Browsing Tag

Viking Grace

Viking Grace Flame Jazz Cruise 2017

Tadaah, niin sitä taas pyörähdettiin laivalla ja tällä kertaa lempimusiikkimme jazzin perässä. Kyllä se vaan kuulkaattes niin on, että ihan kun kotiinsa olis tullut, kun astuimme Viking Gracen sisuksiin. Tällä kertaa olimme investoineet Premium-luokan hyttiin, eikä valinta olisi voinut oikeampi olla. Nautimme suunnattomasti hytin isosta ikkunasta, luksusluokan sängystä ja hintaan kuuluvasta erikoisaamiaisesta.

Viking Grace Kthetraveller

No kattokaa nyt tuota hymyä! Tiedättekös mitä? Esitettiin varausta tehdessä toive, että sänky on ikkunan puolella ja siihen oli syynsä. Mikäs siinä oli sängyllä pötköttäessä ja ihaillessa ohi lipuvia maisemia. Merimaisemat. Kyllä ne vaan saa tämän naikkosen mielen lepäämään.

Viking Grace Premium hytti

Viking Grace Premium hytti sänky

Itämeren paras sänky

Ai ettäh! Tämä selkä- ja niskavaivainen luksusta rakastava naikkonen nukkui sängyssä maailman mahtavimmat unet jälleen kerran, kiitos Närpiön Hilding Anders Finland Oy:n (ent. Unituli) patjojen ja petauspatjojen. Siihen kaveriksi sänkyyn oli laitettu muhkeat tyynyt, pehmoinen peitto ja ihanat puuvillasatiiniset pussilakanat sekä tyynyliinat. Sen verran rakastuin pehmoisiin tekstiileihin, että piti lähettää kysely Viikkarille niistä ja täytyypi ihan kehua, että viestiini reagoitiin kiitettävällä nopeudella. Kotimaisesta tuotteesta ei kuitenkaan pussilakanaseteissä ole kyse, sillä ne tulevat aina Aasiasta saakka Tanskan kautta Viking Gracelle.

Toinen kerta toden sanoo?

Anyway, aikaisempi kokemus Flame Jazz -risteilystä Viking Gracella oli jo muutaman vuoden takaa, joten oli mielenkiintoista käydä kurkkaamassa, oliko laiva mielestäni vieläkin liian iso Flame Jazziin. Että melkoinen mielipidenainen täällä, sillä aikoinaan Viking Linen m/s Mariellalla tehty Jazz-risteily lämmitti vieläkin ihanasti mieltä. Keskustelimmekin miehen kanssa syistä, miksi tykkäsimme Mariellasta Jazz-laivana ja nousihan sieltä yksi sana. Kanavasurffarilaiva! Ihan oikeasti. Mariellan ravintolakansi ja erityisesti sen peräpää on juuri oiva paikka juhlakansalle ja musiikkiohjelmistoon. Musiikkiohjelmiston vaihtaminen matkustajalta käy yhtä helposti kuin kanavan vaihtaminen televisiosta, sillä yökerhosta pääsee helposti Pubin puolelle toista ohjelmaa kuuntelemaan ja siltä helposti Arcadelle kolmatta tunnelmaa haistelemaan.

Mutta se siitä Mariellasta. Nyt oltiin Viking Gracella ja kyllähän laivan puitteet mahdollisti jazz-ohjelman pyörittämisen aivan eri tavalla. Pianisti lempparibaarissani Seamoressa, Flame Jazz Talk Showta ja viihdyttävää jazz-musiikkia Retro Barissa sekä mieletön viihdespektaakkeli Club Voguessa.

Viking Grace Flame Jazz Cruise Seamore

Samppanjatyttö tässä terve! Tuo jalojuoma on ehdoton suosikkini kaikista juomista ja pakkohan sitä oli lasillinen ostaa.

Viking Grace Viking Line O'Crunch drinkki

Hah! Meikähän repäisi. Lasi samppanjaa Seamoressa ja O’Crunch Oreo-jätskidrinkki Club Voguessa. Nannaa oli, mutta suklaan ystävänä olisin kaivannut suklaakastiketta drinkin kaveriksi.

