Browsing Tag

Royal Caribbean

Ummikot Karibian risteilyllä. Näin meillä.

No morjentes! Joku saattoi huomata meikäläisen haastattelun eilisestä Iltalehdestä (linkki tässä, jos juttu ei ole tuttu). En tunne tarvetta kehua itseäni risteilemisen ammattilaiseksi, mutta jonkin verran kokemuksia Karibian risteilyistä on tässä vuosien saatossa kertynyt ja risteilemisen maailma tullut tutuksi. Anyway, jokaiselle se ensimmäinen matka on ensimmäinen. Kuviot ei ole välttämättä kovin tuttuja ja jos ei viitsi tai ymmärrä paneutua matkakohteen saloihin, niin sitten saattaa tulla yllätyksiä matkalla. Saanenkin kertoa pienen tarinan meidän kaikkien aikojen ensimmäisestä Karibian risteilystä. Laivana meillä oli Royal Caribbeanin Navigator of the Seas, vuosi oli 2010 ja ymmärrys matkojen tutkimisesta hieman vajaata. Kyllähän me ahkerat Itämerellä risteilleet osaamme Karibiallakin risteillä. Ei se nyt ole sen kummoisempaa. Vai?

Siinähän se, Navigator of the Seas, Suomen Turkkusessa rakennettu ja vuonna 2002 valmistunut alus. Pituutta laivalla on 311 metriä ja matkustajia se ottaa maksimissaan 3 114. Ei pöllömmän kokoinen laiva ensimmäiseksi Karibian risteilijäksi. Ja suomalaisuudesta tietty plussaa.

Meikäläinen onnesta muikeena Cozumelin satamassa.

Hip hei, säästetääs lennoissa ja majoituksessa

Meillä oli lento Miamiin New Yorkin kautta ja lennot hankittiin mahdollisimman edullisesti. Lento Helsingistä New Yorkiin, lyhyt yöpyminen Nykin lentokenttähotellissa ja aikainen aamulento Miamiin. Ei ihan viisaimmasta päästä tuo homma.

Hotellia emme ymmärtäneet tutkia kovin tarkasti. Hotelli oli siisti ja henkilökunta ystävällistä, mutta äänieristys oli hyvin heikko. Telkusta mm. lännenleffaa yömyöhään katsova naapurihuoneen asukas pitikin huolen siitä, että yritys saada nukuttua hyvät yöunet ennen aamukolmen herätystä ei onnistunut. Meillä oli tosiaan jatkolento Miamiin sinä aamuna, jolloin laivakin lähti Miamista. Sanotaanko vaan, että laivaan asteli hyvin ryytynyt pariskunta, mutta pahempi juttu olisi ollut se, jos jatkolennon kanssa olisi ollut ongelmia.

Ummikkovirhe 1: Älä jätä lentoja viime tinkaan. Mahdolliset viivästykset, taikka United Airlinesin ihana palveluasenne saattaa aiheuttaa sen, ettet ehdikään laivaan. Erityisesti Yhdysvaltoihin tai Aasiaan lennettäessä kannattaa ottaa myös aikaero huomioon. Jet Lagia onkin hyvä tasata muutama päivä ennen laivaan astumista. Niin juu ja Tripadvisor. Tutkikaa nyt pyhät hyssykät ne hotelliarvostelut tarkkaan!

Laivalle meno

Me äkkäsimme lentokentällä Royal Caribbeanin työntekijöitä ja heidän kauttaan järjestyi bussikuljetus satamaan. Maksu onnistui laittaa mukavasti saman tien hyttitilille, joten käteistäkään ei tarvittu. Laukut otettiin laivayhtiön haltuun, mutta me olimme hädissämme, kun pelkäsimme niiden katoavan matkalla hyttiimme. Voi, jos olisimme tienneet silloin sen, minkä nyt, niin olisimme olleet varmasti rauhallisemmilla mielillä. Juu ja voi, kun olisimme ymmärtäneet pakata ”lentolaukkuun” varavaatteet ja uimavarusteet. Siinä oli turha mennä aurinkokannelle sunikasta nauttimaan embarkation-päivänä.

Ummikkovirhe 2: Karibian risteilyjä ei voi verrata ruotsinristeilyihin. Ja sinne itse laivalle kannettavaan laukkuun kannattaa tosiaan pakata uimapukukin, jos on lämmin päivä. Loman kun voi aloittaa heti.

