo silmät loistaen, kuinka Rovinjin täytyy olla koko maailman kaunein kaupunki. Vain korkeat hinnat estävät häntä hankkimasta unelmien kotia Rovinjista. Emäntä unohtuu melkein haaveisiinsa, kun hän kuvailee pittoreskeja kujia ja mukavia gallerioita. Paikalliset taiteilijat ja muut yrittäjät pärjäävät kuulemma kohtalaisen hyvin ostovoimaisten turistien ansiosta. Emäntä vaikuttaa olevan tyytyväinen elämäänsä Istriassa. Muutama Kroatian muissa osissa vietetty vuosi vain vahvisti uskoa kotiseudun ihanuudesta.
Ajelemme Istrian sisämaasta kohti Rovinjia. Tienvarsikauppiaat tarjoavat Lim-vuonon lähistöllä oliiviöljyä, viiniä, grappaa ja muita paikallisia tuotteita. Syyskuun aurinko paistaa kirkkaalta taivaalta, kun saavumme keskustan tuntumassa sijaitsevalle parkkipaikalle. Liikenteen ja mainoskylttien määrästä päätellen Rovinjiin on löytänyt tiensä moni muukin.
Saavumme satamaan, jonka vahvasti tuoksahtavat kalastusalukset ovat saaneet seurakseen suuren risteilijän. Alueen vilkkailla markkinoilla myydään lähinnä rihkamaa ja muuta kopiotavaraa, joten jatkamme nopeasti keskustan suuntaan. Vanhakaupunki kohoaa ylväästi suoraan merestä kohti kirkasta taivasta. Rannan talot on rakennettu aivan vesirajaan ja värikkään kokonaisuuden kruunaa kaiken yläpuolelle kohoava Pyhän Eufemian kirkko.
Aurinkoinen päivä on houkutellut keskustaan paljon ihmisiä. Saavumme venetsialaistyyliseen pienvenesatamaan, joka tuo etäisesti mieleen Kreetan Hanian. Paikalliset pojat pelaavat katukoripalloa turistitungoksen keskelle pystytetyllä kentällä. Ostamme houkuttelevasti tuoksuvia fritule-munkkeja. Pieniä palleroita saa kerralla mukillisen, mutta ne katoavat nopeasti parempiin suihin.
Käännymme kapealle kujalle, joka kaartuu vähitellen ylämäkeen. Rantaravintoloista on huikeat maisemat merelle ja läheiselle Pyhän Katarinan saarelle. Ohitamme muutaman taidegallerian ja pysähdymme ihailemaan merta. Kiipeämme kohti Pyhän Eufemian kirkkoa. Lastenrattaiden työntäminen liukkailla mukulakivillä tuo hien pintaan. Kirkko sijaitsee yllättävän avaralla paikalla, melkein kuin omassa maailmassaan kaupungin ahtaiden kujien yläpuolella.
Päätämme nousta tornin huipulle. Kiipeämisestä tulee yllättävän jännittävää, sillä kuluneet puuportaat tuntuvat hieman liukkailta. Väistelemme saksalaisia tätejä, jotka kauhistelevat tornin keskellä olevan kuilun korkeutta. Myös portaiden välistä näkyy huimaava pudotus alas saakka.
Maisema alas kaupunkiin on ehdottomasti kiipeämisen arvoinen. Punertavat katot, satama, läheiset saaret sekä kirkkaana kimaltava meri muodostavat mahtavan kokonaisuuden. Nautimme näkymistä jonkin aikaa, ennen kuin laskeudumme takaisin kirkon sisälle.
Vanhan keskustan kujat näyttävät toinen toistaan kuvauksellisemmilta. Roikkuvia pyykkejä, koristeellisia lamppuja, värikkäitä seiniä ja ikkunaluukkuja sekä kiehtovaa rosoisuutta riittää yllin kyllin. Vuosisadat ovat hioneet mukulakivet todella liukkaiksi, eikä rattaiden työntäminen ole muutenkaan kovin helppoa. Kujakierros jää näin ollen hieman suunniteltua lyhyemmäksi.
Lounastamme paikallisen tarusankarin mukaan nimetyssä Veli Jožessa. Kaikki terassin varjoisat paikat ovat täynnä, joten päädymme värikkäisiin sisätiloihin. Keltaisilla seinillä roikkuu kaikkea mahdollista sukelluspuvuista polkupyöriin. Tytöt huomaavat pienoislaivan kannelle asetetun Barbie-nukenkin. Taustalla soi tunnelmallinen vanha musiikki.