No, mites ilta muuten?

Viking Grace Flame Jazz 2017 Jargoslavia

Tsorppa Jargoslavia. Hyvin soititte, mutten minä ihan ole slaavilaisen musiikin ystäviä.

Viking Grace Flame Jazz 2017 Ricky-Tick Big Band

Siinä vaiheessa kun Ricky-Tick Big Band pisti tuulemaan lavalla ison puhallinorkesterin kanssa, olin myyty. Hyvä äänentoisto, komia screeni ja kaksikerroksisen yökerhon tarpeeksi suuri asiakaspaikkamäärä piti huolen siitä, että ohjelmasta pystyi nauttimaan rauhassa ilman niskaan hengittävää ja kompuroivaa juhlakansaa. Kymmenen pistettä ja papukaijamerkki pössikselle ja laivalle, josta löytyi takuuvarmasti Itämeren parhaimmat tilat tällaisten tapahtumien järjestämiselle.

Ja kuis se aamu?

Messevät yöunet ja maukas erikoisaamiainen Oscarissa. Aurinko välkehti ikkunasta sisään, pianomusiikki soi ja no, lasillinen kuohuvaa oli vain niin jees siinä ympäristössä. Poissa oli buffetin raivostuttavat ryysikset ja rasittavat jonot. Parasta arjen pikku luksusta.

Viking Grace erikoisaamiainen (2)

Mää mikään pähkinätyttö ole…

Viking Grace erikoisaamupala 2

…. tai hedelmätyttö.

Päivä menikin lasten kanssa ollessa, joskin pienen oman hetken minä otin vielä Seamoressa kuunnellen miellyttävää musiikkia ja nauttien lasillisen kuplivaa.

Viiden maissa piipahdimme miehen kanssa mutkattomassa Frank’sissä syömässä ja jösses kun oli nanna kasvispizza!

Viking Grace Frank'sViking Grace Frank's Pizza

Saanen esitellä kieleni (ja sydämeni) vieneen kasvispizzan: Paprikaa, punasipulia, aurinkokuivattuja tomaatteja, fetajuustoa, kurpitsansiemeniä, mozzarellaa ja tomaattikastiketta. Kaikki tuo ihanan, ohuen ja rapean pizzapohjan päällä. Täysi kymppi.

Tommy Lindgren Metropolis esiintyi vielä paluumatkan alkuiltana, mutta faneja meistä ei kyseinen kokoonpano saanut. Minen tiedä oliko meissä kuulijoissa vikaa vai  mikä, mutta oli melkoisen masentavan kuuloista musiikkia.

Viking Grace Flame Jazz Cruise Tommy Lindgren Metropolis

Onneksi maisemat oli sentään kohillaan.

Viking Grace Flame Jazz Cruise

Äidin rakkaus

Se oli sitten siinä se risteily. Pienestihän minua harmitti, kun ymmärsin, että suuri osa ohjelmistosta jäi kuulematta eikä Retro Barissa tullut käytyä kertaakaan. Sen siitä sai, kun matkusti lasten kanssa, mutten kadu pätkääkään menetettyä ohjelmistoa. Tiesin sen tasan tarkkaan silloin, kun istuin toisen lapsen kanssa Sweet & Saltyssä. Lapsi oli kerännyt lautaselleen mukavan annoksen lihapullia ja muussia + salaattia ja söi annostaan tyytyväisenä. Aina välillä hän katsoi minua kirkkailla silmillään, hymyili ja silittipä kerran kädestäni. Olen todella onnellinen, että minua on siunattu tässä maailmassa rauhallisilla, ystävällisillä ja empaattisilla lapsilla, jotka tykkäävät keskustella ja kertoa päivän tapahtumista. Se hetki siellä kahvilassa oli minulle jälleen niin täynnä vanhemmuuden ja yhdessäolon onnea, ettei mikään musiikki maailmassa mene sen edelle.

