Suomen suurin matkablogiyhteisö
Browsing Tag

Road trip

Kalifornian pikaloman ensikuulumiset

Tadaah! Juu, hiljaa olin taas pidemmän ajan, mutta kuten edellisestä postauksesta kävi ilmi, olin jokin aika sitten todella poikki tämän koulukiusausasian takia. Jotenkin menneet viikot sai imettyä meikäläisestä siihen malliin mehut ja teki minusta sen verran kyynisen, että en sitten hehkuttanut pätkääkään tätä meidän San Franciscon lomaa somessa. Itse asiassa jätin tämänkin postauksen julkaisemisen siihen hetkeen, että varmasti häivyttiin tältä koleasta Suomesta pois ja palattiin ehjänä takaisin. Eipähän kerennyt tulla sontaa naamalle mistään suunnasta ennen reissua ja oltiin me kyllä se pieni rauhan hetki ansaittu.

Rapakon toiselle puolelle me matkattiin Finskin siivin ja olpahan menomatka. Comfort-luokan keulapaikka antoi mukavasti jalkatilaa, mutta sattumuksien kautta päädyin saamaan vierustoverikseni jonkun oikein leveäharteisen miehen, joka tuntui päästelevän tuoksuvia ilmoja pihalle tasaiseen tahtiin. Vielä kun takana istui nainen, joka hakkasi selkänojan näyttöä ahkeraan, ei iso jalkatila paljoa auttanut reissussa. Olishan sitä tietty saanut hyvän jalkatilan ja rauhallisen selkänojan businesluokan puolella suolaiseen syyslomahintaan, mutta sarjapaukuttelijoista ja virtsaisesta vessan lattiasta ei olisi päässyt välttämättä eroon edes verhon paremmalla puolellakaan.

Pstt. Marimekon pussukat Finnairin Comfort-luokassa on nyt historiaa ja tervetuloa vaan pahvilaatikot. Ei nyt niin luksusta, mutta takuuvarmasti edullisempaa ja kevyempää (?).

Anyway, kaksi ensimmäistä yötä majoituttiin Novatossa, joka sijaitsi San Franciscon lahden pohjoispuolella, Marinin piirikunnassa. Matkaa San Franciscon kansainväliseltä lentokentältä hotellille oli sellaiset vajaat 60 kilometriä ja koska halusimme hotellille hyvän hinta-laatusuhteen, päädyttiin toiselle puolelle lahtea jo heti San Franciscoon laskeuduttuamme. Samalla päästiin hyötymään lomastamme mahdollisimman paljon, kun liikkuminen ensimmäisiin tutustumiskohteisiin oli helpompaa.

Lentoa seuraavana päivänä käytiin punapuumetsä Muir Woodsissa, pyörähtämässä Linnut-kauhuleffan talon edessä Bodegassa sekä ajeltiin pikkuinen lenkki ihan vaan maisemia ihaillen. Parin Novatossa vietetyn yön jälkeen siirrytiin San Franciscoon ja loppuloma vietettiin nähtävyyksiin tutustuen. Kaupungissa majoituksemme sijaitsi Fisherman’s Warfissa, joten nähtävyyksiin tutustuminen oli kaikin puolin helppoa ja olihan alue myös samalla rauhallinen. Se ei kuitenkaan poistanut sitä, etteikö alueellammekin olisi ollut yhtä sun toista epämiellyttävää. Huumeiden käyttäjiä oli useampikin keskellä kirkasta päivää ja olihan se rankan näköistä katseltavaa. Kaiken kruunasi eräänä aamuna muutaman metrin päässä meistä kadulla ollut alaston itsensätyydyttäjä, jolla oli naisen rinnat ja miehen vehje.

Myönnän ihan suoraan, että tämä reissu Jenkkilään oli minulle tietynlainen kulttuurishokki ja mielipiteeni maasta muuttui omalla tyylillään rajustikin. Olen aiemminkin pitänyt maata tietynlaisena takapajulana ja ottanut sen kuitenkin mukisematta vastaan kulttuurien erilaisuuksien takia, mutta nyt taisi tulla tälläkin naisella mitta täyteen. Ennen katselin innoissani hotellissa televisiota ja hymyilin mainoksille sekä kaikelle hömppäpömpälle, mutta nyt se alkoi jo oikeastaan ärsyttämään. Hotellin sonta-aamupalat, muovien määrä, liibalaaba, teennäisyys, eriarvoisuus, kodittomuus, huumeet, ihme säännöt ja jopa osa ihmisistä. Sanoinkin reissun jälkeen miehelleni, että nyt kyllä saa luvan katsella konsertteja Euroopan puolelta seuraavan kerran. Ei Yhdysvallat ole minulta pannassa, mutta neljä kertaa vuoden sisällä oranssin miehen johtamaa maata vaan on ehkä tälle naiselle liikaa. Jotain muuta seuraavaksi, kiitos.