Jaettavaksi tarkoitettu lautanen sisältää parin tavalliselta näyttävän kalan lisäksi rapuja sekä mustekalaa. Maukasta syötävää on riittävästi ja tarjoilu toimii mutkattomasti.
Kävelemme vielä värikkäiden talojen ympäröimässä pienvenesatamassa. Ravintoloita riittää, mutta ehkä kellonajastakin johtuen kukaan ei yritä heittää meitä sisään. Pysähdymme paluumatkalla torille, jossa myydään vihannesten ja hedelmien lisäksi paikallista hunajaa sekä erilaisia tryffelituotteita. Osa kauppiaista pyytää punnituista tuotteista hurjia hintoja, joten hedelmänhimoisten turistien on syytä pitää varansa.
Ajamme takaisin kohti Lim-vuonoa tyytyväisinä, sillä Rovinj pystyi vastaamaan suuriin odotuksiin. Maailmassa on niin paljon erilaisia kaupunkeja, etten ole valmis nostamaan Istrian helmeä muiden yläpuolelle. Ymmärrän kuitenkin, jos se jonkun silmissä on jopa se kaikista kaunein kaupunki.
22 Comments
Nyt vihdoin kommentoimassa kotikoneella kunnollisen netin äärellä. 😀
Jos sitä Triesteä ei lasketa niin kyllä Rovinj oli Istrian rannikon kaupungeista, joissa tuli viimekesänä vierailtua ainoa joka oikeasti sykähdytti. Ei ole turhaa kehuttu kaupunki.
Toi portaikko oli muuten ihan kamala tonne kirkontorniin. Jos ylösnouseminen pelotti niin vielä kamalampaa oli tulla alas. Mutta nuo maisemat.
Portaikko oli aika jännittävä ja alas tullessa sai tosiaan varoa enemmän 😀 Kävin kurkkaamassa sun Istria-juttuja ja alkoi tehdä mieli aitoa gelatoa. Me majailtiin sisämaassa Sveti Lovrecin lähellä ja tehtiin sieltä retkiä eri kaupunkeihin. Tunnet siis Pulan ja Triesten paremmin. Me käytiin niissä vain päiväretkillä, tosin Pulassa osuttiin ilmeisesti samaan Pompeiji-ravintolaan kuin tekin. Porecissa käytiin useamman kerran, kun se oli lähin yhtään isompi paikkakunta. Sisämaan kaupungeista Motovun oli hieno ja muutamat rannikon pikkupaikat (Novigrad, Vrsar) ihan kivoja, mutta kyllä Rovinj oli ilman muuta Istrian sykähdyttävin paikka.
Voi mua harmittaa kun meidän aikatauluun ei riittänyt sisämaa ollenkaan vaan vedettiin bussilla ihan vain rannikko alas, mutta sulta tulee toivottavasti postausta sisämaastakin. 😀 Nuo rannikon pikkupaikat tuli pikaisesti bussin ikkunasta nähtyä kun bussi kävi aina niiden asemilla.
Saa nähdä lähteekö Istrian matkailu nyt kunnolla käyntiin myös Suomesta kun ens kesänä starttaa ihan kunnolla lentoja Pulaan suoraan Helsingistä.
Multa onkin mennyt ohi tieto suorista lennoista, mutta ainakin Norwegianilta näyttää tosiaan löytyvän. Kirjoittelen varmasti Istriasta jossain vaiheessa lisää, mm. yleistä koko reissusta ja esimerkiksi Motovunista. Postausaiheita on kuitenkin niin paljon jonossa, että seuraavana tulossa jotain muuta 🙂
Piti oikein kartasta tsekata, missä Istria on. Ja niinhän se on, että kun autoilimme Kroatiassa, ajoimme Zagrebista rannikolle ja lähdimme etelään siitä kohtaa, missä Istriaan lähdetään pohjoiseen. Näyttää kyllä tosi kauniilta ja luen mielelläni Istriasta lisää. Viime matkasta Kroatiaan on tosiaan jo reilut 10 vuotta.
Istria on kaunista ja viihtyisää aluetta, yritän jossain vaiheessa ehtiä kirjoittaa aiheesta lisää. Mulla taas on koko muu Kroatia oikeastaan näkemättä. Lentoja Splitiin ja Dubrovnikiin on muutaman kerran katseltu, mutta ne matkat on toistaiseksi tekemättä.