Niin juu ja minulla on vahva veikkaus, että tätä(kin) postausta lukee muutama Viikkarilainen, joten pakko sano tähän loppuun eräs asia:

Kyllä minä kuulkaattes mieleni pahoitin. Taas.

Nuo teidän risteilynne loppuu joka kerta aivan liian nopeasti.

Blogiani voit seurata myös Facebookissa, Bloglovinissa ja Instagramissa. Facebookiin päivitän myös blogin ulkopuolisia kuulumisia, joten sieltä näet ajankohtaisemmin missä meikäläinen milloinkin menee. Niin juu, ja aivan tavismenoa löytyy Snapchatistä nimimerkillä Kthetraveller. Omalla vastuulla sitten. 

Viking Grace ja risteilykonkarin omakohtainen ahaa-elämys

Hah, emme me tosiaan pysyneet kuivalla maalla edes kahta viikkoa, kun suuntasimme auton nokan kohti Turkkusta lauantaina. Sen minä vain sanon, että jos Viking Grace ei seilaisi noilla vesillä, emme letkauttaisi korvaammekaan Turkkusen suuntaan risteilyjen merkeissä. Laivalla on siis väliä tuolla reitillä, sillä Viking Gracen palvelutaso, merelliset näkymät, laivan yleiset tilat (unohdetaan se viheliäinen Rockmore), hytit ja viihde vain huutavat tämän tasokkaammasta matkustustavasta tykkäävän perheen nimeä. Arvoimme vahvasti Premiumin ja S4-hytin väliltä varatessamme reissua, mutta tällä kertaa S4 vei pidemmän korren muutamasta painavasta syystä.

Meille laivat ovat jo kakkoskoteja, joten lapset nauttivat olostaan Gracella ilman hiihtolomaviikon ohjelmaakin: Vaeltelua yhdessä ympäri laivaa, maisemien ihailua, pelailua koko perheen kesken uudistuneessa Teens-mestassa ja shoppailua laajassa Shopping Worldissa. Illalla tenavat hankkivat karkit ja limun/vichyn kouraan ja ei kun hyttiin nauttimaan leppoisasta ja rauhallisesta olosta legojen kera tai pelikonsoli/känny kourassa. Me aikuiset livahdimme perheaktiviteettien jälkeen nauttimaan Seamoren Lounge-musiikista samppanjalasillisen verran ja katsasimme Redraman show’n sekä Club Voguen muun ohjelmatarjonnan. Kävimme tarkistamassa hytin tilanteen puolen tunnin välein, ja kännykälläkin olisi saanut meihin normaalisti yhteyden väliaikoinakin, joten lapsilla oli turvallinen olo. Näin äitinä täytyypi hehkuttaa hieman nykyistä vapauttamme, sillä lapsillamme alkaa olla sitä ikää on jo sen verran, että liekanarun pidentäminen onnistuu jo hyvin. Se suurin ongelma taitaapi olla tämän äidin omassa päässä, sillä napanuoran katkaisu tuntuu todella vaikealta. Pitäisi vain luottaa enemmän siihen, että lapset pärjäävät tuolla isossa maailmassa, eivätkä he opi pärjäämään, jos ei heitä päästä sinne myös menemään. Nih, että näillä saarnasanoilla myönnän, että kun isompi tenava havahtui mieheni kanssa aamuyön tunteina käymääni keskusteluun yöruoasta, kysyin ihan suoraan, haluaisiko lapseni lähteä hakemaan kanssani lihapullia. Voi sitä onnenhymyä kun hän ymmärsi, että pääsee hiippailemaan laivan julkisiin tiloihin siihen aikaan, joten Sweet & Saltysta lähti lautasten kanssa hyttiin yksi tyytyväinen lapsi ja äiti. Muut bilettivät vielä ravintoloissa, joten meillä oli hyvin rauhallinen ruokakeikka.

