Browsing Tag

Sokos Hotels

Erinomainen kombinaatio: St. Peter Line ja Pietari

Meille Itämeren laivojen ystäville St. Peter Line tarjoaa häivähdyksen vanhoja aikoja ja nostalgiaa, kun varustamo liikennöi Pietariin kahdella 80-luvulla rakennetulla aluksella. Princess Maria on entinen Silja Linen Finlandia, ja Princess Anastasia entinen Viking Linen Olympia. Alusten reitit poikkeavat toisistaan, sillä Princess Maria seilaa Helsingin ja Pietarin väliä, kun Princess Anastasia puolestaan tekee Itämeren Helmet kiertuetta Helsingin, Tukholman, Tallinnan ja Pietarin välillä. Meitä suomalaisia ilahduttaa varmasti se, ettei viisumia tarvita ollenkaan jos paluumatka tapahtuu 72 tunnin sisällä Pietariin saapumisesta. Tuossa ajassa muuten ehtii vaikka yöpymään muutaman yön Pietarissa, jolloin upeaan kaupunkiin pystyy tutustumaan paremmin.

Aikatauluongelmien johdosta päädyimme valitsemaan laivaksemme Princess Anastasian, jolla seilasimme Tallinnasta Pietariin päiväksi ja sieltä Helsinkiin. Siirtyminen Princess Anastasiaan oli erittäin helppoa, sillä Viking XPRS saapui samaan terminaaliin josta myös Princess Anastasia lähti. Myöskään odotusaikaa Tallinnan päässä ei ollut, sillä Princess Anastasiaan alkoi päästä sisälle Viking XPRS:n saapumisaikaan kello kahden maissa.

Vain 15 minuuttia ja uudessa laivassa!

Lähtöselvitys onnistui iloksemme suomen kielellä, eikä asiakaspalvelija säästellyt hymyjä. Saimme maihinnousukortit, ateriakupongit sekä viisumivapauden edellytyksenä olevat shuttle-bussikuljetusliput (2 kpl/hlö), ja pian kävelimmekin jo passintarkastuksen kautta kohti laivaa. Sisälle laivaan astuessa huomasi jo pienoisen eron meidän peruslaivoihin, sillä matkatavaramme läpivalaistiin sisäätulon yhteydessä. Laiva lähti vasta klo 19.00 maissa, joten meillä oli päivä aikaa tutustua hiljaiseen alukseen.

Hiljaista on! Veikkaan, että meillä olisi ollut mahdollisuus käydä tuomassa matkatavarat hyttiin kahden maissa ja lähteä vaeltelemaan Tallinnaan muutamaksi tunniksi, koska laiva lähti vasta iltaseitsemältä. Me jätimme kuitenkin tuon mahdollisuuden käyttämättä, sillä hiljainen laiva on meidän perheelle nautinto.

Illallisen nautimme ensimmäisenä iltana à la carte ravintola New York Cityssä. Palvelu oli erittäin hyvää ja ystävällistä, lapsillekin oli oma menunsa ja vaikka ruoka ei ihan supergourmeeta ollut, kävelimme tyytyväisinä ulos. Palvelu toimi tuon jälkeenkin kiitettävästi, mutta palailen asiaan erillisessä, laivaa arvioivassa postauksessa.

Saapuminen seuraavana aamuna Pietariin oli vaikuttava. Nautimme DeLuxe-aamiaisen (maksuton skumppa on sitten makeaa) rauhallisessa ympäristössä ihaillen rujoja teollisuusmaisemia. Romuttamoja, siiloja, valtavia rakennelmia ja nostureita silmänkantamattomiin. Moni olisi pitänyt kyseistä näkymää rumana, mutta minä näin siinä jotain hyvin kaunista ja maagista kirkkaana syysaamuna.

