Suomen suurin matkablogiyhteisö
Browsing Tag

Road trip

Budjettimatkailijan EuroHotel Airport Vienna

Wienin lentokentän läheisyydessä, noin 20 minuutin päässä Wienistä oleva EuroHotel Airport Vienna on edullinen perushotelli ihmiselle, joka tarvitsee majapaikan 1-2 yöksi eikä vaadi kovin kummoista hotellilta.

Simppelisti sisustettu 114 huoneen hotelli oli pääsääntöisesti siisti ja rauhallisen asiakaskunnan omaavaa.

Kolmen hengen huoneemme oli melkoisan pieni, eikä siinä ollut ilmastointia. Äänieristys toimi ikkunoiden osalta hyvin, joskin olemattoman ilmastoinnin takia jouduimme pitämään ikkunaa auki. En muista että ikkunan auki pitäminen olisi kuitenkaan aiheuttanut suuremmalti häiriöitä yöuniin, vaikka lentokentälle oli matkaa viitisen kilometriä ja hotellin vieressä sijaitsi myös moottoritie. Ikkunan hyttysverkko oli myös rikki yläosasta, joten paikkailimme sitä itse. Jääkaappia taikka tallelokeroa ei huoneessa ollut.

WC/kylpyhuone oli sellainen laivojen hytin vessan kokoinen, mutta lisätilaa sille antoi huoneen puolella sijainnut käsienpesuallas. Vaikka huoneemme olikin siisti, ison miinuksen annoimme ilmiselvästi pesemättömälle vessalle (kuvat alla). Menimme huomauttamaan asiasta infoon, mutta siivoojat olivat lähteneet talosta kello viiden jälkeen. Emme suostuneet meille ehdotettuun huoneen vaihtoon, koska olimme purkaneet tavarat ja olisimme menettäneet huoneen hyvän sijainnin, joten pyysimme siivousvälineet kouraamme ja hoidimme pöntön siivouksen itse.

Aamupalaa en uskaltanut testata itse, koska pönttöepisodi kaiveli mieltäni seuraavana aamuna. En voinut olla pohtimatta millä tavalla ruokia hotellilla käsitellään joten söin omia eväitä huoneessa. D kävi 9 euron hintaisella aamupalalla alla näkyvässä ravintolassa, eikä se kuulemma kovin erikoinen ollut. Perusjutut kuten muutamat leikkeleet ja juustot sieltä löytyi joten jokainen päättäköön itse onko 9 euroa sopiva summa aamupalaan.

Ilmainen WiFi olisi ollut tarjolla julkisissa tiloissa, mutta valitettavasti sen toimivuudesta minulla ei ole sanottavaa. Olimme sen verran kiireisiä ettei alakerran aulassa istumiseen ollut yksinkertaisesti aikaa.

Hotelli sijaitsi Fischamendissa rauhallisen asuinalueen päässä ja Fischamendin keskustaan oli 5-10 minuutin kävelymatka. Emme kerenneet liikkua paljoa alueella, sillä päämääränämme oli Wien, mutta hotellin lähistöltä löytyi muutama perusravintola joidenka ruokaa en voi kyllä paljoakaan kehua.

Mitäkö itse pidin hotellista?

Hotellin plussat:
– edullinen hinta
– hyvä sijainti autoilijoita ajatellen
– ilmainen parkkeeraus
– ystävällinen ja kielitaitoinen front desk
– kylpyhuoneen vessaa lukuunottamatta muutoin siisti hotelli
– äänieristetyt ikkunat (luulisi olevan pakollinen lentokenttähotelleille, muttei ole itsestäänselvyys)

Hotellin miinukset:
– pienet huoneet
– ei jääkaappia eikä tallelokeroa
– ei ilmastointia
– huonesiivouksen huolimattomuus huoneessamme, ei siivoushenkilökuntaa vuorokauden ympäri

Menisinkö itse uudestaan yöpymään hotelliin?