Redrama Viking Grace

Anyway, Redrama veti hyvän show’n, vaikken minä sen musiikin ylin ystävä olekaan. Laivalla oli paljon nuorisoa ja täytyypi kyllä kehua, että hyvin osasivat käyttäytyä. Hieman minua pelotti ennakkoon satamassa möykänneet Ilves-fanit, muttei heitä näkynyt eikä kuulunut koko matkalla, joten laiva vaikutti kaikin puolin rauhalliselta illallakin. Oli ihana katsella sitä, miten ihmiset nauttivat aluksen palvelutarjonnasta, osa oli jopa pynttäytynyt juhlavamminkin ja panostanut merimatkaan. Ei epäilystäkään siitä, etteikö nykyään haettaisi elämyksiä ja pientä luksusta siltä lyhyeltä (aivan liian lyhyeltä, jos saan sanoa) risteilyltä. Harvoinpa sitä maissa pääsee yhtä edullisesti ja helposti samaan vuorokausisuoritukseen kuin laivalla. Ravintolaillallinen, baari-/yökerhoilta, huippuartistin keikka ja hotelliyö siinä samassa. Ei pitkiä matkoja paikasta toiseen, rämpimistä loskakeleissä, sitä viimeistä bussia kotiin tai hintavaa(kin) taksia/hotelliyöpymistä. Ja jos ja kun sitä luksusta hakee, niin Viking Gracen hyteistä löytyy valinnanvaraa, Oscar à la carten ruoat ovat huippuja ja melkoisen täydestä Spa’stakin löytyy ihanat VIP-tilat, joissa voi nautiskella poreista, saunasta ja merimaisemista aivan omassa rauhassa. Suosittelen.

Mites meikäläisen karsastama buffet? Aamu-unisina jätimme aamupalat hankkimatta ja varasimme lasten toiveista Buffet Auroran. Minen ole buffettien ystävä oikeastaan ollenkaan, koska nautin siitä, että tasokas ruoka tuodaan pöytään, saan henkilökohtaista palvelua tarjoilijoilta ja ryysikset ovat poissa. Buffet ei sovi tuohon kuvioon ollenkaan, mutta lounasaikaan Viking Gracen Buffet Aurora on ollut aina rauhaisa ja niin oli myös nyt. Ilokseni seisova pöytä sisälsi mielettömästi kasvisvaihtoehtoja ja meikäläinenhän ahtoi naama messingillä ruokaa niin paljon, ettei koko matkalla tullut enää nälkä. Raavas lihasyöjämiehenikin hehkutti kasvisruokavalikoimaa, joten iso plussa täältä suunnasta ”buffamätölle”. Mukavan ateriahetken kruunasi vielä ystävällinen miestarjoilija, jolta heltisi aina muutama sana meille.

Pienen ruokalevon jälkeen mies meni lasten kanssa Spa & Wellness osaston poreisiin lillumaan, mutta minä päätin käyttää äidin oman parituntisen Seamoressa. Istuskelin, katselin ja nautin merimaisemista lipittäen lasillisen Henriot Rosé samppanjaa (hinta 14 euroa, mutta hintansa väärti sanon minä!). Sen verran listalta huuteli myös Bellini, että tilasin toisen lempijuomani pöytään tuotuna. Ah, sitä olemisen keveyttä, pienet oli ihmisen ilot.

Henriot Rose Champagne Viking Grace Seamore

Miellyttävä, rauhaisa risteily jälleen kerran, jonka kruunasi ystävällinen asiakaspalvelu. Club Voguen kakkoskerroksessakin minulle väsättiin drinkki listan ulkopuolelta, kun kaipasin ”suklaista pehmisdrinkkiä”. Luulisi, ettei tuommoinen olisi kovin iso asia, mutta siitä syntyi pienoinen ongelma Club Voguen kerrosta alempana sijaitsevassa baarissa.