Kroatia on ihana! Olimme viime keväänä Balkanilla puolisentoista viikkoa, mutta Istrian suunnalla emme kulkeneet. Juuri eilen taisin tuumailla vanhoja Balkanin kuvia katsellessa, että kylläpä tekisi taas mielin tuohon suuntaan näin kevään korvalla. Tuli niin mukava fiilis näitä kuvia katsellessa ja rentoa kerrontaa lukien. Minulle tulee Kroatiasta mieleen Italia, vaikken Italiassa olekaan vastaavissa rantakaupungeissa käynyt. Jostain syystä tuolla Balkanin suunnalla on vaan niin kotoisaa. 🙂
Kiitos Maarit! Adrianmeren molemmilla rannoilla on varmasti paljon yhteistä. Istriassa on erityisen paljon italialaisia vaikutteita, sillä se kuului maailmansotien välisen ajan Italiaan ja alue on edelleen käytännössä kaksikielinen. Vaikka itse yleensä päädynkin Italiaan, niin myös Balkan kiinnostaisi kovasti. Haluaisin joskus käydä kaikissa tuon alueen maissa, toistaiseksi on kokemuksia vain Sloveniasta ja Kroatiasta.
Sinä se löydät näitä idyllisiä kaupunkeja ja kyliä joka nurkan takaa! 🙂 Kroatia houkuttelee myös meitä, erityisesti tuota parempaa puoliskoani, mutta kyllä minäkin siellä mielelläni lomailisin. Niin moni matkabloggaaja on noissa maisemissa kierrellyt ja ottanut sen verran herkullisia kuvia, että kyllähän se olisi itseäkin sivistettävä tuon maailmankolkan suhteen. Ehkäpä auto alle ja road tripille? Toisaalta voisi olla hauska lähteä jopa jollekin purjehdusreissulle, mutta sellainen saa kyllä muutaman vuoden odottaa, että tuolla meidän Minireissumiehellä on sen verran järkeä päässä, ettei säntää suin päin laidan yli. Enkä sitä paitsi osaa purjehtia, mutta isot pojat ovat kertoneet, että voi myös vuokrata veneen miehistöineen, jolloin itselle jää aikaa nauttia maisemista 🙂 Kovasti olisi nähtävää, sekä sisämaassa että rannikolla. Huh hei… 🙂
Blogin teemaksi taitaa muotoutua nämä Euroopan idylliset pikkukaupungit 🙂 Niistä saa ainakin helposti juttuja kasaan ja samalla kenties kerrottua ennalta tuntemattomista paikoista. Kroatiassa on tosiaan poikkeuksellisen hienoja purjehdusmahdollisuuksia. En tiedä purjehtimisesta oikeastaan mitään, mutta olen joskus taittanut veneilyalan lehtiä ja kuullut sitä kautta tuollaisista reissuista. Road trip on myös hyvä vaihtoehto ja mahdollisuus nähdä Balkania laajemmin. Meillä on ilmoille heitettynä ideana lento Dubrovnikiin ja ajomatka Montenegron halki Albaniaan, mutta sen reissun todennäköisyydestä en vielä tiedä.
Olen ensi kesänä aikeissa viettää viikon Istriassa. Kiva fiilistellä vähän etukäteen paikkoja. En minä tuota nyt maailman ihanimmaksi sanoisi, mutta todella viihtyisältä ja idylliseltähän se näyttää. Ei tullut oloa, että pakko olisi päästä, mutta jos osuu reiteilleni, mikä etten poikkeaisi. Kuten Maatit tuossa aiemmin kommentoi, näistä kuvista tulee todella mieleen Italia. Rovinjin voisi siirtää Ligurian rannikolle ja kukaan ei epäilisi sen olevan maahanmuuttaja.
Maailman ihanin taitaa olla liioittelua, mutta harvinaisen kaunis Rovinj kyllä on ja sopisi todella sujuvasti Liguriaan. Italiaa tosiaan kuulee tuolla paljon ja paikan nimihän on saapasmaan kielellä Rovigno. Kannattaa ilman muuta käydä, jos viikoksi Istriaan menet. Välimatkat on Istriassa lyhyitä ja autolla pääsee nopeasti paikasta toiseen. Sisämaan Motovun taitaa olla toinen ”pakollinen” kohde ja Pula tietysti jos vähän suurempaan kaupunkiin haluaa. Mutta paljon iloa on siitäkin, että ajelee ympäri maaseutua ja löytää ne omat mielipaikkansa.
Miten ihana kertomus! Kroatia on jättänyt meillekin jäljen sydämeen. Paikalliset kutsuivat maatansa köyhän miehen Toscanaksi, ja ihan syystä. Vaikka oikeastaan ei se oikeastaan ihan oikeanlainen kuvaus ole.