Hotelli on erinomainen vaihtoehto hostellille ja tietty hyvä vaihtoehto muille edullista majoitusta miettivälle. Kolmen hengen huone yöltä 42 euroa omalla kylppärillä ja ilmaisella parkkeerauksella ei ollut todellakaan paha, mutta hinnat muuttuu ajankohdan mukaan. Ilmastoinnin puuttuminen rokottaa arviota melko pahasti, mutta me emme onneksi kärsineet siitä omalla reissullamme. Kun tietää hotellin puutteet ja millaiseen hotelliin on menossa, voisin hädässä ehkäpä yöpyäkin tässä hotellissa mikäli hinta olisi sopiva. Maksullinen kuljetus onnistuu vain lentokentältä hotellille, joten se lisää huonehintaa ja kannattaa ottaa huomioon lentokenttähotelleja verratessa.

Hotellin omille sivuille pääset suoraan tästä.

Varovainen hyväksyntä siis tältä bloggaajalta juuri tuon hinnan osalta, mutta tämän hintaisessa hotellissa olen asunut viimeksi viisi vuotta sitten jolloin saimme Hiltonin Executive-tsaon huoneen Varsovassa 45 euron hintaan. Olenkin siis täysin untuvikko hotellihinnoissa joten jos joku lukija on yöpynyt noin 40 euron hintaisessa hotellissa, onko esittelemäni hotelli ok vai ei verrattuna omiin kokemuksiinne?

Alppireissu Day 12: Jospa kävis vielä Wienissä!

Päivä 12 ja pieni roadtrip-väsymys alkoi iskeä meihin, sillä emme intoutuneet kiertelemään Innsbruckissa oikeastaan ollenkaan. Söimme D:n kanssa maittavan aamupalan kauppakeskuksessa ja pyörimme siinä lähistöllä napsien kuvia keskustasta.

Jösses mitä namia!

Noin 130 000 asukkaan Innsbruck jäi todellakin kokematta, mutta pienesti tuli sellainen olo ettemme myöskään menettäneet paljoa. Keskustassa oli kauniita rakennuksia kun vain jaksoi katsella ympärilleen, mutta aamulla kadut olivat täynnä lastausautoja minkä takia valokuvien ottaminenkin vaati hieman töitä.

Helblinghaus

Tulipa Innsbruckin The nähtävyys, 1400-1500-luvulla rakennettu Kultainen katoskin (Goldenes Dachl) kävelyllämme vastaan. Nimi tulee katoksen kullatuista kuparipäreistä joita löytyy 2.657 kappaletta. Kyseiseltä parvekkeelta ylimystö ihaili aikoinaan edessä olevan aukion tapahtumia ja turnajaisia.

Goldenes Dachl

Kauniiden rakennusten lisäksi minua itseäni miellytti loppujen lopuksi myös kaupungin halki virtaava Inn-joki, jonka väriä jaksoin ihmetellä hetken jos toisenkin. Valitettavasti en saanut vangittua kameralle joen oikeaa väriä, sillä se oli vieläkin vaaleampi luonnossa.

D:llä oli ollut pienoinen haave nähdä Euroopan turneellaan vielä Wien joka oli hieman väärässä suunnassa Zürichiin nähden, mutta mieheni kanssa käytyjen keskustelujen jälkeen päädyimme kuitenkin suuntaamaan auton kohti Wieniä. Matkamme budjetti alkoi olla jo niissä rajoissa, että valittavasti hotellin tärkein kriteeri oli hinta ja niinpä varasimme Wienin lentokentän läheisyydestä kolmen tähden EuroHotel Airport Vienna-nimisen hotellin. Huonehinta 42 euroa (kolmen hengen huone) oli enemmän kuin hyvä, parkki oli ilmainen ja kun hotellin parkkipaikkakin näytti olevan täynnä autoja ja lapsiperheet lampsivat ovesta sisään huokaisin helpotuksesta. Ei kait tämä nyt niin paha hotelli voi olla?

Jaaa-a, mitäs sitä sanoisi. Palaan piakkoin tuohon hotelliin uudestaan ihan oman arvostelun myötä, sillä budjettimatkalaiselle/henkilölle joka tarvitsee vain jonkun edullisen ja melko ok paikan nukkuakseen lentojen välillä EuroHotel Airport Vienna on ihan suositeltava vaihtoehto.

Hotellin lähiseutu oli melko mielenkiintoinen sillä siellä oli tasokkaitakin (?) taloja ja ihan rauhaisaa. Kävelimme illalla metsästämässä läheltä ruokaa, joten päädyimme aterioimaan pienoisella snägärillä jossa oli terassi. Kasvissyöjälle paikka oli melkoinen painajainen, mutta onneksi salaattia oli sentään tarjolla rasvaisten ranskalaisten kaveriksi.

