Kävin noin kymmenen vuotta sitten ensi kertaa Etelä-Amerikassa. Suuntana oli alun perin Meksiko, mutta suunnitelmat muuttuivat vain pari viikkoa ennen lähtöä hurrikaani Wilman riepoteltua Jukatanin niemimaata. Ylen teksti-tv ehti jo ilmoittaa Playa del Carmenin lomakaupungin tuhoutuneen täysin. Dramaattinen uutinen oli onneksi hieman liioiteltu, mutta kohteemme vaihtui silti Brasilian Fortalezaan.
Maailma on täynnä kiinnostavia matkakohteita. Haaveilen usein Uuden-Seelannin tai Chilen kaltaisista maista. Välillä muistelen kaiholla Tokion vilinää ja Seychellien puuterihiekkaisia rantoja. Joskus pitää käydä kaukana nähdäkseen lähelle. Olen viime aikoina havahtunut siihen, että täällä Suomessa ja naapurimaissa on paljon mielenkiintoisia paikkoja, joissa olen käynyt korkeintaan 80-luvulla, jos silloinkaan. Tässä on toki kyse myös lapsiperheen realiteeteista, mutta uskon vilpittömästi, ettei aina tarvitse matkustaa maapallon toisella puolelle nähdäkseen jotain mielenkiintoista. On myös hyvä tuntea oma ympäristönsä, jotta sen voi suhteuttaa kaukomaiden kokemuksiin. Ainakin nämä lähikohteet myönnän tuntevani hävettävän huonosti.
Lähtöportti sai historiansa ensimmäisen haasteen Kohteena maailma -blogia kirjoittavalta Ramilta. Jo useamman kuukauden matkablogeja kiertäneessä haasteessa esitellään kymmenen kuvaa tiettyjen teemojen mukaan.
