Suomen suurin matkablogiyhteisö
Browsing Tag

Ruotsi

Tukholma, taisin ihastua sinuun! Museovinkkejä Tukholmaan

*Pressimatka / kaupallinen yhteistyö Viking Line*

Muistaakos siellä ruudun toisella puolella kukaan sitä, millaista matkustaminen Ruotsiin laivalla oli ennen vanhaan? Käytiin hakemassa matkamyymälästä matkaliput, jonotettiin niitä ensin melkoisen pitkä aika jonotusnumerolla ja ai että sitä matriisitulostimen ääntä. Messinkiä kiiltävälle laivalle pistetiin ykköset päälle, nautittiin vatsat täyteen seisovan pöydän herkuista ja piipahdettiin vielä iltasella yökerhossa. Entisaikaan ei buffetissa ollut juomahanoja vaan juomat piti ostaa erikseen, hyttiinkin ohjasi hyttiemäntä leveän hymyn kera. Se oli sitä risteilemisen kulta-aikaa, se.

Juu ja Tukholma. Sinne mentiin ensin hakemaan voipaketteja isot määrät ja myöhemmin tuli kuvioihin isot O’Boy kaakaopurkit, mutta meillä reitti oli aina sama. Viking Linen terminaalista kävellen vanhankaupungin kautta Åhléns City-tavaratalolle, sieltä pieneksi hetkeksi istumaan Pyhän Klaaran kirkon juurelle ja taksilla takaisin laivalle nauttimaan laivan kahvilan herkuista, joihin kuului ehdottomasti laivojen kestosuosikki katkarapuvoileivät vanhemmilleni. Kun sitten 90-luvulla alkoi käydä kaveriporukalla Tukholmassa, rahdattiin sitä bilettämisestä ryytyneenä luut metrolla Sergelin torin seudulle shoppailemaan sekä mäkkäriin ja äkkiä metrolla takaisin laivalle. 2000-luvulla puolestaan perheen perustamisen myötä siirryttiin pyörimään Södermalmin leikkipuistoihin ja nykyään valitettavasti monella kertaa hiljainen laiva on tuntunut paremmalle vaihtoehdolle, kuin käppäily Tukholmassa. Globenin näköalahissi kerran, salmiakki- ja lakritsifestarit samoilla kulmilla kerran ja Gröna Lundin Tivoli. Siinäpä ne muut visiittikohteeni ja muutoin Tukholma on yhtä been there, done that varmaan sata kertaa sitten vuoden 1977.

Hyi minua.

Merimatka, mikä mukava tapa aloittaa miniloma naapurimaahan

Tukholma on sen verran lähellä, että miniloma sinne onnistuu helposti. Lento Helsingistä Tukholmaan vie alle tunnin, mutta mukaan on laskettava kaikki se aika mikä kuluu liikkumisiin kentälle ja pois, turvatarkastuksissa ja kenties vielä matkatavarahihnan äärellä. Itse suosin enemmänkin merimatkoja, jolloin matka Tukholmaan on nautinnollinen ja halutessaan matkaan saa pientä luksusta varaamalla à la carte illallisen sekä astetta tasokkaamman hytin maksuttoman Premium-aamiaisen kera. Ei muuta kuin ottamaan vielä ilo irti illan tasokkaasta musiikkiohjelmistosta, hyvät yöunet pehmeässä Comfort-luokan sängyssä ja maittavan aamupalan jälkeen olet valmis päivään Tukholmassa. Viking Linen laivat saapuvat Stadsgårdenin satamaan, josta vanhankaupungin juurelle on kävelymatkaa sellaiset pari kilometriä.

