Browsing Tag

sitä sun tätä

Kuulumisia ja lomasuunnitelmia

Helou helou! Niin se vaan kevät tulla jolkottaapi ja avasinpa takapihan ”terassikauden” myöskin viime viikonloppuna. Se on nääs niin, että uhkasin miehelleni hilpaista T-paitasillani takapihamme terassille istumaan viinilasillisen kera heti, kun lämpömittari näyttäisi vähintään 18 astetta. Viime sunnuntaina mittari näyttikin ikkunan pielessä parhaimmillaan 17 astetta, mutta sitten lämpötila alkoi uhkaavasti laskea. Majorpettymyshän siinä meinasi tulla, mutta meikäläiselle tuli ”dagens clear moment” siinä mittaria kattellessani ja ymmärsin sen jääneen varjoon. Enhän voinut siinä tilanteessa luovuttaa, joten kaivoin kaapista äitiyspakkauksen  kylpymittarin (juu, joitain asioita on vaan pakko pitää muistoina) ja rahtasin sen ulos terassille aurinkoiseen kohtaan. Pian mittariin jämähti komiat 20 astetta, joten meikä kirmasi äkkiä keittiöön hakemaan jääkaapista tilannetta varten säilytettyä valkoviiniä, kaappasi toiseen käteen keittiön tuolin ja meni nököttämään todellakin T-paidalla ulos. Oli siinä miehellä pikkuisen hämmästelemistä, kun istuskelin T-paitasillani, mutta nyt on sekin koettu. Eikä muuten ollut kylmä yhtään ja yhden asian mää vaan sanon. Ei se viinilasi vaan se aurinko. Kevään tuntu. Se toivon mukaan palauttaa ilon sisimpääni, antaa virtaa ja hymyn nassulle pikkuhiljaa.

Kyseinen viinilasikuva ei liity tapaukseen.

Juu, tämä kevät ei ole ollut ihan parhaimmasta päästä tälle pääkopalle, sillä lähisuvussa tapahtuneet terveydelliset asiat sai tämänkin naisen lamaantumaan tässä taannoin. En viitsi nyt enempää avautua tapahtuneista asioista, mutta sen vaan sanon, että fyysinen jaksaminen on sen myötä ollut kortilla. Olen pyöritellyt asioita, pelännyt ja pohtinut tulevaa, rakentanut päässäni worst case scenarioita ja samalla myöskin tuntenut tiettyä turtuneisuutta koko juttuun. Liikkua en paljoa jaksa. Automaattista hymyä en ole löytänyt asioista pidempään aikaan. Joka arkiaamu herään aikaisin, rahtaan luuni zombiena töihin, teen hommani ja rahtaan luuni zombiena kotiin. Helvatan kiva juttu, juu.

Ei tässä masentuneita olla. Ei liene vähänkään. Nukkumisongelmia ei ole (vaikkakin iän myötä vessassa tulee käytyä yöllä veden lipittämisestä johtuen 1-3 krt /yö), auringonpaiste ja esim. rakkaat ihmiset saa minut onnenhymyyn ja ”tavallisesta poikkeavat asiat”, kuten matkat saavat minut aidosti täpinöihin. Ruokahalua löytyy samaan malliin kuin ennenkin, joskin karkkikoukussa ollaan, eikä tavallisesta poikkeavaa itsekriittisyyttä, uupumusta tms. ole. Mutta… Sumussa ollaan ja se on tullut omalla tyylillään vallitseva olotila muutamat viikot. Johtunee kaikesta koetusta, riittämättömyyden tunteesta (ei voi suojella rakkaitaan ja itseään), kuuden tunnin yöunista vessaherätyksillä ja no, tiedä sitten mistä. Saan valtavasti mielihyvää siitä, että olen rakkaitteni kanssa kotona tai maailmalla. Töissä tai työmatkalla sitä tunnetta ei ole. Pidän työstäni, vapaudesta siinä, hyvästä työilmapiiristä, ihmisistä siellä, mutta töissä ei jaksa olla täysillä ja mieli halajaa kotiin. Kait se tästä kaikesta tapahtuneesta ja menettämisen pelosta johtuu. Riipii vaan pirusti, ja ei tähän taida auttaa mikään muu kuin aika ja nakottaminen miehen kainalossa.