Mites Pietari? Euroopan unionin kansalaisena nautin lyhyemmästä passijonosta. Terminaalista poistuessa vastassa oli hellyyttävä vanhojen miesten orkesteri. Shuttlekuljetus ränsistyneen alueen läpi komeaakin komeampaan Pietarin keskustaan oli yhtä iso nähtävyys, kuin viimeisen päälle koristeelliset rakennuksetkin. Lasten takia Emeritaasin kierrokset sun muut upeat nähtävyydet eivät olleet nyt listallamme, vaan kävelimme ympäri kaunista kaupunkia ja nautimme näkemästämme. Suuresta koostaan huolimatta Pietari oli rauhallinen ja leppoisa, eikä turvallisuudesta tarvinnut olla huolissaan. Edullisen vesibussiristeilyn me olisimme kyllä voineet tehdä, mutta jostain kumman syystä sekin jäi tekemättä. Kun me sitten päivän kävelyistä voipuneina istuimme Solo Sokos Hotel Palace Bridgen tunnelmallisessa aulassa odottamassa Shuttle-bussikuljetusta, tuli meille miehen kanssa vain yksi asia mieleen. Pietarin visiittiin kannattaisi yhdistää yöpyminen.

Paluumatkalla aterioimme aluksen Seven Seas -buffetravintolassa. Saimme pöytäkartan suomea puhuvalta työntekijältä ja pöytämme oli sopivasti aluksen keulassa. Se oli suuri etu, sillä näkymät pöydästämme laivan lipuessa hiljalleen pitkin jokea olivat ikimuistoiset.

Pala historiaa.

Mitäkö tykkäsin? Matka oli positiivinen kokemus ja vaikka laiva oli vanha ja sieltä löytyi alkuperäistäkin, siisteys oli huippuunsa viety. Kuten mainitsin aiemmin tässä postauksessa, tulen esittelemään laivan ja tekemään tarkan arvioinnin matkasta erillisessä postauksessa myöhemmin. 

Niin juu, ja huhuu, kaikki naiset ja miehistä mieltyvät miehet! Paljon olen laivoja kiertänyt ja sen vain sanon, että Princess Anastasialla työskentelee yhtenä risteilypäällikkönä hyvin miellyttävän näköinen mies (Paljastettakoon vain etunimi, Aleksandr). Kannattaakin siis pitää silmät auki, kun olette Anastasialla. Tähän perään vielä sellainen silmäniskuhymiö, kun minä en sellaisia suosi blogipostauksessa kuvana.

Kiinnostuitko helposta tavasta reissata Pietariin taikka tehdä samantien Itämeren Helmet -kiertue? St. Peter Linella on tällä hetkellä mukavia tarjouksia ja matkaan pääsee edullisestikin, joten siitä vaan varustamon suomenkielisille sivuille katselemaan itselle sopivaa lähtöä.

Yhteistyössä St. Peter Line. Viestintätoimisto Tulus Oy toimi pikkuisena välikätenä.

 

Mitäpä jos voisit muokata hotellihuoneesi sisustusta?

Kuvittele iso, tyhjä tila ja muutama huonekalu. Huoneesi avain kourassa katselet ympärillesi ja päässäsi raksuttaa. Tuolla minä haluan istua, juuri tuolla nukkua, ehkäpä paistaa lettuja keskellä huonetta. Niin, tai kutsua hotellin kokin huoneeseen loihtimaan aterian ystävillesi, jotka olet kutsunut viettämään iltaa.

Eikö kiinnosta kokkaus sisätiloissa? Nappaa mukaan melko kevyt polkupyörällä vedettävä kärry, joka sisältää minikeittiön keittiötarvikkeineen. Aja sinne minne miellyttää ja eikun kokkaamaan, toki siellä missä säännökset sen sallii.

Mitäpä jos itse päättäisit, mitä hotellihuoneesi kanssa teet, tekisit siitä omannäköisen ”kodin” siksi aikaa kun asustele hotellissa? How cool is that?

Piipahdin eilen töiden jälkeen pikaisesti Our House -festivaaleilla Vantaan Mikkolassa. Päätarkoituksenani oli kuitenkin katsastaa Sokos Hotellien ideoima tulevaisuuden hotellihuone, sillä meidän perhe on hotellihuoneiden suurkuluttaja. Me nautimme viettää aikaa hotellihuoneessa, joka on meidän kotimme tietyn ajan, lemmenpesä, lasten leikkipaikka tai pienoinen luksus, jos niin haluamme. Olikin mielenkiintoista nähdä, mitä tulevaisuuden Sokos Hotellin hotellihuone voisi näyttää. Kuvat otettu ainoalla mukana olleella kuvausvälineellä, kännyllä. Saat ne suuremmaksi muutamalla klikkauksella.