Niin, siitä lomamme loppuhuipennuksesta, Phil Collinsin konsertista joka oli ehkäpä niitä viimeisimpiä mitä kyseinen herra enää koskaan vetää. Konsertti oli onnistunut, Phil osasi laulaa ja tunnelma oli hyvä. Konserttilippuun kuului automaattisesti ilmaiset liikkumiset julkisilla sinä iltana ja mehän tietty käytettiin se hyväksi. Liikenne sujui hyvin, mutta pieniä risuja annan konsertin jälkeisille järjestelyille. Plussaa siitä, että konsertista palaajat ohjattiin tunnuksettomaan metrojunavaunuun (?) joka vei keskustaan, mutta juna vaihteli tunnuksiaan kesken matkan. Siinä sitä sitten ihmeteltiin, minne oikein oltiin menossa ja eipähän myöskään kuuluteltu, että juna tuli kesken matkaa päättärille ja vaihtoi tunnusta. Siellä junassa moni tietämätön sitten seisoskeli, ennen kuin liikenteestä jotain tietävät huikkasivat tietämättömille vinkin lähteä ulos. Pikkasenhan sitä tuli tehtyä ylimääräinen lenkki hotelliin palatessa, mutta hengissä selvittiin muutamasta huumehörhöstä huolimatta.

Tämmöset maisemat kaikkein edullisimmilta paikoilta, piippuhyllyn vikalta riviltä. Hinta 110 USD/kpl. Kalleimmat liput lavan lähettyviltä olisi maksanut lähes 500 USD/kpl. Ihan ei innostanut pistää tuota summaa lippuihin, sillä ihan hyvin sitä kuuli ja omalla tavallaan näkikin tuonne ylös. Musiikki ja tunnelmahan se loppujen lopuksi tärkeintä oli.

Kerron tarkemmin pienestä road tripistä Kaliforniassa, näkemistämme nähtävyyksistä ja esittelen pienesti hotellimme hintoineen myöhemmin. Pysykeehän siis kuulolla.

Blogiani voit seurata myös Facebookissa, Bloglovinissa, Blogit.fi -sivustolla ja Instagramissa. Facebookiin päivitän myös blogin ulkopuolisia kuulumisia, joten sieltä näet ajankohtaisemmin missä meikäläinen milloinkin menee.

Jäätävää lomasäätämistä ja voittajafiilis

Ryytynyt nainen tässä, terve. Tiedätteks, oli tässä taas vähän säätämistä tuon meidän San Franciscoon suuntautuvan reissun kanssa. Täytyy myöntää, että olin hiukkasen kireänä useampana iltana ja tuskailin miehelleni. Täällä me nääs istuttiin kotisohvan nurkissa läppärit sylissämme monena arki-iltana puolenyön maissa ja säädettiin yhden vaivaisen hotellivarauksen kanssa. Mites nyt niin?

San Fransisco on kallis. Siis todella kallis. Kait me hiukkasen halvemmalla oltaisiin päästy koko loman kanssa, mutta kun nuo lapset otetaan mukaan niin hintahan on jotain ihan muuta kun kahdestaan liikuttaessa. Me menimme vähän niin kuin varailemaan konserttiliput henkseleitä paukuttaen ja ajateltiin, että saataisiin melko hyvään kohtuuhintaan eräs hotelli lähistöltä tai päästäisin autolla sinne konserttipaikalle. Kyllähän tuli märkä rätti nassulle ja komiasti. Ei varmaan tarvitse kertoa, miten autoparkki-idean kanssa kävi. Hotelli sentään oli aikoinaan edullinen.