Ummikko Tukholmassa

Nyt seuraa nolo tunnustus: Minulle Skansen oli yhtä kuin telkkarista näytettyä yhteislaulua jossain lavan edessä, Djurgården yhtä kuin eläintarha ja Gröna Lund sattui vaan sijaitsemaan näppärästi Viking Linen laivoja vastapäätä, välissä hiukkasen vettä. Juu, ja Abba-museo oli jossain päin Tukholmaa ja siinäpä se, meikäläisen Tukholmatietämys. Koska been there, done that ja liian nähty.

Tämmöiselle hävettävälle ummikolle Viking Linen marraskuinen pressimatka olikin oiva tapa oikeasti tutustua hiukkasen Tukholman nähtävyyksiin ja erityisesti Djurgårdenin alueeseen, joka oli niin paljon muuta kuin eläintarha. Kerrankin oli mahdollisuus ihastella vaivatta bussin ikkunasta rakennuksia, katujen vilinää, fiilistellä tunnelmaa ja kiertää useampikin museo päivän aikana. Päivästä puuttui oikeastaan vaan tunnelmallinen vanhakaupunki, Gamla Stan, jonne olen nykyään alkanut taas pikkuhiljaa kaipailemaan.

Pressimatkamme Tukholmaosion alussa pääsimme Hotelli Hasselbackenissa kuulemaan hieman uusista suunnitelmista, mitä kaikkea Tukholmaan on tulossa. Teinien äitinä innostuin muutamasta tulevasta jutusta ja pienempiä lapsia ajatellen ihastuin puolestaan valtavasti hotellin vieressä sijainneeseen, vuonna 1892 valmistuneeseen elävän taiteen näyttämö Cirkukseen. Paikka näytti pidetyn hyvässä kunnossa ja eipä epäilystäkään, etteikö Cirkus olisi ollut juuri oikea valinta tänä kesänä näytettävälle Peppi-sirkusmusikaalille, jonka ääressä on häärinyt itse Abban herra B:t.

Cirkuksen yhteydessä toimii bistrotyylinen ravintola ja ravintolasta löytyy myös baaripuoli.

Että nuin, voisin pistää tunnelmoiden koko postauksen, mutta lienee parasta kuitenkin vinkata teille käymistämme museoista. Sopivatko ne omasta mielestäni lapsiperheille ja samalla aikuisille, vai olivatko enemmän aikuisille suunnattuja? Samalla myös hiukkasen hintoja ja linkit museoiden sivuille, jos joku niistä alkoi kiinnostaa.

Skansen ja Baltic Sea Science center

Skansen on maailman vanhin ulkoilmamuseo ja kuuluu siihen sarjaan, että mielelläni olisin pyörinyt siellä pidempäänkin. Alueelta löytyy televisiosta tuttu Sollidenin lava (yhteislauluohjelma Allsång på Skansen lienee tuttu?) ja ulkoilmamuseon vanhan ajan talot kutsuvat tutustumaan siihen, miten ensisaikoina elettiin. Se tuli yllätyksenä, että alueella järjestetään ympäri vuoden erilaista ohjelmaa, joten Skanssenille kannattaa suunnata muulloinkin kun kesällä. Alueella on mm. pohjoismaisia eläimiä, villieläimiä ja vajaa vuosi sitten avattu The Baltic Sea Science Center, jonka tiloissa pääsee katsomaan, minkälaista elämää Itämerestä löytyy ja miten ihmisen toiminta vaikuttaa herkkään Itämereemme. Omasta mielestäni paikka sopii kaikenikäisille ja Baltic Sea Science Centerin kaloja sopii aikuistenkin tuijotella. Eipä tullut mieleen, että meidänkin merestä löytyy meduusoja. Sisäänpääsy Skansenille kustantaa aikuisilta 160 kruunua (n. 16 euroa) ja 4-15 vuotiailta 70 kruunua (n. 7 euroa), ajalla 30.4. – 30.9.2020 aikuisten hinta tosin nousee 220 kruunuun (n. 22 euroa). Alle neljävuotiaat pääsevät Skansenille ilmaiseksi. Lisätietoja Skansenin suomenkielisiltä sivuilta.