Room steward. Niinkun mikä?

Jet Lagista ryytynyt pariskunta, ihanan pehmeä sänky ja normaali, häiriötön laivan hytti, ihan niinkuin Itämerelläkin. Unihan siinä tuli, mutta koputus keskeytti makoisat päiväunet. Sen verran unenpöpperössä minä olin, että hyökkäsin ovelle pelkkä peitto ympärilläni ja avasin oven. Miespuolinen room stewardhan se siinä seisoi pyydellen anteeksi häiriötä, koska hänellä oli ollut tarkoitus tulla esittäytymään.

Hyttimme, Superior Ocean View Stateroom with Balcony. Laivalta löytyy myös hieman pienempiä Deluxe Ocean View Stateroom with Balcony -hyttejä. Suosittelen ottamaan Superior Balconyn.

Eipä tullut uni sen jälkeen, joten päädyimme miehen kanssa nauttimaan hieman toisistamme ja pakollinen turvallisuusharjoituskin melkein unohtui. Pikkuinen kiire meille tuli lähteä turvallisuusharjoitukseen myöhemmin, joten nappasimme mukaamme pelastusliivit, kun emme olleet kuunnelleet televisiossa pyörineitä ohjeita tarkkaan. Room steward pysäytti meidät ovella ja ohjeisti jättämään pelastusliivit hyttiin, joten me heitimme ne nopeasti hytin lattialle ja juoksimme harjoitukseen. Mitäs teki room steward? Korjasi pelastusliivit takaisin kaappiin ja petasi sängyn uudelleen poissaollessamme. Hyttiimme palattuamme näin hempeät pikkuhousuni nätisti laitettuna yöpöydälle. Ja jos joku pohtii kovasti, meninkö pelastautumisharjoitukseen ilman pikkuhousuja niin vastaus on ”en”.

Ummikkovirhe 3: Room stewardit siivoavat hyttejä pari kertaa päivässä ja saattavat kenties piipahtaa siellä jonkin asian takia muulloinkin. Do Not Disturb kannattaa todellakin olla ovenpielessä, jos haluaa välttyä ovenkoputuksilta tai siltä, että hyttiisi mennään ollessasi poissa sieltä.

Täällä laivallahan saa ruokaa ja onko noitten ihmisten kanssa pakko aterioida?

Niinhän se on, että kun laivalle päästään niin sitten on mentävä syömään. Me astuimme Windjammer -buffetin ovesta sisään ja huokaisimme haltioituneina. Mikä määrä ruokaa ja ihan just silloin, kun itse haluaa syödä! Me keräsimme ruokaa lautaselle ja söimme innoissamme. Ei siinä muuta, mutta ravintola olikin isompi. Seisovan pöydän antimia oli paljon ja me hölmöt pyörimme vain lähimpien tarjoilulinjastojen ympärillä olettaen, että muissa pisteissä on samaa ruokaa. Seuravana päivänä opimme, että tarjoilulinjastoja ja valikoimaa onkin enemmän, kunhan vaan kävelee ympäri ravintolaa.

Suomalainen on opetettu buffettikäyttäytymiseen. Siellähän syödään niin, että napa ruskaa ja melkein kaikkea on maistettava. Ajattele vetäväsi täysi satsi kerran, pari päivässä ja sen jälkeen vielä illallinen pääruokaravintolassa ja kenties keskiyön buffet siihen päälle (juu, sellaisia oli ennen).

Ummikkovirhe 4: Viikon ahkeran syömisen jälkeen paluulento oli suoranaista tuskaa. Suola ja nesteturvotus oli jotain niin järkyttävää, että luulin kuolevani mannertenvälisellä lennolla. Vettä kannattaa lipittää laivalla. Ja paljon.

Me emme ymmärtäneet risteilyvarausta tehdessämme, että olisimme voineet varata My Time Diningin. Meidät sijoitettiin tiettyyn kattaukseen ja saimme pöytäseurueeksi mm. sellaisen itseään täynnä olevan pariskunnan, jonka kanssa meillä ei ollut kerrassaan mitään keskusteltavaa. Olo oli vaivautunut heidän kanssaan ja voitte uskoa, että olimme helpottuneita, kun he jäivät yhtenä iltana saapumatta pöytään. Onneksi toisen pariskunnan kanssa tuli juteltua.