Minä en osaa, enkä tiedä yhdenkään drinkin sisältöä. Ihastuin Mudslide-nimiseen ”jäätelö”pohjaiseen drinkkiin Meksikon-risteilyllä, joten kyselin Club Voguen yläkerrassa vastaavanlaisen drinkin perään. Sisällöstä en tiennyt muuta kuin sen, että siinä oli vaniljajäätelön tapaista, suklaakastiketta ja alkoholia. Ystävällinen baarimestari kertoi, ettei heillä ollut sellaista drinkkiä, mutta he voisivat tehdä listan ulkopuolelta ”suklaalle maistuvan vaniljajäätelödrinkin”. Kiitin kauniisti ja ilmoitin tilaavani sellaisen myöhemmässä vaiheessa.

Palasin myöhemmin illalla kyselemään kyseisen drinkin perään alakerran baarista, koska se oli matkan varrella. Eipäs se onnistunutkaan, sillä minun, drinkeistä totaalisen tietämättömän ihmisen, olisi pitänyt tietää juoman ainessisältö. Yritin selittää, etten tiedä sisältöä ja että yläkerrassa oli sanottu, että sellainen drinkki onnistuisi. Baarimestari lupasi selvittää asiaa yläkerran baarista, mutta kun se ei onnistunut ja minäkään en tiennyt mistään mitään, niin baarimestari neuvoi meitä menemään yläkerran baariin. Hieman puhisten ja hämmästellen minä sinne kyllä menin, sillä olisi luullut baarimestarin tietävän sen verran juomista, että jonkin sortin suklainen juoma oli syntynyt ”lennosta”. Osasyy närkästykseeni oli myös se huomio, että kyseessä oli kolmas kerta kolmesta kyselystä, kun alakerran baarissa ei pystytty vastaamaan erikoistilaukseen. No, yläkerran baarissa homma onnistui aivan hyvin, niin kuin aina sieltä jotain erikoista kyseltyäni.

Hiemanhan se huvitti, kun huomasimme kannen 10:n Club Voguen olevan kuin jatkoa simppelille buffetille ja Pubille. Sieltä saa näppärästi perusjuomat ja perusdrinkit, mutta kannen 11 Voguesta sitten erikoisempaa. Mikä oiva huomio tosiaan, laadukas Oscar à la carte, Seamore, nautinnollinen Spa ja Club Voguen kekseliäät ja asiakkaan toiveisiin paneutuvat baarimestarit samassa kerroksessa. Jos minulta kysyttäisiin, vaeltelisin mielelläni kannella 11, mutta se tanssilattia, lasten rakastama buffet ja yöruoan mekka Sweet & Salty taitaa kuitenkin vaatia meikäläisen läsnäoloa kerrosta alempanakin.

Tämä ei ollut haukku. Kannella 10 sijaitsevassa Club Voguen baarissa ei ollut mitään varsinaista vikaa. Sen vain sanon tuleville matkustajille vinkkinä, että jos kaipaa hieman erikoisempaa juomaa eikä sen tekeminen onnistu alakerrassa, kannattaa kokeilla vielä yläkerran baaria.

Jätskidrinkki

Tuossa se nyt on. ”Suklaisen makuinen vaniljajätski-juoma” ja pahoittelut, ei hajuakaan sen sisällöstä. Mutta nannaa se oli, joten kyllä kelpasi paremman puutteessa.

Tähän perään vielä pikkuinen toivomus/ehdotelma Itämeren laivayhtiöille: Ottakees Frozen Mudslide tulevan kesän drinkkilistoille mukaan. Mikäs sen mukavampaa kuin lipittää juomaa, jossa on esimerkiksi Kahlúaa, vodkaa, Bailey’s Irish Cream-likööriä, vaniljajätskiä ja suklaakastiketta raitana. Nam ja nam, sanon minä, saattaisipa sitä ostaa joku muukin kuin allekirjoittanut. Tarjoiluehdotus alla:

Norwegian Cruise Line Mudslide

Niin ja lukijoille tiedoksi, että ihan justiinsa kaivelin tuon herkullisen näköisen Frozen Mudslide-ohjeen. Olisi ollut meikäläisen asiointi hiukkasen helpompaa Viking Gracen Club Voguen alakerrassakin, jos olisin tehnyt drinkkiläksyni ennen risteilyä. Kyllä noita edellä mainitsemiani aineita (ilman suklaakastiketta) olisi baarista varmasti löytynyt.