Rauhallisesta sijainnista huolimatta (katsokaas näkymiä terassin ”ikkunasta”, kuva alla) muutamat snägärin asiakkaat sai meidät kaikki hieman epäilevälle kannalle. Naapuripöydässä istui julman näköisiä tatutoituja miehiä jotka mulkoilivat meitä pidemmän tovin eikä ihme. Emme olleet ainoastaan täysiä turisteja, vaan D istui paikallaan aidon ison Louis Vuittonin kassin kera, isot kultakäädyt kaulallaan ja sormukset sormissa.

Ateriamme söimme tuona iltana hyvin hitaasti odottaen epäilyttäviä henkilöitä lähteväksi. Kun he vihdoin lähtivät, poistuimme odottelun jälkeen kiireen vilkkaa ravintolasta tiiviisti ympäristöön kuikuillen.

Pitihän sitä jotain extremeä ja jännitystä hankkia loppumatkaksi, eikös juu?

P.S.: Rakkaat matkalaiset, pohtikaapa ihan oikeasti sitä onko arvokkaiden korujen ja hienojen laukkujen käyttämiseen joka tilanteessa tarvetta kun reissaa tuolla maailmalla.

 

 

Alppireissu Day 11: Krimmlin vesiputous ja pettymysten Hilton

Alpenparks Hotel Matrei’ssa syödyn perusaamupalan jälkeen lähdimme suuntaamaan kohti Innsbruckia, mutta siinä matkalla pysähdyimme Hohe Tauernin kansallispuistossa sijaitsevalle huikealle Krimmlin vesiputoukselle joka on viidenneksi suurin maailmassa. Samalla kyseinen vesiputous on Itävallan suosituimpia nähtävyyksiä, enkä ihmettele kyllä yhtään.

Euroopan korkein, 380 metriä pitkä vesiputous laskee kolmessa tasossa Salzach jokeen, joka loppujen lopuksi päätyy aina mm. Tonavan kautta Mustaan mereen. Vesiputouksen virtaus muuttuu vuodenaikojen mukaan ja suurimmillaan se on kesä-heinäkuussa. Suositun vesiputouksen ylimmälle tasolle on rakennettu hyvä yhteensä 4 kilometriä pitkä polku, jonka varrella on paikkoja joilla ihailla vesiputousta läheltä (ja kastua). Ylimmälle tasolle kiipeäminen vie yli tunnin, mutta me kiipesimme vain kakkostasolle koska aikataulu ei antanut myöten kiivetä korkeammalle.

Pikkuisen poseerausta ennen ylös kiipeämistä…

Syvä huokaus, ja eikun kiipeämään. 

Nousu on ajoittain sen verran jyrkähkö hyvästä polusta huolimatta, etten suosittele sitä heikkokuntoisimmille. Polku on kuitenkin se verran hyvä, että se sopii myös liikuntaesteisille. Maisemat ovat kyllä sen verran upeita, että tämä kohde kannattaa ottaa visiteerauslistalle mikäli liikkuu Itävallassa.

Positiivisten terveysvaikutusten omaavan vesiputouksen juurella on mahdollisuus istuutua ja hengittää vesiputouksen puhdistamaa ilmaa. Seikkailtavaa ja nähtävää riittää varmasti, ja alueelta (ei kuitenkaan ihan tästä putouksen juurelta) löytyy mm. ravintola ja matkamuistomyymälä.

Putouksilta jatkoimme kohti majapaikkaamme Hilton Innsbruckia joka oli suoranainen pettymys. Tiesimme toki ettei hotelli ihan nykyaikaisin sisultukseltaan ollut, mutta hotellin taso jopa ajoittain asiakaspalvelultaan ei vastannut Hiltonia. Suurimmaksi hotellin tekemäksi virheeksi nousi kuitenkin se, että housekeeping unohti huoneemme oven auki kun he olivat käyneet siellä pyynnöstämme meidän poissaollessa. 2/3 vastaanottovirkailijasta ei paljoa hymyä häiväytellyt ja vaikutti siltä, ettei heitä viitsinyt häiritä. Hotellista ei kannata tehdä erillistä postausta, joten alla muutama kuva hotellilta. Itse Hiltonissa monesti yöpyneenä ja heidän tasonsa tuntevana en suosittele Hilton Innsbruckia jos hakee Hiltonin tasoa, tai sitten meillä vain kävi huono tuuri kaikessa. Jos jotain positiivista pitää hotellista sanoa, niin iästä ja kuluneisuudestaan huolimatta hotelli oli hyvin siisti ja sen sijainti loistava.