Että nuin, mitäs matkojen saralla kuuluu? Retroristeily vol 5 meni sivu suun (puhinaa vieläkin), mutta on tuossa vol 6 varmuudelta varattuna, vaikka sen onnistuminen yllä mainituista seikoista johtuen on epävarmaa. Koskaan ei tiedä, millainen tilanne lähisuvussa/-piirissä tuolloin on, joten elelen vähän päivän kerrallaan. Parin viikon päästä suuntaan sentään skumppakamun kanssa miniristeilylle Viking XPRS:llä ja toivon mukaan on tiedossa kunnon bileet.

Kesälomasta on näillä näkymin tulossa melkoisen mahtava musiikin täyttämä loma, sillä Pori Jazzien lisäksi kesälomaan kuuluu mm. Lionel Richien ja Jennifer Lopezin konsertit! Ehkäpä pääsen tuijottelemaan samalla reissulla sellaisia näkymiä, joista saan takuuvarmasti onnenkyyneleitä silmiini. Enempää en kuitenkaan tässä vaiheessa paljastele, sillä kyllähän te vakiintuneet lukijat tiedätte jo syyn.

Kel onni on, se onnen kätkeköön.

Blogiani voit seurata myös Facebookissa, Bloglovinissa, Blogit.fi -sivustolla ja Instagramissa. Facebookiin päivitän myös blogin ulkopuolisia kuulumisia, joten sieltä näet ajankohtaisemmin missä meikäläinen milloinkin menee.

Kymmenen matkaunelmaani

Tanjan Matkassa Maailmalla blogi haastoi minut kertomaan kymmenen matkaunelmaani. Tämä haaste on lähtöisin Kohteena maailma blogista ja veikkaan, että harvassa ovat sellaiset blogit jotka eivät tähän haasteeseen ole vielä osallistuneet. Blogiani seuranneet tietävät minun hurahtaneen risteilyihin ja luulisi matkaunelmienikin liittyvän jotenkin niihin. Luulo on kuitenkin väärä.

1. Paikka

Okei, myönnän. Yksi risteily tähänkin postaukseen eksyy, mutta laiva on kuitenkin jotain ihan muuta kuin hulppea risteilijä. Minä nautin talvesta ja jäästä. Oikeasti. Useamman vuoden olenkin haaveillut Kemistä seilaavasta jäämurtaja Samposta. Olisi aivan mahtavaa seistä laivan kannella ja katsella sekä kuunnella jään murskautuvan laivan keulan alla, tutustua laivan tekniikkaan ja kenties kellua jäiden keskellä. Sen verran pikkuinen nainen kuitenkin olen, että tuskinpa minulle sopivan kokoista kelluntapukua löytyy.

Kuva: Pixabay/Sturrax

2. Tapahtuma

Yks iso jazz-tyttö tässä vaan, terve! Pori Jazz ei ole enää pitkilleen ollut mikään Jazz-festivaali, joten kunnon Jazz-tunnelmaan pitäisi päästä. Vuonna 2014 tekemällämme Alppien road tripillä satuimme ajomatkallamme pysähtymään Montreuxissa ja juuri silloin siellä oli Jazz-festivaalit käynnissä. Valitettavasti olimme vain ohikulkumatkalla ja emme päässeet paljoa tunnelmaan, mutta ko. festivaali on kuulemma yksi maailman parhaimmista. Niin tai näin, tahtoisin todellakin jonnekin kunnon Jazz-festivaaleille, oli ne sitten lähestulkoon missä päin maailmaa tahansa.

Kuva viime kesän Pori Jazzeilta. Jazzkatu oli uudistuksen myötä historiaa ja hyviä ja huonoja puolia minä uudistuksesta löysin. Omat kokemukseni uudistuneesta Pori Jazz-festivaalista on luettavissa täältä.