Ensi kerralla sitten.

Blogiani voit seurata myös Facebookissa, Bloglovinissa ja Instagramissa. Facebookiin päivitän myös blogin ulkopuolisia kuulumisia, joten sieltä näet ajankohtaisemmin missä meikäläinen milloinkin menee.

 

Laivatyttö rutisti. 5 laivaa 89 tunnissa hoidettu mallikkaasti!

Helou! Nyt se on tehty, pienoinen Itämeren turnee ja kyllä muuten maittoi mukavat päiväunet oman kodin sohvalla eilen. Ihmeen hyvin minä jaksoin aiemmassa postauksessa mainitsemani risteilyrumban, mutta tuntuu hyvältä möllöttää kuivalla maalla vajaa viikko.

Viisi laivaa 89 tunnissa oli täynnä mahtavia hetkiä, ihania ihmisiä, hienoja maisemia ja hieman erilaista risteilymatkustamista. Nautin kaikesta kokemastani ja tulenkin purkamaan reissua useammassa postauksessa, mutta sen vain sanon, että Viikkarin maapalveluissa on töissä todella lämminsydämistä ja ihanaa porukkaa. Työkiireiden takia postausten työstäminen saattaa hieman kestää, joten alla muutama makupala viimeisimmiltä päiviltä.

Wihii mikä onnenhymy Viking Gracella! Vakituiset lukijat liene tietävät erityiset tunteeni ahvenanmaalaista varustamoa kohtaan, joten eipä tullut mieleenikään kieltäytyä kutsuvierasmatkasta Ahvenamaan Sadonkorjuujuhlille. Sitä varten piti hankkia uusia vaatteita ja muun muassa hm.comista löytyi kuvassa näkyvä, juuri minun kokoinen haalari. Niin juu, ja kiitoksia City Centerin Glitterin myyjälle näpsäkästä pikakampausohjeesta. Tukka napsahti tötterölle muutamassa minuutissa!

Jäimme paluumatkalla pois Maarianhaminan kohdalla ja vietimme päivän kierrellen Ahvenanmaan Sadonkorjuujuhlien kohteita. Tällaiselle kaupunkilaistytölle, mutta maalla kesät viettäneelle naiselle, Ahvenanmaan leppoisa meininki ja luonto teki vaikutuksen. Pieni yllätys minulle oli se, että luonto muistutti välillä jopa Lapin maisemia.

Päivän kiertely Sadonkorjuujuhlilla huipentui illalliseen Smakbyn -ravintolassa, minkä jälkeen suuntasimme satamaan odottamaan Helsinkiin suuntaavaa Viking Linen m/s Mariellaa. Nautimme seuraavana aamuna makoisan aamupalan Food Gardenissa, laiva saapui satamaan ja minä jäin vaihtamaan liput Viking XPRS:lle. Yksin minun ei sentään tarvinnut jatkaa turneeta, sillä mies ja lapset liittyivät seuraani. Lahden ylitys Viking XPRS:llä meni tiukasti penkissä istuen myräkän johdosta, mutta kaikesta huolimatta saavuimme aikataulussa Tallinnaan.

Siirtyminen St. Peter Linen Princess Anastasiaan oli äärettömän helppoa, sillä laiva lähti samasta terminaalista johon Viking XPRS oli saapunut. St. Peter Linen check-in oli jo auki, joten kävelimme kohti uutta alusta vajaan 15 minuutin päästä saapumisestamme Tallinnaan.

Super easy!

Risteily St. Peter Linella oli minulle uudenlainen elämys. Palailen kyseiseen risteilytyyppiin ja Princess Anastasiaan myöhemmin, mutta näkisin mielelläni moista palvelukulttuuria omilla laivoillammekin.

Entäs Pietari?