That’s me! Kuvaaja: Tuukka Ervasti

Abba The Muséet

Minähän en paljoa julkisesti hoilaa, kotona sitäkin enemmän, mutta Abba-museossa en vaan itsekään kyennyt pitämään suutani kiinni. Laulutaitojaan pääsee kokeilemaan useammassakin paikassa ja halutessaan oman visiitin tässä intetraktiviisisessa museossa voi tallentaa ja katsella vaikka myöhemmin kotona, mitä kaikkea on tullut tehtyä Abba-museossa. Abba-museo ei ole niinkään pienille lapsille, mutta Abban musiikista tykkääville a must visit, suoranainen pyhiinvaelluskohde. Hinnat etukäteen ostettuna aikuiselta 250 kruunua (n. 25 euroa) ja 7-15 lapselta 95 kruunua (n. 9,5 euroa). Perhelippuja löytyy sekä muita alennettuja lippuja, mutta huomioithan sen, ettei museo hyväksy käteistä ollenkaan. Paikalta ostettuna aikuisten lippu maksaa 10 kruunua enemmän ja kannattaa myös satsata 20 kruunua audio guideen. Lisätietoja Abba-museon englanninkielisiltä sivuilta.

Näyttämötaiteen museo Scenkonstmuséet

Nyt tuli pieni harmitus, sillä kyseiseen teatteritaiteeseen, musiikkiin ja tanssiin keskittyneeseen museoon meillä ei ollut paljoakaan aikaa tutustua Tukholmavisiitin aikana. Nähtävää ja koettavaa on paljon, sillä museosta löytyy noin 50 000 esinettä ja museo on ehdottomasti koko perheen museo lapsille sopivine tekemisineen. 0-18-vuotiaan pääsevät museoon ilmaiseksi, yli 18-vuotiaiden sisäänpääsy maksaa 140 kruunua (n. 14 euroa). Museon englanninkielisiltä sivuilta löytyy tarkemmin tietoa museosta ja valitettavasti vaikuttaa siltä, että etusivulla on väärät tiedot maksuttoman sisäänpääsyn ikärajoista. Visit us-kohdassa ja ruotsinkielisillä sivuille puhutaan edelleen 18 ikävuodesta.

Vinkki liikkumiseen kyseisiin kohteisiin

Viking Linen satamaterminaalin sijainti Tukholmassa edellä mainittuja nähtävyyksiä ajatellen on erinomainen. Terminaalin lähettyviltä lähtee mm. kaupunkilaiva M/S Emelie, joka vie vesiteitse suoraan Djurgårdeniin, jossa sijaitsee Gröna Lund ja kaikki edellä mainitut museot Scenkonstmuséetia lukuun ottamatta. Samalla kaupunkilaivalla pääsee myöskin Tukholman keskustassa sijaitsevalle Nybroplanille, josta on puolestaan pieni kävelymatka Scenkonstmuséetille. Huhtikuun alkupuoleen saakka yhdensuuntainen matka M/S Emeliellä Viikkarin terminaalin lähettyvillä olevasta Masthamnenista Nybroplanille Djurgårdenin kautta (tai toisinpäin) kustantaa aikuisilta 5,50 euroa (päivälippu 9,50 euroa) ja 13-18-vuotiailta sekä vähintään 65-vuotilaita 4,50 euroa (päivälippu 6,50 euroa). 0-12-vuotiaat lapset matkustavat aikuisten seurassa maksuitta.

Alkoiko kiinnostaa pieni irtiotto, seacation ja visiitti naapurimaan kaupunkiin? Viikkarilla on tällä hetkellä hyviä matkatarjouksia alkuvuodelle, joten siitä vaan katselemaan vaihtoehtoja osoitteesta vikingline.fi.