Ummikkovirhe 5: Kiinteätä kattausta ei ole pakko ottaa Royal Caribbeanillakaan. My Time Dining on erinomainen tapa aterioida pääruokaravintolassa mieluisassa seurassaan, ja halutessaan vaikka joka ilta samassa pöydässä/saman tarjoilijan palveltavana.

Tämmöisiä herkkuja yhtenä yönä laivan uima-allaskannella.

Ja hah, kun me keksimme, että hyttiin voikin tilata ruokaa. Ei muuta kuin soittamaan juuri oppimallemme henkilölle, room stewardille!

Ummikkovirhe 6: Room steward huolehtii hytin siisteydestä, room service toimittaa ruoat.

Olimme muuten tilanneet ennakkoon juusto-/hedelmäkorin skumpalla hyttiimme. Maksoimme yhden juuston sisältävästä hedelmäkoristakin pienoisen summan.

Ummikkovirhe 7: Buffetista saa niitä hedelmiä ja juustoja kannettua hyttiin miten paljon huvittaa, ihan kuulkaattes ilmaiseksi.

Mikä risteilyohjelma?

Edelleen jet lagin kourissa oleva pariskunta ja ihmeellinen lappunen sängyn päällä. Masentavan pitkä risteilyohjelma, jossa selostetaan kaikki ohjelma minuutin tarkasti. Liikaa tekstiä, ei jaksa.

Ummikkovirhe 8: Kannattaa lukaista se risteilyohjelma, jos haluaa saada matkastaan irti paljon enemmän. Me missasimme ensimmäisellä risteilyllämme TODELLA paljon.

Mites se meidän matka muutoin meni? Risteilyn piti olla once in a lifetime -reissu. Kun näin mieheni nauttivan ilmeen hyttimme parvekkeella lähtiessämme Belizestä ymmärsin, että Karibian risteilyjä tulee vielä lisää.

En ollut väärässä.

Tässä sitä kattellaan lähtöä Belizen edustalta ja juuri noina hetkinä huomasin miehen ilmeestä, että me tulemme tekemään näitä reissuja lisää. Naureskeltiin muuten miehen kanssa merellä möllöttäneelle Norwegian Cruise Linen värikkäälle ja ”pikkuruiselle” alukselle. Eipä tiedetty tuolloin, että seuraava risteilymme tehtäisiinkin NCL:n värikkäällä ja ”pikkuruisella” laivalla.

No, kuis siellä? Mites se kaikkien aikojen eka teikäläisen Karibian/Välimeren risteily meni? Löytyykö mukavia tai vähemmän mukavia ummikkomuistoja?

Blogiani voit seurata myös Facebookissa, Bloglovinissa ja Instagramissa. Facebookiin päivitän myös blogin ulkopuolisia kuulumisia, joten sieltä näet ajankohtaisemmin missä meikäläinen milloinkin menee.

Ongelmainen Cruise-A-Holic tässä, terve!

Niinpä niin. Meillä taitaa olla mieheni kanssa ongelma. Palasimme Meksikon-risteilyltämme vajaat pari viikkoa sitten ja niinhän siinä sitten kävi, että pari päivää me jaksoimme olla ilman ”pitkää risteilyä”. Rupesimme ahkerasti katselemaan Karibian ja Välimeren risteilyjä muutamilta varustamoilta, mutta törmäsimme melkoisen suolaisiin hintoihin tai aikatauluesteisiin.

Pari iltaa sitten se sitten löytyi, herkullinen hinta muutamalle hytille Royal Caribbeanin sivuilta. Iskimme heti kiinni kun näimme hinnan veroineenkin, mutta kun menimme varauksessa eteenpäin, muuttui hinta aivan toiseksi kuin mikä se oli edellisellä sivulla ollut. Hermostushan siitä tuli, kun hinta pomppi samaan malliin vaikka vaihtelimme kokoonpanoja, hyttien määriä, lähtöpäiviä ja tietokoneitakin. Uskokaa minua kun sanon, että kaikkemme koitimme. Olin jo ottamassa puhelimitse yhteyttä hintaongelmiin liittyen eilisaamuna, mutta koin yhteydenotot turhiksi kun kone ei enää antanut halpoja hintoja minulle. On se vaan mieltä syövää, että varustamo antaa ymmärtää, muttei ymmärrä antaa. Ymmärrättekö?