Pietari oli turvallinen ja mahtipontisen kaunis. Tuon kaiken krumeluurin lisäksi nähtävissä oli paljon ränsistyneitä rakennuksia ja menneitä aikoja. Se ei kuitenkaan häirinnyt vaan päinvastoin, rumat asiat näyttivät silmissäni hyvin kauniille.

Tiedättekös mitä? Olen risteillyt melko mukavasti maailmalla ja välillä lähdöt sekä saapumiset satamaan ovat olleet ikimuistoisia. Viimeksi Geiranger sai tämän naisen mykistymään, mutta samoja tunteita tunsin Pietarissa. Ympärillä oli paljon karuja, katseen vangitsevia maisemia.

Harvoin minä kohdesataman lähtö- ja saapumismaisemia kehun, mutta nyt kyllä osui ja upposi tähän naiseen. Laivan lipumisessa hiljaa karun teollisuusalueen läpi oli jotain hyvin majesteettista. Nähtävää oli pitkäksi aikaa, joten suosittelen tulevia Pietarin risteilymatkustajia hakeutumaan ikkunan äärelle taikka laittamaan kunnon vaatetuksen ulkokannelle Pietarin puolella.

Viimeinen rutistus tapahtuikin sitten eilisaamuna kun Princess Anastasia saapui Helsinkiin kahdeksan maissa. Siirryin Kampin kautta vielä pienoiselle tutustumiskierrokselle Hernesaaren sataman parkissa olleelle Norwegian Starille. Lupaan esitellä Staria myöhemmin, mutta sitä ennen voitte tutustua omiin NCL:n kokemuksiini klikkaamalla Norwegian Cruise Line -tägiä.

Mites on, kelpaisiko erikoiskahvi ja leivos, tai kenties lasillinen lempijuomaa miellyttävän pianomusiikin soidessa taustalla? Seuraisit Atriumin vilinää ja vilskettä, ajatuksesi kenties pyörisivät jo seuraavan satamakohteen ympärillä? Karibianristeilijällä ei käy aika todellakaan pitkäksi ja jopa viikon reissu tuntuu liian lyhyeltä. Siitä vaan varaamaan omaa risteilyäsi, mikäli olet leikitellyt ajatuksella. Pikkuvinkkejä varaamiseen saat vaikkapa postauksestani Karibian tai Välimeren risteily haaveena? Pikkuvinkkejä varaamista suunnitteleville.

Tekisinkö muuten edellä mainitun Itämeren pikaturneen uudelleen?

Ehdottomasti!

 

Laivatytön pikkurutistus: Ahvenanmaa ja viisi laivaa 89 tunnissa!

Jep. Minuakin hieman kauhistuttaa. Ensin oli yksi matka, aikatauluongelmien takia siihen perään tuli toinen matka ja vielä perään yksi tutustumiskäynti Karibian-risteilijään. Torstain ja maanantain välisenä aikana matkustan taikka vierailen Viking Gracella, Mariellalla, Viking XPRS:llä, Princess Anastasialla ja Norwegian Starilla. 89 tuntiin sisältyy Pietarin lisäksi myös visiitti Ahvenanmaan sadonkorjuujuhlille ja ateria kuuluisassa Smakbyn-ravintolassa, joten kiirettä pukkaa.

Töiden ja arjen kiireiden takia otsasuonta on tykyttänyt melkoisen kiitettävästi, eikä olo ole todellakaan mikään hehkeä. Laivatytön unelmahan tuollainen ”pyrähdys” on, mutta tällä hetkellä päällimmäisenä painaa pienoinen kauhistus. Miten minä oikeasti jaksan tuollaisen rumban tästä illasta lähtien?

Se selviää varmaan matkan edetessä. Lähden avoimin mielin, reippaana ja hymy nassulla. Latailen matkan päältä kuvia Facebook-sivuilleni ja Instagramiin, joten siitä vaan seuraamaan, jos edellä mainittu Itämeren turnee kiinnostaa.

 

Hups, tämä bloggaaja otti Viking Gracen lomailun kannalta!