Saanen esitellä liikuteltavan keittiön? Kaikki keittiövälineet löytyy pienoisesta kärrystä, ehkäpä tulevaisuudessa myös pikkuinen jääkaappi/kylmälaukku.

Pehmoinen sänky, palkitut tamperelaiset Mummon Kammari-viltit, ekologiset peseytymistuotteet. Hauskoja pieniä yksityiskohtia kuten matkalaukku ja lakupalan näköinen pöytä/penkki yöpöytänä.

Parveke, se vasta olisi tämän naisen mieleen. Itse kyllä haluaisin parvekkeelleni lokoisia istuimia ja pöydän, jonka ääressä nauttia niin evästä kuin juomaa.

Kröhöm. Onhan se kiva että maapalloa suojellaan ja vettä säästetään, mutta vesiklosetti, suihku ja kylpyamme tälle naiselle, kiitos.

Arvostan persoonallisiakin ratkaisuja, yksinkertaista muotoilua ja pelkistettyä sisustusta. Pitää olla tilaa olla ja liikkua. Rakastan luonnonvaloa ja ulkoilman nuuskuttelua, jonka takia parveke on plussaa. Näin vanhempana naishenkilönä sijoitan itseni kyllä enemmän perinteiseen hotellihuoneeseen kuin kuvissa olevaan huoneeseen, sillä lattianrajassa sijaitsevasta sängystä kömpiminen ei ole minulle ykkösjuttu. Ei toisaalta myöskään kuivakäymälä, vaikka ekologinen onkin.

Idea uudenlaisesta hotellihuoneesta on kuitenkin hauska. Uskon sen sopivan tietylle ihmistyypille ja huoneen hintakin voisi olla inhimillinen, mikäli suihkut sijaitsevat muualla kuin huoneessa. Mikä estää rakentamasta hotellin sisäpihalle kivaa grillaus-/hengailupaikkaa, millaisia joistakin kerrostaloyhtiöstä löytyy? Ehkäpä syntyisi uusia ystävyyssuhteita, elinikäisiä kavereita, uusia pariskuntia. Siinä mielessä kodinomainen/kerrostalomainen hotelliasuminen ei taidakaan olla pöllömpi idea.

Mitäs mieltä itse olet?

P.S: Annoin huoneesta niin suullista kuin kirjallistakin palautetta, saas nähdä otetaanko ideani huomioon. Our House-Lähiöfestivaalit ovat avoinna vielä 15.8.2015 saakka ja siellä pääset tutustumaan myös siihen, miten mm. materiaalivalinnat vaikuttavat asunnon ja talon arvoon. Me pohdimme tällä hetkellä miehen kanssa pikkuista makuuhuoneen muutosremonttia, joten saimme mukavia ideoita Tikkurilan maalitehtaan isännöimästä tilasta. Kiinnostuitko? Tapahtuman sivuille pääset suoraan tästä.

 

 

Pikavisiitti Tampereelle & Solo Sokos Hotel Torni Tampere

Oi miksi, oi miksi me emme ymmärrä koskaan jäädä pidemmäksi aikaa Tampereelle nauttimaan kauniin kaupungin tunnelmasta ja leppoisasta olemisesta? Tuo eläväinen ja omaleimainen kaupunki on vain raivannut tiensä lempilistalleni siihen malliin, että jonain päivänä minun on pakko päästä lomailemaan sinne kunnolla!

