Dinglen niemimaa – kappale kauneinta Irlantia

Irlannin lounaiskolkassa sijaitseva Dinglen niemimaa tarjoaa huikeita maisemia ja rosoista meritunnelmaa. Tässä päiväretken antia toukokuulta 2014.

Kymmenet vihreän sävyt hehkuvat korkeilla rinteillä, kun saavumme Dinglen niemimaan etelärannikolla sijaitsevalle Inch Beachille. Taivas pilvistyy ja merituuli puhaltaa hyytävästi pitkin loputtomalta näyttävää hiekkarantaa. Sää ei haittaa paikallista Forrest Gumpia, joka juoksee ohitsemme sinisissä shortseissa. Karaistunut partaveikko riisuu lenkkinsä päätteeksi flanellipaitansa.

Huristelemme eteenpäin ja pysähdymme katselemaan sisämaan niittyjä. Tyypilliset kiviaidat rajaavat valkoisten lampaiden täplittämiä peltotilkkuja. Olemme vaimon kanssa käyneet Dinglen seudulla myös kymmenen vuotta aiemmin. Nyt alla on turvallisen turistibussin sijasta autovuokraamon Volkswagen ja takapenkillä kaksi pientä tytärtä. Vasemmanpuoleinen liikenne alkaa onneksi tuntua luontevalta jo parin päivän totuttelun jälkeen.

Saavumme Dinglen kaupunkiin. Vanhanaikaiset mainoskyltit koristavat Main Streetin värikkäiden talojen seiniä. Käännymme pienen kävelykierroksen jälkeen rantakadulle ja seuraamme kalastusalusten saapumista satamaan. Nälkäkin alkaisi jo kurnia, mutta ohittamamme ravintolat ovat täynnä turistibussien tuomia ihmisiä. Laiturin lähistöllä komeilee Fungie-delfiinin patsas, jonka päälle lapset kiipeävät istumaan. Merenlahdella vielä vanhoilla päivillään viihtyvä eläinjulkkis on tervehtinyt matkailijoita jo 80-luvulta lähtien. Veneajelu hyisillä aalloilla ei tunnu nyt lainkaan houkuttelevalta.

Ohitamme kaupungin kuuluisimman pubin Dick Mack’sin. Löydämme lopulta lounaspaikaksemme pienen ja kodikkaan The Garden Cafén. Dingle dog paljastuu paikalliseksi nakkisämpyläksi. Tumma leipä on yllättävän maukasta ja sisältä löytyy irlantilaiseen tapaan mehevää lammasmakkaraa.

Suunnistamme jälkiruoalle kuuluisaan Murphy’s -jäätelöbaariin, jonka bongasimme näyttelijä James Nesbittin juontamasta matkailuohjelmasta. Tarjolla on mielenkiintoinen valikoima erilaisia makuja. Nesbitts and pieces on kadonnut listalta, joten maistan sea saltia ja lemon curdia. Merisuolan maku ei juuri erotu, mutta jäätelö on parhaita Italian ulkopuolella syömiäni. Murphy’s on viime vuosina avannut liikkeet myös Dubliniin ja Killarneyyn.

Palaamme autoon ja kurvaamme kohti niemen kärjen kiertävää Slea Head Drive -maisemareittiä. Pysähtelemme alkumatkalla usein, sillä vaihtuvat näköalat tuntuvat kaikki kuvaamisen arvoisilta. Taivaskin kirkastuu juuri sopivasti. Käväisemme upealla hiekkarannalla Ventryn kylän kohdalla ja katselemme merta eri jyrkänteiden reunoilta. Huomaan museoalueen, jossa kävimme edellisellä matkallamme ihmettelemässä Chochán-nimellä tunnettuja muinaisia kivimajoja. Tyttäret nukkuvat tyytyväisinä takapenkillä, joten jatkamme tällä kertaa matkaa.

Mutkikas tie muuttuu entistä kapeammaksi, kun lähestymme niemen kärkeä. Matkailijoita on ohjeistettu kiertämään reitti myötäpäivään, sillä vastaantulijoille ei ole juuri tilaa. Paikoitellen merenpuoleisen kiviaidan ja jyrkän kallioseinämän väliin jää juuri ja juuri yhden auton levyinen tila.

Irlannin läntisimpien rantojen jylhät kalliot ja villi luonto tekevät vaikutuksen. Blasket-saaret erottuvat hämyisinä hahmoina keskellä kimaltavaa merta.

Slea Head Drivea on helppo seurata selkeiden opasteiden ansiosta. Turistibussit oikaisevat Gallarus Oratory -nimisen esihistoriallisen kivikappelin kautta, mutta me päätämme kiertää koko reitin ympäri. Nautimme aurinkoisista maisemista kapeilla teillä. Tuntuu kuin pikkuruisten kylien värittämä seutu eläisi omassa rauhassaan kaukana pahasta maailmasta. Lampailla on tilaa laiduntaa ja katsella taustalla kohoavia vuoria sekä loputonta merta.

Palaamme Dinglen kaupunkiin, josta jatkamme kohti Conor Pass -nimistä solaa. Odotettavissa on jälleen kapeita kohtia, sillä varoituskylttien mukaan reitille ei pääse henkilöautoa suuremmilla ajoneuvoilla. Tie kohoaa kahden korkean rinteen väliin. Alhaalla häämöttää puuton laakso. Päätämme pysähtyä näköalapaikalle. Raju puhuri lähes repäisee auton oven mennessään. Vaimo ja lapset päättävät jäädä tuulen voimasta heiluvaan autoon. En muista kokeneeni vastaavaa myrskyä missään aiemmin. Dingle dog ja jäätelö toivat onneksi sen verran lisäpainoa, että pysyn jotenkuten jaloillani.

Tie kapenee entisestään ja kivikkoisilta rinteiltä valuu ajoittain vettä auton katolle. Löydämme edellistä suojaisamman taukopaikan, jossa katselemme vielä kerran maisemia. Pieni vesiputous solisee. Kaukana alhaalla kuumaisemaa muistuttavassa laaksossa erottuu muutamia lampia ja taustalla häämöttää meri. Karu maisema vetää hiljaiseksi. Päivä Dinglen niemellä on täyttänyt odotukset.

---

Tiedon uusista blogipostauksista saat parhaiten tykkäämällä Lähtöportista Facebookissa. Lähtöportti löytyy myös Instagramista ja Twitteristä.