Heipsistä vaan. Unenpöpperöinen bloggaaja tässä, terve. Saavuimme eilen illalla kotiin jälleen yhdeltä risteilyltä ja otimme sen kyllä lomailun kannalta koko perhe.

Vakituisemmat lukijat tietävät, ettei kesälomamme kovin suurta lomailua ollutkaan. Työleireireistä, aikatauluista ja velvotteista oli kesämme tehty tänä vuonna, joten olin onnellinen päästessäni maanantaina vihdoin töihin. Hiljainen toimisto, muutama ihminen vain töissä ja hiljaiset puhelimet piti huolen siitä, että sain ottaa hieman rauhallisesti ensimmäisellä työviikolla. Hyvä niin, sillä unirytmi oli aivan sekaisin lomailusta ja pääkoppa tuntui ajavan tyhjällä useamman päivän.

Viking Grace toi toivottua lepoa ja aktiviteettia perheellemme tänä viikonloppuna. Lapset nautti vielä avoinna olevasta Muksulasta ja ohjelmasta, me aikuiset puolestamme siitä, että lapsilla oli paikkoja purkaa energiaa oikein kunnolla. Tenavat pomppi posket punaisina pomppulinnassa, hyörivät parkour -huoneessa ja metsästivät sanaseikkailun kysymyksiä naama messingillä. Siinä missä lapset keskittyi fyysiseen aktiviteettiin risteilyllämme, me aikuiset otimme ihanat puolituntiset myöhemmin aluksen Spa & Wellness osastolla. Mies nautti Muscle Melt hoidosta (napakka hieronta, kiitos siitä) ja meikäläinen puolestaan rentoutui Revitalizing Foot Span myötä. Sain kyllä hemmottelua koko rahalla, sillä Foot Spa hoitoon kuului myös pienoinen päänahan hieronta.

Risteily ei olisi ollut mitään ilman ruokaa. Päätimme ottaa aamun jälleen rauhallisesti ja unohtaa aamupalan kokonaan. Marssimme suoraan lounaalle puolenpäivän maissa ja Buffet Aurora sai tällä kertaa tämän kasvissyöjän hymäilemään tyytyväisyyttä. Kuvitelmaa tai ei, mutta erityisesti alkupalapuolella kasvisvaihtoehtoja oli kerrankin mukavasti tarjolla. Vaikka kuinka yritimme, ei kenelläkään ollut nälkä enää sen päivän aikana tuhdin lounaan jälkeen. Hyi meitä kun Frank’s jäi kokematta, hyi meitä kun Oscarin laadukkaat ruoat eivät huudelleet nimeämme, hyi meitä kun Sweet & Saltykin oli poissa laskuista. Sen siitä sai kun käsi kävi ajoittain herkuilla yhdellä sun toisella. Bad parent-leima otsaan siis samantien, sillä olemme aina huolehtineet kunnolla ruokailuista, emmekä ole ennen ruokailleet näin huonosti risteilyillä.

Levosta ja nautinnosta, hyvästä asiakaspalvelusta ja kauniista merimaisemista oli tämä risteily tehty. Se tarkoitti myös sitä, että vaikka kamera kulki matkassa, jäi se hyvin useana kertana laukun pohjalle. Liian monella reissullani olen seisonut kameran takana ja ottanut reissut tiettyjen velvoitteiden kannalta. Oli hienoa kerrankin pysähtyä nauttimaan hetkestä, ihan vain olla.

Yksi ainoa kuva teille, arvon lukijat.

Onhan se nautinto että on laiva, jonka kannelta ja ikkunoista voi ihailla vaihtuvia merimaisemia keskellä päivää. Se on jotain sellaista, mitä ei Helsinki-Tukholma-linjalla taikka Tallinnan vuorokauden risteilyllä voi tehdä. Olen silti sitä mieltä että Viking Gracen näkeminen edes väliaikaisesti Helsinki-Tukholma-välillä toisi tervetullutta vaihtelua. Uskon, että moni muukin lukija on samaa mieltä.