Jälleen kerran meidän perhe teki taas sellaisen pikavisiitin Tampereelle kesäkuun puolessa välissä, että hitaampaa ehkä heikottaisi. Me saavuimme majapaikkamme Solo Sokos Hotel Torni Tampereen vastaanottoon lauantai-iltapäivällä, mies lähti vanhempiensa ja veljensä kanssa saman tien katsomaan teatteriesitystä ja minä ehdin nauttia Solo King -huoneestamme lasten kanssa vain hieman aikaa ennen pienoista ostoskierrosta. Olin oikeastaan tyytyväinen, ettei huoneemme vuodesohvaa oltu avattu vielä lisävuoteeksi lapsillemme, sillä avaamaton sohva antoi mahdollisuuden levittäytyä huoneeseen oikein kunnolla. Ihailin maisemia 9. kerroksessa sijaitsevan huoneen ikkunasta, taistelin lasten kanssa istuinvuoroista miellyttävällä nojatuolilla, lekottelin sohvalla ja nautin vain leppoisesta olemisesta. Enää puuttui mansikat ja se oma kulta, joka kuitenkin nauraa röhötti tuolloin Tankki Täyteen -teatterinäytelmässä.

Äidin lepohetki. Jalat rahille ja ei kun lehteä lukemaan kun lapset valtasivat nenän edessä olevan tuolin. Sieltä oli kiva katsella MTV Junior-kanavaa, joka on se lasten odottama juttu meidän hotellivisiiteillä.

Kyllä. Tuo tuoli tuossa kuvassa on ihana istua.

Saanen esitellä harvemmin kuvissa vilahtavan vuodesohvan…

Ja ne niin pehmoiset tyynyt.

Ystävällinen vastaanottovirkailija oli antanut minulle sisäänkirjautumisen yhteydessä alennuskupongin Tampereen Sokos -tavarataloon ja päätimme lasten kanssa talsia sinne katsastamaan leluja. Tämä nykyajan tekniikkaa inhoava nainen on sulkenut kännykästään paikannusmahdollisuuden, joten kaikenlainen yritys saada nopeasti ja järkevästi Sokoksen tavaratalo näkyviin Googlen karttahaun kautta oli tuhoon tuomittu. Onneksi toinen lapsista huomasi aulassa olevista Onni Orava-papereista, että toiselle puolelle oli painettu Tampereen keskustan kartta ja se jos mikä oli päivän pelastus. Tämä umpituristi väänsi naaman messingille ja talsi tenavien kanssa Onni Oravan kartan turvin Tampereen Sokokseen. Turha käynti, sillä leluja siellä ei enää myyty, mutta Koskikeskuksesta sentään löytyi tarvittava lelu ja paljon muutakin siinä samassa.

Miksi kummassa emme ymmärtäneet pysähtyä pikkuiselle piknikille Tammerkosken rannalle? Taas yksi hyvä syy palata kesäiselle Tampereelle.

Emmepä me kerenneet muuta kuin käydä heittämässä ostokset huoneeseen kun piti jo suunnistaa Rossoon syömään. Vanhemman väen toivomuksesta Tampereen hienot ravintolat olivat täysin nou nou, joten mutkaton Rosso mutkattomalla menulla tarjosi juuri sitä mitä me porukalla kaipasimme. Palvelu pelasi ja sisältäkin löytyi sopivasti tilaa, kun sää alkoi näyttää vähemmän parhaita puoliaan illan lähestyessä. Söimme maittavat ateriat ja päädyimme sen jälkeen hotellihuoneeseen viettämään pienoisesti aikaa, ennen kuin muut seurueen jäsenet pistettiin kotimatkoilleen. Sen verran ehdimme kuitenkin alkuillasta tutustua hotellin tarjontaan, että kävimme nauttimassa lasilliset kuohuviiniä hotellin 25. kerroksessa sijaitsevan Moro-baarin terassilla. Hampaat kalisten minä juomani lipitin ja loppuilta menikin kuumassa kylvyssä loikoillen, kunhan molemmat lapset olivat ensin hoitaneet omat kylpyhetkensä. Kylpyamme, mikä suoranainen onnenhetkien tuoja sanon minä.

Mikäpäs tässä katsellessa maisemia kun lapsukaiset nauttivat kylpemisestä.

Ja olipa auringonlaskukin komeampi ylhäältä katsottuna.

