No morjentes! Joku saattoi huomata meikäläisen haastattelun eilisestä Iltalehdestä (linkki tässä, jos juttu ei ole tuttu). En tunne tarvetta kehua itseäni risteilemisen ammattilaiseksi, mutta jonkin verran kokemuksia Karibian risteilyistä on tässä vuosien saatossa kertynyt ja risteilemisen maailma tullut tutuksi. Anyway, jokaiselle se ensimmäinen matka on ensimmäinen. Kuviot ei ole välttämättä kovin tuttuja ja jos ei viitsi tai ymmärrä paneutua matkakohteen saloihin, niin sitten saattaa tulla yllätyksiä matkalla. Saanenkin kertoa pienen tarinan meidän kaikkien aikojen ensimmäisestä Karibian risteilystä. Laivana meillä oli Royal Caribbeanin Navigator of the Seas, vuosi oli 2010 ja ymmärrys matkojen tutkimisesta hieman vajaata. Kyllähän me ahkerat Itämerellä risteilleet osaamme Karibiallakin risteillä. Ei se nyt ole sen kummoisempaa. Vai?
Siinähän se, Navigator of the Seas, Suomen Turkkusessa rakennettu ja vuonna 2002 valmistunut alus. Pituutta laivalla on 311 metriä ja matkustajia se ottaa maksimissaan 3 114. Ei pöllömmän kokoinen laiva ensimmäiseksi Karibian risteilijäksi. Ja suomalaisuudesta tietty plussaa.
Meikäläinen onnesta muikeena Cozumelin satamassa.
Hip hei, säästetääs lennoissa ja majoituksessa
Meillä oli lento Miamiin New Yorkin kautta ja lennot hankittiin mahdollisimman edullisesti. Lento Helsingistä New Yorkiin, lyhyt yöpyminen Nykin lentokenttähotellissa ja aikainen aamulento Miamiin. Ei ihan viisaimmasta päästä tuo homma.
Hotellia emme ymmärtäneet tutkia kovin tarkasti. Hotelli oli siisti ja henkilökunta ystävällistä, mutta äänieristys oli hyvin heikko. Telkusta mm. lännenleffaa yömyöhään katsova naapurihuoneen asukas pitikin huolen siitä, että yritys saada nukuttua hyvät yöunet ennen aamukolmen herätystä ei onnistunut. Meillä oli tosiaan jatkolento Miamiin sinä aamuna, jolloin laivakin lähti Miamista. Sanotaanko vaan, että laivaan asteli hyvin ryytynyt pariskunta, mutta pahempi juttu olisi ollut se, jos jatkolennon kanssa olisi ollut ongelmia.
Ummikkovirhe 1: Älä jätä lentoja viime tinkaan. Mahdolliset viivästykset, taikka United Airlinesin ihana palveluasenne saattaa aiheuttaa sen, ettet ehdikään laivaan. Erityisesti Yhdysvaltoihin tai Aasiaan lennettäessä kannattaa ottaa myös aikaero huomioon. Jet Lagia onkin hyvä tasata muutama päivä ennen laivaan astumista. Niin juu ja Tripadvisor. Tutkikaa nyt pyhät hyssykät ne hotelliarvostelut tarkkaan!
Laivalle meno
Me äkkäsimme lentokentällä Royal Caribbeanin työntekijöitä ja heidän kauttaan järjestyi bussikuljetus satamaan. Maksu onnistui laittaa mukavasti saman tien hyttitilille, joten käteistäkään ei tarvittu. Laukut otettiin laivayhtiön haltuun, mutta me olimme hädissämme, kun pelkäsimme niiden katoavan matkalla hyttiimme. Voi, jos olisimme tienneet silloin sen, minkä nyt, niin olisimme olleet varmasti rauhallisemmilla mielillä. Juu ja voi, kun olisimme ymmärtäneet pakata ”lentolaukkuun” varavaatteet ja uimavarusteet. Siinä oli turha mennä aurinkokannelle sunikasta nauttimaan embarkation-päivänä.
Ummikkovirhe 2: Karibian risteilyjä ei voi verrata ruotsinristeilyihin. Ja sinne itse laivalle kannettavaan laukkuun kannattaa tosiaan pakata uimapukukin, jos on lämmin päivä. Loman kun voi aloittaa heti.
Room steward. Niinkun mikä?
Jet Lagista ryytynyt pariskunta, ihanan pehmeä sänky ja normaali, häiriötön laivan hytti, ihan niinkuin Itämerelläkin. Unihan siinä tuli, mutta koputus keskeytti makoisat päiväunet. Sen verran unenpöpperössä minä olin, että hyökkäsin ovelle pelkkä peitto ympärilläni ja avasin oven. Miespuolinen room stewardhan se siinä seisoi pyydellen anteeksi häiriötä, koska hänellä oli ollut tarkoitus tulla esittäytymään.
Hyttimme, Superior Ocean View Stateroom with Balcony. Laivalta löytyy myös hieman pienempiä Deluxe Ocean View Stateroom with Balcony -hyttejä. Suosittelen ottamaan Superior Balconyn.
Eipä tullut uni sen jälkeen, joten päädyimme miehen kanssa nauttimaan hieman toisistamme ja pakollinen turvallisuusharjoituskin melkein unohtui. Pikkuinen kiire meille tuli lähteä turvallisuusharjoitukseen myöhemmin, joten nappasimme mukaamme pelastusliivit, kun emme olleet kuunnelleet televisiossa pyörineitä ohjeita tarkkaan. Room steward pysäytti meidät ovella ja ohjeisti jättämään pelastusliivit hyttiin, joten me heitimme ne nopeasti hytin lattialle ja juoksimme harjoitukseen. Mitäs teki room steward? Korjasi pelastusliivit takaisin kaappiin ja petasi sängyn uudelleen poissaollessamme. Hyttiimme palattuamme näin hempeät pikkuhousuni nätisti laitettuna yöpöydälle. Ja jos joku pohtii kovasti, meninkö pelastautumisharjoitukseen ilman pikkuhousuja niin vastaus on ”en”.