Blogiani voit seurata myös Facebookissa, Bloglovinissa, Blogit.fi -sivustolla ja Instagramissa. Facebookiin päivitän myös blogin ulkopuolisia kuulumisia, joten sieltä näet ajankohtaisemmin missä meikäläinen milloinkin menee.

Helouta vaan, elämän ehtoopuoli ja nyt mennään!

”Hei äiti, sä olet kaikkein keski-ikäisin keski-ikäinen, joka on koskaan elänyt keski-ikäisenä, koska sä selaat Facebookia samaan aikaan kun jumppaat ja katot vauvavideoita.”

Noin sanoi rakas kuopukseni kirkkailla hymyä sädehtivillä silmillään sellainen vähän yli viikko sitten, kun sätkin siinä samalla stepperillä menemään. Jotenkin nuo teinimme jaksavat muistutella meitä vanhempia keski-ikäisyydestä ja mikä parasta, oma äitinikin on muutaman kerran kauhistellut puhelimessa, kuinka hänen tyttönsä on jo lähes 50 vuotta. Ei meinaa uskoa sitä, koska olen niin sirmukka ja nuoren näköinen. Ehkäpä niin on hyvä, mutta kyllähän tuo numero kirpasee.

Että nuin, niin vaan tälläkin naisella pamahti taas yksi vuosi mittariin tuossa viime viikon perjantaina, vaikkakin pyöreisiin vuosiin on vielä aikaa. Voisihan sitä jo kriiseillä hieman, mutta se suurin kriisi taisi olla joskus kymmenisen vuotta sitten.  Kyllä siinä pari viiskymppistä kollegaa katteli kulmain alta aamukahveepöydässä meikäläisen 30+ vee ikäpuhinoita tuolloin, kun olin jo valmis heittämään hanskat tiskiin ja menemään laatikkoon odottamaan kuolemaa elämän ollessa jo ohi.

Tässä sitä vaan porskutetaan edelleen hieman haparoiden, mutta itseensä omalla tavallaan tyytyväisempänä kuin ennen. Enää en ota samanlaista stressiä kodista kuin ennen ja jos koti ei nyt satu olemaan tiptopkunnossa joka ikinen päivä, niin mitäpä siitä. Teinit osaavat tarvittaessa laittaa itse ruokansa nykyään, joten töissäkään ei ole stressiä kirmata ovesta ulos kolmen jälkeen, vaan joskus voi hyvällä omallatunnolla jäädä sorvin ääreen hieman pidempään. Tai käydä vaikka miehen kanssa pikkutreffeillä tarvitsematta kutsua lastenhoitoapua paikalle.

Ah tätä vapautta. Ja kyllä, olen myös tyytyväinen ainakin vielä omaan fyysiseen olemukseen ja terveyteen, vaikkakin tiettyjä probleemia on jo alkanut iän myötä tulla. Pari valittua sanaa minusta siitä olisi, mutta näillä mennään. Keski-ikäisyydellä on hyvät ja huonot puolensa.

Mites Retroristeily vol 6 sujui?

Anyway, ikävuosi vaihtui mukavasti Mariellan kyydissä Retroristeilyllä ja eihän se valitettavasti ihan putkeen tällä kertaa mennyt. Risteily alkoi buffetin ruoka- ja juomatarjonnasta nauttien, jonka jälkeen käyvimme skumppakamun kanssa shoppailemassa ja päädyimme hyttiin avautumaan elämästä pidemmäksikin aikaa. Kyllähän me kävimme hieman bilettämässä yökerhossa ja discon puolella, mutta sanotaanko vaan, että skumppakamun pieleen mennyt juhlanesteytys aiheutti illan loppumisen melko aikaisin ja verotti toisenkin päivän fyysistä jaksamista. Pääsimme me sentään tanssimaan ihan eri malliin paluumatkalla.