Muhkea, huippupatjainen sänky toimi taas niin kuin pitikin, nukuimme hyvät yöunet ja heräsimme uuteen aamuun virkeinä, sillä hotellin aamupala oli tarjolla kello 12.00 saakka. Mikäs siinä oli maittavaa aamupalaa napsiessa, vaikka kahvit jouduimme hakemaan automaatilta edellisestä yöpymiskerrasta poiketen. Ymmärrettävää sinänsä, sillä Solo Sokos Hotel Torni Tampere on vain liian iso kovin yksilölliselle aamupalatarjoilulle.

Ah, rapeita sämpylöitä ja höyryäviä croissantteja vaikkapa sinihomejuustolla, vihannesten, tuoreen kahvin ja mehulasillisen kera. Toimii aina.

Juu, syötiinhän sitä välissä paljon muutakin, mutta jälkkäriksi oli saatava vielä muutama makea leivos. Eihän sitä passaa jättää suuta suolaiseksi tuhdin aamupalan jälkeen.

Mitäkö pidin toisesta visiitistäni Tampereen kuuluisaan torniin? Asiakaspalvelu oli ystävällistä kaikkialla ja huoneemme oli hiljaisempi kuin viimeksi. Hissikuilun ujellukset eivät nimittäin kuuluneet ainakaan meidän 9. kerroksessa sijainneeseen huoneeseen, vaikka se sijaitsi samassa kohtaa kuin edellisellä yöpymisellämme useampaa kerrosta ylempänä ollut huoneemme. Käytävät olivat kaikin puolin hiljaiset, mutta ravintolapalveluita en Moro-baarin skumppalasillista ja alakerran aamupalaa enempää testaillut. Harmi sinänsä, sillä kyllä kyseinen hotelli olisi ollut kiva testata pariskuntana ja käyttää hotellin palveluita enemmältikin.

Siinä ne on, lasilliset skumppaa minulle ja miehelle. Olisi ollut niin mahtava viettää aikaa oman kullan kanssa pidempäänkin ja juoda kahdestaan pullo samppanjaa Tampereen maisemia ihaillen.

Ehkäpä ensi kerralla.

P.S: Unohdin epähuomiossa melko hintavan kelloni hotellihuoneeseen ja huomasin sen vasta kotona. Sain usean yrittämisen jälkeen hotelliin puhelinyhteyden ja ystävällinen vastaanottovirkailija kävi itse katsomassa, josko kelloni löytyisi vapaaksi jääneestä huoneesta. Siellähän se möllötti, ja sovimme sen siliän tien kelloni toimittamisesta minulle. Hienoa, ystävällistä palvelua ja tyytyväinen asiakas, vanhan kellon omistaja.

Kiitos Solo Sokos Hotel Torni Tampere. Luonanne oli kiva käydä.

Rantapallon bloggaajakortilla saatu etu, yksi ilmaisyöpyminen/vuosi.

 

Persoonallinen Solo Sokos Hotel Aleksanteri ja Rock’n’Rose Room

Solo Sokos Hotel Aleksanterin alimmassa kerroksessa sijaitseva Rock’n’Rose Room on melkoinen poikkeavuus tyypillisten sviittien/juniorsviittien keskuudessa. Hurriganes -tähti Remu Aaltosen suunnittelema hyvin koristeellinen ja tummanpuhuva huone jakaakin varmasti mielipiteitä.

Huone muistuttaa Remun tähtihetkistä kultalevytauluin (oikeathan on visusti muualla turvassa), valokuvin ja soittimin. Itämaistyyliset lattiamatot sointuvat hyvin parkettilattiaan ja muhkeaan antiikkisohvaryhmään, jolle mahtuu istumaan isompikin porukka. Tuoreet ruusut, kattokruunut ja muut koristeelliset kalusteet viimeistelevät sisustuksen, eikä ilmaista Elvis-flipperiäkään kannata unohtaa.

Makuuhuoneen muhkea sänky on patjaltaan ihan hyvä, mutta tyynyjen osalta en pysty varmuudelta sanomaan niiden kunnosta. Syynä tämän bloggaajaan testikuntoon oli mahtavilla Sviibeillä, jotka pääsin järjestämään viime kuussa.

Tilavan oloisen huoneen varustukseen kuuluu kylpytakit, -tossut, minibaari sekä vedenkeitin kahvi- ja teevalikoimalla.