Kuva: Pixabay

Ajateltiin siis ensin majoittuvamme kaupungin ulkopuolella suurimman osan lomastamme ja siirryttäisiin toiseen hotelliin konserttipaikan lähistölle konserttipäivänä. No, katottiin tarpeeksi tasokasta hotellia ja hinta yhdelle yölle veroineen oli sellaiset 500 euroa. Oli siinä hinnassa sentään jo aamupalat koko köörille, mutta kyllä minä olen tottunut saamaan 500 eurolla hiukkasen enemmän ja oma Sulo Viléninikin kohotteli kulmia ja kunnolla. Ruvettiin sitten pohtimaan, että ei majoituttaisikaan konserttipaikan vieressä viimeisinäkään yönä ja siitä se sitten alkoi, jumalaton säätäminen jota tehtiin varmaan melkein kahden viikon verran. Illalla lasten mentyä nukkumaan me todellakin istuttiin sohvalla ja tutkailtiin hotellivaihtoehtoja. Oli suuntaa jos toista, googletettiin lähiympäristöä, rikollisuustilastoja, varoituksia, kehuja, tutkailtiin tiukkaan mm.  Tripadvisoria ja kyllähän sieltä muutama lisäehdokas nousi.

Ekaksi pohdittiin sitten yöpyvämme koko pikalomamme ajan siinä konserttipaikan lähellä, sillä huonehinta laskisi useamman yön paljousalennuksen myötä. Ei olisi tarvinnut vuokrata autoa kuin päiväksi verrattuna hotelli toisaalla ja usean päivän autovuokra ym. autoiluun liittyvät kulut, ja lomamme budjetti olisi mennyt kummiskin melkein samoihin. Mutta melko hintavaahan kaikki on ja Airbnb on ikuisesti poissuljettu. Minä olen kranttu ja pelkuri. Pelkään huijauksia, piilokameroita, siivouksen tasoa, yleistä turvallisuutta (ikkunasta sisään tai avaimilla suoraan ovesta) ja kaikkea. On vaan sellaisia maita ja kaupunkeja, joissa kelpuutan vain tunnettujen ketjujen hotelleja, joille on tärkeää pitää asiakas tyytyväisenä. Yhdysvallat ja San Francisco on yksi niistä paikoista.

Kuva: Pixabay

Että nuin. Turha selitellä. Pattitilanteessa oltiin ja pitkään. ”Entäs jos” -sanat kuului useana iltana, mutta meidän perheessä budjetit ja vaihtoehdot punnitaan aina tarkkaan. Sulo Vilén rakastaa tuota säätämistä ja hänen silmänsä suorastaan tuikkii tuommoisia miettiessä, mutta minä en jaksa yleisestikään pyöritellä vaihtoehtoja illasta toiseen ja varsinkaan nukkumaanmenoaikana. Sanomattakin selvää, että tämä vaimo oli pikkuisen kireänä useamman illan, mutta tänään vihdoin kaikki selkeni.

Kuva: Pixabay

Meillä on kuulkaas hotellit varattuna, selkeä plään ja vaikka jouduin luopumaan käytännön vuoksi muutamasta himoitsemastani asiasta (esim. viiden tähden Fairmont-hotelli, jonka olisin saanut varmasti yöpymispaikaksemme räpyttelemällä silmiä miehelleni), niin nyt tulee huippureissu. Käydään näillä näkymin kattelemassa mm. Linnut-elokuvan kuuluisaa rakennusta sekä muutamassa muussa valokuvauksellisessa kohteessa. Hotellit on valittu lokaatioiden mukaan ja vaikka ne ovatkin nyt sitten kompromisseja, niin sijaintinsa puolesta ne helpottavat paljon liikkumistamme lomamme aikana. Sitähän se onnistnut loma parhaimmillaan on, kaikesta menemisestä huolimatta stressitöntä olemista.

Onko jotain must see vinkkiä San Fransiscon alueelle? Jotain muuta kuin ne tavalliset nähtävyydet?

Blogiani voit seurata myös Facebookissa, Bloglovinissa, Blogit.fi -sivustolla ja Instagramissa. Facebookiin päivitän myös blogin ulkopuolisia kuulumisia, joten sieltä näet ajankohtaisemmin missä meikäläinen milloinkin menee.

Hääpäivämatka Yhdysvaltoihin: Chicago ja Milwaukee

Tadaah, täällä sitä taas ollaan, kotomaan kamaralla. Mulla oli postaus väsättynä pikkuista vailla valmiiksi julkaistavaksi matkamme aikana, mutta eipähän sitä aikaa jäänyt julkaisulle sittenkään, sillä kuvien valitseminen ja niiden koon muuttaminen ym. olisi vienyt liikaa aikaa. Me liikuskeltiin miehen kanssa lomalla siihen tahtiin, että tietokonetta en avannut kuin kerran ja senkin vaan muutamaksi minuutiksi. No, oltiinpahan ainakin lomalla.