Tässä on täysin samannäköisiä kuvia, samanlaisia tunnelmia, kuin mihin törmäsimme Korculan saarella, ja Mljetin luonnopuistosaaren pienessä kylässä. Hyvää ruokaa, mukulakivisiä katuja, tunnelmaa, tunnelmaa, tunnelmaa.
Kroatiassa voisi helposti kuvitella asustelevansa vanhemmilla päivillä – vähän niinkun siellä Toscanassakin. 🙂
Nimenomaan Istriasta kuulee näitä Toscana-vertauksia usein. Kyllähän maisemissa ja tunnelmissa jotain samaa on, mutta silti Toscana on Toscana ja Kroatia on Kroatia. Tekisi kyllä mieli tutustua Kroatiaan laajemminkin, lentää Splitiin tai Dubrovnikiin ja lähteä kiertelemään. Varmasti tuossakin maassa voisi mukavia eläkepäiviä viettää, mutta itse valitsisin varmaan silti sen Italian 🙂
Munkin piti kurkata kartasta missä tämä kaupunki sijaitsee. En ollut kuullutkaan Rovinjista aiemmin. Kivaltahan tuo näyttää ja kun koko Kroatia on vielä käymättä, niin hyvin voisin matkustaa tuonne. Taitaa hintataso nousta melkoista kiitovauhtia koko Kroatiassa.
Niin, ei Kroatia enää mikään halpiskohde ole. Omat Kroatia-kokemukset on vain Istriasta (ja Plitvicen järviltä, jotka kannattaa ehdottomasti kokea), joten en osaa verrata mitä kaikkea muuta maasta löytyy. Erään paljon matkustaneen kaverini mielestä Rovinj on jopa Top 3 -kohteita maailmassa. Itse en ehkä nosta ihan yhtä korkealle, mutta kaunis kaupunki se kyllä on.
Itse olen sitä mieltä, että hyvinkin jotkut voivat pitää tätä maailman kauneimpana kaupunkina. Täytyy jossain vaiheessa käydä kyllä tsekkaamassa, olin niin myyty ekoista kuvista lähtien. Nuo kirkonportaat houkuttelevat maisemien vuoksi, mutta taitaisi olla korkeanpaikankammoiselle kammottava kokemus 😀 No pakkohan sitä olisi ainakin yrittää..
P.S. Blogin teemaksi kannattaa valita Euroopan idylliset pikkukaupungit – siinäpä hyvä niche!
Kuvien osalta täytyy vielä todeta, että jutusta ovat jääneet puuttumaan idylliset pikkukujat, joita kaupungissa kyllä riittää. Jyrkät, liukkaat ja harvinaisen epätasaiset mukulakivikujat ei vaan oikein sopineet yhteen lastenrattaiden työntämisen kanssa, joten ne kuvat jäi vähiin. Kirkonportaat oli vähän sellaiset, että tuli mieleen, päästettäisiinkö esimerkiksi Suomessa ihmisiä sinne ollenkaan.
Tuo niche, josta Hennakin on pari kertaa maininnut, kuulostaa aika hyvältä. Pikkukaupungit kiinnostaa ja niistä on suhteellisen helppo rakentaa sujuvia kokonaisuuksia.
Minkälainen hintataso Rovinjissa oli kaiken kaikkiaan? Italian taso, vaiko hieman matalampi/korkeampi? Onko Pulassa lähin lentokenttä, ja kulkeeko sieltä suora yhteys Rovinjiin? Suunnittelemme reissua ensi syksylle ja Rovinj on vahva ennakkosuosikki.
Kiitos viestistäsi! Hintatasoa on yleisesti vaikea arvioida, mutta sanoisin että suunnilleen Italian tasolla. Lähin lentokenttä on Pulassa ja sieltä kulkee busseja Rovinjiinkin. Aikatauluja löytyy osoitteesta http://prodaja.fils.hr/lpindex.php?lng=en&l=Shuttle. Pulan kaupungista menee busseja Rovinjiin useammin (http://www.buscroatia.com/pula-rovinj/). Rovinj on tosi kaunis kaupunki ja uskon syksyn olevan parasta aikaa käydä siellä. Suurimmat turistiryntäys on hiljentynyt, mutta ilma ja meri ovat vielä lämpimiä.
Moikka!
Kiva kertomus & kaunis kaupunki! Taidamme pian suunnata siihen suuntaan täältä Trogirista muutamalla välipompulla ?
Kiitos Heini! Rovinj taitaa olla sellainen must-kohde, joka ainakin kannattaa Istriassa nähdä. Kaunista on toki joka puolella Kroatiaa, Trogirin ja Istrian välilläkin varmasti riittää vaikka mitä. Mukavaa Kroatian-matkan jatkoa!