3. Kotimaan kohde

Monen matkabloggaajan listalla taitaapi olla Lappi ja niin myös minulla. Kaksi kertaa elämässäni olen lomaillut Levillä talvella ja yhden kerran käynyt pienellä reissulla Rovaniemellä. Talvesta nauttivana juuri talviaikana tehtävä reissu olisi se minun juttuni ja tietysti myös tasokkaassa lasi-iglussa tai hulppeassa mökissä majoittuminen.

Kuva: Pixabay/adege

4. Kaupunki

Kääk! Tätä pohdin pitkän tovin. Olen kolunnut maailman kaupunkeja, nähnyt yhtä sun toista. Mitään uutta en keksi, vaan palaan aina siihen samaan ja vanhaan. New York. Siellä olemme käyneet useamman kerran, mutta paljon on vielä näkemättä ja kokematta. Nykissä vaan on sitä jotain.

Kuva: Pixabay/Free-Photos

5. Maa

Pitkään haaveiltu kohde, mutta niin kaukana. Maa, jonne ei lähdetä viikoksi. Maa, joka häikäisee luonnollaan. Uusi-Seelanti.

Kuva: Pixabay/Julius Silver

6. Saari

Vai pitäisikö sanoa saariryhmä. Yllätys yllätys, Ahvenanmaa! Useammalla saarella olen maailmalla reissatessani käynyt. Nättejä paikkoja on ollut ja ei ole ollut, mutta palmupuiden ja hiekkarantojen vastapainoksi haluaisin pitkästä aikaa jotain ihan muuta. Merelle tuijottelu saa minut rauhoittuneeseen tilaan. Nautin myrskyävästä merestä samaan malliin kuin tyynestäkin. Paljaat kalliot näyttävät jylhiltä tuimaa merta vasten ja luonto muistuttaa siitä, kuinka pieniä ihmisiä me täällä maapallolla olemme. Pojot Ahvenanmaalle, sen luonnolle ja hiljaisuudelle. Jotain sellaista, mihin tuolla maailmalla ei aina törmää. Ihan must majoituspaikka olisi Havsvidden.

7. Extreme

Korkean paikan kammoisia siellä? Niin on myöskin täällä ja extremeä hakiessani ne korkean paikan jutut on se The Extreme-juttu. Kait sitä voisi käydä kirkumassa ja itkemässä vaikkapa Tianmenvuoren lasisella kävelysillalla, mutta uskaltaisinko kävellä metriäkään ko. sillalla? En tosiaankaan tiedä.

8. Majoitusmuoto

Glamping kiinnostaisi siinä mielessä, että ko. majoitusmuodon voisi laittaa minne huvittaa, mutta prinsessana vessaongelmasta tulisi liian suuri ongelma. Kunnon vesiklosetti ja kylpyhuone sen olla pitää. Maailma on täynnä upeita hotellisviittejä ja valitettavasti se The Sviitti ei ole vielä löytynyt. Sellaiseen minä haluan.

Skål vaan Tallinnalle! Majoituimme Hilton Tallinn Park-hotellin yhden makuuhuoneen sviitissä parisen vuotta sitten. Omista kokemuksistamme voit lukea täältä.

9. Luontokohde

Kohdasta 5 löytyy se minun haaveilema maa, joka on myös haaveilemani luontokohde: Uusi-Seelanti.

10. Ruoka ja juoma

Tiedätteks mitä? Minä olen ylpeä suomalaisesta ruuasta ja siitä, että se maistuu. Mm. luonnon puhtaus ja valoisat kesät mahdollistavat sen, että meidän vihanneksissa ja marjoissa on kunnolla makua. Siksi nautinkin kasvissyöjänä erityisesti meidän kasviksista tehdystä ruuasta. Sellaisesta, jota ei peitetä kaiken maailman mausteisiin vaan annetaan kasvisten maistua ja on rakennettu sellainen kombo, että maut sointuvat hyvin yhteen. Sellaisista annoksista minä haaveilen.

Mites se juoma? Hyvä samppanja maistuu aina. Haaveilen matkasta sampanjan synnyinseuduille Champagnen alueelle. Pahimpaan samppanjan maistelun himoon käy kuitenkin Grand Champagne -tapahtuma Helsingissä taikka vaikkapa samppanjapiknik-risteily. Molemmat on testattu ja voin suositella.