Retroristeilypakettiin kuului kaksi pakollista ateriaa, joista toinen oli brunssibuffet. Päivällinen/illallinen oli mahdollista nauttia The Buffetin tai À la carten puolella ja me olimme valinneet tuon menomatkan buffetin. Paluussa nautimme päivällisen Ocean Grillissä ja kasvissyöjänä tilasin ainoana kasvisvaihtoehtona uuden Moving Mountains burgerin, jonka pihvi muistutti koostumukseltaan ja valitettavasti maultaan lihaa, vaikka olikin ihan vegetuote. Niin vaan kävi, että pahaa teki ja pahasti. Lihaa syövä skumppakamu maistoi pienen palan burgeristani ja tyrmäsi samaan malliin liian lihaisan maun.

Ei auttanut muuta kuin pyytää henkilökuntaa paikalle tuomaan juustolautanen kaveriksi. Siellä minä sitten vetelin varpaanvälijuustoja ”lihaisan” pihvin kanssa ja yritin syödä sen minkä pystyin. Olpahan sellainen kokemus tuo Moving Mountains, että minun suuhuni se ei koskaan enää eksy.

Loppuvuoden reissut, nyt mennään!

Että nuin. Hyvitys traumaattiseen burgerikokemukseen tuli vajaata viikkoa myöhemmin, kun suuntasin torstaina jälleen m/s Mariellalle ja pääsin nauttimaan À la carte-ravintolan tarjonnasta. Kyseisellä Viking Linen järjestämällä lehdistömatkalla tuli tutustuttua useampaankin museoon ja täytyy myöntää. että näin Tukholmasta muutamassa tunnissa paljon enemmän kuin koko elämässäni. Ja minä sentään olen käynyt siellä säännöllisen epäsäännöllisesti vuosittain vuodesta 1977. Hävettää ihan järkyn vietävästi.

Mitäs muuta? Tällä hetkelllä olen jo Hampurissa, jossa hyppään MSC Cruisesin uusimman aluksen, MSC Grandiosan kyytiin. Vähän yli kolme päivää aikaa hankkia kokemuksia minulle entuudestaan reissaamattomalta varustamolta, joten pysykeehän somessa kuulolla. Instagram laulaa varmasti ja toivon, että pääsen netin turvin päivittämään myös Facebook-sivuja.

Eikä siinä muuten vielä kaikki. Eckerö Linen Finlandialla pitäisi pyörähtää tuossa parin viikon sisällä ja oma Sulo Vilénini jatkaa viidenkympin villityksensä kanssa. Uusia konsertteja on varattu ja tullaan varaamaan koko ajan, joten joulukuun alkupuolella pitäisi suunnistaa Dubliniin kuuntelemaan miehen lempibändiä. Kyseinen bändi ei kolahda minuun sitten pätkääkään, mutta mitäpä sitä ei oman miehensä eteen tekisi. Jotain hyvitystä sentään on tulossa, sillä tulpahan varattua 100 m²:n sviitti majapaikaksemme. Eiköhän sitä kestä parisen tuntia vähemmän siedettävää musaa tuosta hyvästä.

Blogiani voit seurata myös Facebookissa, Bloglovinissa, Blogit.fi -sivustolla ja Instagramissa. Facebookiin päivitän myös blogin ulkopuolisia kuulumisia, joten sieltä näet ajankohtaisemmin missä meikäläinen milloinkin menee.

Tukholman Globenin SkyView ja yksi korkean paikan kammoinen

Nyt puhutaan siitä että viisi metriäkin on tälle naiselle liikaa silloin kun on kyse korkeista paikoista. Norwegian Breakawayn köysiradalla luulin todellakin kuolevani, vaikka matkaa alla olevan kannen pintaan oli vain sen yhden kansikerroksen verran. Korkean paikan kammoni vaikuttaa erityisesti kykyyn hallita ruumiinjäseniäni, eikä se pyörryttävä tunne ja järkyttävä sydämen tykytys tunnu todellakaan mukavalta.