Oasis of the Seas

Kuva Pixabay.com

Meillä on kaksi Cruise Rewardia Norwegian Cruise Linelle, joten voisimme käyttää aivan hyvin hankkimiamme matkalahjakortteja NCL:n risteilyihin. Nautimme Meksikon-risteilystämme täysin siemauksin, palvelu oli hyvää ja ruokakin oli mielestämme parantunut sitten edellisten kertojen, mutta meillä on useita syitä, minkä takia katsomme risteilyä Royal Caribbeanilta. Seuraava risteily tehdään lapsiperheenä, joten laivan täytyy olla iso jotta tekemistä riittää. NCL:n Breakaway ja Getaway sopisivat lapsiperheelle erinomaisesti, mutta niiden sopuhintaisissa parvekehyteissä on liian pienet parvekkeet. Välimerellä syksyllä vielä seilaava Norwegian Epic tarjoaisi sopivan kokoisia parvekkeita, mutta laiva on jo koettu ja haluaisimme testata jotain uutta laivaa. Royal Caribbeanin Oasis of the Seas ja Allure of the Seas ovatkin reittiensä puolesta huutaneet meidän perheen nimeä nyt useamman päivän ja voitte kuvitella, että minä olen täällä raapinut päätäni ja yrittänyt kaivella sitä oikeaa hetkeä painaa varausnappulaa.

Olemme katselleet sviittejäkin sillä silmällä, koska parvekeongelmat postuisivat. Ison laivan sviitit nostavat matkabudjetin kuitenkin aivan uudelle tasolle ja ainakin tässä vaiheessa se on lievästi nou nou. Karibian/Välimeren risteily on kaavailuissa tämän vuoden lokakuulle ja tänä vuonna juhlimme myös miehen kanssa 15-vuotista taipaletta avioparina. Hääpäiväkuviot ovat vielä totaalisen auki, mutta kerranhan sitä vain 15 vuotta tulee täyteen. Se on ainakin varmaa, että laivalle emme mene ja miehelleni olen ilmoittanut, etten halua juhlia hääpäivääni muutaman tähden hotellissa. Kun noihin edellisiin menoihin lasketaan kaikki muutkin vireillä olevat kuviot mukaan, niin voitte olla varmoja, että katsomme ekstra-tarkkaan laivayhtiöiden tarjouksia.

Royal Caribbean Norwegian Fjords

Huoh. Matkoista riippuvaisen elämä voi olla hankalaa. Se polte, joka sisältä kumpuaa voi olla jopa niin pahaa, että menetetty diili tai reissuista tyhjä kalenteri kalvaa mieltä ja palaa joka kulmalla vastaan. En taida olla ainoa matkabloggaaja, joka kokee samanlaista ahdistusta jos kalenteri näyttää tyhjää.

Anyway, minä lopetan marmatukseni nyt tähän ja rupean pakkaamaan. Tänä iltana lievitän tuskaani puuttuvasta Karibian risteilystä toisella laivalla. Turku ja Viking Grace, täältä tullaan.

Hyvää viikonloppua muruset.

Blogiani voit seurata myös Facebookissa, Bloglovinissa ja Instagramissa. Facebookiin päivitän myös blogin ulkopuolisia kuulumisia, joten sieltä näet ajankohtaisemmin missä meikäläinen milloinkin menee.

 

Oikein hyvää uutta vuotta ja missäs me sen tänä vuonna vietämme?

Niin taas mennyttä vuotta ollaan pistämässä komiasti pakettiin. Olen ottanut uutta vuotta vastaan niin ulkomailla, kotimaassa kuin merelläkin, ja tänä vuonna pystyn lisäämään listaan taas uuden paikan.

Vuosi 2015 on ollut minulle hyvin erilainen vuosi. Olen tavannut miellyttäviä ihmisiä ja päässyt osaksi kivoja tapahtumia, mutta myös oppinut paljon itsestäni ja joutunut punnitsemaan hyvin vakaviakin asioita. En voinut uskoakaan, millä tavalla elämä voisi muuttua muutaman pahan/ymmärtämättömän/kylmän ihmisen myötä, mutta toivottavasti nyt saamme miehen kanssa hengähtää hieman aikaa.

