Eksotiikkaa ja karua kauneutta Itä-Turkin Vanissa

Kaupunkia ympäröivä luonto lumoaa

Monen matkailijan mielikuvissa Turkki koostuu etelärannikon hiekkarannoista, Istanbulin sykkeestä ja Kappodokian korkeuksiin kohoavista kuumailmapalloista. Idän varsinaista eksotiikkaa voi kuitenkin kokea luonnonkauniissa Vanissa, jonne turistimassat eivät ole vielä tietään löytäneet.

Van on pieni, noin 355 000 asukkaan kaupunki Turkin suurimman järven, Vanjärven laidalla. Jo lentokoneen ikkunasta matkaajalle käy selväksi kaupungin elementit: karun kaunis punainen vuoristo ja niiden keskellä kimmeltävä kristallinkirkas järvi. Van sijaitseekin noin kahden kilometrin korkeudessa Vanjärven itäpuolella vain kahden ja puolen tunnin ajomatkan päässä Iranin rajasta.

Van on osa viiden valtion – Turkin, Syyrian, Iranin, Irakin ja Armenian – raja-alueiden muodostamaa kurdialuetta, minkä vuoksi paikallinen kulttuuri poikkeaa paljon länsiturkkilaisesta. Turkin rinnalla käytetään kurdin kieltä ja ilmapiiri on varsin konservatiivisen tuntuinen. Kaduilla vilisee pääasiassa miehiä, eikä naisten sallita tulla teehuoneisiin. Ulkomaalaiset kuitenkin toivotetaan lämpimästi tervetulleiksi uteliaiden katseiden seuratessa pitkään. Turismi Vanissa on vielä varsin marginaalista.

Järven saaret sekä ympäröivä maaseutu vievät keskelle Raamatun tarinoita

Nähtävyyksiä itse kaupunki ei paljoa tarjoa. Suolaisen Vanjärven kauneus on helppo kokea vaikkapa veneretkellä yhdelle sen neljästä saaresta. Niistä toisiksi suurin, Akdamar, houkuttelee vierailijoita Pyhän Ristin kirkollaan. 900-luvulla rakennettu ja vasta vuonna 2007 restauroitu armenialaista arkkitehtuuria edustava kirkko on koristeltu yksiyiskohtaisesti Raamatusta tutuin tarinoin: sisältä seinämaalauksin, ulkoa kaiverruksin.

Kallioinen ja karu saari oli yksi armenialaisvaltakunnan tukikohdista 900-luvulta alkaen ja siksi edelleen merkittävä armenialaiskulttuurille. Ottomaanit ottivat saaren haltuunsa vuonna 1915 armenialaisten ja ottomaanien välisen konfliktin yhteydessä.

Nähdäkseen Vanin koko kauneuden, on ehdottomasti lähdettävä kaupungista kohti sitä ympäröiviä seutuja. Yhä itään päin jatkettaessa pistää turkkilainen maaseutu maisemineen parastaan hämmästyttäen joka mutkan jälkeen aina vain enemmän. Parin tunnin ajomatkan jälkeen korkeat vuoristot lopulta huipentuvat Ararat-vuoreen, joka lepää Armenian, Iranin ja Turkin rajojen tuntumassa.

Vuoren luota voi löytää kyltin, jossa lukee Nuh’un gemisi – Nooan arkki. Raamatun kertomuksen mukaan Nooa päätyi kyseisen vuoren päälle arkkinsa kanssa vedenpaisumuksen jälkeen. Ararat on koko Turkin korkein vuori. 5 137 metrin korkeuteen kohoava kaunokainen on varsin tulista laatua, mutta on uinunut jo vuosisatoja.

Araratin juurelta on helppo suunnata kohti Doğubeyazıtia, Turkin itäisintä kaupunkia. Kaupungissa kannattaa nousta Ishak Pasha -palatsille päivän viimeisinä hetkinä katsomaan vuorten taakse laskevaa tulipunaista aurinkoa. Palatsi edustaa ottomaaniarkkitehtuuria mitä uskomattomimmissa maisemissa punaoranssien kallioiden syleilyssä katsoen alas kohti kaupunkia.

Kissoja, ostoksia ja herkkuja kaupungissa

Vanin suuri ylpeys on alueelta peräisin oleva kissarotu, vankissa. Valkoisia, pörröisiä kissoja ei luonnosta enää löydy, mutta niiden kantaa pyritään elvyttämään esimerkiksi yli sadan kissan kissatalossa, jonne yleisölläkin on pääsy. Erikoisen rodusta tekee niiden usein eriväriset silmät. Lisäksi näiden kissojen kerrotaan omistajiensa riesaksi käyvän vesileikkeihin jopa vessanpöntön kannen unohtuessa auki, sillä rotu pitää vedestä ja uimisesta. Suomalaisten on kuitenkin turha haaveillakaan aidosta ja alkuperäisestä vankissasta. Rodun edustajan kuljettamisesta Turkin ulkopuolelle rapsahtaa mojovat, yli 10 000 euron sakot.

Ostoksien tekoon Van on myös varsin kelvollinen. Shoppailijan kannattaa etsiä Vanista erityisesti uniikkeja hopeakoruja, geometrisia ja värikkäitä villamattoja, mausteita ja juustoa. Makumatkailija puolestaan nauttii erityisesti Vanin kuuluisan aamupalan juusto- ja oliivitarjonnasta sekä Vanjärven endeemisestä tarek-kalasta suolaisella jogurttijuomalla, ayranilla, alas huuhdottuna – unohtamatta myöskään Turkin ainutlaatuista teekulttuuria ja sille ominaisia pikkuruisia teelaseja ja sokeripaloja.

Vaniin matkataan lähes aina Istanbulin kautta. Autolla etäisyys on Istanbulista pitkä: ajomatka kestää noin 24 tuntia. Hitaan matkustuksen ystävät voivat valita junan, joka kuljettaa seikkailumieliset reissaajat perille puolessatoista-kahdessa vuorokaudessa. Helpoin ja suositeltavin tapa on kuitenkin lentää suoraan Istanbulista Vaniin. Lento kestää kaksi tuntia.

Teksti ja kuvat: Laura Pylvänäinen