Anyway, veikkaan olevani yksi niistä viimeisimmistä haasteeseen osallistuvista, sillä arjen kiireiden takia tämän tuotoksen kirjoittaminen vei kohtuuttomasti aikaa. Yhtään haastamatonta en tältä istumalta keksi, joten osallistukoon haasteeseen kaikki halukkaat.

Blogiani voit seurata myös Facebookissa, Bloglovinissa, Blogit.fi -sivustolla ja Instagramissa. Facebookiin päivitän myös blogin ulkopuolisia kuulumisia, joten sieltä näet ajankohtaisemmin missä meikäläinen milloinkin menee.

Haaveet kaatuu

No helouta vaan taas. Kun kuuseen kurkotti niin katajaan, tässä tapauksessa Suomeen ja työelämään kapsahti. Minen tiedä miten päin tässä olisi, kun kroppa huutaa ulkomaille ja Miami + Celebrity Equinox on vaan liian kaukana. Niin kuitenkin kävi, että ruvettiin hieman sumplimaan lomia ja mies rupesi pohtimaan toista vaihtoehtoa. Mitäs jos napattaisiin muutama lomapäivä joululomasta pois ja siirrettäisiin Karibian risteilyn eteen? Mehän ollaan aina tehty niin, että lennetty päivä-pari ennen risteilyä Miamiin ja se onkin sitten mennyt jet lagia tasaillessa. Nyt oltaisiin kerrankin hiukkasen aikaa Floridassa ennen risteilyä ja käytäs ajelemassa ”jossain”. Walt Disney World oli ensimmäiseksi mielessä, mutta hinta perheeltämme olisi ollut komiat 900 egee (what the ?!), joten se tais jäädä nyt periaatteestakin listalta pois. Saas nähä, minne päädytään loppupeleissä ja päädytäänkö minnekään, joten minä en sen enempää reissustani pölise. Sen vaan sanon tässä vaiheessa, että kotimaahan jäämme joululomalla ja, no, minä olen hiljaa.

Ok, myönnän. Suomi on talvella upea ja minä olen niitä, jotka todella nauttivat lumesta ja pakkasesta. Me lomailemme joulun aikaan viikon maalla ja jaksan uskoa saavammme nauttia lumisista maisemista, mutta miniloma lumettomalla pääkaupunkiseudulla ei innosta pätkääkään. Meikäläisen luotto valkoisiin joululomiin täällä Etelä-Suomen rannikolla on tasan nolla.

Juu, veronpalautukset tuli ja meni heti seuraavana päivänä, kun maksettiin Karibian risteily pois. Lapsethan ei tiennyt koko lomasta yhtään mitään, mutta esikoinen sattui ohimennen kuulemaan miehen ja minun jutustelut Miamista viime viikonloppuna ja kärähdettiin siitä. Enempää esikoinen ei ymmärtänyt meiltä kaivella, mutta pienempi esitti pienen epäilyksen siitä, että lähdettäisiin Karibian risteilylle NCL:llä. Helppohan siihen oli pokkana sanoa, ettei olla menossa NCL:lle ja vielä taisi mennä juksaus läpi. Meikäläisen nassusta nääs näkee pitkälle palturin puhumisen yrittäminen, joten totuuden puhuminen auttoi kummasti pitämään pokkaa.

Juteltiin tossa eilen miehen kanssa ja tultiin siihen tulokseen, että taidetaan käydä piipahtamassa tulevalla risteilyllä perheen kanssa samalla rannalla, jossa itsekin kävin muutama viikko sitten. Trunk Bay oli vaan ihana!

Mitäs muuta? Uuden vuoden aattona meillä tulee miehen kanssa 20 vuotta kihlautumisesta. Tarkoitus oli alun perin juhlia kihlapäivää olemalla jossain ulkomailla, mutta hommat muuttui totaalisesti. Tänä vuonna käymme miehen kanssa iltapäivällä syömässä kahdestaan ja menemme teatteriin alkuillasta. Sitten kotio uutta vuotta vastaanottamaan ja siinä kaikki. Huvittavaa, mutta samaan aikaan tätä kirjoittaessa huokailen syvään. Pikkasenhan se ottaa fiilareitten päälle, että lomamatka jonnekin pois jää nyt tekemättä ja vaihtuu muutaman tunnin visiittiin Helsingissä. Vau ja isosti.