Kylpyhuone jatkaa samaa koristeellista teemaa, vaikkakin seinäkaakelit ovat kokovalkoiset. Kylpyhuoneesta löytyy erillinen suihkukaappi, mutta ammeessa on myös suihkumahdollisuus.

Hotelli itsessään jatkaa samaa persoonallista linjaa kuin Rock’n’Rose Room on, sillä poikkeuksella että värimaailma on huomattavasti vaaleampi. Väriä ei yleisiltä alueilta kuitenkaan puutu ja hyvin monet yksityiskohdat tekevät hotellista mielenkiintoisen tuttavuuden. Olen yksinkertaisen sisustuksen ja muutaman värin ystävä, mutta jotenkin kaikesta hallitusta (?) sekamelskasta huolimatta hotelli tuntui hyvin kotoisalle ja sopi asuinalueen henkeen.

Aamupalan ehdin nauttimaan kiireideni takia vain pikaisesti, mutta aamupala oli hieman suppeampi ja esillepanoon oli Solo Sokos Hotelleiden tapaan keskitytty enemmän kuin perusaamupalabuffetissa.

Pääsin itse yöpymään tässä kyseissä hotellissa huhtikuussa, jolloin järjestin työkavereilleni sviittijuhlat eli Sviibit. Hotellin palvelutasoa en ehtinyt testata paljoakaan, koska oleilin juhlien takia pääosin vain huoneessa ja kirjauduin hotellilta ulos heti pikaisen aamupalan jälkeen. Se mitä kumminkin ehdin henkilökunnasta aistimaan oli iloisuus ja oikea asiakaspalveluhenkisyys, eikä minulla siten ole pahaa sanottavaa asiakaspalvelusta.

Rock’n’Rose Roomin plussat:

– siisti, persoonallinen huone ilmaisflipperillä
– tilava huone
– erinomainen esim. juhlien järjestämiseen
– kylpyhuoneessa kaksi suihkua
– hotelli lahjoittaa HelsinkiMissiolle syrjäytymisvaarassa olevien lasten hyväksi tehtävään työhön osan Rock’n’Rose Roomin huonehinnasta yöpymisen yhteydessä.

Rock’n’Rose Roomin miinukset:

– sijaintinsa ja portaidensa vuoksi ei ehkä ihanteellisin liikuntaesteisille, joskin tilaa itse huoneessa on mukavasti.
– huone on katutasossa, näkymät ikkunasta parkkipaikalle
– persoonallisuus (joillekin sopii, joillekin ei)
– sängyn irtonaiset, heiluvat päädyt sekä yhdestä kohtaa revennyt sohva

Solo Sokos Hotel Aleksanterin plussat:

– hyvä sijainti, kävelymatkan päässä Kampin kauppakeskuksesta
– ystävällinen, asiakaspalveluhenkinen henkilökunta
– persoonallisen kodikas pienuutensa takia.

Solo Sokos Hotel Aleksanterin miinukset:

– persoonallisuus (joillekin sopii, joillekin ei)
– suppea aamupala (tähän tosin saattaa vaikuttaa se, että edellinen hotelliyöpymiseni oli Solo Sokos Hotel Torni Tampereessa jonka aamupala on todella laaja.)

Solo Sokos Hotel Aleksanteri oli kyllä kaikkein persoonallisin, hauskin ja hullunkurisin hotelli missä olen yöpynyt. Ihastelin kaikkia yksityiskohtia vaikka suurin osa jäi varmaan näkemättä. Henkilökunta sai täydet pisteet vierailuni aikana, mutten jaksa uskoa että hotellin tiedossa ollut bloggaajastatukseni olisi kovin paljoa vaikuttanut henkilökunnan käyttäytymiseen. Jos hotellin sisustus ei haittaa, on tässä hyvä ehdokas jo trendikkään sijaintinsa takia. Kakkugallerian kahvilakin sijaitsee lyhyen kävelymatkan päässä, joten kannattaa piipahtaa siellä nauttimassa vaikkapa kuuluisa Kakkubuffet kun yövytte hotellissa.

Niin juu, ja Rock’n’Rose Room on todella näppärä Sviibbeihin. Been there, done that!