Ummikkovirhe 3: Room stewardit siivoavat hyttejä pari kertaa päivässä ja saattavat kenties piipahtaa siellä jonkin asian takia muulloinkin. Do Not Disturb kannattaa todellakin olla ovenpielessä, jos haluaa välttyä ovenkoputuksilta tai siltä, että hyttiisi mennään ollessasi poissa sieltä.
Täällä laivallahan saa ruokaa ja onko noitten ihmisten kanssa pakko aterioida?
Niinhän se on, että kun laivalle päästään niin sitten on mentävä syömään. Me astuimme Windjammer -buffetin ovesta sisään ja huokaisimme haltioituneina. Mikä määrä ruokaa ja ihan just silloin, kun itse haluaa syödä! Me keräsimme ruokaa lautaselle ja söimme innoissamme. Ei siinä muuta, mutta ravintola olikin isompi. Seisovan pöydän antimia oli paljon ja me hölmöt pyörimme vain lähimpien tarjoilulinjastojen ympärillä olettaen, että muissa pisteissä on samaa ruokaa. Seuravana päivänä opimme, että tarjoilulinjastoja ja valikoimaa onkin enemmän, kunhan vaan kävelee ympäri ravintolaa.
Suomalainen on opetettu buffettikäyttäytymiseen. Siellähän syödään niin, että napa ruskaa ja melkein kaikkea on maistettava. Ajattele vetäväsi täysi satsi kerran, pari päivässä ja sen jälkeen vielä illallinen pääruokaravintolassa ja kenties keskiyön buffet siihen päälle (juu, sellaisia oli ennen).
Ummikkovirhe 4: Viikon ahkeran syömisen jälkeen paluulento oli suoranaista tuskaa. Suola ja nesteturvotus oli jotain niin järkyttävää, että luulin kuolevani mannertenvälisellä lennolla. Vettä kannattaa lipittää laivalla. Ja paljon.
Me emme ymmärtäneet risteilyvarausta tehdessämme, että olisimme voineet varata My Time Diningin. Meidät sijoitettiin tiettyyn kattaukseen ja saimme pöytäseurueeksi mm. sellaisen itseään täynnä olevan pariskunnan, jonka kanssa meillä ei ollut kerrassaan mitään keskusteltavaa. Olo oli vaivautunut heidän kanssaan ja voitte uskoa, että olimme helpottuneita, kun he jäivät yhtenä iltana saapumatta pöytään. Onneksi toisen pariskunnan kanssa tuli juteltua.
Ummikkovirhe 5: Kiinteätä kattausta ei ole pakko ottaa Royal Caribbeanillakaan. My Time Dining on erinomainen tapa aterioida pääruokaravintolassa mieluisassa seurassaan, ja halutessaan vaikka joka ilta samassa pöydässä/saman tarjoilijan palveltavana.
Tämmöisiä herkkuja yhtenä yönä laivan uima-allaskannella.
Ja hah, kun me keksimme, että hyttiin voikin tilata ruokaa. Ei muuta kuin soittamaan juuri oppimallemme henkilölle, room stewardille!
Ummikkovirhe 6: Room steward huolehtii hytin siisteydestä, room service toimittaa ruoat.
Olimme muuten tilanneet ennakkoon juusto-/hedelmäkorin skumpalla hyttiimme. Maksoimme yhden juuston sisältävästä hedelmäkoristakin pienoisen summan.
Ummikkovirhe 7: Buffetista saa niitä hedelmiä ja juustoja kannettua hyttiin miten paljon huvittaa, ihan kuulkaattes ilmaiseksi.
Mikä risteilyohjelma?
Edelleen jet lagin kourissa oleva pariskunta ja ihmeellinen lappunen sängyn päällä. Masentavan pitkä risteilyohjelma, jossa selostetaan kaikki ohjelma minuutin tarkasti. Liikaa tekstiä, ei jaksa.
Ummikkovirhe 8: Kannattaa lukaista se risteilyohjelma, jos haluaa saada matkastaan irti paljon enemmän. Me missasimme ensimmäisellä risteilyllämme TODELLA paljon.
Mites se meidän matka muutoin meni? Risteilyn piti olla once in a lifetime -reissu. Kun näin mieheni nauttivan ilmeen hyttimme parvekkeella lähtiessämme Belizestä ymmärsin, että Karibian risteilyjä tulee vielä lisää.
En ollut väärässä.
Tässä sitä kattellaan lähtöä Belizen edustalta ja juuri noina hetkinä huomasin miehen ilmeestä, että me tulemme tekemään näitä reissuja lisää. Naureskeltiin muuten miehen kanssa merellä möllöttäneelle Norwegian Cruise Linen värikkäälle ja ”pikkuruiselle” alukselle. Eipä tiedetty tuolloin, että seuraava risteilymme tehtäisiinkin NCL:n värikkäällä ja ”pikkuruisella” laivalla.
No, kuis siellä? Mites se kaikkien aikojen eka teikäläisen Karibian/Välimeren risteily meni? Löytyykö mukavia tai vähemmän mukavia ummikkomuistoja?
Blogiani voit seurata myös Facebookissa, Bloglovinissa ja Instagramissa. Facebookiin päivitän myös blogin ulkopuolisia kuulumisia, joten sieltä näet ajankohtaisemmin missä meikäläinen milloinkin menee.