Eikä siinä vielä kaikki. Viikkarin Retroristeily, joilla minäkin olen useampana vuonna ollut, meni sivu suun. Kaikessa tohinassa en ollutkaan ensimmäisten joukossa varailemassa risteilyä ja täyttä näytti yhdessä vaiheessa olevan. Jotain hyttejä tuli välillä myyntiin, mutta mukaan oli liitetty pakkovaraus kahdesta buffasta. No, sanotaanko vaan, että ajatus viinihanallisesta buffasta aamulla täynnä ”uuteen nousuun-ihmisiä” ei oikein innostanut ensimmäisessä vaiheessa, joten jäin vielä pohtimaan viitsinkö maksaa matkapaketista, joka ei itseäni miellyttänyt. Miettiminen kostautui, ja maaliskuussa sitten ruikutellaan rannalla ja komiasti. Ei nyt menny ihan Strömsössä taaskaan tämä juttu. Että pistääkö maksasta (= ketuttaako ja pahasti)?. Kyllä.

Skål vaan niille, jotka Radio Novan Retroristeilylle paikkansa saivat lunastettua. Ja tämä kuva tässä on otettu samppanjapiknik-risteilyltä viime kesänä. Jos ja kun pohdit, kannattaako tuollaiseen erikoisohjelmalliseen risteilyyn lähteä ja maksaa siitä tietty hinta, kannattaa lukaista postaus. Saako rahoilleen vastinetta vai ei, se selviää postauksestani täällä.

Juu ja joulu. Kortin korttia ei ole lähetetty. Äiti toivoi tiettyjä juttuja, mutta eihän niitä ole olemassakaan myynnissä. Joululahjoja on siten ostettu tasan nolla ja saman verran on ideoita pääkopassa. Vähän niin kun normimeininki jälleen kerran ja tää toistuu vuodesta toiseen. Onneksi sentään omat teinit tilasi joululahjansa jo ennakkoon, joten he ovat myöskin lahjansa saaneet. Jotain pientä siihen lisäksi ehkä ostetaan, mutta siitä lisää myöhemmin ja saas nähdä, löydetäänkö sinne perille. Anyway, joulu on jo ovella ja se on varmaa, että joulutunnelmaa ei tällä jouluhörhöllä ole tällä hetkellä pätkääkään.

Että nuin, eipä paljoa kurjuutta kummepaa täällä. Flunssaa pukkaa päälle ja perjantaina lähdinkin aiemmin kotiin potemaan kökkäoloa ja niistämään päätä tyhjäksi. Niinhän se aina menee, että tunnollinen työntekijä sairastaa viikonloppuna ja saas nähdä, kuinka pahaksi tämä tästä äityy. Sopivastihan tämäkin osuu juuri sille ajankohdalle, kun pitäisi rahdata sunnuntaina itsensä pirteänä päiväristeilylle. Laiva viipyy satamassa vain 2,5 tuntia, joten laivasta poistumisen ja viimeisen laivaan palaamisajan välillä ei ole paljoa aikaa. Tuona aikana Tallinnassa ei ehdi paljoakaan pyörimään, joten ehkä tällä ryytyneellä olotilalla on parempi, että jään laivalle ja hyttiin Tallinnan päässä. Tärkeintä on nyt saada itsensä kuntoon ennen maalle lähtemistä, koska en halua lähteä viemään minkään sortin tautia ikääntyneille, tietyistä vaivoista kärsiville rakkaille ihmisille. Tottahan toki haluan itsekin olla hyvässä kunnossa ja kirmata lumen keskellä. Siitä kun ei täällä harmaassa, kivisessä kylässä tai sen vieressä pääse nauttimaan.