Suosittelen.

 

Sviittijuhlat eli Sviibit Solo Sokos Hotel Aleksanterissa

Olin todella hämilläni ja otettu kun sähköpostiini kolahti kutsu järjestää Sviibit, eli sviittijuhlat erääseen Sokos Hotellin sviittiin. Pohdin kovasti vaihtoehtoja hieman erilaisille juhlille, mutta ilman tuttuja kampaajia, meikkaajia, koriste/sisustusfirmoja, niitä kallisarvoisia suhteita huomiotaherättävien Sviibbien järjestäminen oli suoranainen mission impossible. Kait sitä olisi saanut rakennettua itse väsäämällä yhtä sun toista, mutta rankat työt, lapsiperheen pyöritys ja menojen täyttämät viikonloput olivat niitä syitä jonka takia rupesin miettimään toista vaihtoehtoa. Mitäpä jos testaisinkin Solo Sokos Hotel Aleksanterin palveluatasoa ja Sviibbi -konseptia sillä tavalla, jolla järjestäisin oikeasti itsekin juhlani.

Tassu ylös kaikki ne, joiden elämä on kiireistä. Työpaineet ja arjen pyörittäminen, jopa viikonlopun aikataulut vain ovat sellaisia että juhlien järjestäminen vaatii ponnisteluja. Menun suunnitteleminen, koristelut, tarjottavien ostaminen, tekeminen ja ah, se siivous ennen ja jälkeen juhlien. Sanomattakin selvää, että tämä nainen on mieluummin käynyt muiden juhlissa kuin järjestänyt omia juhlia kotiin ja siitä se ajatus sitten lähti. Olin vieraillut useaan kertaan työkaverieni luona klassikoksi muuttuneissa ”tyttöjen illoissa”, joten päätin kutsua minulle rakkaita työkavereita Solo Sokos Hotel Aleksanterin Rock’n’Rose -sviittiin. Sovin päivän työkavereideni kanssa, kerroin että juhlat olisivat kotini sijaan Helsingin keskustan liepeillä mutta muutoin pidin asiat pimennossa. Otin yhteyttä hotelliin ja sovin seuraavalle viikolle tapaamisen lounastunnilleni Service Manager Tiina Kuikan (myöh. Tiina) kanssa.

23.3.2015 pidetty tapaaminen Tiinan kanssa oli hyvin miellyttävä, tarkistin sviitin ja keskustelimme hieman tarjottavista. Kasvissyöjänä toivoin kasvispainotteista tarjontaa, sellaista simppeliä eikä liian ”pikkurilli pystyssä” syötävää evästä. Samppanjaa piti olla alkumaljana ja sviitin koristeellisen ulkonäön takia toivoin muita koristeluja melko minimaalisiksi. Rock’n’Rose sviitin teemaan liittyen keskustelimmekin hyvin pienoisesti ruusuista ja musiikista, mutta muutoin jätin juhlasuunnittelut hotellin kontolle. Olinko laiska? En. Halusin testata pystyykö hotelli järjestämään minulle onnistuneet juhlat ns. hotellihuoneen avaimet käteen -periaatteella siten, ettei minun tarvitsisi pohtia juhlia sen kummemmin vaan voisin astua valmiiseen juhlatilaan kun on sen aika. 24.3 kerroin alustavan juhlijamäärän ja 6.4 Tiina lähestyi keittiöpäällikön suunnitteleman menuehdotelman kanssa. En voinut kuin huokaista ihastuksesta, sillä menu vaikutti juuri sellaiselta joka sopi rennolle tyttöporukalle. Tein vielä viime hetken viilauksia erikoisruokavaliotoiveen takia sähköpostitse ennen juhlia, tilasin passion-juustokakun Kakkugalleriasta ja jaoin työpaikan naisille viralliset kutsut juhlaviikolla.

Mikä sopikaan paremmin Rock’n’Rose -teemaan kuin viininpunainen ruusu ja kermanvaalea kutsu, joka oli sidottu rullalle ruusukoristeisella nauhalla. Mukaan vielä kylmää lähdevettä, jonka pystyi juoda ja käyttää vaikka pulloa maljakkona ruusulle. Työpaikan naiset olivat aidosti ilahtuneita kutsustani ja alkoipa mielialat meillä kaikilla olla melkoisen jännittyneitä kun Sviibit lähestyivät.