Juu, paluu Suomeen tapahtui eilen ja onpahan jäätävä jet lag. Saavuttiin aamukymmenen jälkeen Helsinki-Vantaalle, jolkotettiin julkisilla kotio, ei kun pyykkikone pyörimään sekä kauppaan sumuisella päällä ostamaan jotain epämääräistä tyhjään jääkaappiin. Pyykkikoneellisia pyöri neljä kappaletta (jösses mä inhoan sitä pyykin valmistumispiippiä), päikkäreitä vedettiin parisen tuntia ja kaikkeen tuohon lisättiin helvatan oksettava olo, tyhjääkin tyhjempi pää, ärtyneisyys sekä jatkuva vättö olo, jonka lisäksi meikäläinen paleli 24/7. Olpahan raju paluu arkeen. Kiitti vaan kylmääkin kylmempi Suomi, näytät jälleen parhaasi.

Anyway, muutama päivä ennen hääpäiväreissua päätettiin miehen kanssa muutella hieman varauksia ja luovuttiin ajatuksesta ottaa vuokra-auto alle heti Chicagon O’Harelle saapumisen jälkeen. Alkuperäinen tarkoitus oli ajella Chicagon ulkopuolelle ja majoittua pari päivää siellä olevassa hotellissa, mutta päätettiinkin jäädä ensimmäiseksi yöksi lentokenttähotelliin ja ottaa vuokra-auto vasta seuraavasta päivästä. Täytyy sanoa, että joku kohtalon johdatus siinäkin oli, sillä lentomatkaan tuli pienoinen mutka.

Juu, siellä yläilmoissa meikäläinen istui lipitellen kuohuvaa ja nettaili, kun en mää vaan pysty olemaan ilman koko matkan nettiä. Amerikkalainen kamuni rupes pistelemään mesevistiä ja kyseli, ollaanko tosiaan suuntaamassa Chicagoon. Kävi siinä viestien vaihdossa ilmi, että Chicagoa oli lähestymässä vakava ukkosmyrsky ja niin vaan kapu ilmoitteli jokusen hetken päästä koneen suuntaavaan Detroitiin välitankkaukselle.

No, olihan siinä jotain uutta ja jännää meikäläiselle, ensin hymyilytti mutta alkoi se hymykin hyytymään siinä tuntien aikana. Kaksi tuntia kökötettiin Detroitin kentällä koneessa, jossa tiedottaminen oli vähän niin ja näin. Juomaa ei tuona aikana tarjoiltu tuosta vaan ja en oikeasti tiedä, oisko sitä edes saanut kysyttäessä. Onneksi sentään ilmastointi pelitti 30 asteen helteessä.

Kahden tunnin jälkeen päästiin matkaan, mutta ruuhkan takia jouduttiin vielä tekemään ekstrakierroksia järven toisella puolella. Kaikkinensa kepposesti alle yhdeksän tunnin lento kesti sellaiset 12 tuntia ja sanotaanko vaan, että oltiin miehen kanssa jättiryytyneitä saavuttuamme Chicagoon. Eipä olis ollut kummastakaan meistä auton rattiin ja minähän en olisi ajanut edes virkeänäkään.

Että nuin, ensimmäinen yö nukuttiin ryytymystä pois lentokenttähotellissa ja seuraavana päivänä suunnistettiin Deerfieldiin toiseen hotelliin. Matkalla pysähdyttiin upeassa Chicago Botanic Gardenissa ja ilta otettiin ihan iisisti Embassy Suites by Hilton Chicago North Shore Deerfieldissä, joka oli kyllä nappivalinta hotelliksemme.

Tiistai-iltana meillä olikin sitten jo Lionel Richien konsertti ja seuraavana iltana Jennifer Lopezin konsertti, eikä elämä ollut liian tylsää kun miehen kanssa käveltiin konsertista illalla hotellille. Meikähän on sen kaltainen pelkuri, että melkoisen nopeat kävelyt oli tiedossa. Rauhallista Milwaukeen Downtonissa kuitenkin oli, joskin yhden huumesätkän polton näin.