Blogiani voit seurata myös Facebookissa, Bloglovinissa, Blogit.fi -sivustolla ja Instagramissa. Facebookiin päivitän myös blogin ulkopuolisia kuulumisia, joten sieltä näet ajankohtaisemmin missä meikäläinen milloinkin menee.

 

 

 

Muutama sana nykyisestä Suomesta ja suomalaisista

Hyvää itsenäisyyspäivää (tai itsepäisyyspäivää, niin kuin meidän perheessä sanotaan) kaikille! Tämä päivä meidän perheessä on hieman erilainen, sillä linnnanjuhlia tuijottelen ainoastaan minä, mies ei pähise siinä vieressä minun tarvettani tuijotella kättelyä ja juhla-ateriakin loistaa poissaolollaan.

Meidän perheessä on sellainen tapa, että tietyn ikäisenä lapset saavat esittää matkakohdetoiveen Euroopasta. Sitten he pääsevät sinne ”synttärimatkalle” toisen vanhempansa kanssa ja tällä kertaa mies lähti viemään toista lastaan tämän valitsemaansa paikkaan, Lontooseen. Minä puolestani istua tönötän kotona toisen lapsen kanssa ja mitäpä sitä spessumpaa ateriaakaan vääntämään tässä tilanteessa. Ei se silti tarkoita sitä, ettenkö juhlisi pienessä sydämessäni Suomea, maamme itsenäisyyttä ja suomalaisuutta.

Tänä vuonna ja erityisesti muutaman viikon takaisen Karibian risteilyn myötä tutustuin useampaan sydämelliseen suomalaiseen ja se palautti uskoni siihen, että ihka oikeita tuntevia ja muut huomioon ottavia ihmisiä vielä on olemassa. Tämä yhteiskunta on vuosien saatossa muuttunut melkoisesti, ihmisten asenteet ovat jopa kylmentyneet ja no, kaiken sortin raivoakin löytyy. Somessa kiusataan ja haukutaan, eikä kännykameran muistikortti huuda tyhjyyttään, kun jossain tapahtuu kolari, ihmisen kimppuun käydään, joku makaa kuolleena kadulla tai muuta sellaista. Vanhan ajan ”namusedätkin” tuntuu olevan historiaa, kun nykyään nuoria lapsia vikitellään somen kautta. Ei siitä sen enempää, sillä samaa vikittelyä tapahtuu kaiken maalaisten toimesta, sukupuoleen ja ikään katsomatta. Sen kun vaan jokainen vanhempi muistaisi kotona terottaa jälkipolvelleen, että niitä vähemmän kilttejäkin ihmisiä on ja tietty toiminta johtaa tiettyyn lopputulokseen. ”Namusedät ja -tädit” ovat nykyään toisenlaisia kuin omassa nuoruudessamme.

Työkaverin sanoja lainaten, ”en tiedä miten pärjäisin nuorena nykymaailmassa, sillä 70- ja 80-luvulla kaikki oli helpompaa”. Mitäpä tuohon lisäämään, näillä mennään nykyään ja sen kanssa on elettävä.

Kaikesta edellä mainitusta ja omasta mielestäni hölmöstä politiikasta huolimatta olen ylpeä, kun saan asua Suomessa. Rakastan tapaamme haluta hieman henkilökohtaista tilaa missä liikummekaan ja puhua asiaa jonnin joutavan whatever small talkin sijaan. Kun astun hissiin, sijoittuu jokainen nurkkaan, katselee kattoon tai näytössä vilistävään numeroon. Jos ja kun se suu avataan hississä, on puheenaiheena sää. Eipä sitä voi muuta kuin hymyillä tuollekin tavalle. Suomi ja suomalaiset, miten suloisia me olemmekaan.

Jos ollaan rehellisiä, niin nykyajan menoa katsellessani en oikein tiedä, millainen maa meille on ihmisten muuttuneiden asenteiden ja nuorison myötä muotoutumassa. En kiellä, etteikö se myös hieman pelottaisi. Toivottavasti itsenäisyyspäivä pysäyttää meidät jokaiset miettimään sitä, mitä ihanaa Suomessa, suomalaisuudessa ja kulttuurissamme on ja miksi se on niin tärkeää säilyttää. 