17.4. se Sviibbi -päivä sitten koitti. Tiina pisti väliaikatietoja juhlajärjestelyjen etenemisestä ja minä paiskin töitä työpaikalla minkä kerkesin. Kun sitten vihdoin pääsin lähtemään hotellille tuskanhikisenä, olin kaikkea muuta kuin levänneen oloinen. Voi ihanuus sitä miten ystävällisesti minut otettiin Solo Sokos Hotel Aleksanterissa vastaan ja tuntui kuin kiireet olisivat loppuneet siihen, vaikka tiesin ettei naisten saapumiseen ollut kovin paljoa aikaa. Vastaanotosta soitettiin sviittiämme koristelevalle Tiinalle, minä sain hotellihuoneen avaimet käteeni ja tallustin Rock’n’Rose sviittiin. Siellä niitä oli, ruusun terälehtiä pöydille siroteltuna juuri sillä tavalla kuin olin päässäni miettinyt mutten ollut sanonut mitään. Sviitissä eräs työntekijä testasi flipperin kuntoa ja komea menu oli laitettu jo valmiiksi esille. Keskustelimme ruokien tuomisista ja sain hengähtää hiukan aikaa ennen kuin lähdin hakemaan kakkua lähellä sijaitsevasta Kakkugallerian liikkeestä. Tiina oli aiemmin tarjoutunut noutamaan senkin jotta olisin voinut vain saapua suoraan hotellille, mutta päätin noutaa kakun itse sillä tarvitsin raitista ilmaa. Palatessani Kakkugalleriasta otti Tiina kakkuni hotellin hoiviin siksi aikaa kunnes oli aika tuoda ruoat tarjolle.

Siitä se sitten lähti. Naiset saapuivat pian ja aloitimme Ihanien Naisten illan lasillisella samppanjaa, johon oli lisätty baarimestarin suunnittelemaa ja valmistamaa ruusunlehtiuutetta. Muutama alkoholitonkin malja oli mukana, ja sen jälkeen pääsimme tarjottavien ruokien kimppuun. Ilo oli ylimmillään, puhe sorisi, nauru raikui ja välillä pelattiin innosta puhkuen Elvis -flipperiä kunnon moovien kera. Ravintolasta lainatut vinyylilevyt ja niiden suloiset sävelet saivat naiset muistelemaan nuoruuttaan ja meillä oli vaan kerrassaan niin hyvä olla.

Ilta jatkui vielä The Voice of Finland -kisakatsomolla, ja me naiset keräännyimme television ääreen isoon sänkyyn sekä penkeille istumaan.

Ilta oli oikein onnistunut vaikka yksi kiistelyn aihe meille tuli kun pohdimme viinilasin yhden osan oikeaa nimeä. Kun googlettaminen ei tuonut tulosta, päätimme marssia hotellin baariin kysymään asiaa. Ystävällinen henkilökunta ryhtyi selvittämään vastausta ja kun hekään eivät sitä täysin tienneet, ehdottivat he tuovansa vastauksen meille kun se selviää. Emmepä me kerenneet kovin pitkään oleilla sviitissämme kun oveen jo koputettiin.

Minä nautin leppoisasta illasta suunnattomasti, ja niin nautti työkaverinikin. Pienen flipperipelin minä pelasin naisten kotiinlähdön jälkeen, menin lämpimään kylpyyn, möngin pehmoisaan sänkyyn ja heräsin pikkuisen pöllömystyneenä uuteen aamuun. Valitettavasti aamupalan ehdin nauttimaan vain pienesti sillä lauantai oli jo buukattu täyteen muista menoista.

Kiitos Solo Sokos Hotel Aleksanteri. Te rakensitte meille mukavat ja vaivattomat juhlat.

Yhteistyössä Sokos Hotels, mukana projektissa Pieni Ideapuoti ja Kakkugalleria. Mielipiteet tuttuun tapaan ihan omia.