Maisemat oli sentään jokseenkin kohillaan….

Käytävällä puolestaan oli ilmanraikastin/tuoksutin, ja lienee syystä.

Ilmainen wifi oli vain julkisissa tiloissa, toimivuus aulassa (Instagram/Iltasanomat.fi/Iltalehti.fi) oli ihan ok.

Muutoinkin hotellista löytyi huomautettavaa siihen malliin, että annoin siitä palautetta Tripadvisorin puolella ja Hiltonista sitten reagoitiinkin positiivisesti asiaan. Siitä lisää aiemmasta postauksestani Asiakaspalvelusta asiaa, ”ne pienet jutut”

Ehdoton huippukokemus matkallamme oli kuitenkin Buzihütte, jossa kävimme D:n miesystävän suosituksesta syömässä tuhdin aterian.

Kyseinen ravintolavinkki ansaitsee erillisen postauksensa, mutta tähän väliin vain tiedoksi niille jotka ehkä ovat tällä hetkellä Innsbruckissa taikka menossa lähiaikoina sinne:

Kuvasta löytyy kyseisen opiskelijoiden suosiman ravintolan osoite sekä heittomerkkien sisällä annos, joka kannattaa tilata. Kyseinen annos on tunnettu ekstranimestään, joka tarkoittaa sitä tavaraa joka tulee märkivästä haavasta ulos = visva? samankaltaista nestettä valahtaa ulos kun leikkaat tätä yllätyspihviä, joten siitä vaan tilaamaan jos verisuonet kestää.

Mies ja D popsivat posket lommulla napa ruskaen ko. annokset ja kehuivat sen maasta taivaisiin, mutta minä tyydyin sienipastaan, yllätys.

 

Reissujen täyttämä vuosi 2014

Heips!

Niin vain vuosi 2014 on saatu kahlattua läpi melko kiireisissä merkeissä ja lienee aika koota yhteen samaan postaukseen kaikki nuo meidän perheen menemiset. Ihan perusvisiittejä sukuloimassa en tänne laittele, mutta kyllä noista suuremmista menoista tuli jo ihan mukava lista.

Heti tammikuussa piipahdimme Viking Linen lahjakortin turvin Tallinnassa päiväreissulla, sillä halusimme nähdä Lennusadamissa olleen Titanic-näyttelyn. Hieman hiljaisenahan me siellä katselimme merten syvyyksissä nostettuja tavaroita ja pohdimme ihmisten kohtaloita.

Helmikuussa matkasimmekin jo Aussiystäväni D:n luokse Sydneyyn, mutta siinä matkalla pysähdyimme muutamaksi päiväksi Arabiemiraattien Sharjahiin rauhoittumaan ja lataamaan akkuja. Löysimme mahtavan tarjouksen Hiltonilta, ja päädyimmekin yöpymään Hilton Sharjahin 117 m2:n King Ambassador-sviitissä huokeaan hintaan.

Kahdeksan päivää Aussiystäväni luona meni jälleen nopeasti ja nautimme jokaisesta hetkestä. Majoituskulut olivat tasan nolla euroa, minkä takia suurin menoerä koko reissussa olikin meidän lentoliput.

Maaliskuussa puolestaan testasimme Tallink Siljan joululahjakortin turvin uudistuneen Silja Serenaden mutta hieman pettyneitähän me olimme.

Huhtikuussa puolestaan ihmettelin ensin menoa Silja Europalla ja kauhistelin aluksen ”huippuannoksia”…

Ja myöhemmin samassa kuussa nautinkin kutsuvierasmatkalla Eckerö Linen tarjoiluista m/s Finlandialla ja Solo Sokos Hotel Estorian avajaisista.

Suvi (Travel is my passion), minä keskellä ja Rantapallon toimittaja Riikka Krenn.