Blogiani voit seurata myös Facebookissa, Bloglovinissa, Blogit.fi -sivustolla ja Instagramissa. Facebookiin päivitän myös blogin ulkopuolisia kuulumisia, joten sieltä näet ajankohtaisemmin missä meikäläinen milloinkin menee.

Alle kolme viikkoa Karibian risteilyyn ja ihka oikeita kuulumisia

Well helou helou! Ei tästä ihan pelkkää risteilyblogia kuulkaattes ole tulossa, vaikka tuo minun postauslistani melkoisen laivapainotteinen onkin. Sen siitä saa, kun perheemme tuppaa painumaan merille lomailemaan keskivertoa useammin. Vuodenvaihteen kuviot on vielä pahasti auki mutta lupaan, että ulkomaan kamaralla me möllötämme seuraavalla perhelomalla. Sitä ainakin kovasti toivon.


En minä kiellä sitä, etteikö Australia olisi haaveena/tähtäimessä vielä tämän vuoden puolella. Kaikki vaan riippuu niin isoista ja meistä riippumattomista asioista, ettemme vieläkään tiedä, onko reissu Ausseihin tänä vuonna tai ensi vuoden alkupuolella mahdollista. Aussikamu D:kin on muuttanut toisaalle, joten rannalle on matkaa julkisilla melkein tunti. Vähän jänskättää, millainen lomastamme tulisi, jos Ausseihin saakka päästäisiin.

Karibian risteily lähenee!

Juu, se Karibian risteily Celebrityllä koittaa vajaan kolmen viikon päästä ja olenhan minä hiukkasen hakusessa. Kyseessä on elämäni ensimmäinen ns. yksinmatka, sillä mieheni ei pystynyt osallistumaan töidensä takia kyseiselle risteilylle. Onhan se hiukkasen hämillistä myöntää, että minä, 45-vuotias nainen, en ole eläissäni matkustanut yksin vaan olen liikkunut aina jossain porukassa. Tällä kertaa kuitenkin lennän yksin Miamiin, rahtaan ypöyksin luuni hotelliin yhdeksi yöksi ja sieltä vielä yksinäni seuraavana päivänä laivaterminaaliin. Olenko tyytyväinen kohtalooni? En, sillä meikäläisen psyykkestä ei vaan ole yksinmatkaajaksi, piste. Onneksi tapaan muut ryhmäläiset laivaterminaalissa tai viimeistään laivalla, joten siellä olen varmasti rentoutuneempi ja loma voi oikeasti alkaa. Se on nääs niin, että vaikka liikkuisinkin yksin laivalla ja nukun yksinäni hytissä, se tieto, että en ole  niin sanotusti yksin laivalla helpottaa kummasti oloa.


Näin virkistävää juomaa nelisen vuotta sitten Miamista lähtiessä. Kiva oli jakaa lähtötunnelmat oman kullan kanssa, kattella maisemia ja toisiamme. Minä rakastan miestäni aivan valtavasti ja haluan jakaa reissuhetket hänen kanssaan. Se mieheni lämmin katse, silmiin saakka nouseva hymy, ne on niitä minun sydäntä sykähdyttäviä näkymiä. Pahalle tuntuu, ettei noihin hetkiin ole nyt mahdollisuutta seuraavalla matkalla.

Risteilyn läheneminen ei ole oikein iskenyt vielä tajuntaan. Online check-in on tehty, liput ja laput on jo ainakin pdf:nä koneella ja vaatepaniikki on melkoinen. Kattelin tuossa Instafeediä ja ymmärsin laivalla olevan sellaisen bileillan, jolloin porukka pukeutuu valkoiseen. Pakkohan sitä oli kiireellä ruveta metsästämään valkoisia vaatteita ja melkoinen ongelma meikkikselle siitäkin taas tuli. Minua miellyttäneet vaatteet lähtivät 300 eurosta ylöspäin ja eipä yhden illan takia innostanut moista rahaa ensimmäisenä yhteen hameeseen pistää. Pikkuisen edullisempi hamonen tuskaisen etsinnän jälkeen taisi löytyä, mutta sen sopivuus selviää aikanaan kun Zalandon paketti saapuu. Sen vaan sanon, että useampia satasia yks vaivanen risteily on vaatteiden sun muiden oheistuotteiden myötä imenyt ja tukkakin pitää vielä laittaa yli satasella kuntoon ennen matkaa. On se vaan välillä kiva olla nainen. Not.