Niin, hieman aikaa. En uskalla katsoa asioita muutaman viikon päähän, iloita lähenevästä Meksikon-risteilystä, edes tämä päivä ei saa meikäläistä hehkuttamaan mitä tuleman pitää. Elämä on opettanut minut ehkä hieman ylivarovaiseksikin, joten siitä tunteesta poisoppiminen onkin minulle vuoden 2016 haaste.

Vielä on kuitenkin vuotta 2015 jäljellä pikkuinen rupeama. Siksi pysyn päätöksessäni olla hehkuttamatta sitä, missä vuodenvaihdetta juhlin. Kyllä se selviää Facesta tai Instagramista aikanaan, mutta kerron toki kuulumiset blogissa jälkikäteen.

Oikein hyvää, railakasta, rauhallista ja menestyksekästä uutta vuotta!

Pahoittelut siitä, etten muuta kuvaa kuplivasta juomasta tähän hätään löytänyt. Kuva otettu Norjan vuonoristeilyltämme (Geiranger, toukokuu 2015).

Norjan vuonoristeily: Kajakkimelontaa Geirangerinvuonossa

Viimeinen satamamme Royal Caribbeanin Norjan vuonoristeilyllä oli Geiranger. Geiranger on kävijämäärältään Norjan toiseksi vilkkain risteilysatama, enkä kyllä ihmettele yhtään. Unescon maailmanperintöluetteloon kuuluva Geirangerinvuono on vain niin majesteettinen, että ainakin me jaksoimme hämmästellä miehen kanssa pitkät tovit näkymiä hyttimme parvekkeelta.

Psst. Tiesitkös muuten että kelien mukaan laivasta voidaan poistua ja mennä sinne kahdella eri tavalla?  Hyvällä säällä laivan viereen siirretään kuvassa näkyvä kelluva laituri, mutta heikommalla kelillä huristellaan pikku veneillä laivan ja kuivan maan välillä. Minun harmikseni jäin tälläkin kertaa ilman pikkuista veneajelua.

Olimme varanneet laivayhtiön kautta noin 90 euron arvoisen kajakkiretken. Siirryimme pikkubussilla parin kilometrin päässä sijaitsevalle camping-alueelle, jossa meitä odotti pari opasta. Meidät perhehdytettiin kajakkimelonnan saloihin, annettiin varusteet ja hiphei, eikun veteen.

Näettekös nuo laiturilla tönöttävät kajakit? Kolme niistä kuului oppaille ja yksi sille pariskunnalle, joka meni ensimmäisenä veteen. Kenetpäs valittiinkaan ensimmäiseksi pariskunnaksi? Jep, meidät. Ei siinä muuta, mutta miehen ja minun kokoero pituudessa sekä painossa on huomattava. Mies istui perässä, meikäläinen 43 kilonsa kanssa edessä ja sinne veteen meidät tökättiin perä edellä. Pikkuinen paniikkikiekaus taisi Geirangerinvuonossa kaikua, sillä minua ei innostanut tehdä sukellusta hyvin kylmään veteen. Kummasti kajakki kuitenkin pysyi pinnalla, vaikka kuuleman mukaan yleensä pari ihmistä joutuu veden varaan jokaisella retkellä.

Kajakkimelonta ei mitään kuivinta harrastusta ollut ainakaan meidän retkiryhmällemme, sillä lähes kaikilla oli yksi sun toinen raaja märkänä suojista huolimatta. Minäkin, kylmää vettä inhoava nainen, nautin märästä olotilasta ja innostus piti lämpimänä. Laivalle palasimme naama messingillä ja laivan lähtiessä nautimme kuohuviiniä ja hedelmiä parvekkeellamme.

Kippis vaan teille, Seitsemän sisarta! Laivan keulasta olisi tietysti ollut paremmat näkymät, sillä Seitsemän sisarta -vesiputouksen vastapäätä sijaitsi Kosijan vesiputous. Kosija yritti kovasti saada sisarista vaimoa itselleen, mutta ratkesi juomaan kun sisaret eivät lämmenneet Kosijan liehittelyille. Siksi Kosijan vesiputous näyttää pullolle.