Toukokuussa puolestaan pääsin viettämään mahtavan illan ja yön oman kullan kanssa Helsingin Solo Sokos Hotel Tornissa, kiitos Sokos Hotellien 40 v. kampanjan.

Pian sen jälkeen me risteilyintoiljat reissasimme Tallink Siljan pisteillä + rahalla olleen tarjouksen turvin erinomaisella hinnalla Tukholmaan ja jopa rahtasimme luumme laivasta ulos.

Työpaikan porukan kanssa suuntasimme myöhemmin toukokuussa jälleen Tallinnaan virkistäytymään, ja niinhän sitä jumiuduttiin taasen siihen tavalliseen kohtaan.

Kesäkuun tultua nautimme päivästä Helsingissä koko perheen kesken. Huristelimme museoratikalla, katselimme maisemia Finnair Sky Wheelin korista ja huusimme =minä huusin kauhusta Linnanmäen laitteissa.

Helsingistä pääsin nauttimaan myöhemmin uudelleen bloggaajien kesken, kun Fregatti Oy ja Visit Helsinki tarjosivat meille bloggaajille ikimuistoisen purjehdusristeilyn ja visiitin Lonnan saareen.

Juhannus vietettiin taas tuttuun tapaan kotimaassa mökkeillen ja nautittiin upeista auringonlaskuista.

Ja vielä ennen heinäkuun reissurupeamaa kerkesimme käydä perheen kesken kesäkuun loppupuolella Tallinnan kaupungin matkailutoimiston ja Eckerö Linen järjestämällä yhteistyömatkalla Tallinnassa.

Heinäkuussa huristeltiin parisen viikkoa Alpeilla ja asusteltiin niin budjetti- kuin huippuhotelleissa.

Niin juu, ja tutustutimme Aussikamuni D:n Ruotsinristeilemisen saloihin m/s Viking Gracella.

Elokuussa piipahdimme perheen kesken Tampereella ja yövyimme bloggaajakortilla saadun edun turvin (Sokos Hotellien lahjakortti) Solo Sokos Hotel Tammerissa.

Vielä pieni reissupuristus elokuussa kun risteilimme jälleen Viking Gracella koko perheen kesken, mitäs muuta kuin mukavaan tarjoushintaan.

Pitihän meidän syyskuussa ottaa ihan iisisti mutta jotenkin tuo mies sai minut, laivatytön, houkuteltua vuorokauden risteilylle Baltic Queenilla. Siellä minä ihmettelin haavi auki Hunks ilmiötä ja tulin siihen tulokseen, ettei kyseiset miehet värähdyttänyt ainakaan tämän naisen sydäntä mihinkään suuntaan.

Lokuussa me sitten lensimmekin Miamiin, vietimme siellä muutaman päivän ja risteilimme Karibian aalloilla hurrikaani Gonzaloa väistellen.

Marraskuussa pakenimme miehen kanssa arkea vuorokaudeksi ja käytin hyväkseni Scandic Hotelsin Blogger’s Inn majoituksen. Hotelliksi valikoitui pirteä Scandic Tampere Station.

Joukuussa olimme jo aika ryytyneitä, mutta vielä pääsin tutustumaan blogiyhteistyön turvin uuteen Solo Sokos Hotel Tampereeseen.

Ja jottei nyt ihan risteilyttä jäätäisi joulukuussa, uudenvuoden aattona suuntaamme miehen kanssa juhlistamaan vuoden vaihtumista Baltic Queenille. Aikamoinen vuosi menemistä ja tulemista, mutta kaikki kuulkaas oli sen arvoista.

Ensi vuosi näyttää näillä näkymin hieman hiljaisemmalta. Helmikuussa risteilemme Ruotsiin ja toukokuussa risteilemme Norjan vuonoilla Royal Caribbeanin Serenade of the Seas-aluksella. Tuskinpa matkamme noihin jää, mutta parasta on oikeastaan se ettei suunnittele mitään liikaa ennakkoon. Elämässä pitää olla pientä yllätyksellisyyttä, niistä ne meidän nautinnot syntyy.

Ja asiasta toiseen, ajelkaahan kotiinpalaajat varovasti!