Asuin lapsuuteni korkeassa kerrostalossa ja ystäväni sattui asumaan kahdeksannessa kerroksessa. Kävin hänen luonaan useasti, mutta parvekkeella käymiset olivat minulle kauhistus. Näinkin monasti pienenä unta siitä, että nojaan metallireunaisen parvekkeen reunaan joka murtuu ja putoan alas. Ehkä nuo unet ovat olleet osasyynä siihen, etten pidä korkeista paikoista silloin kun turvanani ei ole paksua betoniseinää jossa on pienet ikkunat. Suoraan alas minun on turha tuolloinkaan katsoa jos meinaan pitää jalkani toimintakykyisenä.

Nykyään olen alkanut tarkoituksellisesti hankkiutumaan tiettyihin tilanteisiin, jossa voisin totuttaa itseäni korkeisiin pakkoihin ja voittaa pelkoni. Suomalaisille tutun Globenin kylkeen rakennettu SkyView hissi vaikuttikin juuri sopivalta kohteelta kun olimme käymässä Tukholmassa viime viikonloppuna.

Lapsiperheen (ja miksei ihan aikuisenkin) näkövinkkelistä lippujen hankkiminen SkyView-hissiin oli miellyttävää. Olimme hieman huolissamme, koska emme olleet ostaneet ennakkoon FastTrack-lippuja joilla olisi päässyt suoraan jonojen ohi. Onneksi huoli osoittautui aiheettomaksi, sillä lippuja ostaessa meille ilmoitettiin että oma vuoromme on 40 minuutin päästä. Meidän ei tarvinnut kuitenkaan jäädä odottamaan, vaan me pystyimme viettämään aikaa lähiympäristössä kunnes oli aika palata tiettynä hetkenä takaisin. Kävimmekin  lasten kanssa Globenin vieressä olleessa kauppakeskuksessa josta löytyi kaikkea, mukaanlukien lelukauppa Lekia.

Globenin huipulle 130 metrin korkeuteen nousi kaksi eri lasigondolia, joihin molempiin mahtui 16 ihmistä. Yhden kierroksen kesto oli noin 20 minuuttia, ja meidän perheeltä (2 lasta & 2 aikuista) hinta oli noin 50 euroa. Ennen lasigondoliin menoa meille näytettiin pieni filmitarina Globenin rakentamisesta sekä kerrottiin muutama jännä fakta. Lapsille hauskin tieto oli se, että Globenin täyttäminen vedellä suoraan kraanasta kestäisi 40 vuotta.

Minulle lasigondolissa seisominen oli lievää tuskaa. Noustessamme minua alkoi tuttuun tapaan heikottaa jaloista ja siirryin varovasti keskemmälle gondolia. Ehkä kuvaamisesta oli jonkin sortin apu, sillä huomasin keskittyväni pelkäämisen sijasta kuvauskohteiden etsimiseen.

Kaikkein pahin tilanne oli silloin, kun gondoli oli Globenin uloimmassa kohtaa ja alla näkyi Globenin kyljen sijaan pelkkä maa.

Scary!

Maisemat kesäisen vehreään Tukholmaan oli kuitenkin sen verran mukavat, että hissiretki oli kaiken väärti.

Olin seisonut jalat heikkoina lasigondolin reunalla ja katsellut sydän tykyttäen alas. Päällimmäisenä kuitenkin oli suunnaton ylpeys, sillä olin pysynyt lasisen seinän äärellä heikotuksestani huolimatta. Yksi virstanpylväs saavutettu, mutta monta on vielä saavuttamatta.

Onkos muita korkeita paikkoja pelkääviä ja missä määrin? Miten olette pärjänneet pelkonne kanssa, oletteko kenties yrittäneet päästä siitä eroon tai jopa päässeet? Olisi kiva kuulla omia ajatuksianne kyseisestä pelosta, sillä itselleni liikkumiskyvyn pettäminen pelkotilanteessa on suuri ongelma.