Parasta koko Geirangerinvuonossa seilaamisessa oli kuitenkin Serenade of The Seasin kapteenin kuulutus (tai nauhoitus), joka kuului vesiputousten lähettyvillä. Kapteeni kertoi tarinaa sisaruksista ja epäonnisesta kosijasta, töötäten kunnioittavasti laivan torvella kun laiva lipui hiljalleen vesiputousten ohi.

Viimeinen satamamme oli koko vuonoristeilyn huipentuma. Nautimme reissustamme paljon, vaikkakin olisimme nähneet mielellämme vielä enemmänkin vuonoja. Royal Caribbeanin palvelu oli erinomaista, laiva juuri sopivan kokoinen ja hyttimmekin olimme osanneet varata oikealta puolelta laivaa. Mistä sitä tietää, vaikka palaisinkin uudestaan Norjaan, seilaisin pohjoisempiakin vuonoja, fiilistelisin maisemia.

Maailma on kaunis paikka.

Norjan vuonoristeily: Ålesund & serpentiinitie Trollstigen

Serenade of the Seas -aluksemme kolmantena satamana oli Bergenin pohjoispuolella sijaitseva, noin 45 000 asukkaan Ålesund. Olimme varanneet tälle kyseiselle päivälle koko päivän kestävän retken laivayhtiön kautta ja hyvä niin, sillä retkivarauksissa oli pienoinen ongelma. Bussissa kävi ilmi, että retki oli ylibuukattu, minkä takia asiaa jouduttiin selvittelemään pidempi tovi. Muutama asiakas sattui olemaan melkoisen närkästynyt tilanteesta, eikä muiden asiakkaiden puolelta tullut aluksi yhteisymmärrystä siitä, kuinka asia hoidettaisiin. En voi ymmärtää ihmisiä, joilla on tarve päästä ensimmäinen kaikkialle, mutta useammalla retkellä käyneenä suosittelen kaikille, ettei jättäytyisi jonon perälle retkibussiin mentäessä. Edellä mainittujen epäselvyyksien takia lähtömme viivästyi ja retken aikataulu oli uhattuna, mutta opas keskusteli aluksen päällystön kanssa ja sai vakuutuksen siitä, että laiva odottaisi bussiamme mikäli myöhästyisimme. Samanlaista turvaa muuten ei ole, jos hankkii retkensä muuta kautta taikka seikkailee omatoimisesti, joten tuo hyvä etu kannattaa ottaa huomioon pohtiessa laivayhtiöiden tarjoamia retkiä.

Taitoimme bussilla matkaa useamman tunnin ja pysähdyimme matkalla muutaman kerran ihastelemaan maisemia sekä vuonna 1789 rakennettua Stordalin vanhaa kirkkoa, jota kutsutaan sisällä olevien maalausten takia myös Ruusukirkoksi.

Olimme ensimmäiset laivayhtiön turistit Trollstigenille johtavalle tieosuudella, sillä se oli avattu vasta edellisenä päivänä turistiliikenteelle. En kyllä ihmettele sitä lainkaan, sillä kiivetessämme bussilla yhä ylemmäs vastaan tuli kunnon luminen keli ja korkeat nietokset. Keli oli sateinen ja kylmä, eikä näkyvyyskään ollut kummoinen, mutta onneksi muutama selkeämpi hetki osui vierailullemme Trollstigenin turistikeskuksessa.

Vuonna 1936 avattu serpentiinitie Trollstigen oli juuri sellainen kuin kuvittelinkin. Istuin kalmankalpeana penkilläni ja keskityin enemmänkin katselemaan muualle kuin alas tienreunaan. Hatunnosto vaan bussikuskille, joka selvitti tien ongelmitta. Osasyynä oli tosin sekin, ettei muuta liikennettä ollut kovin paljoa, koska turistisesonki ei ollut lähtenyt kunnolla käyntiin. Laskeuduttuamme alas pysähdyimme maittavalle lounaalle Trollstigenin leirintäalueelle, jonka jälkeen jatkoimme matkaa takaisin Ålesundiin.

Kävimme vielä ihailemassa näkymiä Aksla-vuoren näköalapaikalta alas Ålesundiin ja saavuimme ajoissa laivalle. Valitettavasti kaupunkiin tutustumiseen ei jäänyt enää aikaa aikataulun muuttumisen takia, mutta bussissa istuminen oli väsyttänyt meitä siihen malliin, ettei kaupungille tehnyt muutenkaan enää mieli.