 

Alppireissu Day 10: Grossglockner

Kylläpä sitä oli mahtava herätä allaoleviin maisemiin hyvien yöunien jälkeen Sonnenhotel Zaubekissa. Kömmimme hieman unihiekkaisin silmin hotellin aamupalalle jossa saimme olla melko rauhassa, sillä aamiaisella oli ainoastaan kaksi muuta pariskuntaa meidän seurueen lisäksi. Oli suorastaan harmi, ettemme voineet nauttia melko kattavasta aamupalasta ulkoterassilla vilpoisan kelin takia.

Mikäs sitä olisi ollut tuolla terassilla istuessa, nauttiessa aamupalasta ja maisemista.

Emmepä me kerenneet pitkään nauttia hotellista kun D:n mieystävä lähti johdattamaan meitä Grossglockneriin, joka on samalla myös yksi Alppien korkeimmista huipuista 3.798 metrin korkeudellaan. Ihan halpaa lystiä moinen 48 kilometrin pituinen reitti ei olut, sillä pelkkä päivälippu oli 34 euroa (hinta 34,50 euroa vuonna 2015) mutta me maksoimme vielä siinä samassa liikkumisemme vuorilta pois seuraavaan kohteeseen, yhteensä 40 euroa.

Matkalla vuoren huipulle pysähdyimme pienoiseen kylään katselemaan paikkoja ja syömään lounasta.

Moni ihminen on vuosien saatossa kuollut yrittäessään valloittaa Grossglockneria. Muistutukseksi kaikista menehtyneistä oli paikalliselle Heiligenblutin hautausmaalle pystytetty muistomerkki. Rautaiseen kirjaan oli kaiverrettu mm. menehtyneiden nimet, iät ja tapa millä he olivat vuorilla menehtyneet. Jotenkin sitä tuli selattua kirjaa hyvin vakavin miettein kun vilkaisi samalla vuorten huippuja.

Pienen lounaan jälkeen jatkoimme matkaamme kohti huippuja. Aloin pian ymmärtää sen, miksi tullimaksu vuorille oli ollut niin suuri. Kiipesimme autolla pikkuhiljaa kohti vuoria hyviä teitä pitkin, jylhiä maisemia ja vesiputouksia ihaillen.

Kaiser-Franz-Josefs-Höhe ja itäisten Alppien pisin jäätikkö, Pasterze.

Alue oli myös Murmelien valtakuntaa, ja näimpä minäkin muutamasta karvaotuksesta vilauksen.

Matkalla alas pydähdyimme ihailemaan vielä myös vesiputouksia, joilla uskotaan olevan keuhkoja puhdistavia vaikutuksia. Raikastahan tuo ilma putouksen lähellä oli, mutta ehkäpä sitä olisi täytynyt seistä putouksen vieressä huomattavasti pidempi aika huomatakseen olossa jotain eroa. Vilpoinen keli piti huolen siitä ettei ainakaan meikäläisen tehnyt mieli seisoskella pitkää aikaa auton ulkopuolella vaan penkinlämmitin kutsui tätä vilukissaa.

Laskeuduttuamme hieman alemmas sanoimme hyvästit D:n miesystävälle ja jatkoimme matkaamme kohti seuraavaa majapaikkaamme. Varasimme majapaikan pikaisesti Hotels.comin kautta kun sopiva kohde tuli vastaan ja yllätyimme positiivisesti 2,5 tähden majapaikastamme. Kolmen hengen huone Alpenparks Hotel Matrei’ssa  kustansi meille noin satasen aamupaloineen, ja ystävällinen henkilökunta yhdistettynä tilavaan ja siistiin huoneeseen sai nämä matkalaiset iloiseksi. Väsyneenä simahdimme aika pian sänkyyn, joskin omalta parvekkeelta yritimme bongata salamia taivaalta ennen matkaamme höyhensaarille.

Päivä oli ollut jälleen mahtavia maisemia täynnä, mutta jotenkin Grossglockner jätti vaisuksi. Se turistirysämäisyys iski päin näköä ja ehkäpä olin jo hieman kyllästetty Alppimaisemilla. En minä ihan kielläkään teiltä lukijoilta visiittiä Grossglocknerille, mutta parempiakin maisemia on varmasti tarjolla muualla. Mikäli itse kiinnostuit kohteesta, Grossglocknerin kotivuille pääset suoraan tästä.

Ja pihalla kuin lumiukko meikäläisen Alppireissusta? Kaikki aiemmat päivät suoraan tägillä tästä.