Milwaukeessa muutaman vietetyn yön jälkeen palailtiin takaisin Chicagoon, luovutettiin auto ja majoituttiin historiallisessa ja komeassa LondonHouse Chicagossa, joka kuuluu Hiltonin Curio Collectioniin. Kyseinen hotelli valikoitui ihan oman mieltymykseni mukaan, sillä sopivaa hotellia etsiessäni silmiini osui upea kuva hotellilta joelle. Kun hotelli vaikutti arvosteluiden myötä olevan hyvä ja hotellin desing miellytti kovastikin, painoimme varausnappulaa kahdelle yölle One King Bedroom Vista Suitesta. Olisihan samalla rahalla saanut toisesta hotellista isomman sviitin, mutta me halusimme maksaa Chicagojoelle avautuvasta näkymästä ekstraa. Viimeiseksi yöksi siirryimme ”tois pual jokke” boutiquetasoiseen Kinzie hotelliin. Teen tarkemman yhteisen esittelyn ja arvostelun Chicagon hotelleista myöhemmin, josta on varmasti apua Chicagoon suuntaaville ja sieltä majoitusta pohtiville ihmisille.

Hääpäivämatkamme osui jenkkien 4th of Julyn tienoille ja olimme juuri silloin Chicagossa. Päätettiin käydä katsomassa ilotulituksia Navy Pierillä ja Instaa sekä Facea seuranneet tietävätkin, että ko. tapahtuma sisälsi surullisia ja yleistä paniikkia aiheuttaneita käänteitä. Kyllähän se jätkytyksen puolelle meni, kun poistumisemme Navy Pieriltä muuttui paniikkikaaokseksi sekä ”eloonjäämistaisteluksikin”, jossa oli juostava pakoon mahdollista terroristia tai tappajaa. Moni ihminen loukkaantui tuossa tilanteessa ja me olisimme voineet aivan hyvin olla yksiä niistä, mutta onneksi selvisimme vammoitta. Availen tuotakin tilannetta tarkemmin toisessa postauksessa, jossa tulen käsittelemään Chicagon turvallisuutta. Lisäksi voin luvata postaukset Chicagon nähtävyyksistä sekä hieman kokemuksia liikkumisesta Chicagossa.

Että nuin, ensimmäinen viikko lomaa on nyt sitten takana ja kiirettä pukkaa. Tänään suuntaamme jo auton nokan Tampereelle noukkimaan sinne tulleet lapset ja ajelemme iltaa myöten vielä Itä-Suomeen mökille viikoksi. Sieltä palaamme Länsi-Suomen Poriin, jossa otamme kunnolla ilon irti Pori Jazzeista.

Blogiani voit seurata myös Facebookissa, Bloglovinissa, Blogit.fi -sivustolla ja Instagramissa. Facebookiin päivitän myös blogin ulkopuolisia kuulumisia, joten sieltä näet ajankohtaisemmin missä meikäläinen milloinkin menee.

Gardajärvi: Elämäni ehkä romanttisin illallinen ever

Alppireissu Day 5

Yksi romantiikan kaipuinen hörhö tässä, terve! Ah sitä lapsiperheen elämää, kun mahdollisuuksia rauhalliseen ja romanttiseen iltaan miehen kanssa ei vain ole. Kahdenkeskinen maukas ateria kynttilänvalossa toisia silmiin tuijottaen? Kolme sanaa: Tuhoon tuomittu ajatus.

Lastenhoitoapua pääkaupunkiseudulla ei yhdelle illalle oikeastaan ole. Lapset ovat sen verran isoja, että pärjäävät kyllä omillaan kotona, muttei se poista sitä tosiasiaa, että romanttinen päivällinen ravintolassa häiriintyy kelloon tuijottelusta ja pohdinnasta miten lapsilla menee kotona. Joskus meillä on mahdollisuus kutsua isovanhemmat hoitamaan lapsia pidemmäksikin aikaa, muttei missään ravintolassa ateriointi ole tuntunut romanttiselta. Ruokaa nenän eteen ravintolan hälinässä, kiva, kiitti, hei ja se oli sitten siinä.

Viikonloput on meillä niitä aikoja, jolloin voisi kenties keskittyä ateriointiin hieman pidemmän kaavan mukaan kotona. Aloitamme syömään koko perheenä, mutta lapsethan ovat hotkaisseet annoksensa kymmenessä minuutissa ja poistuvat pöydästä. Me aikuiset katsomme toisiamme rakastuneina silmiin ja aloitamme ”kahdenkeskisen” romanttisen aterioinnin kynttilänvalossa. So not.