Anyway, retkiä pitäis kattella varmaan sillä silmällä, mutta minen ole saanut sitä aikaiseksi. Kocostarin kuorintasukat ostin sentään Gabriellalta viime viikonloppuna ja tungin ne jalkaan keskiviikkona. Sanotaanko vaan, että seuraavana päivänä kirosin päätöstäni koska jalkapohjissa tuntui siltä, kuin ne olisivat olleet puutumassa. Nyt tuota tunnetta ei enää ole mutta saas nähdä, onko kuorintasukista meikäläisen jaloille hyötyä ja pysyykö jalkaterät nilkassa kiinni. Nyt nuo jalkapohjat näyttävät melko säälittäviltä tapauksilta.

Sokerikoukussa vai ei?

Juu, kovasti täällä yritetään siirtyä takaisin terveelliseen ruokavalioon ja ajoittain olenkin ollut tyytyväinen ruokalautaseeni. Avokadoja, pähkinöitä, hedelmiä ja niin pois päin on mennyt melko mukava määrä, mutta perjantaina kävelin naama muikeana 145 gramman irtokarkkipussin kanssa ulos paikallisesta Äässistä (S-Market meidän perheessä). Mites siinä nyt niin kävi, kun ennen meikkiksen lauantaipussi on painanut 80 grammaa? Pirskatin täydet karkkilaarit ja muutama uusi karkkilaji. Piti ottaa muutama karkki jokaista nimeäni huutavaa karkkia ja siitä se 145 grammaa sitten nopeasti tuli. Ei näin.

Juu ja kuvaakaan en kerinnyt ostoksestani ottaa, sillä se möllöttää masussa vimosta karkkia myöten. Jaoin sentään kahdelle päivälle saaliini, ettei ihan hirveää överiä tullut.

Yllä kuva leivoksesta, jonka ostin Bangokissa viime keväänä. Sen siitä saa, kun hotellimme (esittely ja suositus tässä) yhteydessä oli aivan mieletön ostoskeskus. Mitä sitä tuommosta herkkua kauppaan jättämään. Eikä ollut muuten ollut ainoa herkku, joka tarttui kaupasta mukaan. Hyi minua.

Tylsääkin tylsempi arki

Kotona ei ole tapahtunut oikeastaan yhtikäs mitään ja elämäni kohokohta on ollut tyyliin Harryn ja Meghanin kiertomatkan seuraaminen Instassa. Tyypillinen koti-työ-kauppa kuvio on taasen menossa ja arki rullaa tavalliseen tapaan, joten turha sitä on ollut sitä samaa vanhaa päivitellä Instastoriesiinkaan. Viinimessuillekaan oli turha mennä pyörähtämään, sillä mies on ollut hoitamassa vanhempiensa asioita tämän viikonlopun toisaalla ja minä olen ollut ”lastenvahtina” täällä kotona. Kyllähän nuo teinit pärjää, mutta olis ollut jotekin hölmöä käydä viinimessuilla maistelemassa ihania juomia. Olis saattanut käydä samalla tavalla kuin Äässin karkkilaarinkin kanssa, eikä se olis ollut ihan viisaimmasta päästä se.

Pstt, olenko ainoa, joka on hurahtanut Harryn ja Meghanin seuraamiseen Instassa? Mun mielestä Meghanin asut on ollut kerrassaan upeita ja on ne vaan niin suloinen pari!

Blogiani voit seurata myös Facebookissa, Bloglovinissa, Blogit.fi -sivustolla ja Instagramissa. Facebookiin päivitän myös blogin ulkopuolisia kuulumisia, joten sieltä näet ajankohtaisemmin missä meikäläinen milloinkin menee.