Jotenkin mystisesti tenavien välille syntyy sanailua tai sitten ainakin ulko-ovi käy useaan otteeseen, kun ulos haetaan tavaraa jos toistakin. Jos ei ole tenavat haitaksi, niin sitten ainakin työasiat tulevat ruokapöytään, puhelin soi tai viimeistään innolla valmistettu ateria ei olekaan onnistunut. Minulla on hyvin vahva tunne, ettei kotona ole tullut koskaan nautittua romanttista ateriaa, tai sitten olen deletoinut moisen muiston ansiokkaasti aivonystyröistäni.

Minun unelmoima romanttinen illallinen on  k a h d e n k e s k i n e n.  Jos en pääse nauttimaan ihka oikeaa kahdenkeskistä illallista valkoisella hiekkarannalla auringon laskiessa horisonttiin, niin sitten unelmana on oma kabinetti ravintolassa ilman muita asiakkaita. Rauhaa, meihin keskittyvää henkilökuntaa ilman ylimääräisiä silmäpareja ja häiriötekijöitä. Helpommin sanottu kuin toteutettu? Ei välttämättä.

Me tiesimme Alppireissustamme, että Grand Hotel Kronehofin visiitti olisi liian lyhyt täyteen rauhoittumiseen ja toisiimme keskittymiseen, joten päätimme tehdä Gardajärven osuudestamme hieman romanttisemman. Tiedustelin Villa Nicolli Romantic Resortilta etukäteen erilaisia paketteja hääpäivän viettoon ja saimmekin mukavia tarjouksia, joista valitsimme mm. romanttisen illallisen hotellin Vecchio Pozzo-ravintolassa. Ja voi jösses, millainen ilta meille tulikaan, kiitos siitä hovimestari Mauriziolle ja baarimestari Renatolle.

Olimmehan me jo hieman saaneet esimakua hotellin erinomaisesta palvelusta edellisenä iltana, mutta toisena iltana olimme yhtä hymyä. Ilmoittauduimme vastaanottoon, josta paikalle hälytettiin iloinen hovimestari Maurizio. Maurizio ojensi minulle hotellin omistajien tekemän tervehdyksen ja johdatti meidät kellarikerroksessa olleeseen, pieneen huoneeseen. Kyseessä oli entinen viinikellari, josta oli rakennettu hyvin intiimi, neljän pöydän ravintola.  Ravintola oli koristeltu onnistuneen romanttisesti ja punaisista ruusun terälehdistä rakennettu polku johdatteli meidät pöytään, joka sijaitsi viinihyllyn vieressä. Henkilökunta oli valinnut kyseisen pöydän meille sen takia, että he tiesivät meidän olevan viinien ystäviä.

Villa Nicolli Lake Garda

Oih, kattokaa nyt. Tuohon pöytään Maurizio meidät johdatti. Lattialla ruusun terälehtiä, valaistus romanttisen hämyisä.

Villa Nicolli Romantic Resort Vecchio Pozzo

Siinäpä sitä toinen pöytä.

Villa Nicolli Romantic Dinner

Noin kauniisti pöytä oli katettu…

Villa Nicolli Romantic Dinner 2

Ja voi tuota sydäntä pienessä pyykkipojassa. Se oli merkki siitä, että sisältä löytyi kasvissyöjän menu.

xx

Sydän-teema jatkui muuallakin ravintolassa ja niin juu, mites se hotellin onnittelutervehdys?

Villa Nicolli Anniversary

Tervehdyksen takakannessa oli tulostettuna aika ja paikka. Miten suloista!

Tilasimme ruoat meille valmiiksi esille laitetuista menuista, baarimestari Renato tuli suosittelemaan ja tarjoilemaan viinimme, ja Maurizio hoiti ruokien tarjoilun. Annokset tarjoiltiin meidän pyytäminä aikoina, joten saimme olla täysin rauhassa ja keskittyä miehen kanssa toisiimme ravintolassa. Ei ketään muuta kuin me kaksi kynttilän valossa, ruusun terälehtien ympäröiminä. Vau, sanon minä.

Villa Nicolli starter

Tässähän sitä, pienoinen keittiön tervehdys ennen alkupaloja. Annokset tuotiin hopean värisen kuvun alla, hienosti nenän eteen pyöräytettynä.

Villa Nicolli Main Course

Meikäläisen kasvispääruoka.

Oli kerrassaan ihana keskittyä kerrankin täysin omaan rakkaaseen, meihin pariskuntana. Ensimmäisen tunnin saimme olla keskenämme, mutta sen jälkeen ravintolaan saapui italialainen pariskunta, josta oli kyllä jo varoitettu aterioinnin alussa. Hyi minua kun myönnän suoraan, että suurin romantiikan tappaja olisi ollut suomalaisen pariskunnan ilmestyminen naapuripöytään.

Ilta Villa Nicollin privaattiravintolassa oli jopa parempi kuin olin osannut kuvitella. Olin etukäteen pelännyt, että pöytämme ääreen ilmestyisi klassinen viulunsoittaja tai romanttisesta illallisesta olisi luvattu paljon enemmän kuin mitä se todellisuudessa olisi. Odotukseni ylittyivät positiivisesti ja kävelipä tuo oma armaanikin iso hymy kasvoilla ravintolasta ulos terassille. Erinomainen palvelu jatkui vielä illallisen jälkeenkin, sillä emme edes saaneet kantaa pientä loppua viinistä ulos. Maurizio vaati saada tuoda sen meille terassille, koska kyseessä oli meidän iltamme.

Villa Nicolli Romantic Resort kokemuksia 2

Niinhän se ilta tosiaan oli meidän. On se vaan kumma, että täytyy lähteä toiseen maahan, jotta voi nauttia romanttisen illallisen oman kullan kanssa. Lapsiperheen elämä. Parhautta ja no, kuopiolainen Timo Kettunen sen kiteytti melkoisen hyvin.

Hotelliyöpymisemme sisälsi puolihoitopaketin hotellin pääravintolassa ja illallinen Vecchio Pozzossa kustansi lisää 25 euroa/henkilö. Ravintolassa on neljä pöytää, joten huonolla tuurilla muitakin pariskuntia aterioi samaan aikaan. Erikoisravintolan luulisi olevan varattavissa kokonaan itselle pariksi tunniksi. Näin blondin logiikalla 200 euroa saattaisi riittää moiseen.

Vahva suositus romantiikan kaipuisille.

No, onkos jollain antaa suosituksia muista romanttisista ateriointipaikoista maailmalla? Onko Suomesta saatavissa jotain tuommoista? Ideat ja vinkit otetaan kernaasti vastaan. Että terveisiä vaan ryytyneeltä perheenäidiltä, joka kaipaa niin maan kauhiasti jotain hömpötystä elämäänsä.

Blogiani voit seurata myös Facebookissa, Bloglovinissa ja Instagramissa. Facebookiin päivitän myös blogin ulkopuolisia kuulumisia, joten sieltä näet ajankohtaisemmin missä meikäläinen milloinkin menee. Niin juu, ja aivan tavismenoa löytyy Snapchatistä nimimerkillä Kthetraveller. Omalla vastuulla sitten.

 

Vaellus Alpeilla, Muottas Muragl

Alppireissu Day 3

Halusimme miehen kanssa tehdä jotain kevyttä ympäristöön tutustumista Pontresinassa, joten päädyimme kävelemään upean maisemareitin Muottas Muragl-vuorella. Maisemareitti ”Panoramaweg” oli juuri sopiva meille, sillä sen kestoksi oli arvioitu noin pari tuntia, sen luvattiin sisältävän kauniita maisemia eikä reitti ollut myöskään kovin vaativa. Puolivälissä reittiä oli terassiravintola, jossa oli mahdollisuus nauttia virvokkeita ja pientä evästä. Ravintolan lähellä oli myös siisti ja hyvin hoidettu ulko-wc, jonka vieressä oli käsienpesuallas ja juoksevaa vettä käsien pesua varten.

Grand Hotel Kronenhofin majoituspakettiin kuuluneet köysirataliput oli kiva etu, sillä pelkästään Muottas Muraglille suuntautuva funikulaari ja Languardin asemalta alas Pontresinaan tuonut hiihtohissi olisi maksanut meiltä yhteensä 113,80 CHF.

Muottas Muragl Cable Car 1

Huhheijaa. Noilla Grand Hotel Kronenhofin antamilla lipuilla olisimme voineet huristella tosiaan niin paljon kuin sielu sietää. Melkoinen etu, jos on kovin liikkuvaista sorttia.

Muottas Muragl Mountain Cable car 2

Tässä sitä huristellaan funikulaarilla kohti huippua.

Romantik Hotel Muottas Muragl

Muottas Muraglin huipulla, funikulaarin pääteasemalla meitä matkailijoita ilahdutti Romantik Hotel Muottas Muragl, jonka kutsuvan näköinen terassi suorastaan huusi istumaan sinne viinilasillisen kanssa. Viini sai kuitenkin jäädä, sillä me reippaat ulkoilijat lähdimme jatkamaan matkaamme sen siliän tien.

Romantik Hotel Muottas Muragl Terrace

Mikäs tuossa olisi tosiaan ollut istuessa…

2 454 metriä korkealla Muottas Muraglilla olisi ollut tarjolla meille muutakin. Hotellin lähellä oli maailman tarkin aurinkokello, jota olisin käynyt varmasti ihmettelemässä jos olisin sen olemassaolosta tiennyt. Romantiikan kaipuisena olisin myös hankkiutunut terassille auringonlaskun aikaan ihailemaan maisemia ja jos aikaa olisi ollut enemmän, olisin patikoinut myös ihanan Lej Muragl -reitillä sijainneen kirkkaan järven äärelle.

Muottas Muragl St Moritz

Oih. Kattokaa nyt noita maisemia! Alla järviä ja mm. St. Moritz. Täytyypi myöntää, että hiukkasen meikkistä jäi kaivelemaan, kun Romantik Hotel Muottas Muraglin terassille ei tullut palattua iltahämärissä. Auringonlasku terdeltä katsottuna olisi varmasti ollut ikimuistoinen.

Alp MuottasMuottas Muragl hikeMuottas Muragl viewMuottas Muragl Panoramaweg

Reitti ei tosiaankaan ollut haastava, mutta muutaman kerran jouduin hieman hakemaan astumiskohtaa kivisellä polulla.

Muottas Muragl PanoramaMuottas Muragl hikingMuottas Muragl vaellus

Saanen esitellä meikäläisen lempparin. Ylläoleva karu polku vaan ihastutti jotenkin. Niin juu ja jos meikä pohti Berggasthaus Aescher-Wildkirchlin terassilla sitä, kieriikö vuorenrinnettä alas koskaan harhaan astuneita/unissaan kääntyneitä lampaita, niin tuossa ylläolevalla polulla pohdin sitä, miten kivet oli saatu niin hienoon järjestykseen. Ja kuka jaksaa tota hommaa? .

Muottas Muragl Panoramic RouteCaland Beer

Tadaah! Kyllä kuulkaattes maistui yksi kylmä olut (n. 9 CHF) hyvälle puolivälissä matkaa.

Muottas Muragl

Heip hei, ei kun matkaa jatkamaan ja Alp Languardin asemalta hiihtohissillä noin 500 metrin päähän meidän hotellista.

Alp Languard Switzerland

Tiedoksi vaan, että nälkäisille ja/tai janoisille Alp Languardin hiihtohissiasemalta löytyypi ravintola isohkolla terassilla.

No, mitäs me ”not so vaeltajat” olimme mieltä?

Reitti oli oikein mukava, joskin koin Muottas Muraglin korkeuden hieman hankaloittavan olotilaani reitin alkupäässä. Joudun allergiani takia joskus käyttämään astmapiippua, joten ”pikkuastmani” saattoi olla syyllinen hankalaan olotilaani. Reitillä meni enemmän kuin luvatut kaksi tuntia, mutta me pysähdyimmekin ottamaan kuvia ja huilaamaan puolivälin ravintolassa. Matkan varrelta löytyi penkkejä joille istahtaa ja osassa vaellusreittiä oli sen verran tuuhea puusto, että puiden suojaan pystyin pakenemaan kuumana porottavaa aurinkoa. Ja tähän loppuun vielä pikku vinkki samaa vaellusta suunnitteleville: Mikäli haluat nauttia samoista maisemista mutta haet hieman haastetta, lähde talsimaan Panoramaweg Alp Languardista ylempänä olevan Muottas Muraglin suuntaan.  Mikäs sen oivempi päättäjäinen alppivaellukselle kuin maittava ateria tai lasillinen lempijuomaa Romantik Hotel Muottas Muraglin terassilla.

Me molemmat todella pidimme pienestä patikkareissustamme ja enpä pistäisi pahakseni, jos päätyisin joskus tekemään jotain vastaavanlaista. Onko kenties suositella jotain kivaa, muutaman tunnin helppoa vaellusreittiä mahtavin maisemin Euroopasta?.

Blogiani voit seurata myös Facebookissa, Bloglovinissa ja Instagramissa. Facebookiin päivitän myös blogin ulkopuolisia kuulumisia, joten sieltä näet ajankohtaisemmin missä meikäläinen milloinkin menee. Niin juu, ja aivan tavismenoa löytyy Snapchatistä nimimerkillä Kthetraveller. Omalla vastuulla sitten.